Blogitauolta paluu ja kuulumiset loppuvuodelta

En todellakaan suunnitellut blogitaukoa, niin silti pääsi käymään. Viikon postausväli venyi kuukauteen ja kuukausi puoleen vuoteen. Viime keväänä oltiin juuri muuttamassa unelmieni Itä-Helsinkiläiseen vuokra-asuntoon ja samalla luin pääsykokeisiin, tein kahta eri työtä, ratsastin säännöllisesti ja urheilin koiran kanssa kolmesti päivässä. Blogi tuntui olevan arjen tiellä. Halusin vaan nauttia elämästä, enkä kirjoittaa siitä. Myös oman naaman jatkuva kuvaaminen alkoi kyllästyttämään. Olla nyt sitten monipuolinen ja edustava.

Pidän kuitenkin kirjoittamisesta, edelleen. Omaa naamaani en vieläkään aina jaksaisi korostaa, mutta tiedän, että blogi on aika tylsä jos täällä on vain eläin- ja ruokakuvia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehkä viime keväänä vaan oli tauon paikka. En aio pyytää anteeksi exittiäni, mutta pahoittelut, etten sanonut edes heippa! That’s just bad manners.

Instagramissa olen ollut yhtä semi-aktiivinen kuin ennenkin ja itseasiassa instatiliäni aiemmin katseltuani koin sellaisen mieleenpainuvan hetken. Huomasin tilini olevan lähes täynnä arjen kuvia eläimistä. Eläimet ovat minulle se elämän iloisin asia ja olen ihan superonnellinen, että olen kuluvan vuoden aikana saanut täytettyä elämäni eläimillä :D Kuulostaa tosi hassulta, mutta te eläinten ystävät tajuatte kyllä!Yli vuosi sitten aloitin työt eläinten parissa. Koska en tee sitä työtä oman yritykseni kautta, en puhu siitä niin avoimesti, kuin muista töistäni.

Parasta, yhtä tärkeää kuin palkka, siinä työssä on minulle ihmisten ja heidän lemmikkiensä auttaminen. Kuluneen vuoden aikana olen saanut monen monta kertaa kasvotusten lemmikkien omistajilta kehuja vilpittömästä avusta ja usein myös kirjallisena palautteena yritykselle, jonka palveluksessa työskentelen. Aivan ihania asiakkaita! Vitsailen aina, että olen töissä vaan lääppiäkseni eläimiä (hehee), mutta oikeasti se on ihan maailman palkitsevinta auttaa kaikkia tassuttajia ja heidän omistajiaan. Työ on ollut myös erittäin opettavaista. Työporukka on paras, mitä olen koskaan kokenut 11-vuotisen työelämäni aikana. Varsinkin, kun meidän tiimiin kuuluu tällä hetkellä 9 koiraa!

Meidän Namu täytti 3 vuotta <3

Yritykseni porskuttaa nyt jo kahdeksatta vuotta, sen tiimoilta olisi luvassa uusia mielenkiintoisia asioita vuodelle 2018. Jännää!
Viimeeksi kun täällä juteltiin opiskeluistani se tapahtui videopostauksen muodossa täällä. Silloin olin juuri päättänyt hylätä ajatuksen kauppiksen pääsykokeista ja hainkin Haaga-Heliaan, minne pääsin! Aloin tyyliin itkemään (vaan vähän!), kun sain tietää päässeeni sisään. Mitä nyt 7 vuotta patoutunut tiettyjä paineita elämässä etenemiseen lukion jälkeen :D Vieläkin tuntuu niin epärealistiselta, että saisin edes yhden virallisen opintopisteen.

Nyt on opinnot aloitettu ja ensimmäinen jakso päättymässä. Onko sen nimi jakso? Olen siis edelleen todella pihalla termeistä ja ihan opiskelijaruokalassakin asioiminen pelottaa, kun kaikki muut on niin pro-opiskelijoita ja minä en tiedä edes minne tarjotin viedään :D Kuulostan nyt tosi palikalta, mutta siis se fiilis, kun kaikki on lähes 10 vuotta nuorempia, super-yli-muodikkaita, meikit contoureineen mintissä ja kaikkea. Meanwhile minulla on päällä maastojuoksulenkkarit ja sadetakki, jotkut vanhat housutkin toki. Hassua olla jossain opiskelijajonossa mielessäni ihan maan matonen, kun taas työelämässä olisi heti pokkaa juontaa vaikka kympin uutiset.Kuulin, että työkaverini oli käynyt lukemassa blogiani ensimmäistä kertaa. Aloin heti miettimään, että miltäköhän se on näyttänyt. Blogi siis. Menin avaamaan oman blogini ja aloin selailemaan postauksia, vähän kuin toisen silmin tutkiskellen mitä on tullut kirjoiteltua. Päällimmäisin asia, mihin kiinnitin huomiota oli kommentit – te ihanat lukijat, jotka olette olleet parhaimmillaan ruudun toisella puolen jopa 5 vuotta!

Teidän kommentteja on parasta lukea. Vaikka välillä tulee myös mälsää kommentointia on suurin osa kuitenkin todella päivää piristävää.

Blogia kirjoittaessa minusta ainakin tuntuu tässä kirjoitusvaiheessa, että kirjoitan ehkä kolmelle ihmiselle, vaikka todellisuudessa peruspostauksiani luetaan normaalisti 1000-2000 kertaa, vähän jännempiä keskimäärin noin 4000-5000 kertaa ja sitä suosituinta on nyt luettu 271 051 kertaa.

Koirani Namun kasvuhäiriöstä kirjoittamaani postausta on luettu 10 047 kertaa, mikä on minusta samalla hieno ja surullinen asia. Se postaukseni nousee Googlessa aina ensimmäisten joukkoon, kun huolestunut koiranomistaja googlaa koiran ontumista tai tarkemmin kasvuhäiriötä, olkanivelten leikkauksia, eläinlääkärikirurgeja jne. On ihanaa olla avuksi postauksen kautta, sillä vastaavat helposti saatavilla olevat postaukset laskee yhden käden sormilla. On kamalaa, että nämä terveysongelmat lisääntyvät jatkuvasti vastuuttomasti jalostetuilla pennuilla.Nyt kun bloggaamiseni jatkuu, haluaisin taas vähän uudistua. Blogi voisi jatkossa keskittyä enemmän koira-aiheeseen, varsinkin ruokintaan. Olen vanhoista bikinifitness / pt-ajoistani siirtänyt mielenkiintoni lähes totaalisesti koirien (ja kissojenkin) hyvinvointiin ravitsemuksen kautta. Minulla on muuten myös vuokrahevonen, joten heppamaailmaakin voisi alkaa täällä avaamaan. Hevospuolella olen kiinnostunut maasto- ja matkaratsastuksesta, ensi vuonna ehkä kisaamaankin! Hevosten ruokinnassa olen erittäin noviisi, todellakin kiinnostaa oppia kaikki – joten vinkkiä kehiin jos on luentoja, sivustoja tms. mitä suositella!

Koska elämä on aika lailla muuttanut sisältöään ja no, myös ulkonäkö vaihtelee tasaiseen tahtiin – voisi uusi blogibanneri olla kiva uuden alku. Mietin sellaista, missä seisoisin hevosen ja koiran kanssa. Ei vaan MITÄÄN ideaa, miten sellaisesta saa edustavan ja varsinkin kivan valoisan, täällä synkän sohjosyksytalvipimeääkellokaksi-meiningin keskellä?! Jotenkin banneriuudistuksen myötä olisi rauhoittavaa vihdoinkin kuopata fitnessbloggaus. Vaikka en sitä ole pitkään aikaan harrastanutkaan, tuntuu silti, että sitä odotetaan.

Minusta on kivaa antaa entiseen tyyliin insightia ihan normielämäänkin ja jakaa omia noloja sattumuksia tai ihania oivalluksia. Näkikö kukaan teistä instagram storyssani videota, missä lennän naamalleni meidän parkkihallissa koiran kanssa leikkiessä? :DNo sitä, että blogi (yksi työ + harrastus muiden lisäksi) vie aikaa koulumenestykseltä. Mutta, kuten kaikki normaalit opiskelijat tietää, kun ei ole inspistä tehdä jotain koulutehtävää tai lukea tenttiin, niin keksii kyllä aina ihan kaikkea muuta tekemistä sille ajalle, kunnes sitten aktivoituu.

Mutta hei, kivaa kun eksyit taas (tai ensimmäistä kertaa?) blogiini! Törmäillään täällä kunhan saan vähän suunnitelmaa kasaan :) Kauheasti olisi kyllä asiaa!

Uudet vakiot bloggauspäivät ja yllättävä kohtaaminen!

Noniin eilisen tekstini ja sen ympärillä pyörineiden keskustelujen innoittamana aion nyt lyödä lukkoon vakiot postauspäivät, jotka tulevat olemaan maanantai, keskiviikko ja sunnuntai. Otan nyt ensin kokeiluun syyskuun ja jos te tykkäätte ja itsekin pidän, niin jatketaan!

Pisteen i:n päälle sai äskeinen kohtaamiseni.

Heräsin tänään aamulla huomatakseni, että aamun treenattavani on sairastunut ja treenit peruttu. Ei se mitään, vapautuipahan aikaa heittää Lasse töihin. Tänään Lassella oli vuorossa keikkaduuni erään yrityksen varaston siirtohommiin. Heitin Lassen toiselle puolelle Helsinkiä ja koska minulla oli tuttuun tapaan läppäri matkassa, ajattelin käydä vierailulla matkan varrella olevassa Kauppakeskus Kaaressa, jossa en ole aiemmin käynyt. Löysin kivan kahvilan kauppakeskuksen keskeltä ja istahdin läppärin äärelle teelle. Pari pöytää sivumpana istui suunnilleen ikäiseni mies Mac Bookin kanssa, olisikohan ollut Mac Book Air? Siitä yleensä tunnistaa fellow yrittäjän, vaikka itselläni onkin nyt Acer. Anyway, ajattelin, että onpa hauskaa, kaksi yrittäjää täällä aamupäiväkahvilla sykkimässä hommia. Jotenkin kivaa poistua kotoa keskelle ihmisvilinää syventymään omiin töihin, etenkin kun on muita samanhenkisiä paikalla.

Ei mennyt kauaa, ehkä minuutti tai kaksi, kunnes takaoikealta kuului ”Hei anteeksi” tai jotain siihen suuntaan. En ollut kovin yllättynyt heitosta, meinasin itsekin heti alussa heittää jotain läppää tyyliin ”täällä me kaksi datista” tai vastaavaa. Muutenkin tämä mieshenkilö vaikutti tutulta. Hänenkin mielestä minä näytin tutulta ja hän kysyikin olenko Aurora? Olenhan minä! Tarkastelin jäbää vähän tarkemmin ja Mikkohan se oli, toinen Fitfashionin perustajista!

Tapasin Mikko Ollikkalan ja Aleksi Paavolan (toinen FF perustajista) keväällä 2013 kun istuimme saman pöydän ääreen solmimaan sopparia blogini siirtymisestä bloggerista Fitfashionin juuri avautuvaan uuteen urheilullisen median portaaliin. Sen jälkeen näin muistaakseni molemmat herrat kerran kesällä 2014, tasan vuosi sitten, kun he myivät yrityksensä A-lehdille. Vietimme sillon ihan loistavaa kesäiltaa A-lehtien pääkonttorilla bloggaajien, vanhan sekä uuden taustatiimin kesken.

Ei siis ihme, etten heti ykkösellä tunnistanut Mikkoa Mikoksi. Pahoittelin heti alkuun rumaa olemustani. Jotekin ajattelin, ettei tänään ole mitään väliä miltä näyttää, sillä illalla olisi yksityinen estetunti ja tallilla ei ole naamarajaa. En yhtään osannut odottaa tapaavani ketään täällä Kaaressa. Likanen tukka ponnariila, kulmakarvat nyppimättä, ehkä kolme ripsenpidennystä jäljellä (huomenna huolto) ja treenivaatteet päällä. Ehkä siitä Mikko tunnistikin :DD

FullSizeRender (12) IMG_2675

Ted Bakerin ostoskassi, just sopivan kokoinen kun haluaa heittää läppärin pikaisesti kantoon.
Ted Bakerin ostoskassi, just sopivan kokoinen kun haluaa heittää läppärin pikaisesti kantoon.

Oli tosi hauskaa vaihtaa kuulumisia ja jutella yrittäjyydestä! Mikolla on arvatenkin uusia tuulia ja intoa uusiin seikkailuihin. Tosi virkistävää jutella toisen yrittäjän kanssa, sillä asioita ei tarvitse sen kummemmin avata, toinen vaan ymmärtää ykkösellä ja oikeasti tietää mitä niiden lauseiden takana on vaikkei jotain asiaa edes avaisi sen enempää.

…että kiitos Mikko kun huutelit sieltä oman läppärin takaa! Päivän piristys :)

Viikko on siis alkanut ihan loistavasti ja taas olen hikinen pelkästä kirjoittamisesta kun on uusi suunta ja intoa tehdä vaikka mitä! Kertokaa toki rakkaat lukijat nyt syyskuun aikana kommentoimalla mitä mieltä olette uusista vakiopäivistä?

Seuratkaa ihmeessä Facebookissa, minne heitän aina linkin uusista postauksista!

Ihan mega-aikaansaavaa ja energistä viikkoa toivottaen!

IMG_2633

/Aku & Namu, aamuiset pusuttelijat

Instagram: @aurorarenvall
Facebook: täällä