Freedom rollers! 2000 kcal treeni & sokerointi

Otiskko on vähän niinkuin muunnelma elokuvasta ”Freedom Writers” ;)
Suosittelen! Ehdottomasti yksi mun lempileffoista!

Nyt kun kisaaminen on suoritettu olen hehkuttanut joka suuntaan, että ihanaa kun saa vapaasti harrastaa muutkin kuin salia ;) Rullauistelin ennen tosi paljon ja nyt oon taas päässyt vauhtiin!

Tän viikon oon puputtanut menemään kaikkea mitä on tehnyt mieli. Ihan ykkösenä mun teki mieli SKYRejä :D Ehkä vähän lame, mut liian hyvää ollakseen niin terveellistä! oon syöny SKYR Banana Pancake:ejä tällä viikolla vamaan 10 kertaa :D Ihan täysin fitnessakuna en siis oo nyt pysynyt: tunnustettakoon, että on syöty myös hodareita, cupcake:ejä, jätskiä, kakkua, suklaata ja lakuja.

Vaikka just jotain Ben&Jerryä oon vuoden tässä ”odotellut” niin ei se niin jännää oo ku muistelin. Mietin vaan kokoajan sitä sokerin määrää ja miten hyivä herkkuja saa aikaseksi ilmankin. Kisasumun jälkeen veikkaan, että oli ihan terveellistä pääkopalle syödä jotain typerää. Sainpa sitten mässyhalut pois järjestelmästä :)  
Seuraavat viikot meneekin sitten paaaaljon järkevämmin syöden. Oon miettiny koko viikon et miksei kaikennäkösiä pullia ja suklaita oo tehty makeutusaineilla? TIEDÄN et se on ihan mahollista :D Hmm. Sokeroimatonta jätskiä löysin Ingmannilta, that was nice!

On tässä toisaalta kulutettukin noita mässykaloreita. Tänään mun ”pikku” rullaluistelulenkillä kulutin noin 2000 kcal :D 
Palataan siihen kohta ;)

Päivä alko tänään kivasti sillä kutsuin mun parhaan kaverin J:n ja sen siskon Cladden meille aamupalalle :) Tein meille neljälle (Lasse too!) SKYR Protein Banana Pancakesejä! Koska J on toivoton korvapuustejen ystävä, tein reseptistä vähän normaalia ”pullaisemman” version ;)

Resepti:

SKYR Protein Banana Pancakes – J’n spesiaali

-3 valkuaista per syöjä
-1 banaani per syöjä
-0,5 mitallista FAST valkosuklaa puddingia
-reilu teelusikallinen kanelia
-reilu teelusikallinen jauheuttua kaardemummaa

-> blenderiin ja pannulle!

Lassen tekemä hillo:

-pakastevadelmia
-pakastemustikoita
-makeutusjauhetta

Made with Repix (http://repix.it) Made with Repix (http://repix.it) Made with Repix (http://repix.it) Made with Repix (http://repix.it) Made with Repix (http://repix.it) Made with Repix (http://repix.it) Made with Repix (http://repix.it)

Ihanan aamupalahetken jälkeen mä ja J lähdettiin snadille rullauisteluseikkailulle ;D

Päätettiin vetästä Vuosaaresta Järvenpäähän :D
Oli vähän hassua siinä rullaluistellessa kattoa kylttejä ku ensin oollaan Helsingissä, sit Vantaalla, sit Keravalla, sit Tuusulassa ja lopulta Järvenpäässä :D

Viime kesänä mä yllätyin ku huomasin et jaksoin rullata Vuosaaresta Keravalle eli 25 km.
Nyt kisojen jälkeen pistin paremmaks ja rullasin Espooseen 31 km.
Tänään rullaluistelin Järvenpään ohi kohti Mäntsälää 50 km !!! Äää :D! Hullua. Oisin jaksanu pidemmälleki mut hemmetin jalkakäytävä loppu kesken.. Ei ehkä muutenkaan oo terveellistä yhtäkkiä alkaa mitään sataa kilsaa sotkemaan ku aiempi ennätys siitä viidesosa :D

kuva (2)

Made with Repix (http://repix.it)
J on ihan hullu proskater… rullikset sojottaa ihan eri suuntiin :D!

3h 15min myöhemmin Lasse ja Lassen isä tuli poimimaan meidät avomustangilla! 
Kyllä taas SKYRit maistu :D! Syön aina 2 SKYRiä treenin jälkeen mut nyt piti saada hiilariakin niin J osti ihan jäätävän hyviä riisikakkuja <3

kuva (12)
Mä oon semipallopäänä, its ok, mut J:n ilme oli liian hassu, joka kuvassa silmät eri paria :D

Nyt on mun tän kesän rullaustavote saavutettu: 50 km, huhhuh!

Eilen käytiin vähän chillaamassa Porvoon huudeilla ja pääsin taas melomaanki :)!

kuva (13)

Made with Repix (http://repix.it)
RUKAn retropäähine jostain vuosikymmenien takaa, mitä tykäätte? I love it <3

Huomenna taas kohti Elegia Day Spata!
Viikkoa ennen kisoja kävin Elegialla 1,5h sokeroinnissa: kädet, kainalot, brassi ja jalat!
Oli ihan megakätevää kisoja varten kun ei tarvinnu shewailla menemään ja iho pysy sileänä pitkään! Nyt pari viikkoa myöhemmin kaikki muut alueet on edelleen hyvällä mallilla mut kainalot käyn taas hoidattaa. Alunperin mulla oli huomisenkin aika lähinnä SMiä varten varattua mut ihastuin nii tähän vaivattomaan kesäihoon ni meen nyt kumminki takas hoitopöydälle ;D

Jos ette oo ennen sokeroinnissa käyny ni YES se sattuu jonkin verran mut YES on sen arvosta :D! Brassissa kävin ekan kerran ihan Braslian sisämaassa joku 3 vuotta sitten. Sielläpäin ihan kaikki nuorista naisista mummeleihin kävi sokeroinnissa. Oli hassua jutella kaverin äidin kanssa aiheesta ku mua ehkä VÄHÄN jännitti :D Sitte ku menin hoitolaan ni tottakai kukaan ei puhu englantia :D Mun hoitaja oli varmaan 20v nätti tyttö ja ihan hemmetin osaava! Oli vaan erikoinen tilanne ku se näki et ”hieman” kärsin ja jännitin siinä ni se kysy ”Ai ai?”
Mä sit vaan vastasin et ”Mmm… AI AI :D!” No pain no gain!

Ennen Elegiaa en ollu sokeroinu muita aluita ni oli kyl kiva yllätys. Jalat ja kädet ja kainalot oli ihan peace of cake. Ilosena ja ilman jännitystä meen huomenna taas :)!!

Suosittelen sokerointia kaikille, jotka haluu säästää aikaa aamurutiineissa ja keskittyä kesästä nauttimiseen :)! Mun iho on myös tosi herkkä ni jatkuva höylääminen aiheuttaa mulle ainaki ihottumaa. Eipä oo näkyny nyt pariin viikoon ;)

Elegia tarjoaa sokeroinnit mun lukijoille nyt -25%!
Voimassa 1.9 asti!
www.elegiadayspa.fi/sokerointi

1284637321200

Made with Repix (http://repix.it)

kuva (1)
Still looking gooooood!

Vähän jännitti mun edellisen tekstin julkaseminen, siitä etten osallistukaan SMiin.
(siis TÄMÄ teksti)
Ajattelin, että 90% tuomitsee mut heti luovuttajaksi ja keskustelu pyörii sen ympärillä, miten biksumimmeillä on niin paljon helpompi dieetti kuin muilla bodylajeilla ja miten helposti silti annetaan periksi ja ruikutetaan, että on niin rankkaa. 
Olin TOSI yllättynyt kaikesta ihasta palautteesta! KIITOS !
Omia päätöksiä omasta elämästänihän mä täällä teen, mut tuli vaan entistä vahvempi fiilis kaiken palautteen myötä, että oli oikea ratkasu :) Ootte ihan mahtavia kun jaatte omiakin fiiliksiänne tästä kaikesta, thank u!

Hyvää treeni- ja duuniviikkoa kaikille <3
-Agu

Fitness SM + Happiness = ERROR.

Tänään on mun syntymäpäivä, 23 v :) Lasse vei mut Hotel Haveniin viiden tähden aamupalalle. Sain lahjaksi myös vaatimattomasti pari UGG:in laukkua, love them and most of all love him <3

Kisat on nyt mun osalta ohi.

Päivää ennen Jyväskylän kisoja mulla alko kuukautiset. Hyvä juttu siinä mielessä, että hormoonitoiminta on ihan normaalia, huono juttu taas sen takia, ettei nesteenpoisto sujunut sen takia, enkä sitten lavalla näyttänyt niin kireeltä kun olisi pitänyt. Varmasti olisin sijottunut paremmin jos kroppa olisi päässyt kuivumaan. Mun sijotus siis oli kymmenes ja olin oikeasti enemmän kun tyytyväinen. Itse asiassa olin tyytyväinen jo 2 viikkoa sitten :D
Pääsin toiseen vertailuun (kolmesta) ja mulla oli koko ajan hyvä fiilis päällä. Oon aika varma, että mulla oli kaikista paras fiilis.

Kuvat Body -lehdeltä www.bodylehti.fi

Jo kisoja edeltävänä päivänä tajuun yhtäkkiä et oon saavuttanu sen mun kauan etsimän ZEN -moudin. Olin ihan rentona ja taisin jopa läppääkin heitellä. Ei jännittänyt yhtään. Lauantaina olin  biksumimmeistä varmaan ekana kisapaikalla. Tosin sanoin odottelin lavavuoroa siellä backstagella jotain 4 tuntia. Makoilin lattialla, kuuntelin musaa ja naureskelin itsekseni miten helpolta tää kisatilanne tuntuu. Kaikki oli pelotellu kovasti, että kisapäivänä sätkitään tyyliin jo aamulla hotellihuoneen lattialla eikä missään nimessä oo voimia tehdä omia meikkejä yms. Onneks en maksanu meikkaajasta koska A) mulla oli ihan älytön energiafiilis heti aamulla ja B) mun meikit onnistu mun mielestä tosi hyvin.

Lasse oli maalannu mun kisavärit, kaikki 5 kerrosta ;D ja damn! omaan silmään mulla oli kyllä ihan paras sävy! Just sellanen ku halusin!  Lasse on Caterpillarin turvajalkine-edustaja Suomessa ja parissa muussa maassa mutta ilmoitti olevansa niin ylpeä työnsä jäljestä, että harkitsee myös kisavärjääjän ammattia :Dbikini-fitness-kisaaja-blogi bikini-fitness-kisaaja-jyvaskyla Tän väriset mun biksut oikeesti on, Bodyn kuvissa ne on ihan persikan väriset :D

Lavalla oleminen oli ihan siistiä. Pääsin sokasemaan kaikki mun vihdoinki näteillä leegoilla. Tykkään niiiin hymyilemisestä! Parannettavaa keksin kyllä itsekin suorituksestani: jatkossa hiukset taaemmas pois silmiltä, rohkeasti vaan mulle paremmin sopivaan jalat-ristiin-takaposeen (jänistin yhdessä lineupissa ja vedin normityylillä), älä vedä niitä hiuksia aina sivulle.. etenki takapoessa on nätimpää ku hiukset roikuu pitkin selkää, älä tärise niin paljoa asentoja vaihtaessa ja opettele vaihtaaman ne nopeammin.

Lavalta poistuessani kuulin jonkun tytyöistä mun takana huudahtavan:
”Toi oli niin siistiä, en oo ikinä tehny mitää noin siisitä ennen!”

-Mun ajatus oli vaan et: ”Mmm.. kyl mä oon tehny paljon siistimpiä juttuja aiemmin :D”

Ehkä se tarkottaa vaan sitä, et tää ei oo mun juttu tai sillä tytöllä ei oikeesti oo ollu kovin jänniä hetkiä sen elämän aikana tai sitte tää homma on sille ihan eri jännyysasteikolla ku mulla :)?
Olihan lavalla oleminen kivaa, mulle se on vaan jotenki niin luontaista etten nähny sitä mitenkään extrajännittävänä. Tykkään esiintyä ja mainittakoon, että isoisäni Kauko Vuorensola oli aikoinaan tunnettu elokuvaohjaaja ja näyttelijä, joten kai tää kulkee suvussakin ;D

Melkeen heti ku palasin lavalta backstagelle kuultiin jo tulokset; en päässyt finaaliin.
Vaikka olin tosi hyvillä fiiliksillä lähtenyt kisaamaan (oli tulos mikä hyvänsä) niin silti vähän pelotti omat tunteet jos näin kävis ettei finaalipaikkaa aukeakaan, jos sitteki petyn?

Mietin hetken.
Ok, en oo jatkossa.

Sitte tuli hymy. Hymyilytti ihan hemmetisti! Osa varmaan katteli, et tol ei oo kaikki kotona, koska tähän aikaan backstagella joka toisella oli pokaali kädessä ja joka toisella tippa linssissä.
Olin ottanu mun ”jatko”-vaatteet mukaan, joten heitin mun kisabiksut ”mäkeen”, vetäsin bilemekon ylle ja ilmotin et mä lähen bilettää :D!

Laitoin Lasselle viestiä: ”En pääsyt jatkoon, nähdään aulassa 5min :)<3”

Backstagen käytävillä mun bilemekkoa vähän tuijoteltiin ku hymyssäsuin sipsuttelin kohti aulaa.
Aulassa olikin sitte vastassa molemmat appivanhemmat, Lasse ja mun paras kaveri J. Kaikki oli ihan yli-ilosia, halas mua ja onnitteli saavutuksesta; sitte Lasse vetäs pokaalin esiin :D
Se oli teettäny mulle oman kultasen pokaalin kaiverruksella:

”Vuoden Kroppa
2013
Aurora Vuorensola”

Liikutuin nii pahasti ettei sanoista oikeen tullu mitään :)aurora-renvall-pokaali aurora-renvall-kisat

 Eli loppu hyvin kaikki hyvin! Nyt on mun kisat ainaki lähivuosilta kisattu.

Vihdoinkin oon taas onnellinen.

En ollu nauttinu treenaamisesta piiiitkään aikaan. Melkeen joka treeni väkisin. Nyt on ihan älyttömän hyvä olo! Voin taas treenata salilla omana ilosena itsenäni sillon ku sitä haluun ja jos ei tunnu salipäivältä voin vihdoinki (halleluuja) kokeilla vaikka jotain Elixian uutta tuntia tai lähteä 30km rullaluistelulenkille! VAPAUS :D!

Viime viikolla ennen kisoja aloin kirjottamaan blogitekstiä mun loppurutistusfiiliksistä.
Kaikki sanoo aina et kisaajana vietetään rankka vuos vaan loistaakseen sen 15min lavalla.
Mun mielestä se vuos oli helppo, viimenen kuukaus ei. En uskaltanu julkasta sitä mun kirjottamaa tekstiä ennen kisoja, jotenki liian synkkää. Mun kropan hyytyessä energianpuutoksesta myös mun näkemys kisoja kohtaan muuttu ihan täysin.

Kisaaminen: NOT SO FITNESS after all.

Mun viimeistelyviikon ohjeita en voi paljastaa, koska valmentaja omistaa oikeudet niihin. Voin vaan kertoa, ettei se kauheen terveeltä tuntunu ku syö isoja määriä ruokaa, mut silti kokoajan miettii vaan nälkää ja seuraavaa ateriaa vaikka edellinen on vielä kesken. Yölläkin pyörii sängyssä kolme tuntia ennen ku vihdoinki nukahtaa siihen nälkään. Popsin suunnilleen 40 eri lisäravinnenappia päivittäin. Ruokalistalla oli myös sellasia juttuja, joita ei normaalisti todellakaan ole ohjelmassa. Nää kaikki sai mut lähinnä ällöttyneeks. Jotenkin kaikki oli ihan vääripäin.

Näin mä kirjotin tasan viikko sitten:

Tää on jännää mitä lähempänä kisapäivää ollaan, sitä tärkeemmältä muut asiat tuntuu. Vaikka nyt saa tuplasti enemmän ruokaa kun aiemmin niin nälkä on kokoajan ihan yötäpäivää. Ihannoin ja haaveilen tässä oman työuran kehittämisestä, kesästä nauttimisesta ja hyvästä ruoasta hyvien ystävien kanssa. Tänä kesänä en oo tehny noista oikeen mitään.

Mun vuosi on ollu aika helppo, paitsi nää viimeset viikot. Kisaan todistaakseni itselleni, että pystyn saavuttamaan upean kropan. Kisapäivän kroppaa ei kumminkaan oo terveellistä ylläpitää ku sen hetken ja nyt taas tuntuu siltä ettei se ole sen arvostakaan. Mä oon ihan tyytyväinen nyt ja koska itseäni varten tätä teen niin tuntuu ihan älyttömältä jatkaa.

Nyt aamusin on 30min rauhallisia aamukävelyitä ja meinaan tipahtaa niiden jälkeen.. Kroppa on vaan niin finaalissa. Ennen rakastin tunnin mittasia reippaita aerobisia ja nyt katon vaan uupuneena kelloa et millon saa kääntyä kotiinpäin. Aina kun nousen makuuasennosta ylös meinaa vintti pimentyä. Aina ei jaksa edes hengittää.

Jyväskylään meen täysillä ohjeiden mukaan mut sen jälkeen on vaikee sanoa mitä tapahtuu. En haluis olla ”luovuttaja” mut niinku sanoin ni mua vartenhan mä tässä veneessä oon ja jos tää ei ookaan mun juttu ni miks jatkaa? Oon miettiny et jos sijotun nyt kärkeen ni sithän tiedän et mulla on millon tahansa mun elämän aikana mahdollisuus olla Suomen tai miksei maailmanki ykkönen. Se on ihan kiva tieto, et hei musta on tähän jos mä joskus vielä haluun!

Jos taas en sijotu ni kaipa sekin sitte kertoo, että en oo sitä mitä tässä kisassa haetaan. Sitä suuremmalla syyllä miks jatkaa?

Bottom line: Mä oon nyt tyytyväinen mun saavutuksiin mut mulla on silti tosi kurja olo kokoajan. Aku on oikeesti ilonen, energinen ja auttavainen, nyt en oo mitään noista.

Ihan jäätävä kunnioitus niitä kohtaan, jotka kilpailee tasaisin väliajoin! Ehkä ne on tässä lajissa mua vahvempia ihmisiä, ehkä niiden kropat sopii tähän vuoristorataan paremmin ja ehkä niille kilpaileminen on tärkeämpää kuin muu? Mun elämä on ollu 95% tätä nyt dieetin aikana eli melkeen puol vuotta. Mä haluisin elämältä muutakin.

Tulevan viikonlopun kisoihin taistelen ehdottomasti, mut SMiin on 3 viikkoa…
Tän hetkinen viikko on ollu ihan maailman pisin. Jos menisin vielä Oulun karsintoihin ois ens viikkoa yhtä hirveä. Sieltä jos pääsisin läpi oisin vasta puolessa välissä finaaliin.
Kolme viikkoa ei ole paljon, paitsi nyt.

”Fitness” tarkottaa mulle terveellistä elämäntyyliä. Tää kisaaminen ei oo sitä, vaikka onkin vaan ”hetkellistä”. Isä sanoo aina, että me Vuorensolat seistään vaikka päällämme paskaläjässä jos ruokatauolla saa hengittää.

Kun sitä hengähdystaukoa ei oo kuukauteen näkyvissä niin päähän tässä puutuu :D!

Käytän paljon mielikuvia ja teen niiden avulla ikävistä asioista hauskoja, jotta saan kannustettua itseäni ja muita. Totuus vaan on ettei mikään pikkupokaali ole mun mielestä tän arvosta. Oon nuori ja haluan nauttia elämästä!

2009 talvella en kävellyt ollenkaan kolmeen kuukauteen lonkkaonnettomuuden takia. Olin ihan mun elämän pohjalla kun ei päässyt edes sohvalta ylös ilman jäätäviä kipuja vaikka otin tosi vahvoja kipulääkkeitä. Siinä mä olin sohvalla jumissa 90 päivää, eristäydyin kavereistakin koska en halunnu et kukaan näkee mua sellasena. Pelkäsin etten urheile enää ikinä. Lääkärit oli alottanu puheet kahdesta eri leikkauksesta, joista viimenen ois ollu tekonivel. Se olis ollu mun urheilujen loppu.

Nyt oon paremmassa kunnossa ku koskaan mut melkeen yhtä onneton kun 2009.

Jos Jyväskylä jää mun ainoaksi kisaksi niin ei mun fitnesstouhuaminen siihen lopu. Fitness on elämäntyyli ja aion ehdottomasti jatkaa. Fysiikkalajissa, kuten bikini fitness, kilpaileminen onkin sitten ihan oma hommansa ja haluun painottaa muillekin kisaamista harkinneille, ettei kisaaminen todellakaan ole mikään pakko. Kaikkea saa toki kokeilla ja kannattaakin jos todella haluaa, ettei sitten jää miettimään, että ”Oisko musta ollu siihen?”. Musta ainakin nyt selvästi oli tähän ekaan kisaan: TJ 4 ;)

Mä kuvittelin ennen, että karsinnat SM:iä varten on vaan vertailua ja sitte ”onneks olkoon” nille kuudelle ku pääs eteenpäin ja ”heipparallaa” kaikille muille. Tosiasiassa karsinnoissakin ränkataan porukka ykkösestä eteenpäin ja jaetaan ihan palkinnotkin :)

Mulle riittää tieto omasta suorituksesta. Luulisi, että ekoissa kisoissa/karsinnoissa saa edes jotain osiviittaa siitä, miten soveltuva on tähän lajiin tuomareiden silmissä.
En mä kosaan tosissani suunnitellutkaan eläväni millään ulkomaiden voittorahoilla, en tosin tiedä elääkö kukaan? Tuhansia eurojahan siellä jaetaan mutta kyllä niitä tähän uppoaakin ;D

Välillä muakin kauhistuttaa kuinka paljon tähän kisatouhuun on mennyt rahaa. Seuraavien kisojen sijasta käyttäisin ne paljon mieluummin vaikka ulkomaanmatkaan mieheni kanssa<3 Toisaalta aikamonen matkahan tämäkin on ollut :D

Jos en olisi lähtenyt kisavalmennukseen, vaan ottanut ihan vaan Get Fit -valmennusohjelmat niin olisin takuulla jäänyt miettimään millaista olisi ollut kilpailla. Now I know. Hohdokkuus kaukana :D Monestihan puhutaan siitä, että onko tää reissu sen 15min lavalla olon arvosta ja mun mielipide taitaa olla, että ei ole. Nää on tän hetken ja viime viikkojen fiiliksiä. Katotaan lauantai-illalla sitte uudestaan :)

Muistakaa myös, että nää on mun ja mun kehon tuntemuksia. Jollain muulla voi olla (ja tiedän, että on) huomattavasti helpompaa. Jatkokisat Oulussa ja Lahdessa tuntuu tällä hetkellä vähän samalta ku toisia lapsia pakotetaan opettelemaan pianon soittoa vaikka oikeesti ne haluu ajaa vaan motocrossia, u know? Onks pakko jos ei haluu?

Vaikka tää homma on nyt lievästi sanottuna ikävää ja oon ihan totaaalikulahtanut niin en silti tekis mitään toisin :) Mun vuosi Team Fitfarmissa on opettanu mulle ihan ÄLYTTÖMÄSTI ruoan vaikutuksesta kehoon, ihan yleisesti siitä mitä ihmisen kuuluu syödä ollakseen terve ja treenaamisesta itsestään. Ihan kauheesti uutta tietoa, jota kannan mukanani loppuelämän!

Fitfarm on saanu mut innostumaan ruoanlaitosta (kukaan ei osannu odottaa tätä) ja heräämään innokkaana aamulenkeille. Kun alotin valmennukseni, ilmoitin etten tarvitse mitään viikottaista kädestäpitämistä vaan suorat ohjeet ”tee näin”. PT:n kanssa treenaaminen avaa ihan uusia näkökulmia salisuorituksiin. Musta PT:n kanssa treenaminen on huippua. Mulla ei valitettavasti ole ollut siihen käytettävänä kovinkaan paljon hilloa, joten paljastan nyt kaikille, että tän vuoden aikana olen treenannut vain neljästi personal trainerin kanssa, eli ihan omatoimisesti on salilla äherretty. Sekin on niin ihmisestä kiinni. Jos salitreenaaminen on uutta on ihan terveydenkin kannalta hyvä treenata suoritustekniikoita ja usein PT:n kanssa. Osalle PT tuo myös motivaatiota tsempata ja treenata, silloin kun sitä ei muuten löytyisi. Mulla on aina ollut niin itsepäinen ja motivoitunut ote, että oon pystynyt itse potkimaan itseni salille. Eli vaikka mua ei ole muiden toimesta piiskattu suorituksiin, eikä kehuttu maasta taivaisiin, olen ihan ITSE tämän kaiken saavuttanut ja ylpeä siitä.

Mun silmissä mä oon jo voittaja, tapahtuu mitä tapahtuu lauantaina Jyväskylässä.

Musta tuntu, ettei dieettisumussa kulkeminen ollu sen rakkaiden ihmisten kanssa menetetyn ajan arvosta. Haluun luoda yhteisiä muistoja niin paljon ku mahdollista, sillä koskaan ei tiedä miten lyhyt meidän aika täällä saattaa olla. Kisa-aikana olin väsynyt, kiukkunen, tylsä ja huumorintajuton. Niillä fiiliksillä on TOSI vaikeaa nauttia yhtään mistään. Kisaaminen ei selvästi ollu mun juttu. Tikissä voi olla ilman kisojakin ;)

Kisakokouksessa ja backstagella molemmissa lohdutin surullisia kilpasiskoja. Painotin niillekin sitä, minkä itse tajusin kunnolla vasta pari päivää aiemmin:

Its just a bikini fitness competition, nothing more.

Siinä teille mietittävää :)

Jos on mitä tahansa kysyttävää kisaamisesta niin kysykää nyt kommentoimalla, teen sitte vastauspostauksen :)

<3Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebook: täällä