Uudet vakiot bloggauspäivät ja yllättävä kohtaaminen!

Noniin eilisen tekstini ja sen ympärillä pyörineiden keskustelujen innoittamana aion nyt lyödä lukkoon vakiot postauspäivät, jotka tulevat olemaan maanantai, keskiviikko ja sunnuntai. Otan nyt ensin kokeiluun syyskuun ja jos te tykkäätte ja itsekin pidän, niin jatketaan!

Pisteen i:n päälle sai äskeinen kohtaamiseni.

Heräsin tänään aamulla huomatakseni, että aamun treenattavani on sairastunut ja treenit peruttu. Ei se mitään, vapautuipahan aikaa heittää Lasse töihin. Tänään Lassella oli vuorossa keikkaduuni erään yrityksen varaston siirtohommiin. Heitin Lassen toiselle puolelle Helsinkiä ja koska minulla oli tuttuun tapaan läppäri matkassa, ajattelin käydä vierailulla matkan varrella olevassa Kauppakeskus Kaaressa, jossa en ole aiemmin käynyt. Löysin kivan kahvilan kauppakeskuksen keskeltä ja istahdin läppärin äärelle teelle. Pari pöytää sivumpana istui suunnilleen ikäiseni mies Mac Bookin kanssa, olisikohan ollut Mac Book Air? Siitä yleensä tunnistaa fellow yrittäjän, vaikka itselläni onkin nyt Acer. Anyway, ajattelin, että onpa hauskaa, kaksi yrittäjää täällä aamupäiväkahvilla sykkimässä hommia. Jotenkin kivaa poistua kotoa keskelle ihmisvilinää syventymään omiin töihin, etenkin kun on muita samanhenkisiä paikalla.

Ei mennyt kauaa, ehkä minuutti tai kaksi, kunnes takaoikealta kuului ”Hei anteeksi” tai jotain siihen suuntaan. En ollut kovin yllättynyt heitosta, meinasin itsekin heti alussa heittää jotain läppää tyyliin ”täällä me kaksi datista” tai vastaavaa. Muutenkin tämä mieshenkilö vaikutti tutulta. Hänenkin mielestä minä näytin tutulta ja hän kysyikin olenko Aurora? Olenhan minä! Tarkastelin jäbää vähän tarkemmin ja Mikkohan se oli, toinen Fitfashionin perustajista!

Tapasin Mikko Ollikkalan ja Aleksi Paavolan (toinen FF perustajista) keväällä 2013 kun istuimme saman pöydän ääreen solmimaan sopparia blogini siirtymisestä bloggerista Fitfashionin juuri avautuvaan uuteen urheilullisen median portaaliin. Sen jälkeen näin muistaakseni molemmat herrat kerran kesällä 2014, tasan vuosi sitten, kun he myivät yrityksensä A-lehdille. Vietimme sillon ihan loistavaa kesäiltaa A-lehtien pääkonttorilla bloggaajien, vanhan sekä uuden taustatiimin kesken.

Ei siis ihme, etten heti ykkösellä tunnistanut Mikkoa Mikoksi. Pahoittelin heti alkuun rumaa olemustani. Jotekin ajattelin, ettei tänään ole mitään väliä miltä näyttää, sillä illalla olisi yksityinen estetunti ja tallilla ei ole naamarajaa. En yhtään osannut odottaa tapaavani ketään täällä Kaaressa. Likanen tukka ponnariila, kulmakarvat nyppimättä, ehkä kolme ripsenpidennystä jäljellä (huomenna huolto) ja treenivaatteet päällä. Ehkä siitä Mikko tunnistikin :DD

FullSizeRender (12) IMG_2675

Ted Bakerin ostoskassi, just sopivan kokoinen kun haluaa heittää läppärin pikaisesti kantoon.
Ted Bakerin ostoskassi, just sopivan kokoinen kun haluaa heittää läppärin pikaisesti kantoon.

Oli tosi hauskaa vaihtaa kuulumisia ja jutella yrittäjyydestä! Mikolla on arvatenkin uusia tuulia ja intoa uusiin seikkailuihin. Tosi virkistävää jutella toisen yrittäjän kanssa, sillä asioita ei tarvitse sen kummemmin avata, toinen vaan ymmärtää ykkösellä ja oikeasti tietää mitä niiden lauseiden takana on vaikkei jotain asiaa edes avaisi sen enempää.

…että kiitos Mikko kun huutelit sieltä oman läppärin takaa! Päivän piristys :)

Viikko on siis alkanut ihan loistavasti ja taas olen hikinen pelkästä kirjoittamisesta kun on uusi suunta ja intoa tehdä vaikka mitä! Kertokaa toki rakkaat lukijat nyt syyskuun aikana kommentoimalla mitä mieltä olette uusista vakiopäivistä?

Seuratkaa ihmeessä Facebookissa, minne heitän aina linkin uusista postauksista!

Ihan mega-aikaansaavaa ja energistä viikkoa toivottaen!

IMG_2633

/Aku & Namu, aamuiset pusuttelijat

Instagram: @aurorarenvall
Facebook: täällä

Bloggaajan huono omatunto

En henkilökohtaisesti tykkää blogeista, joissa pahoitellaan kirjoittamattomuutta joka tekstissä. ”Anteeksi kun en ole kirjoitellut”, ”On ollut niin kiire” ja ”Nyt lupaan ryhdistäytyä” on varmaan kaikkien lukemia lauseita.

Kaikilla on oma postaustahti ja aikaa sitä varten kyllä saa kun sen vaan itse järjestää, halusi sitten kirjoittaa joka päivä tai kerran viikossa.

Tämä ajan järjestäminen ei ole minun ongelmani. Bloggaamisesta on ihan vahingossa tullut työ kun siitä saa rahaa (= työ, right?), mutta siitä huolimatta en osaa sitä vielä täysin työnä mieltää. Kuten olen aiemminkin kertonut, etenkin näinä PT:ille kiireisinä aikoina (kesän & joulun jälkeen) sähköposti on ihan täynnä. Muistakaa myös, että minulla on toinekin työ promootioyritystä hallitessani, eli meilejä tulee monelta eri taholta, tietysti myös täältä blogimaailman puolelta.

PT-valmennettavieni sopimuksissa lukee, että vastaan heidän sähköposteihinsa 3 arkipäivän kuluessa, eli jos meili saapuu perjantaina, vastaan viimeistään tiistaina. Ajattelen sitä meiliä kuitenkin päivittäin siihen asti kunnes pääsen vastaamaan. Minusta on tärkeää vastata meilihin saapumisjärjestyksessä ellei jollaiin ole jotain todella kiireistä asiaa. En myöskään halua olla sellainen valmentaja, joka vastaa pitkään sydämestä kumpuavaan meiliin ”Ok, jatka samaan malliin”. Siksi minulla menee joskus jopa tunti vastata yhteen meiliin. Tietysti senkin takia, että monen meilin sisältö vaatii excelin ja wordin avaamista ohjemapäivityksiä varten, jolloin aikaa kuuluu helposti yli tunti.

Anyway, bloggamattomuuteni ei siis johdu siitä ettei olisi aikaa, vaan siitä, että minulla on paha mieli bloggaamisesta kun meilissä on vastausta odottavia viestejä. Ajattelen niiden ihmisten lukevan blogiani ja miettivän, että blogini on tärkeämpi kuin heidän asiansa.

Näinä aikoina on vaan lähes mahdottomuus purkaa koko meiliä niin, että inboksissa lukee ”0 lukematonta viestiä”. SIKSI täällä on hiljaista. Voisinhan käyttää kaiken vapaa-aikani meileihin, mutta mitä elämää sellainen on? Sittenkö voin väsyneenä bloggata hyvillä mielin tyhjällä inboksilla?

IMG_2662 IMG_2485 IMG_2522

Julia <3
Julia <3

Ahdistaa myös laittaa instagramiin tai tänne blogiin kuvia vapaa-ajastani samasta syystä. ”Siellä se vaan rennosti pitää hauskaa ja ottaa aurinkoa Hernesaaren rannassa vaikka sillä on kasa töitä tekemättä!”. Näin kukaan ei ole sanonut, mutta näin tietysti ajattelen muiden ajattelevan Tyhmää vai järkeenkäypää? Ensin työ ja sitten huvi. Näin mulle on aina opetettu ja niin olen elänytkin, mutta kun nyt niitä töitä vaan on niin paljon. Eikö sen pitäisi muutenkin olla hyvä asia, että töitä on paljon, eikä sellainen mistä maramatetaan jossain blogissa? Vapaa-ajastakin olisi varmaan hyvä nauttia kun sellaista kuitenkin pystyy järjestämään?

Etenkin kun vietän aika vähän vapaa-aikaa ja kavereita näen tosi harvoin, ehkä kerran tai kaksi kuussa, tuntuu pahalta jos muut ajattelee mun vaan ottavan aurinkoa 24/7 jos laitan pari kuvaa rannalta.

IMG_2663 IMG_2661

HALUAN kasvattaa blogiani ja tuottaa laadukasta, hauskaa, rentoa ja välillä informatiivista sisältöä. Pitää vaan keksiä miten sen teen ilman huonoa omatuntoa. Asiakkaat ja yritykseni ovat minulle todella täkeitä ja välitän mitä minusta ajatellaan. Muuten koitan välittää vähemmän ihmisten mielipiteistä, mutta työelämässä välitän ilman muuta.

Etenkin informatiivisen tekstin tuottaminen, kuten aiemmat Q&A postaukseni, on ihan alipalkattua. Mitä enemmän teen taustatutkimusta, etsin hyviä kuvia ja videoita, kirjoitan antaumuksella pitkää tekstiä – sitä vähemmän kannattavaa se on. Yhteen treeniaiheiseen postaukseen meni 8 tuntia ja tuntipalkaksi jäi ennen palkkakuluja noin euro.

Kuten olen aina sanonut, kirjoittelen täällä koska pidän siitä, mutta jos haluan, että blogi kasvaa, siihen pitäisi käyttää enemmän aikaa ja silloin pitää joko kirjoittaa lyhyempiä juttuja tai sitten vaan pidempien juttujen kohdalla tyytyä siihen, että niistä ei hyödy rahallisesti. Voiko tähän suhtautua työnä jos ei tienaa mitään? 

Kyllähän jotain tienaa, mutta kuten tuossa sanoin, joskus ihan minimaalisesti.

Rakastan lukijoitani ja olen ihan megakiitollinen jokaisesta. Herkistyinkin tässä pari päivää sitten ihan kunnolla kun inboksiin tipahti viesti uudesta kommentista:

Hei kaunis!

Toivottavasti syksyn tullen sulla on enemmän aikaa postaillla, näitä aina kun odottaa ja kaikkia on kiva lukea:)

/Emmi”

Ooh <3 Näitä tulee aina välillä ja joka kerta olen yhtä liikuttunut, että mun juttuja oikeasti halutaan lukea, että on ihmisiä, jotka eivät vaan sattumalta lue jotain mun tekstiä ja sitten unohda koko mimmiä. Halusin, että tiedätte todellisen syyn siihen miksi täällä päässä bloggaus on niin satunnaista ja tämä on se. Huono omatunto asiakkaita kohtaan.

Ehkä asiaa auttaisi jos vaan sitoutuisin tiettyihin bloggauspäiviin? Sitten kaikki tietetäisi (vaikka kaikkihan ei edes tiedä koko blogista :D), että mulla on ne tietyt päivät ja sillon nyt vaan kirjoitan vaikka olisi muitakin töitä. Työthän ei täällä yrittäjälaiffissa lopu koskaan ja silti on aina halua tehdä enemmän.

Mitä jos mä olenkin ainoa, joka odottaa mun tekevän töitä lakkaamatta?

Tätä kirjoittaessa tunnen toivoa. Toivoa siitä, että joku psykologi lukee tätä ja kertoo miten tämä ratkaistaan :D

Please help.

/Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebook: täällä