Viime hetken nopea joululahjavinkki!

Pohjustan tätä postausta hieman: Olen jo yli vuoden ajatellut toisen koiran hankintaa, Namulle ystäväksi ja meille perheenjäseneksi. Viime aikoina olenkin tutustunut enemmän rescuetoimintaan ja on hyvin mahdollista, että jossain vaiheessa lauma täydentyy huonoista oloista pelastetulla tassuttajalla.

Minusta on maailman ihaninta, että meillä on täällä Suomessakin ihmisiä, jotka vapaaehtoistyönä auttavat yhdistysten kautta kodittomia koiria ja kissoja Suomessa ja maailmalla. Tänään pääsin ensimmäistä kertaa mukaan rescuetoimintaan järjestämällä omatoimisesti ystäväni Julian kanssa lipaskeräyksen Rescueyhdistys Kulkurit Ry:n hyväksi Helsingin keskustassa. Kolmessa tunnissa saimme kasaan yli 200€ kodittomia eläimiä varten!

fullsizerender-25

Otin tarkoituksella Namun mukaan tempaukseen ja hänestä olikin ihan valtava hyöty <3 Ensinnäkin, kaikki halukkaat saivat häneltä pusuja ja tulivat niistä kovin iloisiksi. Toiseksi, Namu varasti monen huomion ja avusti näin keräystilanteissa. Kolmanneksi, oli ihanaa kertoa kiinnostuneille rodusta ja jatkaa meidän missiota: bull-tyyppisiä koirarotuja kohtaan aikaansaatujen ennakkoluuojen kuomoamista. Kymmenet lapset taputtelivat innoissaan Namua ja turistit ottivat kuvia :)

Ihan mahtava päivä!

Asiaan liittyen, meillä oli töissä sellainen joululahjapäivä, eli kaikki halukkaat ostivat max 5€ lahjan ja ne jaettiin randomisti työkavereiden kesken. Itse en tykkää oman kodin täyttämisestä tarpeettomilla pikku jutuilla ja siksi minun on vaikeaa ostaa mitään ”kuhan nyt jotain” -fiiliksellä. Joillain työkavereilla on ruoka-aineallergioita, joku ei tykkää tietystä väristä jne. On vaan sellanen olo, ettei millään voi miellyttää kaikkia sillä mitä ostaa, eikä viidellä eurolla nyt mitään kovin mullistavaa saakaan. Minulle tärkeintä on, että lahjan vastaanottajalla olisi hyvä mieli ja että lahja on hyödyllinen, eikä mene esim roskiin tai jää nurkkiin pyörimään. Olisi kivaa antaa jotain arvostettavaa.

Päivää ennen mietin vielä kuumeisesti kauppojen mennessä kiinni, että mitä sitä nyt ostaisi. Muistin nähneeni Kulkureiden sivuilla tekstin tyyliin ”Mitä jos tänä jouluna antaisit eettisen lahjan”. Viime vuonna sain itseasiassa itsekin sellaisen, ystäväni lahjoitti puolestani useamman kymmenen euroa Kreikan kodittomille koirille. Se oli yksi parhaista lahjoista, mitä olen koskaan saanut. Ajatus siitä, että minun lahjanaani käytetyt eurot antavat jollekin kovia kokeneelle ruokaa masuun, tai ehkä eläinlääkärin hoitoa, oli ihan paras tunne.

Päätin käyttää sen 5€ budjetin eettiseen joululahjaan; näpyttelin puhelimeeni tekstarin ja tein 5€ tekstiviestilahjoituksen Kulkureille. Otin viestistä kuvakaappauksen, lisäsin vähän tekstiä, pari emojia ja tulostin siitä kortin, minkä paketoin pieneen laatikkoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kulkureille voi lahjoittaa tekstiviestitse:

  • 1€KULKURIT numeroon 16588. Viestin hinta on 1 €.
  • 5€KULKURIT numeroon 16588. Viestin hinta on 5 €.
  • 10€KULKURIT numeroon 16588. Viestin hinta on 10 €.
  • 20€KULKURIT numeroon 16588. Viestin hinta on 20 €.

Nopeaa, helppoa ja hyväsydämistä!

Mitä olette itse mieltä eettisistä joululahjoista? Voisiko tämä olla ihan varteenotettava lahjaidea?

Muut tänä vuonna ostamani joululahjat ovat tukeneet suomalaista yrittäjyyttä. Kivaa ajatella nykyään lahjoja vähän pintaa syvemmälle :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvää Joulua teille rakkaat lukijat, perheillenne, lemmikeillenne ja tietysti kaikille kotia odottaville koiruille ja kisuille! Ensi vuonna blogissa luvassa vähän uusia tuulia :)

/Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebookista ja Bloglovinista saat uusimmat päivitykseni kätevästi. Bloglovinista voi myös tilata uudet postaukset omaan sähköpostiin.

Millon saa palata treenaamaan, kun on ollut kipeänä? Personal trainer kertoo sydänlihastulehduksestaan.

Flunssakausi on taas alkanut ja perus kausi-influenssan lisäksi ilmastossa hiihtelee tietysti kaikkea muutakin tarttuvaa. Työyhteisöt ja varsinkin lapsiperheet ovat usein pidemmänkin sairastumiskierteen uhreja. Syksy on kuitenkin mukavaa treeniaikaa ja moni miettikiin millon salille tai muun urheilun pariin uskaltaa palata saikun jälkeen?

Tässä postauksessa personal trainer Anne Tokola ja SM-tasolla kilpaa juossut Santeri Hänninen kertovat minulle siitä, millaista oli sairastua sydänlihastulehdukseen urheilun yhteydessä.

kuntosali

Itse olen tosi tarkka terveydestä ja varsinkin omien valmennettavien kohdalla extra-tarkka, olenhan vastuussa heidän hyvinvoinnistaan. Onhan minut myös palkattu neuvomaan ja ohjeistamaan, joten ilman muuta käytä tilaisuuden hyväkseni. Näin olen kirjoittanut jokaiselle uudelle valmennettavalleni lähetettävään tiimikirjeeseen:

”Tässä vielä ohjeet sairastumisia varten, jotta treenaaminen olisi turvallista:

Jos tunnet, että olet tulossa kipeäksi tai olet jo kipeä: peruuta treenit. Treenistä ei ole mitään hyötyä kun keho keskittyy taistelemaan virusta tai bakteereja vastaan ja seuraukset voivat pahimmassa tapauksessa johtaa jopa kuolemaan. Vaikka selviäisit hengissä on treenin tulos silti negatiivinen, eli tulee tehtyä turhaa duunia. Kipeänä treenatessa paranemisaika voi jopa tuplaantua tai triplaantua. Ikävää on myös tartuttaa kanssatreenaajat. Suosittelen aina käymään lääkärin vastaanotolla selvittämässä mistä on kyse.

Milloin sitten saa treenata kun on ollut kipeänä?

Runsaan lepäämisen jälkeen, kun tunnet olevasi vihdoinkin terve, älä mene salille vielä seuraavana päivänä. Yksi täysin terve päivä pitää olla välissä. Sairastelun jälkeen suosittelen palaamaan treenin pariin pikkuhiljaa, Normaalisti treenataan kovaa, koska siitä on eniten hyötyä, mutta sairastelun jälkeen suurimman hyödyn saa maltillisesta treenistä intensiteettiä rauhassa lisäten. Yhteistreenejen aikana muista olla rehellinen, jos olo ei ole hyvä. Täyteen treenitehoon pääsy saattaa kestää jopa viikkoja. Muista aina kuunnella lääkärin ohjeita ja kertoa niistä myös minulle.”

Kehon taistellessa paranemisen puolesta, sillä ei ole mahdollisuutta keskittyä rasvanpolttoon tai lihasten kasvattamiseen. Päin vastoin, lisääntynyt rasitus pakottaa kehon taistelemaan terveyden puolesta yhä pidempään. Tänä syksynä olen saanut vielä parempaa tietoa saikun jälkeisestä palautumisesta ja jatkossa tulenkin jakamaan tätä postausta valmennettavilleni.

”Liian aikaisin treenaamaan lähteminen hidastaa toipumisprosessia, sillä rankka urheilu kuormittaa elimistön puolustusjärjestelmää ja aiheuttaa notkahduksen tämän toiminnassa jopa yhdeksän tuntia kovan treenin jälkeen. Tämän seurauksena virus pääsee aktivoitumaan ja parantamaan otettaan kehossa. Kehon näkökulmasta sairastelu on siis melkoista sisällissotaa…” -Pippa Laukka, urheilulääkäri

3 vuotta sitten opiskelin Tampereella personal trainerin lisenssiäni varten. Kurssillani oli paljon huippuja tyyppejä, kuten Anne Tokola. Muistan vielä kirkkaasti, miten ihailin Annen fysiikkaa; pitkät sääret, kunnon pakarat ja kurvit muutenkin kohdallaan! Girl crush, hehee!

Viime vuonna näin Annen Facebook-päivityksen ja kauhistuin. Kovaa treenaava mimmi oli sairastunut sydänlihastulehdukseen.

”Olin osastolla 5 päivää letkuissa ja piuhoissa.”

Aiemmin itselläni oli ollut sellainen olo, että aina siitä puhutaan, mutta eipä sitä kenellekään kuitenkaan tapahdu. Annen tapaus avasi ainakin omat silmäni lopullisesti tälle vakavalle aiheelle. Ajattelin, että tekin rakkaat lukijat saatte realistisemman kuvan jos haastattelen vähän Annea ja hän saa omin sanoin kertoa, mitä kävi ja miten. Toiveeni on, että tämä rohkaisee kaikkia pitämään itsestään ja läheistään entistä parempaa huolta sairastumisen ja raskaan treenin tai työn yhteydessä :)

Kuka olet ja miten kuntosalitreenaaminen on osa elämääsi?

– Olen Anne Tokola, 31v. lähihoitaja ja personal trainer Viitasaarelta. Kuntosalitreenaaminen on kuulunut elämääni nelisen vuotta. Käyn salilla 4-5 kertaa viikossa, tarkoituksenani edelleen kasvattaa lihasta. Kisasuunnitelmia minulla ei tällä hetkellä ole.

Sinulla todettiin vuosi sitten sydänlihastulehdus. Mikä siihen johti? Millaisia oireita sinulla oli?

– Se tuli poskiontelontulehduksen jälkitautina. Pidän aina treenaamisesta taukoa kun olen kipeänä ja niin myös tuolloin. Antibioottikuurin aikana olin jo töissä (teen välillä melko fyysistäkin hoitotyötä) ja kuurin loppumisen jälkeen odottelin vielä viikon, ennen kun lähdin salille treenaamaan. Töissä ollessani en tuntenut mitään poikkeavaa. Salille päästyäni sitten suorin jaloin maastavetoa punnertaessa tuli veret seisauttavalta tuntuva rytmihäiriökohtaus, joka vei tieni päivystykseen ja seurantaan. Kukaan ei varmaan vielä tuolloin epäillyt sydänlihastulehdusta, pääsin kotiin ja takaisin töihin. Salitreenit jätin viisaasti itse pois, vaikka olotila palasi normaaliksi.

img_8331-1
2015

Päivystysreissusta meni muutama päivä, olin töissä ja aloin tuntemaan pistävää kipua sydämen kohdalla rinnassa, hengenahdistusta ja painon tunnetta rinnalla. Ikäänkuin joku olisi istunut rintakehäni päällä ja ilmaa piti vähän ”haukkoa” välillä. Olin todella väsynyt ja nuutunut. Työkaverit patistivat minut työterveyslääkärille, johon sainkin heti samalle päivälle ajan. Muistan vieläkin, kun työterveyslääkärini sanoi minulle, että jos sinulla olisi sydänlihastulehdus, niin sinä et omin avuin tänne hänen luokseen kävelisi. Väärässä oli, minähän kävelin. Onneksi lääkäri otatti verikokeet, myös sen sydämen vauriosta kertovan kokeen. Samana iltana hän soitti minulle hätääntyneen kuuloisena, että nyt kiireesti keskussairaalaan.

Oliko diagnoosi sinulle järkytys? Millaista hoitoa ja ohjeita sait? Oliko paranemisprosessi pitkä / raskas?

– Osasin itse sitä oireistani päätellen jo epäillä, hoitaja kun olen ;) Se mikä minut yllätti ehkä eniten oli se, että keskussairaalaan mennessäni ja sydänvalvonta osastolle joutuessani kuntoni romahti niin täysin, että jouduin opettelemaan kävelemäänkin uudestaan. Olin osastolla 5 päivää letkuissa ja piuhoissa. En saanut liikkua edes osaston ruokasaliin ensimmäisten kolmen päivän ajan, vaan oli syötävä sängyn laidalla. Jo wc-reissukin vaati ponnisteluja ja jopa levähdyspysähdyksiä ja sykkeeni kohosi tästä laahustamisesta ensi alkuun pilviin. Osastolta en saanut lupaa päästä kotiin paranemaan, ennen kun jaksoin kiertää pysähtymättä koko osaston ympäri. Harjoittelin tätä kaksi päivää.

Sydänlihastulehdus näyttää olevan siitä pirullinen tauti, että se voi olla aika epämääräinenkin. Minulla se ei esimerkiksi näkynyt missään vaiheessa selvästi EKG:ssä, eikä muissakaan verikokeissa. Ainoastaan tuossa yhdessä sydämen vauriosta kertovassa verikokeessa se näkyi hetken ajan korkeana piikkinä. Sydänlääkäri sanoikin, että turha tuijotella sen enempää arvoja ja lukemia, sen voi päätellä olevan jo ihan yleisoireista. Ja suurin osa siihen sairastuneista ovat nuoria urheilijoita.

Minun tapauksessani (viruksen aiheuttamaan) sydänlihastulehdukseen ei ollut mitään muuta lääkehoitoa kuin panacodia ja buranaa. Perus kipulääkkeillä siis mentiin. Lepo oli ja on se paras lääke siitä parantumiseen ja paranemisvauhti on hidastakin hitaampi. Sain kotiutuessani tarkat ohjeet mm. siitä missä vaiheessa saa itse edes kokata ruokaa. Muutama ensimmäinen viikko menikin oikeastaan niin, että siirryin aamulla sängystä sohvalle makoilemaan ja illalla takaisin sänkyyn. Jopa nauraminen toi sykkeen nousun mukana niin huonon olon, että oli parempi olla ihan vakavana vaan :D Töihin pääsin kuukauden päästä ja senkin ehtona oli normaali rasitustestitulos, mutta rakastamani kuntosalitreenit sain aloittaa vasta 3kk päästä.

Onko sydänlihastulehduksen seurauksena suhtautumisesi treenin ja terveyden yhtälöön muuttunut?

– On ja ei. Olen kyllä aina tiedostanut, ettei kipeänä saa eikä kannata treenata. Mielestäni oli kuitenkin antibioottikuurin loppumisen jälkeen riittävää odotella vielä viikko, ennen kovia treenejä, mutta tässä tapauksessa sekään ei riittänyt. Sydänlääkäri sanoi osastolla ollessani, ettei kukaan sydänlihastulehduksen pelossa odottele viikkotolkulla treenien/liikkumisten aloittamista. Sydänlihastulehduksen sairastettuaan, se ei tule yhtään sen helpommin uudelleen, mutta ei myöskään anna suojaa, joten se voi kyllä uusiakin. Minulla taisi olla huonoa tuuriakin myös mukana.

Voiko sydänlihastulehdukseen kuolla?

Kyllä siihen voi kuolla, nimenomaan äkkikuoleman merkeissä juuri esim. rasituksessa. Kuoleman aiheuttaa sydänlihastulehduksen aiheuttama rytmihäiriö. Siksi se on yksi vakavimmista flunssan jälkitaudeista.

Aina varoitellaan jälkitaudeista, mutta harva tietää mitä ne ovat, eikä ehkä siksi ota asiaa niin vakavasti. Mitä muita jälkitauteja on, kuin sydänlihastulehdus?

Vakavia flunssan jälkitauteja voivat olla myös keuhkokuume tai munuaistulehdus (joka voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan).

Vapaa sana lukijoille:

– En nyt halua pelotella, mutta sydänlihatulehdus ei vaadi aina tullakseen antibioottikuureja vaativia tulehdustauteja. Olen kuullut, että siihen on kuollut parikymppinen urheilijapoika kesken sählypelin, jolla oli ollut vain ihan tavallinen flunssa ilman mitään lääkekuureja. Sydänlihastulehdus voi kulkea piilevänä flunssan mukana ilman, että siitä tulee koskaan välttämättä edes tietoiseksi. Urheillessa tai treenatessa kovasti (rasituksessa) se sitten saattaa tulla esiin. Onneksi sydänlihastulehdukset ovat kuitenkin melko harvinaisia. Mutta jos satut sairastumaan, anna kropalle lepoa ja sairasta rauhassa. Ei ne raudat sieltä salilta mihinkään katoa, eikä ne lihakset, jotka olet niillä raudoilla kasvattanut ;) Se, että antaa kropan sairastaa rauhassa ja on sen muutaman viikonkin pois salilta, on paljon parempi vaihtoehto kuin sitten se 3kk totaalitreenikielto.

-Anne

Yllätyksekseni sain tähän blogijuttuun toisenkin haastateltavan.

Tätä blogitekstiä kirjoittaessani olen nyt työmatkalla Tampereelle. Istun etupenkillä näpyttämässä läppäriä, kun takapenkiltä kuuluu ”Mitä kirjoitat? Katsoin vaan, kun tuossa ruudulla lukee isolla sydänlihastulehdus ja mulla on ollut se kahdesti”.

Takapenkillä istuva, SM-tasolla kilpaa juossut, nykyään DJ:nä ja tubettajana toimiva 20-vuotias Santeri Hänninen hämmästyttää kertomalla kokemuksistaan. Harvinaiselta vaikuttanut sydälihastulehdus ei enää tunnukaan niin harvinaiselta.

Focus 🎼

A photo posted by Santeri Hänninen (@santtust) on

Ensimmäistä kertaa sydänlihastulehdus iski maratonia edeltävänä päivänä, kilpailuun valmistavalla lenkillä. Santeri kuvaa tunnetta lievän sydänkohtauksen kaltaiseksi. Huonovointisena hän lepäsi lenkkipolun varrella pari tuntia, kunnes pystyi jatkamaan lenkkiä kotiin. Kotona äiti oli niin huolissaan pojastaan, että patisti hänet lääkäriin vielä saman päivänä. Lääkärissä todettiin oitis sydänlihastulehdus ja kilpailut peruttiin. Santeri vietti viikon päivät sairaalassa. Toipuminen oli niin pitkäkestoista, että hän pääsi seuraavan kerran treenaamaan vasta puoli vuotta myöhemmin.

Ihanaa oli päästä hölkkäilee pitkästä aikaa, ei kyllä mitää helppoo ollu, mutta hauskaa kuten aina:) #run

A photo posted by Santeri Hänninen (@santtust) on

Neljän kuukauden treenin jälkeen sydänlihastulehdus ilmeni taas ja tällä kertaa kesken lukion liikuntatunnin. Jälleen kerran edessä oli puolen vuoden tauko treenistä. Kummallakaan kerralla Santeri ei treenannut tietoisesti kipeänä.

Ensimmäisellä kerralla sydänlihastulehdus ilmeni samaan aikaan, kun hengitystieinfektion ensioireet hiipivät, tosin silloin Santeri oli erehtynyt luulemaan heikompaa hapenottokykyä vaan huonoksi kunnoksi. Toisella kerralla hän oli tehnyt paluun flunssan jälkeen takaisin treenin pariin, ajatellen tervehtyneensä jo täysin – toisin oli.

”Elimistön täydellinen toipuminen viikon mittaisesta kuumeisesta flunssasta kestää 2—3 kuukautta. Kevennettyä harjoittelua jatketaan yhtä kauan, kuin itse flunssan oireetkin kestivät. Siis kahden viikon sairauden jälkeen liikuntaa harrastetaan kahden viikon ajan vain kevyesti ja toisaalta parin päivän tauti ei vaadi muutaman päivän kevennettyä harjoittelua pidempää toipilasjaksoa.” -Pippa Laukka, urheilulääkäri

Todella pysäyttävää, ei voi muuta sanoa. Herättikö teissä mitään uusia ajatuksia treenin ja sairastumisen kannalta? Oletteko itse treenanneet kipeänä tai palanneet treenin pariin liian aikaisin? Onko teillä omia kokemuksia jälkitaudeista?

/Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebookista ja Bloglovinista saat uusimmat päivitykseni kätevästi. Bloglovinista voi myös tilata uudet postaukset omaan sähköpostiin.