Millon saa palata treenaamaan, kun on ollut kipeänä? Personal trainer kertoo sydänlihastulehduksestaan.

Flunssakausi on taas alkanut ja perus kausi-influenssan lisäksi ilmastossa hiihtelee tietysti kaikkea muutakin tarttuvaa. Työyhteisöt ja varsinkin lapsiperheet ovat usein pidemmänkin sairastumiskierteen uhreja. Syksy on kuitenkin mukavaa treeniaikaa ja moni miettikiin millon salille tai muun urheilun pariin uskaltaa palata saikun jälkeen?

Tässä postauksessa personal trainer Anne Tokola ja SM-tasolla kilpaa juossut Santeri Hänninen kertovat minulle siitä, millaista oli sairastua sydänlihastulehdukseen urheilun yhteydessä.

kuntosali

Itse olen tosi tarkka terveydestä ja varsinkin omien valmennettavien kohdalla extra-tarkka, olenhan vastuussa heidän hyvinvoinnistaan. Onhan minut myös palkattu neuvomaan ja ohjeistamaan, joten ilman muuta käytä tilaisuuden hyväkseni. Näin olen kirjoittanut jokaiselle uudelle valmennettavalleni lähetettävään tiimikirjeeseen:

Tässä vielä ohjeet sairastumisia varten, jotta treenaaminen olisi turvallista:

Jos tunnet, että olet tulossa kipeäksi tai olet jo kipeä: peruuta treenit. Treenistä ei ole mitään hyötyä kun keho keskittyy taistelemaan virusta tai bakteereja vastaan ja seuraukset voivat pahimmassa tapauksessa johtaa jopa kuolemaan. Vaikka selviäisit hengissä on treenin tulos silti negatiivinen, eli tulee tehtyä turhaa duunia. Kipeänä treenatessa paranemisaika voi jopa tuplaantua tai triplaantua. Ikävää on myös tartuttaa kanssatreenaajat. Suosittelen aina käymään lääkärin vastaanotolla selvittämässä mistä on kyse.

Milloin sitten saa treenata kun on ollut kipeänä?

Runsaan lepäämisen jälkeen, kun tunnet olevasi vihdoinkin terve, älä mene salille vielä seuraavana päivänä. Yksi täysin terve päivä pitää olla välissä. Sairastelun jälkeen suosittelen palaamaan treenin pariin pikkuhiljaa, Normaalisti treenataan kovaa, koska siitä on eniten hyötyä, mutta sairastelun jälkeen suurimman hyödyn saa maltillisesta treenistä intensiteettiä rauhassa lisäten. Yhteistreenejen aikana muista olla rehellinen, jos olo ei ole hyvä. Täyteen treenitehoon pääsy saattaa kestää jopa viikkoja. Muista aina kuunnella lääkärin ohjeita ja kertoa niistä myös minulle.

Kehon taistellessa paranemisen puolesta, sillä ei ole mahdollisuutta keskittyä rasvanpolttoon tai lihasten kasvattamiseen. Päin vastoin, lisääntynyt rasitus pakottaa kehon taistelemaan terveyden puolesta yhä pidempään. Tänä syksynä olen saanut vielä parempaa tietoa saikun jälkeisestä palautumisesta ja jatkossa tulenkin jakamaan tätä postausta valmennettavilleni.

”Liian aikaisin treenaamaan lähteminen hidastaa toipumisprosessia, sillä rankka urheilu kuormittaa elimistön puolustusjärjestelmää ja aiheuttaa notkahduksen tämän toiminnassa jopa yhdeksän tuntia kovan treenin jälkeen. Tämän seurauksena virus pääsee aktivoitumaan ja parantamaan otettaan kehossa. Kehon näkökulmasta sairastelu on siis melkoista sisällissotaa…” -Pippa Laukka, urheilulääkäri

3 vuotta sitten opiskelin Tampereella personal trainerin lisenssiäni varten. Kurssillani oli paljon huippuja tyyppejä, kuten Anne Tokola. Muistan vielä kirkkaasti, miten ihailin Annen fysiikkaa; pitkät sääret, kunnon pakarat ja kurvit muutenkin kohdallaan! Girl crush, hehee!

Viime vuonna näin Annen Facebook-päivityksen ja kauhistuin. Kovaa treenaava mimmi oli sairastunut sydänlihastulehdukseen.

”Olin osastolla 5 päivää letkuissa ja piuhoissa.”

Aiemmin itselläni oli ollut sellainen olo, että aina siitä puhutaan, mutta eipä sitä kenellekään kuitenkaan tapahdu. Annen tapaus avasi ainakin omat silmäni lopullisesti tälle vakavalle aiheelle. Ajattelin, että tekin rakkaat lukijat saatte realistisemman kuvan jos haastattelen vähän Annea ja hän saa omin sanoin kertoa, mitä kävi ja miten. Toiveeni on, että tämä rohkaisee kaikkia pitämään itsestään ja läheistään entistä parempaa huolta sairastumisen ja raskaan treenin tai työn yhteydessä :)

Kuka olet ja miten kuntosalitreenaaminen on osa elämääsi?

– Olen Anne Tokola, 31v. lähihoitaja ja personal trainer Viitasaarelta. Kuntosalitreenaaminen on kuulunut elämääni nelisen vuotta. Käyn salilla 4-5 kertaa viikossa, tarkoituksenani edelleen kasvattaa lihasta. Kisasuunnitelmia minulla ei tällä hetkellä ole.

Sinulla todettiin vuosi sitten sydänlihastulehdus. Mikä siihen johti? Millaisia oireita sinulla oli?

– Se tuli poskiontelontulehduksen jälkitautina. Pidän aina treenaamisesta taukoa kun olen kipeänä ja niin myös tuolloin. Antibioottikuurin aikana olin jo töissä (teen välillä melko fyysistäkin hoitotyötä) ja kuurin loppumisen jälkeen odottelin vielä viikon, ennen kun lähdin salille treenaamaan. Töissä ollessani en tuntenut mitään poikkeavaa. Salille päästyäni sitten suorin jaloin maastavetoa punnertaessa tuli veret seisauttavalta tuntuva rytmihäiriökohtaus, joka vei tieni päivystykseen ja seurantaan. Kukaan ei varmaan vielä tuolloin epäillyt sydänlihastulehdusta, pääsin kotiin ja takaisin töihin. Salitreenit jätin viisaasti itse pois, vaikka olotila palasi normaaliksi.

img_8331-1

2015

Päivystysreissusta meni muutama päivä, olin töissä ja aloin tuntemaan pistävää kipua sydämen kohdalla rinnassa, hengenahdistusta ja painon tunnetta rinnalla. Ikäänkuin joku olisi istunut rintakehäni päällä ja ilmaa piti vähän ”haukkoa” välillä. Olin todella väsynyt ja nuutunut. Työkaverit patistivat minut työterveyslääkärille, johon sainkin heti samalle päivälle ajan. Muistan vieläkin, kun työterveyslääkärini sanoi minulle, että jos sinulla olisi sydänlihastulehdus, niin sinä et omin avuin tänne hänen luokseen kävelisi. Väärässä oli, minähän kävelin. Onneksi lääkäri otatti verikokeet, myös sen sydämen vauriosta kertovan kokeen. Samana iltana hän soitti minulle hätääntyneen kuuloisena, että nyt kiireesti keskussairaalaan.

Oliko diagnoosi sinulle järkytys? Millaista hoitoa ja ohjeita sait? Oliko paranemisprosessi pitkä / raskas?

– Osasin itse sitä oireistani päätellen jo epäillä, hoitaja kun olen ;) Se mikä minut yllätti ehkä eniten oli se, että keskussairaalaan mennessäni ja sydänvalvonta osastolle joutuessani kuntoni romahti niin täysin, että jouduin opettelemaan kävelemäänkin uudestaan. Olin osastolla 5 päivää letkuissa ja piuhoissa. En saanut liikkua edes osaston ruokasaliin ensimmäisten kolmen päivän ajan, vaan oli syötävä sängyn laidalla. Jo wc-reissukin vaati ponnisteluja ja jopa levähdyspysähdyksiä ja sykkeeni kohosi tästä laahustamisesta ensi alkuun pilviin. Osastolta en saanut lupaa päästä kotiin paranemaan, ennen kun jaksoin kiertää pysähtymättä koko osaston ympäri. Harjoittelin tätä kaksi päivää.

Sydänlihastulehdus näyttää olevan siitä pirullinen tauti, että se voi olla aika epämääräinenkin. Minulla se ei esimerkiksi näkynyt missään vaiheessa selvästi EKG:ssä, eikä muissakaan verikokeissa. Ainoastaan tuossa yhdessä sydämen vauriosta kertovassa verikokeessa se näkyi hetken ajan korkeana piikkinä. Sydänlääkäri sanoikin, että turha tuijotella sen enempää arvoja ja lukemia, sen voi päätellä olevan jo ihan yleisoireista. Ja suurin osa siihen sairastuneista ovat nuoria urheilijoita.

Minun tapauksessani (viruksen aiheuttamaan) sydänlihastulehdukseen ei ollut mitään muuta lääkehoitoa kuin panacodia ja buranaa. Perus kipulääkkeillä siis mentiin. Lepo oli ja on se paras lääke siitä parantumiseen ja paranemisvauhti on hidastakin hitaampi. Sain kotiutuessani tarkat ohjeet mm. siitä missä vaiheessa saa itse edes kokata ruokaa. Muutama ensimmäinen viikko menikin oikeastaan niin, että siirryin aamulla sängystä sohvalle makoilemaan ja illalla takaisin sänkyyn. Jopa nauraminen toi sykkeen nousun mukana niin huonon olon, että oli parempi olla ihan vakavana vaan :D Töihin pääsin kuukauden päästä ja senkin ehtona oli normaali rasitustestitulos, mutta rakastamani kuntosalitreenit sain aloittaa vasta 3kk päästä.

Onko sydänlihastulehduksen seurauksena suhtautumisesi treenin ja terveyden yhtälöön muuttunut?

– On ja ei. Olen kyllä aina tiedostanut, ettei kipeänä saa eikä kannata treenata. Mielestäni oli kuitenkin antibioottikuurin loppumisen jälkeen riittävää odotella vielä viikko, ennen kovia treenejä, mutta tässä tapauksessa sekään ei riittänyt. Sydänlääkäri sanoi osastolla ollessani, ettei kukaan sydänlihastulehduksen pelossa odottele viikkotolkulla treenien/liikkumisten aloittamista. Sydänlihastulehduksen sairastettuaan, se ei tule yhtään sen helpommin uudelleen, mutta ei myöskään anna suojaa, joten se voi kyllä uusiakin. Minulla taisi olla huonoa tuuriakin myös mukana.

Voiko sydänlihastulehdukseen kuolla?

Kyllä siihen voi kuolla, nimenomaan äkkikuoleman merkeissä juuri esim. rasituksessa. Kuoleman aiheuttaa sydänlihastulehduksen aiheuttama rytmihäiriö. Siksi se on yksi vakavimmista flunssan jälkitaudeista.

Aina varoitellaan jälkitaudeista, mutta harva tietää mitä ne ovat, eikä ehkä siksi ota asiaa niin vakavasti. Mitä muita jälkitauteja on, kuin sydänlihastulehdus?

Vakavia flunssan jälkitauteja voivat olla myös keuhkokuume tai munuaistulehdus (joka voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan).

Vapaa sana lukijoille:

– En nyt halua pelotella, mutta sydänlihatulehdus ei vaadi aina tullakseen antibioottikuureja vaativia tulehdustauteja. Olen kuullut, että siihen on kuollut parikymppinen urheilijapoika kesken sählypelin, jolla oli ollut vain ihan tavallinen flunssa ilman mitään lääkekuureja. Sydänlihastulehdus voi kulkea piilevänä flunssan mukana ilman, että siitä tulee koskaan välttämättä edes tietoiseksi. Urheillessa tai treenatessa kovasti (rasituksessa) se sitten saattaa tulla esiin. Onneksi sydänlihastulehdukset ovat kuitenkin melko harvinaisia. Mutta jos satut sairastumaan, anna kropalle lepoa ja sairasta rauhassa. Ei ne raudat sieltä salilta mihinkään katoa, eikä ne lihakset, jotka olet niillä raudoilla kasvattanut ;) Se, että antaa kropan sairastaa rauhassa ja on sen muutaman viikonkin pois salilta, on paljon parempi vaihtoehto kuin sitten se 3kk totaalitreenikielto.

-Anne

Yllätyksekseni sain tähän blogijuttuun toisenkin haastateltavan.

Tätä blogitekstiä kirjoittaessani olen nyt työmatkalla Tampereelle. Istun etupenkillä näpyttämässä läppäriä, kun takapenkiltä kuuluu ”Mitä kirjoitat? Katsoin vaan, kun tuossa ruudulla lukee isolla sydänlihastulehdus ja mulla on ollut se kahdesti”.

Takapenkillä istuva, SM-tasolla kilpaa juossut, nykyään DJ:nä ja tubettajana toimiva 20-vuotias Santeri Hänninen hämmästyttää kertomalla kokemuksistaan. Harvinaiselta vaikuttanut sydälihastulehdus ei enää tunnukaan niin harvinaiselta.

Focus 🎼

A photo posted by Santeri Hänninen (@santtust) on

Ensimmäistä kertaa sydänlihastulehdus iski maratonia edeltävänä päivänä, kilpailuun valmistavalla lenkillä. Santeri kuvaa tunnetta lievän sydänkohtauksen kaltaiseksi. Huonovointisena hän lepäsi lenkkipolun varrella pari tuntia, kunnes pystyi jatkamaan lenkkiä kotiin. Kotona äiti oli niin huolissaan pojastaan, että patisti hänet lääkäriin vielä saman päivänä. Lääkärissä todettiin oitis sydänlihastulehdus ja kilpailut peruttiin. Santeri vietti viikon päivät sairaalassa. Toipuminen oli niin pitkäkestoista, että hän pääsi seuraavan kerran treenaamaan vasta puoli vuotta myöhemmin.

Ihanaa oli päästä hölkkäilee pitkästä aikaa, ei kyllä mitää helppoo ollu, mutta hauskaa kuten aina:) #run

A photo posted by Santeri Hänninen (@santtust) on

Neljän kuukauden treenin jälkeen sydänlihastulehdus ilmeni taas ja tällä kertaa kesken lukion liikuntatunnin. Jälleen kerran edessä oli puolen vuoden tauko treenistä. Kummallakaan kerralla Santeri ei treenannut tietoisesti kipeänä.

Ensimmäisellä kerralla sydänlihastulehdus ilmeni samaan aikaan, kun hengitystieinfektion ensioireet hiipivät, tosin silloin Santeri oli erehtynyt luulemaan heikompaa hapenottokykyä vaan huonoksi kunnoksi. Toisella kerralla hän oli tehnyt paluun flunssan jälkeen takaisin treenin pariin, ajatellen tervehtyneensä jo täysin – toisin oli.

”Elimistön täydellinen toipuminen viikon mittaisesta kuumeisesta flunssasta kestää 2—3 kuukautta. Kevennettyä harjoittelua jatketaan yhtä kauan, kuin itse flunssan oireetkin kestivät. Siis kahden viikon sairauden jälkeen liikuntaa harrastetaan kahden viikon ajan vain kevyesti ja toisaalta parin päivän tauti ei vaadi muutaman päivän kevennettyä harjoittelua pidempää toipilasjaksoa.” -Pippa Laukka, urheilulääkäri

Todella pysäyttävää, ei voi muuta sanoa. Herättikö teissä mitään uusia ajatuksia treenin ja sairastumisen kannalta? Oletteko itse treenanneet kipeänä tai palanneet treenin pariin liian aikaisin? Onko teillä omia kokemuksia jälkitaudeista?

/Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebookista ja Bloglovinista saat uusimmat päivitykseni kätevästi. Bloglovinista voi myös tilata uudet postaukset omaan sähköpostiin.

Nyt saa riittää

Jotenkin pääsykokeisiin lukeminen on ollut haastavaa. Selkeästi työelämä on aina houkutellut ja ehkä juuri sen takia tylsähköön lukuvaiheeseen keskittyminen ei ole tuntunut tarpeeksi mieluisalta.

Nyt kun vuodet ovat vierineet ja moni ystävistäni on jo maisterinsa suorittanut, alkaa silmät aueta ja oma motivaatio nousta. Haluan tehdä mielekästä kehittävää työtä ja tienata sillä hyvin. Haluan kehittyä ja kehittää. Omaa yritystäni olen pyörittänyt nyt yli 6 vuotta ja se on ihan kivaa, mutta sen kehittämiseen sellaisenaan (nykyisillä toimialoilla) minulla ei ole enää suurta motivaatiota, eikä osaamista ja ideoita ole riittävästi uusien aluevaltausten saavuttamiseksi. Haluaisin nyt kehittää itseäni koulun kautta ja siirtyä suuremman yrityksen palvelukseen sellaiseen asemaan, missä en aiemmin ole ollut.

En osaa suoraan edes sanoa, missä organisaatiossa tai yksikössä haluaisin työskennellä. Odotan yliopisto-opinnoiltani yleisen osaamisen lisäksi myös kartoitusta olemassa olevista mahdollisuuksista, mitä kaikkea sitä voisikaan työkseen tehdä kaupallisella alalla.

Eniten odotan yliopistolta sitä oppimista, projekteja, tutkimuksia, esitelmiä ja inspiroivia ihmisiä. Seuratessani aviomieheni opiskelua, olen innostunut korkeakoulun tarjoamista tilaisuuksista toteuttaa itseään ja saada tunnustusta hyvin tehdystä työstä. Innovatiivisuutta, oma-aloitteisuutta ja faktatietoa arvostetaan. OLYMPUS DIGITAL CAMERAAloitin juuri ensimmäisen pääsykoekirjan lukemisen, Akatemiasta markkinapaikalle. Erittäin kuivan oloinen otsikko kirjalle, mutta ainakin heti alkuun sisältö on jo saanut paljon ajatuksia aikaan ja innostusta koulun aloittamista kohtaan. Kirjan alussa käsitellään eri organisaatiomuotoja ja mietinkin, että millaiseen organisaatioon minä itse olisin sopivin?

paasykokeetkauppis-haku

Aloitin tämän blogin vuonna 2012, jotta pysyisin lujemmin kiinni kisadieetissäni tekemällä suunnitelmistani ja aikatauluistani julkisia. Nyt mietin, että miksi en hyödyntäisi blogia jälleen kerran tavoitteissani pysymiseen? Joten, tässä ensimmäisessä pääsykoekirjassa on 250 sivua ja aikataulutan ne nyt seuraavalle kymmenelle päivälle. 25 sivua per päivä voi jollekin tuntua vähältä, mutta minusta se voisi nyt olla hyvä tahti. Pääsykokeet ovat kuitenkin kesäkuun tienoilla ja nyt on marraskuu.

Akatemiasta markkinapaikalle, aikataulu:

16. päivä – sivu 25 (luin tänään sivulle 29!)
17. päivä – sivu 50
18. päivä – sivu 75
19. päivä – sivu 100
20. päivä – sivu 125
21. päivä – sivu 150
22. päivä – sivu 175
23. päivä – sivu 200
24. päivä – sivu 225
25. päivä – sivu 250

Askartelin kirjaan hassut pienet päivämäärälappuset tavoitesivujen kohdalle, motivoimaan etenemistä.OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAAikataulusta ei mielestäni kannata tehdä liian tavoitteellista ja kireää, sillä minä ainakin masennun jos tavoitteet eivät olekaan realistisia ja sinne saattaa mennä koko suunnitelma down the drain. Luulisi nyt 25 sivua saatavan luettua vaikka väkisin. Luen kyllä normaalia hitaammin, keskittyen ja tärkeät pointit yliviivaten.

Tähän mennessä osa tekstistä on ollut sellaista diibadaabaa, osa vaikeasti ymmärrettävää ja osa tosi mielenkiintoista. Mahdollista pääsykokeeseen valmistavaa valmennuskurssia varten, olen merkinnyt joitain juttuja tekstiin, joista haluaisin kuulla käytännön esimerkkejä, sillä niiden kautta on niin paljon helpompaa ymmärtää mitä tarkoitetaan. Olenkin täältä blogin kautta aiemmin saanut hyviä suosituksia markkinoilla olevista valmennuskursseista, kiitos niistä!

Vuosi takaperin kävin ihan kokeilumielessä kauppiksen pääsykokeissa ja jos en olisi lähtenyt arvailemaan niitä epävarmoja kysymyksiä, vaan jättänyt ne tyhjiksi, olisin saanut sivuakaan lukematta kasaan jo puolet sisäänpääsyyn johtavista pisteistä. Oman yrityksen ja yleisen kiinnostuksen kautta, nämä aiheet ovat jo jokseenkin tuttuja, mutta silti yli puolen vuoden pänttäämiseen valmistautuvana Sinkkuelämän Carrie Bradshawn sanoin: I cant help but wonder, pääsenkö siltikään sisään?

Luultavasti koepäivänä olen täysin hädässä, vaikka olisinkin valmistautunut hyvin. Koe menee varmaan myös hyvin, mutta silti stressaan koko kesän tuloksia odotellen. Tästä syystä en varmaan uskalla pistää hakupapereihin ykkösvaihtoehdoksi mitään muuta, kuin sitä helpointa yliopistoa, vaikka sille paikkakunnalle ei ole yhtään hinkua muuttaa. Mitä jos laitan toisiksi helpomman, koska se olisi ’kivempi’ ja sen takia en sitten pääsekään sisään mihinkään jos pisteet eivät riitä sinne? Ei olisi ensimmäinen kerta, kun joltain rassukalta jää opiskelupaikka saamatta pisteen tai sen puolikkaan puuttumisen vuoksi…

Joka vuosi on vaikeampaa päästä ja porukka joutuu sen takia panostamaan enemmän. Ei riitä, että on hyvä, kun pitäisi olla paras. Halu päästä sisään on nyt korkeammalla kuin koskaan ja sen mukana myös paineet samalla tasolla. Aiemmat pääsykokeet ovat vaan osoittaneet sen, etten ole ollut parhaiden joukossa, koska en ole panostanut. Koskaan en ole lukenut sitoutuneesti ja siksi en tiedäkään, mikä on riittävästi?

…että sellaisia ajatuksia ja suunnitelmia tulevaisuudesta tänään :) Näillä lähdetään.

/Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebookista ja Bloglovinista saat uusimmat päivitykseni kätevästi. Bloglovinista voi myös tilata uudet postaukset omaan sähköpostiin.

Edellisessä postauksessa: Talven pelastuksena ihana lämpökerrasto ja uutisia uudesta vuokrahevosesta!