Eliminaatiodieetti ja ensimmäiset tulokset

Kaikenlaista ananas- ja kisadieettiä on koettu. Tällä kertaa kyseessä on eliminaatiodieetti, minkä toteutan itseasiassa koiralleni ja on muuten huomattavasti hyödyllisempi, kuin yksikään edellä mainituista.

Tämä on pitkä postaus, joten ottakaa mukava asento jos koiran ruokinta ja oireiden selvittäminen ruokinnan kautta kiinnostaa :)

Eliminaatiodieetti suoritetaan siis 3-vuotiaalle amerikanbulldoggilleni Namulle. Eliminaatiodieetti on pitkäjänteisyyttä vaativa ruokintasuunitelma, jolla voi selvittää erilaisia iho-, turkki- ja vatsaoireita, eli ruoan sopivuutta yksilölle. Aloitetaan Namun oireista ja lopulta edetään eliminaatiodieetin toteutukseen, näin asioista tietämätönkin lukija saa paremman kuvan siitä miksi me ryhdyimme eliminaatiolinjalle :)

Koiran allergiat ja yliherkkyydet esiintyvät eri tavoin. Namun oireet ovat olleet todella punoittava tassujen iho, epäsystemaattiset karvanlähdöt laikuittain ja kerran oli myös korvatulehdus. Nämä kaikki voivat johtua myös muusta, kuin ruokinnasta. Ruokinnan osuutta on usein helpointa selvittää ja siksi sillä kannattaakin aloittaa.

Namun ruokavalio

Toisin kuin moni koiraihminen heti oireet kuultuaan päättelee, Namu ei ole koskaan syönyt tunnetusti ongelmia aiheuttavia vehnä- ja maissipitoisia ruokia.

Kuivaruokana on mennyt Brit Care ja sekin vaihtui vuosi sitten suurimmaksi osaksi raakaruokintaan eri lihoilla. Vitamiinit ja hivenaineet on lisätty eri purkeista. Herkkuina on mennyt kuivattua lihaa ja eläinten osia kuten RAUH! -nahkaluita.

Namu viime kesänä syömässä Rauh! hirvennahkapalaa

Namun maha toimi erinomaisesti nämä selkeät turhuudet pois rajannella ruokavaliolla, mutta iho-oireiden takia päätimme kuitenkin panostaa eliminaatiodieettiin oireet selvittääksemme.

Korvatulehdus

Moni koiranomistaja ei tule ajatelleeksi, että korvatulehdus voisi johtua ruoasta – usein näin kuitenkin on. Joskus korvatulehduksia tulee jatkuvasti vaikka niitä hoidettaisiinkin, mikä on lopulta ihan ymmärrettävää jos tulehdus aiheutuu ravinnosta eikä ruokintaa ole muutettu. Korvatulehduksiin on toki monia muitakin syitä. Namulla tulehdus jäi kertaluontoiseksi, eikä selkeää syytä selvinnyt, joten paras epäily on jokin sopimaton ruoka-aine.

Tältä näyttää puhdas terve korva. Täällä kuva aktiivisesta korvatulehduksesta.

Epänormaali karvanlähtö ja iho-oireet

Namulla esiintyy pieniä ja keskikokoisia vähäkarvaisia alueita eri aikoina vuodesta eri kohdissa mm. jaloissa ja päälaella. Välillä ei mitään välillä jotain, eli ei kovin huolestuttavaa, mutta merkillepantavaa kuitenkin. Mahdollisena aiheuttajana sopimattomat ruoka-aineet.

Tuossa yksi isoimmista laikuista, joka on jo kuvassa puoliksi ”parantunut”

Usein iho-ongelmat kutisevat -> koira raapii ja karvaa lähtee. Erityisen hälyyttävää on jos iho menee rikki kaikesta raapimisesta, jolloin kutina on erittäin voimakasta ja tilanne vaatii nopeaa reagointia. Meillä Namu ei raavi näitä karvattomampia kohtia, niitä vaan tulee ja menee, mikä voi hyvinkin kertoa atopiasta. Atopia onkin ihan asia erikseen ja koiralla voi olla niin ruoka-aineallergioita, kuin atopiakin. Atopiaa on myös eriasteista.

Namun 3 ikävuoden aikana olemme käyneet eläinlääkärissä 37 kertaa ja yksikään kerta ei ole ollut turha. Muistaakseni ihon takia olemme käyneet lääkärissä vain kahdesti.

Ensimmäisen kerran kysyin muun käynnin yhteydessä pienistä karvattomista laikuista, jotka todettiin sikaripunkin aiheuttamiksi. Lyhyesti: sikaripunkki on nuoren koiran ongelma (mikroskooppisen pieni ulkoloinen), joka tarttuu emältä pennulle ja menee usein itsestään ohi jos on alle 5 laikkua. Ongelman ollessa laajempi eläinlääkäri laatii hoitosuunnitelman. Namulla laikut poistuvat ensimmäisen vuoden aikana, en enää muista tarkemmin.

Viime kesänä Namun karvoja lähti pienissä tupoissa ja iho alla märki hieman. Kyseessä olivat hot spotit, joita Namu oli saanut kahlaamisesta. Kosteus jää kuumalla ilmalla muhimaan turkkiin, koira rapsuttaa, ihon pinta rikkoutuu, bakteerit villiintyvät aiheuttaen ihotulehduksen joka leviää nopeasti. Eniten hot spoteja tuntuu esiintyvän lähinnä kesäisin paljon uivilla paksuturkkisilla koirilla, joten yllätyin kun tämä osui oman lyhytkarvaisen koirani kohdalle – etenkin kun viime kesä ei ollut mitenkään aiemmista poikkeava.

Muita mahdollisia syitä karvan katoamiseen: Jos koira on ollut leishmania-alueella esim. Espanjassa kannattaa karvapuutosten esiintyessä heti ensimmäisenä testata leishmanioosi. Toki näitä testejä tehdään muutenkin rescue- ja tuontikoirille, mutta joskus puhkeamiseen voi mennä useampiakin vuosia. Leishmaniatartuntariski on syy miksi muutimme aikoinaan Namun kanssa Saksaan Espanjan sijaan. Itse en ottaisi riskiä ja veisi koiraa Espanjaan edes loman ajaksi, sillä rokote on kehno eivätkä suoja-aineetkaan ole varmoja.

Samaa harvinaisuusluokkaa on kapi. Koira voi saada kapin ihan mistä vain lenkkipolulta, missä esim. kapinen kettu on kulkenut. Kapi on harvinaisempi, mutta senkin voi testata näytteellä jos siitä on epäilys – moni ei tule ajatelleeksi sitä edes mahdollisuutena.

Tassujen punoitus

Tassujen ihon kuuluu olla saman väristä, kuin muukin iho. Namulla on muutenkin luonnostaan vaaleanpinkki iho, joten jossain vaiheessa vain havahduimme tassujen ihon muuttuneen selkeän punoittavaksi. Yleisesti neuvottiin sen johtuvan kosteudesta ja kehotettiin kuivailemaan huolellisesti. Eläinlääkärikäynnillä kuitenkin selvisi, että tassuissa on tulehdustila.

Saimme Malaseb tassupesuainetta (monta viikkoa noin kerran viikossa pesu ohjeiden mukaan) ja Cortavnce hoitosuihketta, jota käytettiin useamman viikon. Namu yritti välillä nuolla tassuja, mutta pehmeällä kieltämisellä se loppui. Tietää vielä tänäänkin, ettei tassuja nuolla. Tassujen nuoleminen kerää sinne vain lisää bakteereja pahentamaan tulehdusta.

Näillä tassupesuilla ja suihkutuksilla ei kuitenkaan omasta mielestäni ollut mitään vaikusta.

Päätin vihdoinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja selvittää kaiken tarvittavan eliminaatiodieetin toteuttamisesta. Lääkäri suositteli eliminaatiodieettiä toteutettavaksi klinkalla myytävällä Hillsin tai Royal Canin -merkkien ”allergianappuloilla”. Nämä kuivamuonat ovat niin kaukana lihaisasta luonnonmukaisesta ruokinnasta kun olla voi, joten kieltäydyin ja muistutin, että kyllähän eliminaation voi tehdä lihallakin. Tiedän myös useamman tapauksen, joissa nämä ”supernappulat” ovat itseasiassa vain pahentaneet iho-oireita – enkä ihmettele.

Lääkärin ohjeet eliminaatioon olivat turhan ympäripyöreät ja hänen käsityksensä kuidun määrästä oli aivan väärä. Lääkärin mielestä koiran ravinnossa hiilihydraattia kuuluu olla tuplasti enemmän kuin proteiinia. Pyysin mielenkiinnosta perusteluita tälle, mihin hän totesi, että niinhän kuivaruoassakin on. Miksiköhän? Koska kuluttaja ei paremmasta tiedä ja on erittäin hyvää bisnestä täyttää säkki maissilla tai viljalla, kasviproteiinilla sekä ripauksella eläinperäistä teurasjätettä. Hiilihydraatista koira tarvitsee vain oman optimimääränsä kuitua. Kuidun tarve vaihtelee, mutta isot koirat voivat saada sen jo ruokalusikallisesta pellavasiemenrouhetta per päivä.

Eliminaatiodieetin toteutus

Eliminaatiodieetillä koiralle annetaan useamman kuukauden ajan ruoaksi yhtä proteiinilähdettä ja yhtä kuidunlähdettä, joita se ei ole koskaan aiemmin saanut. Tämä siksi, että dieetin tarkoitus on selvittää josko ruoalla on vaikutusta oireisiin. Ruoalle allergisoidutaan ajan kanssa, joten siksi ”tuntematon” proteiinilähde sopii tarkoitukseen. Eliminaatiodieetin aikana oireiden pitäisi siis poistua 8 viikossa, mikäli ne johtuvat ruoasta.

Namu on syönyt erittäin monipuolisesti eri lihoja: hevosta, lammasta, kanaa, kalkkunaa, nautaa, sikaa, poroa, hirveä, lohta ja muita kaloja. Ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jäi peura. Peuraakin Namu on itseasiassa syönyt yhden jänteen verran herkkuna viime kesänä. Muiden suostuttelemana mentiin silti peuralla sen ollessa ainoa järkevä vaihtoehto  – vaikka itse pelkäsin, että se yksi kuukausien takainen jänne pilaa koko prosessin. (Paljastus: ei pilannut.) Kyselin facebookin koiraryhmässä peuran jälleenmyyjiä ja löysinkin aivan mahtavan toimittajan.

Haalin Namulle pakkaseen 90 kiloa suomalaista metsästäjien kaatamaa peuraa. Jos ette jo arvanneet niin ostimme parvekkeelle arkkupkastimen :D

Kuidunlähteeksi valitsimme tattarin. Muita suosittuja kuidunlähteitä ovat pellavasiemenrouhe, kaurahiutaleet, hirssi ja parsakaali – niitäkin Namu on aiemmin saanut, paitsi hirssiä.

Tukijoukot

Namun ja minun tukena tässä projektissa ovat eläinlääkäriystävämme Julia ja ravintokouluttajamme Jenni. Yhdessä olemme miettineet toimintasuunnitelmaa, sillä eliminaatio on tarkka pitkäkestoinen prosessi, mikä kannattaa tehdä kerralla hyvin. Itse olin eniten huolissani lisäravinteista, joita sumplittiin yhdessä Jennin kanssa. Julian kanssa mietittiin ihomuutosten seurantaa. Molempien kanssa keskustelu tuli tarpeeseen heti ensimmäisellä viikolla kohdatessamme jokseenkin odotettuja vatsaongelmia uuden ruoan myötä.

Koska Namu on äärimmäisen herkkävatsainen eliminaatiodieetin sisältöön lähettiin totuttamaan viikkoa ennen täysipainoista aloitusta. Vaihdoin ensimmäisenä päivänä aiemmasta ruoasta n. 10% uuteen ruokaan (peuraa ja tattaria). Seuraavina päivinä nostin uuden ruoan osuutta ja viikon viimeisenä päivänä uusi ruoka koosti jo 90% ruokakupin sisällöstä.

Kypsennettyä peuraa, turvotettua tattarirouhetta + lisät (kalsium ja sinkki, valkoinen jauhe tuossa päällä), jotka sekoitettu kuvaamisen jälkeen :)

Hyvästä yrityksestä huolimatta ensimmäisellä ”täysviikolla” ruoka oksennettiin neljästi, uloste oli löysää ja ulostaminen silti hankalaa. Yleisvointi ja ruumiinlämpö oli normaali, joten suurimmalla todennäköisyydellä oireilu johtui uudesta ruoasta.

Oksentaminen tuli itselle yllätyksenä ja arvuuteltiin, että saattaa johtua ruoan normaalia suuremmasta määrästä (peura on vähärasvaisempaa) tai riistan erilaisesta laadusta. Itse myös mietin, että ruoan lämpötilallakin voi olla vaikutusta jääkaappikylmä vs. huoneenlämpöinen. Tosin aiemminkin Namu on saanut lihaa eri lämpöisinä, eikä koskaan ole ollut oksentamisongelmaa. Namu myös syö ruokansa aina rauhassa, joten ei johdu hotkimisestakaan.

Päätimme lisätä kuidun määrää huomattavasti, vähentää hieman lihaa ja lisäksi antaa lihat raa’an sijasta kypsänä, mikä usein sopii herkkävatsaisille paremmin vähintään oireiluvaiheessa. Tämä toimi. Noin vuorokauden kuluttua muutoksista uloste ja ulostaminen oli taas normaalia ja ruoan oksentaminen loppui. Nyt 5 viikkoa myöhemmin kypsennän edelleen lihat ja olen uskaltanut tiputtaa kuidun määrää. Kuidun, eli tässä tapauksessa tattarin, annan mikron avulla veteen turvotettuna. Peuranlihaa Namulla menee nyt päivässä 450g ja tattaria 60g kuivana (eli ennen mikrossa veteen turvottamista). Näin isolle koiralle määrät saattavat kuulostaa pieniltä, mutta steriloinnin jälkeen aineenvaihdunta tippui valtavasti ja pari kiloa olisi laihdutettavaakin. Laihtumista ei vielä kuukaudessa ole havaittu herkuttomuudesta huolimatta, joten liikuntaa lisätty.

Raakana VS kypsänä

Nappulan jäätyä eliminaation kautta pois, ulostamiskerrat ovat puolittuneet yhteen päivässä. Jos sekin yksi kerta jää pois, kuten alussa jäikin, tiedän kuidun tarpeen olevan suurempi. Mitä tässä on tullut seurattua muiden raakaruokailuja (tarkoitan sillä myös meidän tyylistä kypsäruokailua, eli tuoreeseen lihaan perustuvaa) Namulla tuntuu olevan peruspiskiä vähän suurempi kuiduntarve. Toki voi olla myös, että lihan kypsentäminen on Namun kanssa se avain onnelliseen mahaan.

Punnitsen keittiövaa’alla Namulle 2 päivän ruoat 10 gramman tarkkuudella ja paistan ne kerralla uunivuuassa uunissa – ei se sen vaikeampaa ole. Jos vuuassa on 2 päivän lihat, lohkasen siitä 1/4 aamulle, 1/4 illalle jne.

Namu syö kaksi kertaa päivässä. Jos Namu ei saa aamulla ruokaa ennen lenkkiä, hän oksentaa lenkillä keltaista tyhjän mahan vaahtoa. Tämän vuoksi jaoteltu ruokailu ihan must. Annan ennen lenkille lähtöä pienen lihapalan ja lenkin jälkeen loput ruoat, jolloin oksentelua ei esiinny.

Lisäravinteet

Alusta mukana on ollut päivittäinen kalsium (koska liha on luutonta) ja kerran viikossa ADE-vitamiiniliuos. Merilevää, kalaöljyä ja nivelravinteita ei ole vielä otettu mukaan – ne tulevat kyllä vielä :)

Lisäravinteissa on muuten valtavia eroja niin imeytyvyydessä, kuin myös ainesosaluettelossa. Monissa valmisteissa on vaikka mitä täyteaineita. Erityisesti eliminaatiodieetillä olisi tärkeää välttää kaikkea turhaa, sillä oireet voivat johtua mistä vaan yksittäisestä ainesosasta. Sen vuoksi eliminaatiodieetin aikana lisäravinteet otetaankin käyttöön yksitellen (välissä useita viikkoja). Vältämättömimmät alkuun ja loput myöhemmin, esimerkiksi nyt kun Namun tassut ovat noin hyvällä mallilla tehtiin yksi muutos ruokavalioon ja lisättiin sinkki. Nyt alkavilla eliminaatioviikoilla 7 ja 8 käytetään päivittäin sinkkivalmistetta ja jos siitä aiheutuu ongelmia sen pitäisi näkyä tassuissa näiden viikojen aikana.

Pyrin antamaan kaiken ravinnon kotimaisena, myös lisäravinteet. Moni lemmikeille myytävä tuote vaikuttaa kotimaiselta, vaikka todellisuudessa sisältö on ulkomailta esim. Kiinasta. Minua henkilökohtaisesti puistattaa kaikki tuotteet, joissa ei viitsitä kertoa suoraan alkuperämaata.

Eliminaation tulokset

Ensimmäisen kerran näin tuloksia viidennen eliminaatioviikon kohdalla, eli noin viikko sitten. Huomasin ihan valtavan eron tassujen ihossa verratessani ottamiani kuvia!

Kuvien välillä 5 viikkoa

Siis wau! Olin TODELLA onnellinen tämän huomatessani ja suurin syy on se, että tämä todistanee ruokinnalla olevan vaikutusta Namun oireisiin. Tässä oli koko ajan myös vaihtoehtona se, että oireet eivät häviä edes 8 viikon aikana ja aiheuttaja on jokin aivan muu.

8 viikkoa on se aika, mikä eliminaatiodieetillä annetaan oireiden paremmaksi muuttumiseen. Jos oireet ovat todella rajuja, ne eivät välttämättä kerkeä täysin parantua siinä ajassa, mutta niissä kuuluu näkyä selkeä muutos parempaa JOS ne aiheutuvat ruoka-aineista. Kaikkien meidän lääkärikäyntien seurauksena olen todella kiitollinen, että tämän ongelman purku sai näin hyvän startin.

Ennen eliminaatiota / 3 viikon kohdalla / 6 viikon kohdalla

Koska tassupunoitus on ollut ainoa tasaisesti jatkuva oire, sen kautta seuraamme eliminaatiodieetin vaikutusta tulevinakin kuukausina.

Eliminaatiodieetin haastevaihe

Koska tavoitteena on löytää toimivaa ruokaa loppuelämälle aletaan oireiden hävittyä (eli nyt) haastamaan. Haastevaiheessa esitellään yksi kerrallaan vanhoja ruoka-aineita takaisin kuppiin. Nyt Namulla alkoi siis sinkin haastevaihe ja jos sinkistä ei tule oireita, seuraava haaste annetaan broilerille.

Jos minkä tahansa haastevaiheen aikana tassut alkavat taas menemään tulehdustilaan, eli punoittamaan, on oireen aiheuttaja selvä. Tällöin Namu siirretään takaisin alkuperäiseen ruokaan (peura ja tattari + sopivaksi todetut lisäravinteet) kunnes oireet ovat taas hävinneet ja päästään kokeilemaan jotain toista ruoka-ainetta. Näin homma jatkuu kunnes on selvillä mahdollisimman monipuolisesti sopivaa sapuskaa. Pari kolme toimivaa lihaa olisi ainakin kiva löytää ja tietysti toimivat lisäravinteet. Eettisistä syistä toivon, että peura tulee toimimaan jatkossakin. Hevosenlihan puolesta myös peukut pystyssä. Broileria on aina helposti ja edullisesti saatavilla, joten sekin olisi mukava osa ruokintaa. Eipä sillä, että Namun kohdalla hinnoilla olisi minulle niin väliä.

Huomioitavaa

Eliminaatiodieetin voi mokata monellakin tapaa.

– Yksi yleisimmistä töppäyksistä on, että koiran ruoan kanssa ollaan tarkkoja, mutta herkkujen ei – mikä tietysti pilaa koko prosessin. Koirille myytäviin nameihin ja puruherkkuihin tungetaan milloin mitäkin, joten älä annan eliminaatiodieetillä mitään mistä et voi olla 100% varma mitä se sisältää. Namun syödessä nyt peuraa olen uskaltanut antaa satunnaisesti vain kotimaisia Rauh!:in peurannahkatikkuja, joita ei ole käsitelty tai ”paranneltu” millään aineilla. Treeninameiksi olen kuivattanut peuranlihaa kotona kasvikuivaimessa. Käytännössä nameina siis vain samaa kuin mitä ruokakupissakin on.

– Ahneen koiran puuhiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota ulkoillessa, ettei tule syötyä vahingossa mitään lapsen puskaan heittämää leivänkannikkaa tai känniläisen oksentamaa pizzaa (ihanaa).

– Kuten aiemmin olen kannustanut personal training valmennettaviani, myös koiranomistajan kannattaa kertoa aloitetusta koiran uudesta ruokavaliosta läheisille ja tuttaville (jotka ovat koiran kanssa tekemisissä). Näin heillä on ymmärrystä siitä miksi ”nipotetaan”, eikä vahinkoherkkuja pääse sattumaan.

Alright, tässä tämä infopaketti nyt oli. Syy miksi halusin kirjoittaa tämän näin laajasti oli se, että vihdoinkin googlessa nousisi pidempi yksityiskohtainen kertomus eliminaatiosta tuloksineen. Tietoa on hyvin hajanaisesti ja jokseenkin toisistaan poikkeavasti.

Oliko tässä teille jotain uutta tietoa? Eliminaatiodieetti ei vielä ole kovin monen tiedossa, joten mielelläni kuulen teidän fiiliksiä aiheesta.

Koitetaan pitää blogin kautta projetkin etenemistä ajantasalla. Jos teillä on kysyttävää tai muita ajatuksia laittakaa ihmeessä kommenttia tulemaan :)

Blogitauolta paluu ja kuulumiset loppuvuodelta

En todellakaan suunnitellut blogitaukoa, niin silti pääsi käymään. Viikon postausväli venyi kuukauteen ja kuukausi puoleen vuoteen. Viime keväänä oltiin juuri muuttamassa unelmieni Itä-Helsinkiläiseen vuokra-asuntoon ja samalla luin pääsykokeisiin, tein kahta eri työtä, ratsastin säännöllisesti ja urheilin koiran kanssa kolmesti päivässä. Blogi tuntui olevan arjen tiellä. Halusin vaan nauttia elämästä, enkä kirjoittaa siitä. Myös oman naaman jatkuva kuvaaminen alkoi kyllästyttämään. Olla nyt sitten monipuolinen ja edustava.

Pidän kuitenkin kirjoittamisesta, edelleen. Omaa naamaani en vieläkään aina jaksaisi korostaa, mutta tiedän, että blogi on aika tylsä jos täällä on vain eläin- ja ruokakuvia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehkä viime keväänä vaan oli tauon paikka. En aio pyytää anteeksi exittiäni, mutta pahoittelut, etten sanonut edes heippa! That’s just bad manners.

Instagramissa olen ollut yhtä semi-aktiivinen kuin ennenkin ja itseasiassa instatiliäni aiemmin katseltuani koin sellaisen mieleenpainuvan hetken. Huomasin tilini olevan lähes täynnä arjen kuvia eläimistä. Eläimet ovat minulle se elämän iloisin asia ja olen ihan superonnellinen, että olen kuluvan vuoden aikana saanut täytettyä elämäni eläimillä :D Kuulostaa tosi hassulta, mutta te eläinten ystävät tajuatte kyllä!Yli vuosi sitten aloitin työt eläinten parissa. Koska en tee sitä työtä oman yritykseni kautta, en puhu siitä niin avoimesti, kuin muista töistäni.

Parasta, yhtä tärkeää kuin palkka, siinä työssä on minulle ihmisten ja heidän lemmikkiensä auttaminen. Kuluneen vuoden aikana olen saanut monen monta kertaa kasvotusten lemmikkien omistajilta kehuja vilpittömästä avusta ja usein myös kirjallisena palautteena yritykselle, jonka palveluksessa työskentelen. Aivan ihania asiakkaita! Vitsailen aina, että olen töissä vaan lääppiäkseni eläimiä (hehee), mutta oikeasti se on ihan maailman palkitsevinta auttaa kaikkia tassuttajia ja heidän omistajiaan. Työ on ollut myös erittäin opettavaista. Työporukka on paras, mitä olen koskaan kokenut 11-vuotisen työelämäni aikana. Varsinkin, kun meidän tiimiin kuuluu tällä hetkellä 9 koiraa!

Meidän Namu täytti 3 vuotta <3

Yritykseni porskuttaa nyt jo kahdeksatta vuotta, sen tiimoilta olisi luvassa uusia mielenkiintoisia asioita vuodelle 2018. Jännää!
Viimeeksi kun täällä juteltiin opiskeluistani se tapahtui videopostauksen muodossa täällä. Silloin olin juuri päättänyt hylätä ajatuksen kauppiksen pääsykokeista ja hainkin Haaga-Heliaan, minne pääsin! Aloin tyyliin itkemään (vaan vähän!), kun sain tietää päässeeni sisään. Mitä nyt 7 vuotta patoutunut tiettyjä paineita elämässä etenemiseen lukion jälkeen :D Vieläkin tuntuu niin epärealistiselta, että saisin edes yhden virallisen opintopisteen.

Nyt on opinnot aloitettu ja ensimmäinen jakso päättymässä. Onko sen nimi jakso? Olen siis edelleen todella pihalla termeistä ja ihan opiskelijaruokalassakin asioiminen pelottaa, kun kaikki muut on niin pro-opiskelijoita ja minä en tiedä edes minne tarjotin viedään :D Kuulostan nyt tosi palikalta, mutta siis se fiilis, kun kaikki on lähes 10 vuotta nuorempia, super-yli-muodikkaita, meikit contoureineen mintissä ja kaikkea. Meanwhile minulla on päällä maastojuoksulenkkarit ja sadetakki, jotkut vanhat housutkin toki. Hassua olla jossain opiskelijajonossa mielessäni ihan maan matonen, kun taas työelämässä olisi heti pokkaa juontaa vaikka kympin uutiset.Kuulin, että työkaverini oli käynyt lukemassa blogiani ensimmäistä kertaa. Aloin heti miettimään, että miltäköhän se on näyttänyt. Blogi siis. Menin avaamaan oman blogini ja aloin selailemaan postauksia, vähän kuin toisen silmin tutkiskellen mitä on tullut kirjoiteltua. Päällimmäisin asia, mihin kiinnitin huomiota oli kommentit – te ihanat lukijat, jotka olette olleet parhaimmillaan ruudun toisella puolen jopa 5 vuotta!

Teidän kommentteja on parasta lukea. Vaikka välillä tulee myös mälsää kommentointia on suurin osa kuitenkin todella päivää piristävää.

Blogia kirjoittaessa minusta ainakin tuntuu tässä kirjoitusvaiheessa, että kirjoitan ehkä kolmelle ihmiselle, vaikka todellisuudessa peruspostauksiani luetaan normaalisti 1000-2500 kertaa, vähän jännempiä keskimäärin noin 4000-5000 kertaa ja sitä suosituinta on nyt luettu 271 051 kertaa.

Koirani Namun kasvuhäiriöstä kirjoittamaani postausta on luettu 10 047 kertaa, mikä on minusta samalla hieno ja surullinen asia. Se postaukseni nousee Googlessa aina ensimmäisten joukkoon, kun huolestunut koiranomistaja googlaa koiran ontumista tai tarkemmin kasvuhäiriötä, olkanivelten leikkauksia, eläinlääkärikirurgeja jne. On ihanaa olla avuksi postauksen kautta, sillä vastaavat helposti saatavilla olevat postaukset laskee yhden käden sormilla. On kamalaa, että nämä terveysongelmat lisääntyvät jatkuvasti vastuuttomasti jalostetuilla pennuilla.Nyt kun bloggaamiseni jatkuu, haluaisin taas vähän uudistua. Blogi voisi jatkossa keskittyä enemmän koira-aiheeseen, varsinkin ruokintaan. Olen vanhoista bikinifitness / pt-ajoistani siirtänyt mielenkiintoni lähes totaalisesti koirien (ja kissojenkin) hyvinvointiin ravitsemuksen kautta. Minulla on muuten myös vuokrahevonen, joten heppamaailmaakin voisi alkaa täällä avaamaan. Hevospuolella olen kiinnostunut maasto- ja matkaratsastuksesta, ensi vuonna ehkä kisaamaankin! Hevosten ruokinnassa olen erittäin noviisi, todellakin kiinnostaa oppia kaikki – joten vinkkiä kehiin jos on luentoja, sivustoja tms. mitä suositella!

Koska elämä on aika lailla muuttanut sisältöään ja no, myös ulkonäkö vaihtelee tasaiseen tahtiin – voisi uusi blogibanneri olla kiva uuden alku. Mietin sellaista, missä seisoisin hevosen ja koiran kanssa. Ei vaan MITÄÄN ideaa, miten sellaisesta saa edustavan ja varsinkin kivan valoisan, täällä synkän sohjosyksytalvipimeääkellokaksi-meiningin keskellä?! Jotenkin banneriuudistuksen myötä olisi rauhoittavaa vihdoinkin kuopata fitnessbloggaus. Vaikka en sitä ole pitkään aikaan harrastanutkaan, tuntuu silti, että sitä odotetaan.

Minusta on kivaa antaa entiseen tyyliin insightia ihan normielämäänkin ja jakaa omia noloja sattumuksia tai ihania oivalluksia. Näkikö kukaan teistä instagram storyssani videota, missä lennän naamalleni meidän parkkihallissa koiran kanssa leikkiessä? :DNo sitä, että blogi (yksi työ + harrastus muiden lisäksi) vie aikaa koulumenestykseltä. Mutta, kuten kaikki normaalit opiskelijat tietää, kun ei ole inspistä tehdä jotain koulutehtävää tai lukea tenttiin, niin keksii kyllä aina ihan kaikkea muuta tekemistä sille ajalle, kunnes sitten aktivoituu.

Mutta hei, kivaa kun eksyit taas (tai ensimmäistä kertaa?) blogiini! Törmäillään täällä kunhan saan vähän suunnitelmaa kasaan :) Kauheasti olisi kyllä asiaa!