Paras punkkipanta!

Namulla on nyt kolmatta vuotta käytössä Seresto-punkkipanta, ja sen kanssa ei ole koskaan ollut yhtäkään punkkia, vaikka asutaan hyvinkin punkkirikkaalla (yök) alueella.

seresto punkkipanta pakkaus apteekki seresto punkkipanta pakkaus sresto punkkipnata pakkaus

Ensimmäistä punkkipantaa hommatessa siirryn googlen ääreen  ja etsin kokemuksia parhaista punkkikarkotteista. Serestosta tuntui olevan eniten hyviä kokemuksia ja se vaikutti turvallisimmata, joten sillä mentiin.

Aiempina vuosina Namuun on kerennyt keväällä tarttua yksi punkki ja sen myötä ollaan herätty punkkipantaostoksille. Tänä vuonna olin kerrankin ajoissa liikkeellä, sillä nyt ostin pannan heti ensimmäisten Facebookin punkkihavaintojen jälkeen. Fb alkaakin nyt täyttämään punkkipantakeskusteluista, joten päätin vihdoinkin tarttua näppikseen ja raapustaa kerralla kunnon tekstin, jota voin linkitellä nämä meidän kokemukset niihin keskusteluihin. :)

seresto punkkipanta

seresto punkkipanta nypykät
Nuo pienet kiinnikenöpöt nyppäästään pois.

seresto punkkipanta

Seresto oli vielä viime vuonna suurimmaksi osaksi vähän vaikeasti saatavilla, sillä siihen piti saada resepti tai ostaa se klinikalta. Tänä vuonna iloksemme huomattiin tuttu pakkaus oman apteekin hyllyllä.

Saksassa punkit ovat vielä v-mäisempiä kuin Suomessa. Pienempiä ja voimakkaampia. Yksi tosiaan kerkesi silloin siellä asuessamme tarttua ennen pannan hankintaa ja sen kaivaminen oli ihan toivotonta touhua. Googlattiin lähin Serestoa myyvä klinkka ja käytiin ostamassa sieltä heti samana päivänä. Yhtäkään punkkia ei sen jälkeen tarttunut. Saksassa asuimme vielä superheinikkoisessa merenrantakylässä. Suomessakaan Sereston kanssa ei ole tarttunut yhtäkään punkkia, ja täälläkin elellään meren rannalla Helsingissä.

Listataanpas vielä Sereston plussat:

  • Estää punkkeja tarttumasta, eli punkkeja ei tule koiran mukana sisään tarttumaan ihmisiin. (Osa punkkivalmisteista tappavat tarttuneen punkin, mutta eivät estä punkkia tarttumasta.)
  • Voimassa pakkauksen avaamisesta jopa 8 kuukautta.
  • Täysi suoja punkkeja vastaan 48 tuntia koiran kaulaan astettamisen jälkeen.
  • Pannan kanssa voi uida. Siitä ei ole haittaa vesistölle ja sen teho ei heikkene kastumisesta. Panta on testattu toimivaksi myös kuukausittaisilla shampoopesuilla, mutta itse otan sen aina kunnon pesun ajaksi pois – mitä sitä tiellä pitämään. Hetkellisellä irrottamisella ei pitäisi olla mitään vaikutusta.
  • Seresto on turvallinen myös yli 10 viikkoisille pennuille.
  • Helppo säätää. Pannan voi irrottaa kokonaan tai säätää pituutta vaikka päivittäin. Säätömekanismin ansioista panta myös irtoaa jos jää kovaa johonkin kiinni. Pannassa on myös turvallisuussyistä katkeamiskohta, mutta se ei ainakaan meillä ole koskaan aktivoitunut. Pari kertaa on pitänyt ottaa kaulapannasta kiinni ja olenkin vahngossa ottanut Serestosta, jolloin Seresto on vaan avautunut – ei sen kummempaa.seresto punkkipanta kiinnitys seresto panta kiinnitys
  • Seresto ilmoittaa omilla sivuillaan, että tutkimuksissa pureskeltu ja jopa kokonaan nielty Seresto-panta, ei ole aiheuttanut muuta kuin lieviä vatsaoireita.

Namu ei syö tavaroita, joten sillä pidän Serestoa tosi löysällä, ettei vaan kurista sitä yhtään. Seresto kuitenkin neuvoo pitämään pantaa vähän kireämmällä, ettei eläin pääse sitä syömään.

Jonkin verran tulee siliteltyä punkkipannallisia koiria, joilla on mielestäni panta liian kireällä. Jokainen varmaan osaa arvioida millä kireydellä omalla koiralla panta pysyy päässä. Maksimikireyteen oli suositus, että kaksi sormea mahtuisi helposti pannan ja kaulan väliin. Sekin on aika suhteellista, joten katsokaa huolella, että omalla koiralla on hyvä olla. :)

  • Itse olen herkkäihoinen (ja niin on Namukin), enkä ole saanut mitään ihoärsytysoireita vaikka Namu nukkuu kanssani sängyssä. Olen jopa kokeillut vähän hinkata uutta pantaa ihooni, eikä silti mitään. Mainitsen tämän koska osa on huolissaan juurikin pannan vaikutuksesta ihmiskontaktissa.
  • Seresto maksaa noin 65€ meidän apteekissa.

Miinuksia en oikein keksi – värikin on ihan kiva. :D Ainoa vähän kökkö asia on se, että pantaa pitää käyttää päivin öin koko punkkikauden. Minusta eläimille kivempi, mitä ”nakumpana” saa olla kotiolosuhteissa. Toisaalta onpa tullut testattua, että Seresto voi ainakin meillä olla ihan överilöysällä (menee nyrkki väliin) ja silti vaikutus on ollut 100%.

seresto punkkipanta iso koira

All in all, olen ihan supertyytyväinen ja iloinen, että näin hyvä turva löytyi heti ensimmäisellä kokeilulla!

Kesällä toivottavasti saapuvalle Namun pikkusiskolle tai -veljelle hankitaan ehdottamasti oma Seresto, kun sen aika on. :)

Eliminaatiodieetti ja ensimmäiset tulokset

Kaikenlaista ananas- ja kisadieettiä on koettu. Tällä kertaa kyseessä on eliminaatiodieetti, minkä toteutan itseasiassa koiralleni ja on muuten huomattavasti hyödyllisempi, kuin yksikään edellä mainituista.

Tämä on pitkä postaus, joten ottakaa mukava asento jos koiran ruokinta ja oireiden selvittäminen ruokinnan kautta kiinnostaa :)

Eliminaatiodieetti suoritetaan siis 3-vuotiaalle amerikanbulldoggilleni Namulle. Eliminaatiodieetti on pitkäjänteisyyttä vaativa ruokintasuunitelma, jolla voi selvittää erilaisia iho-, turkki- ja vatsaoireita, eli ruoan sopivuutta yksilölle. Aloitetaan Namun oireista ja lopulta edetään eliminaatiodieetin toteutukseen, näin asioista tietämätönkin lukija saa paremman kuvan siitä miksi me ryhdyimme eliminaatiolinjalle :)

Koiran allergiat ja yliherkkyydet esiintyvät eri tavoin. Namun oireet ovat olleet todella punoittava tassujen iho, epäsystemaattiset karvanlähdöt laikuittain ja kerran oli myös korvatulehdus. Nämä kaikki voivat johtua myös muusta, kuin ruokinnasta. Ruokinnan osuutta on usein helpointa selvittää ja siksi sillä kannattaakin aloittaa.

Namun ruokavalio

Toisin kuin moni koiraihminen heti oireet kuultuaan päättelee, Namu ei ole koskaan syönyt tunnetusti ongelmia aiheuttavia vehnä- ja maissipitoisia ruokia.

Kuivaruokana on mennyt Brit Care ja sekin vaihtui vuosi sitten suurimmaksi osaksi raakaruokintaan eri lihoilla. Vitamiinit ja hivenaineet on lisätty eri purkeista. Herkkuina on mennyt kuivattua lihaa ja eläinten osia kuten RAUH! -nahkaluita.

Namu viime kesänä syömässä Rauh! hirvennahkapalaa

Namun maha toimi erinomaisesti nämä selkeät turhuudet pois rajannella ruokavaliolla, mutta iho-oireiden takia päätimme kuitenkin panostaa eliminaatiodieettiin oireet selvittääksemme.

Korvatulehdus

Moni koiranomistaja ei tule ajatelleeksi, että korvatulehdus voisi johtua ruoasta – usein näin kuitenkin on. Joskus korvatulehduksia tulee jatkuvasti vaikka niitä hoidettaisiinkin, mikä on lopulta ihan ymmärrettävää jos tulehdus aiheutuu ravinnosta eikä ruokintaa ole muutettu. Korvatulehduksiin on toki monia muitakin syitä. Namulla tulehdus jäi kertaluontoiseksi, eikä selkeää syytä selvinnyt, joten paras epäily on jokin sopimaton ruoka-aine.

Tältä näyttää puhdas terve korva. Täällä kuva aktiivisesta korvatulehduksesta.

Epänormaali karvanlähtö ja iho-oireet

Namulla esiintyy pieniä ja keskikokoisia vähäkarvaisia alueita eri aikoina vuodesta eri kohdissa mm. jaloissa ja päälaella. Välillä ei mitään välillä jotain, eli ei kovin huolestuttavaa, mutta merkillepantavaa kuitenkin. Mahdollisena aiheuttajana sopimattomat ruoka-aineet.

Tuossa yksi isoimmista laikuista, joka on jo kuvassa puoliksi ”parantunut”

Usein iho-ongelmat kutisevat -> koira raapii ja karvaa lähtee. Erityisen hälyyttävää on jos iho menee rikki kaikesta raapimisesta, jolloin kutina on erittäin voimakasta ja tilanne vaatii nopeaa reagointia. Meillä Namu ei raavi näitä karvattomampia kohtia, niitä vaan tulee ja menee, mikä voi hyvinkin kertoa atopiasta. Atopia onkin ihan asia erikseen ja koiralla voi olla niin ruoka-aineallergioita, kuin atopiakin. Atopiaa on myös eriasteista.

Namun 3 ikävuoden aikana olemme käyneet eläinlääkärissä 37 kertaa ja yksikään kerta ei ole ollut turha. Muistaakseni ihon takia olemme käyneet lääkärissä vain kahdesti.

Ensimmäisen kerran kysyin muun käynnin yhteydessä pienistä karvattomista laikuista, jotka todettiin sikaripunkin aiheuttamiksi. Lyhyesti: sikaripunkki on nuoren koiran ongelma (mikroskooppisen pieni ulkoloinen), joka tarttuu emältä pennulle ja menee usein itsestään ohi jos on alle 5 laikkua. Ongelman ollessa laajempi eläinlääkäri laatii hoitosuunnitelman. Namulla laikut poistuvat ensimmäisen vuoden aikana, en enää muista tarkemmin.

Viime kesänä Namun karvoja lähti pienissä tupoissa ja iho alla märki hieman. Kyseessä olivat hot spotit, joita Namu oli saanut kahlaamisesta. Kosteus jää kuumalla ilmalla muhimaan turkkiin, koira rapsuttaa, ihon pinta rikkoutuu, bakteerit villiintyvät aiheuttaen ihotulehduksen joka leviää nopeasti. Eniten hot spoteja tuntuu esiintyvän lähinnä kesäisin paljon uivilla paksuturkkisilla koirilla, joten yllätyin kun tämä osui oman lyhytkarvaisen koirani kohdalle – etenkin kun viime kesä ei ollut mitenkään aiemmista poikkeava.

Muita mahdollisia syitä karvan katoamiseen: Jos koira on ollut leishmania-alueella esim. Espanjassa kannattaa karvapuutosten esiintyessä heti ensimmäisenä testata leishmanioosi. Toki näitä testejä tehdään muutenkin rescue- ja tuontikoirille, mutta joskus puhkeamiseen voi mennä useampiakin vuosia. Leishmaniatartuntariski on syy miksi muutimme aikoinaan Namun kanssa Saksaan Espanjan sijaan. Itse en ottaisi riskiä ja veisi koiraa Espanjaan edes loman ajaksi, sillä rokote on kehno eivätkä suoja-aineetkaan ole varmoja.

Samaa harvinaisuusluokkaa on kapi. Koira voi saada kapin ihan mistä vain lenkkipolulta, missä esim. kapinen kettu on kulkenut. Kapi on harvinaisempi, mutta senkin voi testata näytteellä jos siitä on epäilys – moni ei tule ajatelleeksi sitä edes mahdollisuutena.

Tassujen punoitus

Tassujen ihon kuuluu olla saman väristä, kuin muukin iho. Namulla on muutenkin luonnostaan vaaleanpinkki iho, joten jossain vaiheessa vain havahduimme tassujen ihon muuttuneen selkeän punoittavaksi. Yleisesti neuvottiin sen johtuvan kosteudesta ja kehotettiin kuivailemaan huolellisesti. Eläinlääkärikäynnillä kuitenkin selvisi, että tassuissa on tulehdustila.

Saimme Malaseb tassupesuainetta (monta viikkoa noin kerran viikossa pesu ohjeiden mukaan) ja Cortavnce hoitosuihketta, jota käytettiin useamman viikon. Namu yritti välillä nuolla tassuja, mutta pehmeällä kieltämisellä se loppui. Tietää vielä tänäänkin, ettei tassuja nuolla. Tassujen nuoleminen kerää sinne vain lisää bakteereja pahentamaan tulehdusta.

Näillä tassupesuilla ja suihkutuksilla ei kuitenkaan omasta mielestäni ollut mitään vaikusta.

Päätin vihdoinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja selvittää kaiken tarvittavan eliminaatiodieetin toteuttamisesta. Lääkäri suositteli eliminaatiodieettiä toteutettavaksi klinkalla myytävällä Hillsin tai Royal Canin -merkkien ”allergianappuloilla”. Nämä kuivamuonat ovat niin kaukana lihaisasta luonnonmukaisesta ruokinnasta kun olla voi, joten kieltäydyin ja muistutin, että kyllähän eliminaation voi tehdä lihallakin. Tiedän myös useamman tapauksen, joissa nämä ”supernappulat” ovat itseasiassa vain pahentaneet iho-oireita – enkä ihmettele.

Lääkärin ohjeet eliminaatioon olivat turhan ympäripyöreät ja hänen käsityksensä kuidun määrästä oli aivan väärä. Lääkärin mielestä koiran ravinnossa hiilihydraattia kuuluu olla tuplasti enemmän kuin proteiinia. Pyysin mielenkiinnosta perusteluita tälle, mihin hän totesi, että niinhän kuivaruoassakin on. Miksiköhän? Koska kuluttaja ei paremmasta tiedä ja on erittäin hyvää bisnestä täyttää säkki maissilla tai viljalla, kasviproteiinilla sekä ripauksella eläinperäistä teurasjätettä. Hiilihydraatista koira tarvitsee vain oman optimimääränsä kuitua. Kuidun tarve vaihtelee, mutta isot koirat voivat saada sen jo ruokalusikallisesta pellavasiemenrouhetta per päivä.

Eliminaatiodieetin toteutus

Eliminaatiodieetillä koiralle annetaan useamman kuukauden ajan ruoaksi yhtä proteiinilähdettä ja yhtä kuidunlähdettä, joita se ei ole koskaan aiemmin saanut. Tämä siksi, että dieetin tarkoitus on selvittää josko ruoalla on vaikutusta oireisiin. Ruoalle allergisoidutaan ajan kanssa, joten siksi ”tuntematon” proteiinilähde sopii tarkoitukseen. Eliminaatiodieetin aikana oireiden pitäisi siis poistua 8 viikossa, mikäli ne johtuvat ruoasta.

Namu on syönyt erittäin monipuolisesti eri lihoja: hevosta, lammasta, kanaa, kalkkunaa, nautaa, sikaa, poroa, hirveä, lohta ja muita kaloja. Ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jäi peura. Peuraakin Namu on itseasiassa syönyt yhden jänteen verran herkkuna viime kesänä. Muiden suostuttelemana mentiin silti peuralla sen ollessa ainoa järkevä vaihtoehto  – vaikka itse pelkäsin, että se yksi kuukausien takainen jänne pilaa koko prosessin. (Paljastus: ei pilannut.) Kyselin facebookin koiraryhmässä peuran jälleenmyyjiä ja löysinkin aivan mahtavan toimittajan.

Haalin Namulle pakkaseen 90 kiloa suomalaista metsästäjien kaatamaa peuraa. Jos ette jo arvanneet niin ostimme parvekkeelle arkkupkastimen :D

Kuidunlähteeksi valitsimme tattarin. Muita suosittuja kuidunlähteitä ovat pellavasiemenrouhe, kaurahiutaleet, hirssi ja parsakaali – niitäkin Namu on aiemmin saanut, paitsi hirssiä.

Tukijoukot

Namun ja minun tukena tässä projektissa ovat eläinlääkäriystävämme Julia ja ravintokouluttajamme Jenni. Yhdessä olemme miettineet toimintasuunnitelmaa, sillä eliminaatio on tarkka pitkäkestoinen prosessi, mikä kannattaa tehdä kerralla hyvin. Itse olin eniten huolissani lisäravinteista, joita sumplittiin yhdessä Jennin kanssa. Julian kanssa mietittiin ihomuutosten seurantaa. Molempien kanssa keskustelu tuli tarpeeseen heti ensimmäisellä viikolla kohdatessamme jokseenkin odotettuja vatsaongelmia uuden ruoan myötä.

Koska Namu on äärimmäisen herkkävatsainen eliminaatiodieetin sisältöön lähettiin totuttamaan viikkoa ennen täysipainoista aloitusta. Vaihdoin ensimmäisenä päivänä aiemmasta ruoasta n. 10% uuteen ruokaan (peuraa ja tattaria). Seuraavina päivinä nostin uuden ruoan osuutta ja viikon viimeisenä päivänä uusi ruoka koosti jo 90% ruokakupin sisällöstä.

Kypsennettyä peuraa, turvotettua tattarirouhetta + lisät (kalsium ja sinkki, valkoinen jauhe tuossa päällä), jotka sekoitettu kuvaamisen jälkeen :)

Hyvästä yrityksestä huolimatta ensimmäisellä ”täysviikolla” ruoka oksennettiin neljästi, uloste oli löysää ja ulostaminen silti hankalaa. Yleisvointi ja ruumiinlämpö oli normaali, joten suurimmalla todennäköisyydellä oireilu johtui uudesta ruoasta.

Oksentaminen tuli itselle yllätyksenä ja arvuuteltiin, että saattaa johtua ruoan normaalia suuremmasta määrästä (peura on vähärasvaisempaa) tai riistan erilaisesta laadusta. Itse myös mietin, että ruoan lämpötilallakin voi olla vaikutusta jääkaappikylmä vs. huoneenlämpöinen. Tosin aiemminkin Namu on saanut lihaa eri lämpöisinä, eikä koskaan ole ollut oksentamisongelmaa. Namu myös syö ruokansa aina rauhassa, joten ei johdu hotkimisestakaan.

Päätimme lisätä kuidun määrää huomattavasti, vähentää hieman lihaa ja lisäksi antaa lihat raa’an sijasta kypsänä, mikä usein sopii herkkävatsaisille paremmin vähintään oireiluvaiheessa. Tämä toimi. Noin vuorokauden kuluttua muutoksista uloste ja ulostaminen oli taas normaalia ja ruoan oksentaminen loppui. Nyt 5 viikkoa myöhemmin kypsennän edelleen lihat ja olen uskaltanut tiputtaa kuidun määrää. Kuidun, eli tässä tapauksessa tattarin, annan mikron avulla veteen turvotettuna. Peuranlihaa Namulla menee nyt päivässä 450g ja tattaria 60g kuivana (eli ennen mikrossa veteen turvottamista). Näin isolle koiralle määrät saattavat kuulostaa pieniltä, mutta steriloinnin jälkeen aineenvaihdunta tippui valtavasti ja pari kiloa olisi laihdutettavaakin. Laihtumista ei vielä kuukaudessa ole havaittu herkuttomuudesta huolimatta, joten liikuntaa lisätty.

Raakana VS kypsänä

Nappulan jäätyä eliminaation kautta pois, ulostamiskerrat ovat puolittuneet yhteen päivässä. Jos sekin yksi kerta jää pois, kuten alussa jäikin, tiedän kuidun tarpeen olevan suurempi. Mitä tässä on tullut seurattua muiden raakaruokailuja (tarkoitan sillä myös meidän tyylistä kypsäruokailua, eli tuoreeseen lihaan perustuvaa) Namulla tuntuu olevan peruspiskiä vähän suurempi kuiduntarve. Toki voi olla myös, että lihan kypsentäminen on Namun kanssa se avain onnelliseen mahaan.

Punnitsen keittiövaa’alla Namulle 2 päivän ruoat 10 gramman tarkkuudella ja paistan ne kerralla uunivuuassa uunissa – ei se sen vaikeampaa ole. Jos vuuassa on 2 päivän lihat, lohkasen siitä 1/4 aamulle, 1/4 illalle jne.

Namu syö kaksi kertaa päivässä. Jos Namu ei saa aamulla ruokaa ennen lenkkiä, hän oksentaa lenkillä keltaista tyhjän mahan vaahtoa. Tämän vuoksi jaoteltu ruokailu ihan must. Annan ennen lenkille lähtöä pienen lihapalan ja lenkin jälkeen loput ruoat, jolloin oksentelua ei esiinny.

Lisäravinteet

Alusta mukana on ollut päivittäinen kalsium (koska liha on luutonta) ja kerran viikossa ADE-vitamiiniliuos. Merilevää, kalaöljyä ja nivelravinteita ei ole vielä otettu mukaan – ne tulevat kyllä vielä :)

Lisäravinteissa on muuten valtavia eroja niin imeytyvyydessä, kuin myös ainesosaluettelossa. Monissa valmisteissa on vaikka mitä täyteaineita. Erityisesti eliminaatiodieetillä olisi tärkeää välttää kaikkea turhaa, sillä oireet voivat johtua mistä vaan yksittäisestä ainesosasta. Sen vuoksi eliminaatiodieetin aikana lisäravinteet otetaankin käyttöön yksitellen (välissä useita viikkoja). Vältämättömimmät alkuun ja loput myöhemmin, esimerkiksi nyt kun Namun tassut ovat noin hyvällä mallilla tehtiin yksi muutos ruokavalioon ja lisättiin sinkki. Nyt alkavilla eliminaatioviikoilla 7 ja 8 käytetään päivittäin sinkkivalmistetta ja jos siitä aiheutuu ongelmia sen pitäisi näkyä tassuissa näiden viikojen aikana.

Pyrin antamaan kaiken ravinnon kotimaisena, myös lisäravinteet. Moni lemmikeille myytävä tuote vaikuttaa kotimaiselta, vaikka todellisuudessa sisältö on ulkomailta esim. Kiinasta. Minua henkilökohtaisesti puistattaa kaikki tuotteet, joissa ei viitsitä kertoa suoraan alkuperämaata.

Eliminaation tulokset

Ensimmäisen kerran näin tuloksia viidennen eliminaatioviikon kohdalla, eli noin viikko sitten. Huomasin ihan valtavan eron tassujen ihossa verratessani ottamiani kuvia!

Kuvien välillä 5 viikkoa

Siis wau! Olin TODELLA onnellinen tämän huomatessani ja suurin syy on se, että tämä todistanee ruokinnalla olevan vaikutusta Namun oireisiin. Tässä oli koko ajan myös vaihtoehtona se, että oireet eivät häviä edes 8 viikon aikana ja aiheuttaja on jokin aivan muu.

8 viikkoa on se aika, mikä eliminaatiodieetillä annetaan oireiden paremmaksi muuttumiseen. Jos oireet ovat todella rajuja, ne eivät välttämättä kerkeä täysin parantua siinä ajassa, mutta niissä kuuluu näkyä selkeä muutos parempaa JOS ne aiheutuvat ruoka-aineista. Kaikkien meidän lääkärikäyntien seurauksena olen todella kiitollinen, että tämän ongelman purku sai näin hyvän startin.

Ennen eliminaatiota / 3 viikon kohdalla / 6 viikon kohdalla

Koska tassupunoitus on ollut ainoa tasaisesti jatkuva oire, sen kautta seuraamme eliminaatiodieetin vaikutusta tulevinakin kuukausina.

Eliminaatiodieetin haastevaihe

Koska tavoitteena on löytää toimivaa ruokaa loppuelämälle aletaan oireiden hävittyä (eli nyt) haastamaan. Haastevaiheessa esitellään yksi kerrallaan vanhoja ruoka-aineita takaisin kuppiin. Nyt Namulla alkoi siis sinkin haastevaihe ja jos sinkistä ei tule oireita, seuraava haaste annetaan broilerille.

Jos minkä tahansa haastevaiheen aikana tassut alkavat taas menemään tulehdustilaan, eli punoittamaan, on oireen aiheuttaja selvä. Tällöin Namu siirretään takaisin alkuperäiseen ruokaan (peura ja tattari + sopivaksi todetut lisäravinteet) kunnes oireet ovat taas hävinneet ja päästään kokeilemaan jotain toista ruoka-ainetta. Näin homma jatkuu kunnes on selvillä mahdollisimman monipuolisesti sopivaa sapuskaa. Pari kolme toimivaa lihaa olisi ainakin kiva löytää ja tietysti toimivat lisäravinteet. Eettisistä syistä toivon, että peura tulee toimimaan jatkossakin. Hevosenlihan puolesta myös peukut pystyssä. Broileria on aina helposti ja edullisesti saatavilla, joten sekin olisi mukava osa ruokintaa. Eipä sillä, että Namun kohdalla hinnoilla olisi minulle niin väliä.

Huomioitavaa

Eliminaatiodieetin voi mokata monellakin tapaa.

– Yksi yleisimmistä töppäyksistä on, että koiran ruoan kanssa ollaan tarkkoja, mutta herkkujen ei – mikä tietysti pilaa koko prosessin. Koirille myytäviin nameihin ja puruherkkuihin tungetaan milloin mitäkin, joten älä annan eliminaatiodieetillä mitään mistä et voi olla 100% varma mitä se sisältää. Namun syödessä nyt peuraa olen uskaltanut antaa satunnaisesti vain kotimaisia Rauh!:in peurannahkatikkuja, joita ei ole käsitelty tai ”paranneltu” millään aineilla. Treeninameiksi olen kuivattanut peuranlihaa kotona kasvikuivaimessa. Käytännössä nameina siis vain samaa kuin mitä ruokakupissakin on.

– Ahneen koiran puuhiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota ulkoillessa, ettei tule syötyä vahingossa mitään lapsen puskaan heittämää leivänkannikkaa tai känniläisen oksentamaa pizzaa (ihanaa).

– Kuten aiemmin olen kannustanut personal training valmennettaviani, myös koiranomistajan kannattaa kertoa aloitetusta koiran uudesta ruokavaliosta läheisille ja tuttaville (jotka ovat koiran kanssa tekemisissä). Näin heillä on ymmärrystä siitä miksi ”nipotetaan”, eikä vahinkoherkkuja pääse sattumaan.

Alright, tässä tämä infopaketti nyt oli. Syy miksi halusin kirjoittaa tämän näin laajasti oli se, että vihdoinkin googlessa nousisi pidempi yksityiskohtainen kertomus eliminaatiosta tuloksineen. Tietoa on hyvin hajanaisesti ja jokseenkin toisistaan poikkeavasti.

Oliko tässä teille jotain uutta tietoa? Eliminaatiodieetti ei vielä ole kovin monen tiedossa, joten mielelläni kuulen teidän fiiliksiä aiheesta.

Koitetaan pitää blogin kautta projetkin etenemistä ajantasalla. Jos teillä on kysyttävää tai muita ajatuksia laittakaa ihmeessä kommenttia tulemaan :)