Nyt on hiusväri kohdillaan!

YASSSS! Blogia seuranneet ovat vuosien myötä huoomaneet, että hiusvärimakuni ailahtelee tasaisin väliajoin. Aina, kun haluan jotain uutta, se ei jostain kumman syystä yleensä tapahdu hetkessä (que?!). Vaikka kampaaja olisi kuinka hyvä, ei se oma suunnitelma välttämättä olekaan itselle sopiva tai prosessi onkin odotettua pidempi aiemmasta hiusväristä riippuen.

Olen tänä vuonna käynyt neljästi kampaajalla Lahden Stoolissa ja joka kerta väri on ollut parempi, kuin edellisellä ja nyt (!!!) on just sellainen, mikä mun mielestä sopii tosi hyvin, on raikas ja just sitä mitä haluan! …eikä tämä väri edes ollut alkuperäinen suunnitelmani, vaan kampaajan aikaansaama perfektio <3

Love love love, tätä ylläpidetään!

Edellisessä postauksessa: Fitneksen kuolema – ajatuksia oman blogin tulevaisuudesta

Fitneksen kuolema – ajatuksia oman blogin tulevaisuudesta

Blogia on nyt tullut pyöriteltyä 4,5 vuotta. Useana vuonna olen saanut kutsun bloggaajille järjestettävään päivätapahtumaan Bloggers Inspiration Day:hin, eli BID:iin. BID on 3 tunnin tapahtuma, minkä aikana on mahdollista verkostoitua muiden somevaikuttajien kanssa, solmia yhteistyökuvioita yritysten kanssa, kuunnella kiinnostavia luentoja ja keskusteluita, sekä syödä ja juoda vaikka mitä ihanaa.

Minulla ei ole kovin montaa bloggaajaystävää – tai oikeastaan ehkä yksi ja muut ovat enemmäkin tuttavuuksia. Päätin nyt lähteä tapahtumaan ihan omin päin. Sovittiin toisen Fitfashionin bloggaajan, Stuff About -blogin Tarun kanssa, että nähdään tapahtumassa ja niin me tehtiinkin. Oli tosi kivaa tutustua Taruun ja Tarun ystäviin. Lisäksi tapasin pari muutakin tosi mukavaa ihmistä. Aika meni aivan liian nopeasti. Sen voi päätellä vaikka siitä, että jouduin ottamaan ruoka-annokseni autoon syötäväksi, kun oli niin paljon puhuttavaa, etten kerennyt (osannut) siinä samalla syödä :D Olisin helposti voinut olla tapahtumassa useamman tunnin lisää ja olen taatusti mukana seuraavankin vuonna!

BID:in jälkeen brunssailin ystäväni Julian kanssa sushin äärellä ja illalla mentiin Lassen kanssa leffaan. Nyt kotona kirjoittelemassa tätä ja kohta pitäisi vielä viedä Namu iltalenkille :)

Viime aikoina mulla on ollut tosi ristiriitaiset tunteen oman blogin suhteen ja ne tulee heti esille, kun tulee tilanne, jossa esittelen itseni ja blogini, kuten tänään kävi. Kysyttäessä ”Millainen blogi sulla on?”, tekee lähinnä mieli huokaista, että no ”munlainen”. En mä enää oikein tiedä. Lifestyle-blogiksi olen tätä nyt nimittänyt ja tuntuu, ettei se ole edes kovin hyvä sellainen. Alkuaikoina blogini nimi alkoi sanalla ”Fitness” ja siitä se kertoikin. Olen edelleen terveellisen elämäntyylin kannattaja, mutta PALJON vähemmän ulkonäkökeskeinen sellainen kuin ennen.

Olen ihan tietoisesti kuivattanyt PT-urani kasaan ja oma kuntoilu on nykyään eläinten kanssa harrastamista: koiran kanssa joko lenkkeillen, pyörällä tai rulliksilla, sekä tallilla hevosia hoitaen ja ratsastaen.

Blogini nousi 2013 aika räjähdysmäisesti suhteellisen suosituksi pääteeman vuoksi, mikä silloin ensimmäiset vuodet oli se fitness. Kisaaminen, laihduttaminen ja treenaaminen – siinä ne kolme sanaa nyt on, mitkä ei enää paljoa edes kiinnosta.

Noiden tilalle on noussut tulevaisuuden pitkän tähtäimen tavoitteet, perhe-elämä (aviomies ja koira) ja ulkonäkökeskeisyydestä siirtyminen enemmän ihan vaan siihen hyvään fiilikseen itsestä ja elämästä.

Alhainen rasvaprosentti ei voi toimia onnen lähteenä. Timmin kropan pitäisi olla kiva sivuseikka, eikä mikään perusta onnelle, päinvastoin kuin joskus ajattelin. Tämänkin oivalsin ironisesti silloin, kun kisa-aikoina oma kroppa oli jopa omaan silmään liian laiha, ihan kylkiluiden paistamista myöten painaessani vaan 49 kiloa.

Tällaisista asioista voin toki kirjoitella vieläkin, mutta tuntuuhan se vähän hassulta edelleen referoida melkeen 4 vuoden takaisiin tapahtumiin… Elämässä on edetty eteenpäin, asioita kokeiltu ja niistä opittu.

Ei jaksaisi jauhaa samoja juttuja enää.

Koska fitnessbuumi ja oma fitness-yli-touhuiluni on ohi, minulle jää bloggailtavaksi enää ihan normaalia elämää – riittääkö se? Normaaleja kuvia ja höpöttelyä arjesta, joskus jotain syvällisempääkin, kun sellaisesta on fiilistä kirjoittaa. Sellaisia arjen päiväkirjoja varmaan suurin osa blogeista onkin, jotenkin vaan haastavaa lopullisesti irtautua siitä, mikä teki blogistani suositun.

Oma koira on ollut koko elämäni haaveena ja nyt kun se 2 vuotta sitten toteutui, se oli vaan niin unelmien täyttymys, etten enää elämältä paljoa muuta kaivannutkaan. Jos voisin, eläisin koirineni (adoptoisin tämän yhden lisäksi kaikki muutkin) jossain lämpimässä maassa eläintentäyteisestä onnellisesta elämästä ruskettuneena nauttien.

Tämä fitnessjuttujen jälkeinen siirtymäni eläinjuttuihin tuntuu myös ristiriitaiselta blogin suhteen, sillä ehkä mun pitäisi tämän levelin innokkuudella aihetta kohtaan siirtyä jonnekin korkeasaari.fi:n alle bloggamaan?! :D

Tiedän menettäväni huomattavan määrän lukijoita lopettamalla pääsääntöisesti pt-, treeni- ja ruokavalioaiheista bloggaamisen, mutta ei kai tätä voi vaan muita varten tehdäkään.

Ajatuksia?

Edellisessä postauksessa: Namun kanssa shoppailemassa (just sellainen tyypillinen eläinjuttu)