Millainen rotu on amerikan bulldoggi?

Taannoin sain lukijalta kysymyksen:

”Miksi/miten päädyit ranskanbuldogiin?”

En tiedä itsekään, kun meillä on amerikan bulldoggi :D Ei se mitään, väärinkäsityksiä sattuu! Ranskikset painaa noin 10 kiloa ja Namu painaa nyt juuri 1v täytettyään 41 kiloa. Yhteisenä piirteenä molemmilla on, että ovat tiivitä lihasmötköjä. Tässä vertauksena vierekkäin, vasemmalla ranskis ja oikella Namun isä. Kuvat täältä ja täältä.

97392_750x650 copy

Monella on vieläkin ennakkoluuloja näitä ’taistelurotuja’ kohtaan ja siksi haluan kertoa teille millainen amerikan bulldoggi rotuna oikeasti on.

Olen kouluttanut perhetuttujen omistamaa Namun emää ja se on ollut ihan loistavin ja nopein oppija ikinä! Halusin ehdottomasti sen pennun. Saatiin valita Namu ensimmäisenä 9 pennun joukosta. Valittiin se koska se oli uninen, ei välittänyt kun toinen puri jalkaa nukkui vaan. Ei pelännyt kovia ääniä, osasi puolustaa itseään leikkejen keskellä, muttei ollu dominoivin. Kaikin puolin iloinen ja reipas unipallo.

Ensimmäisiä rokotuksia ottamassa Animagi Aurinkolahdessa
Ensimmäisiä rokotuksia ottamassa Animagi Aurinkolahdessa

Omalta koiralta olen aina halunnut atleettisuutta, mutta kuitenkin lihasmassaa, lempeyttä, vartiointiominaisuuksia ja miellyttämishalua. Amerikan bulldoggissa yhdistyy nämä kaikki. Vähän lisää hellyydenkipeyttä saisi olla koska välillävaan tuntuu, ettei Namu rakastakaan mua. Halaat sitä ja se nojaa toiseen suuntaan ilmeellä ”Öööö…Ei kiitosss”. Ehkä siksi kun minä olen se rajat vetävä *mmä ja Lasse on se kiva leikkikamu, jonka kanssa saa löysäillä.. Halusin silti enemmän rakkautta, joten opetin Namulle joskus puolivuotiaana pusukäskyn :D Hah.

Nykyään aina jos se ei tiedä mitä siltä vaaditaan jonkun uuden opettelussa tulee usein pusua, että jos se olisikin tämä mitä nyt taas halutaan :)

Hauskana piirteenä tässä rodussa on myös se, etteivät nämä hauku. Olen kuullut Namulta ehkä 5 yksittäistä haukahdusta. Murina sen sijaan on aika arkipäivää. Kotona ja muualla yöpyessä Namu alkoi jo alle puolivuotiaana vartioimaan. Epäilyttävän selvän äänen tai liikkeen huomatessaan kuuluu matalaa mörinää ja jos kohde lähestyy, niin hän kyllä huomauttaa kunnolla. Koskee ulkona liikkuvia asioita, eikä esim. rappukäytävän ääniä ja postin kilahtamista luukusta.

IMG_5700

Kesällä oltiin Espalla picnicillä kun joku nuhruinen epäilyttävän oloinen pullonkerääjä lähestyi meitä hiipien ihan huomaamattani. Namu kuitenkin hälyytti heti ja mies lähti perääntymään. Vähän ajan kuluttua paikalle hiihti toinen ulkomaalaistaustainen pullonkerääjä, jonka luokse Namu riensi iloisesti paijattavaksi kun henkilö tuli varoittamatta moikkaamaan sitä :D Namun emä oli ihan samanlainen. Etenkin jos lähestyvä henkilö on juovuksissa tai aineissa tai käyttäytyy uhkaavasti, niin nämä koirat kyllä varoittavat, niin omistajaa kuin lähestyjää.

Joskus tapasin samojedin omistajineen (samojedi = sellainen Namun kokoinen valkoinen megapörrö-jääkarhu). Omistaja kuvaili koiraansa, että jos heille murtauduttaisiin, niin koska koira tykkää nukkua viileässä ulko-oven vieressä hänen suurin mahdollinen hyöty tilanteessa olisi, että murtautuja kompastuisi häneen :D

Kaikki eläimet, normaalit ihmiset, naapurit, vanhukset, lapset, vauvat ja jopa metrossa väkisin paijaava ystävällinen harmiton juoppo kohdataan ilolla ja suurella sydämellä. Pusuja ovat myös saaneet random puistokaljalla istuvat nuoret perään vihellelleet jätkät, kun ollaan lenkkeilty ohi :D Niin siis pusuja Namulta eikä minulta :D!

IMG_6149
Saisinko tarjota pusun?

Hyvä luonne ja tarkka koulutus alusta asti on toimivan ja onnellisen koiran peruste ihan rodusta riippumatta. Lapset, vauvat ja muut eläimet on niin megasuosikkeja, että ollaan jouduttu opettelemaan kaiken sen ilon hillitsemistä. Kesällä meillä oli uunituore ihmisvauva kylässä ja Namu oli ihan haltioissaan. Olisi nuollut vauvaa koko illan jos oltaisiin annettu. Ihanaa kun on ystävänä pienen lapsen äiti, joka ei pelkää isoa koiraa tai sen pusuja <3 Namu leikkii myös nätisti kohta parivuotiaan kummipoikamme kanssa. Yhdessä jakavat lelut :)

Eilen lenkillä tuli vastaan 6 pikkutyttöä, joista yksi kysyi saisiko Namua paijata. Namu oli rauhallinen, joten annoin tytön moikata ja Namulle luvan kävellä tytön luokse – se oli niin onnellinen ettei välittänyt lainkaan kun pikkutyttö kiljaisi kiinnostuneesta nuuhkuttelusta yllättyneenä. Kaikki 4 tassua pysyi maassa koko ajan ja kun lähdettiin annoin Namulle paljon kehuja hyvästä käytöksestä. Se ei aina tiedä miten iso se on ja siksi on super tärkeää opettaa olemaan riekkumatta, sillä lapset menee muuten nurin ja vanhukset saattavat loukkaantua. Joskus kavereita moikatessa tulee vielä joku vahinkohyppy, mutta pitää muistaa, että se on vasta vuotias :) On myös paljon ihmisen käytöksestä kiinni miten koira reagoi. Siitä voisin joskus kirjoittaa lisää!

Ollaan käyty alkukesästä asti Namun kanssa kerran viikossa tottelevaisuustreeneissä ja tähdätään kisoihin, vissiin jo marraskuun lopussa pitäisi startata ekat viralliset. Apuaa. Niin siis mua jännittää enemmän kuin Namua!

FullSizeRender IMG_6395 IMG_6394

En tykkää yhtään Suomen amerikan bulldoggejen facebookyhteisöstä. Ihan urpo meininki. Moni siellä äänessä olevista harrastaa näillä petojahtia, eli säkki jotain hiekkaa tms. pistetään naruun ja sellainen kelakone vetää sitä säkkiä, koira juoksee sen kiinni ja puree sitä. Se on se koko harrastus. Mitä järkeä? Oli rotu ihan mikä tahansa, niin tollanen on vaan mun mielestä tyhmää. Kamalaa, että kaikenliset taukit haluaa itselleen vahvan koiran tai eläimen ylipäätään ja sitten tekee sillä kaikkea omasta mielestä ’siistiiä’. Sillon kun Namulla diagnosoitiin luutumishäiriö kysyin siellä ryhmässä kokemuksia ja apua, jolloin vastaukset oli tyyliin ”piikille vaan, ei sillä mitään tee”. Raivotuttavaa. Erosin sieltä yhteisöstä parin kuukauden jälkeen.

Ikävä asia suurikokoisissa roduissa on nimenomaan nuo perinnölliset kasvuhäiriöit ja niistä kehittyvät nivelrikot sekä elinikäiset kivut ellei asiaa korjata ajoissa. Kaikki suurirotuiset koirat kannattaa röntgenkuvata 5kk iässä. Lähes kukaan ei tätä kuitenkaan tee tai edes tiedä siitä, sillä kasvattajat neuvovat kuvauttamaan koirat vuoden iässä. Se vuoden iässä kuvauttaminen on kasvatustyötä varten, silloin mahdolliset kasvuhäiriöt näkyvät selvästi. Silloin lähes mitään ei ole enää tehtävissä sen koiran terveyden eteen, mutta se kasvattaja saa arvokasta tietoa. Kivaa eikö. Alla videossa Namun jälkitarkastuksen tehnyt ortopedi Esa Eskelinen kertoo lisää.

Onneksi me kuvattiin Namu 5kk ikäisenä ihan vahingossa pikku tapaturman takia. En ikinä osannut odottaa, että sieltä paljastuisikin samalla jotain aivan muuta – kasvuhäiriö.

Täällä olen kirjoittanut aiheesta lisää.

Olin tyhmä kun luotin kasvattajien rehellisyyteen. Nyt jos hankkisimme toista saman merkkistä koiraa hakisin hänet varmaan jenkeistä. Eihän minulla ollut ennen tietoakaan, että suunnilleen muilla kuin kultaisilla noutajilla voi olla rodulle yleisiä perinnöllisiä nivelongelmia.

Itseasiassa amerikan bulldoggejen ja varmaan muidenkin samassa jamassa olevien rotujen suvun terveyshistoriasta valehdellaan ihan jatkuvasti päin naamaa. Kukaan ei muka ole kuullut, että kasvuhäiriöitä esiintyisi, mutta sitten kun löytää ne oikeat ihmiset juttua kyllä riittää vaikka mistä tapauksista. Ei ole oikein eläintä kohtaan jalostaa pentuja kuvaamattomilla vanhempilla, eikä uutta omistaajaa kohtaan kun hän ei tiedä mihin pitäisi varautua. Myös kuvattuja, mutta huonotuloksisia, ’valioyksilöitä’ käytetään paljon jalostukseen yleisimmissä roduissa. Se vasta kamalaa onkin.

Yksi osasyy tähän omaankin aiempaan tietämättömyyteen on Kennelliitto, joka ei vieläkään tunnusta näitä ’taistelurotuja’ kuten amerikan bulldoggeja, pitbulleja ym. puhtaiksi roduiksi Suomessa. Nyt kun me kilpaillaan Namun papereissa tulee lukemaan sekaroituinen, vaikka se ei sitä ole ja siitä on sukutaulutkin. Koska näitä ei tänne hyväksytä roduiksi, ei niistä ole minkäänlaista terveyskantaa. Esimerkiksi labbiksista ja corgeista löytyy kaikki tiedot KoiraNetistä. Ehdottomasti kannattaa katsoa sieltä suvun tiedot koiraa ostaessa.

Kohta vuosi sitten Namu haettiin kotiin 8 viikoisena seikkailunhaluisena pikku lumipallona. Kuvassa on vielä alle luovutusikäinen. olihan se söpöliini, mutta vielä on tuoreessa muistissa jokaisen öisen vessassakäynnin muisto makkarin oven edessä olevaan kusilätäkköön astumisesta. Varmaan 100 kertaa hypin yhdellä jalalla pesemään kusista jalkaani ja palasin jalka pestynä unisena pesemään lattiaa. Good times :D

Kuvaaja: Dace Strausa
Kuvaaja: Dace Strausa

Nyt Namu on juuri täyttänyt 1v ja muutos nugetista isoksi koiraksi on aikas huikea. Niin ja koira on terve! Vielä varmuudeksi kuvataan koko rekku samaan aikaan kun steriloidaan joulukuussa. Terveyden tueksi on saanut kasvuhäiriödiagnoosista lähtien myös lisäravinteita päivittäin. Innolla odotan meidän tulevia seikkailuja <3 Tässä pikku Namu Scandic Paasissa viime viikonloppuna!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

/Aku & Namu

Instagram: @aurorarenvall
Facebookista tai Bloglovinista saat uusimmat päivitykseni kätevästi. Bloglovinista voi myös tilata uudet postaukset omaan sähköpostiin!

Samppanjaa ja hierontaa

Viime viikonloppuna sain vihdoinkin vietettyä yhden rennon vapaapäivän. Paitsi, että juoksin kyllä hikisenä hoitamassa työasioita kesken päivän tunnin verran ja iltamyöhään istuin koneella, mutta siis noin pääpiirteittäin vapaapäivä!

Kaikki nämä kuvat on otettu sillä mun uudella Olympuksen ’bloggajakameralla’, jossa kuitenkin oli valmistevika ja on nyt huollossa, mutta hei esimakua :D!

Joskus viime vuonna autoin ystävääni Juliaa hänen tärkeän esitelmänsä visuaalisen ilmeen kanssa. Erityisen tärkeän esitelmästä teki sen, että pääpalkinto parhaan sisällön tuottaneelle oli huomattava. Kiitoksena avusta Julia lupasi tarjota minulle hieronnan mikäli sattuisi voittamaan ja surprise surprise, voittohan sieltä tuli!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantaina tavattiin Stockalla skumpan ääressä ja iloisen rennon tunnelman saattelemana siirryttiin samppanja loungesta kerrosta alemmas seiskaan rentouttavia hierontoja varten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hieronnan jälkeen suunnattiin sushille ja äkkiäkös pimeä tulikin. Helsinki on kyllä tosi nätti ja tunnelmallinen kaupunki pimeällä. Sushin jälkeen haettiin Fazerilta kahvit ja käveltiin yhdessä Julian kämpille Kaivopuistoa päin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lasse tuli Namun kanssa autolla vastaan ja me lähdettiinkin kolmisteen siitä vielä tunnin reppaalle kävelylle Etelä-Helsingin katuja pitkin. Tosi hyvää harjoittelua Namulle kävellä muuallakin kuin meidän kotikaduilla. Muiden koirien ja aina niin vastutamattomien ihmisohikulkijoiden ohittaminen menee jo aika mallikkaasti. Välillä tosin saa hävetä silmät päästään. Etenkin kun hänellä on hätä ja sadan metrin päässä häämöttää nurmikko ei vaan millään kiinnostaisi kävellä nätisti sinne asti. Joskus myös poukkoillaan ja riekutaan muuten vaan. Practise makes perfect ja onhan nappuli vasta vuoden ikäinen.

Tietty me tytöt pysähdyttiin välillä ikkunashoppailemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vielä on opettelemista tuon kamerankin kanssa kunhan se huollosta tulee, etenkin hämäräkuvauksessa. Tässä postuksessa on nyt normaalia suurempia kuvia, joten kommentoikaa toki jos eivät lataudu. Koitan seuraaviin vaihtaa kameran asetukset, jotta tulisi automaattisesti nopeammin latautuvaa kuvamatskua.

Ihanaa syysviikkoa!

/Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebookista tai Bloglovinista saat uusimmat päivitykseni kätevästi. Bloglovinista voi myös tilata uudet postaukset omaan sähköpostiin!