Bloggaajan huono omatunto

En henkilökohtaisesti tykkää blogeista, joissa pahoitellaan kirjoittamattomuutta joka tekstissä. ”Anteeksi kun en ole kirjoitellut”, ”On ollut niin kiire” ja ”Nyt lupaan ryhdistäytyä” on varmaan kaikkien lukemia lauseita.

Kaikilla on oma postaustahti ja aikaa sitä varten kyllä saa kun sen vaan itse järjestää, halusi sitten kirjoittaa joka päivä tai kerran viikossa.

Tämä ajan järjestäminen ei ole minun ongelmani. Bloggaamisesta on ihan vahingossa tullut työ kun siitä saa rahaa (= työ, right?), mutta siitä huolimatta en osaa sitä vielä täysin työnä mieltää. Kuten olen aiemminkin kertonut, etenkin näinä PT:ille kiireisinä aikoina (kesän & joulun jälkeen) sähköposti on ihan täynnä. Muistakaa myös, että minulla on toinekin työ promootioyritystä hallitessani, eli meilejä tulee monelta eri taholta, tietysti myös täältä blogimaailman puolelta.

PT-valmennettavieni sopimuksissa lukee, että vastaan heidän sähköposteihinsa 3 arkipäivän kuluessa, eli jos meili saapuu perjantaina, vastaan viimeistään tiistaina. Ajattelen sitä meiliä kuitenkin päivittäin siihen asti kunnes pääsen vastaamaan. Minusta on tärkeää vastata meilihin saapumisjärjestyksessä ellei jollaiin ole jotain todella kiireistä asiaa. En myöskään halua olla sellainen valmentaja, joka vastaa pitkään sydämestä kumpuavaan meiliin ”Ok, jatka samaan malliin”. Siksi minulla menee joskus jopa tunti vastata yhteen meiliin. Tietysti senkin takia, että monen meilin sisältö vaatii excelin ja wordin avaamista ohjemapäivityksiä varten, jolloin aikaa kuuluu helposti yli tunti.

Anyway, bloggamattomuuteni ei siis johdu siitä ettei olisi aikaa, vaan siitä, että minulla on paha mieli bloggaamisesta kun meilissä on vastausta odottavia viestejä. Ajattelen niiden ihmisten lukevan blogiani ja miettivän, että blogini on tärkeämpi kuin heidän asiansa.

Näinä aikoina on vaan lähes mahdottomuus purkaa koko meiliä niin, että inboksissa lukee ”0 lukematonta viestiä”. SIKSI täällä on hiljaista. Voisinhan käyttää kaiken vapaa-aikani meileihin, mutta mitä elämää sellainen on? Sittenkö voin väsyneenä bloggata hyvillä mielin tyhjällä inboksilla?

IMG_2662 IMG_2485 IMG_2522

Julia <3
Julia <3

Ahdistaa myös laittaa instagramiin tai tänne blogiin kuvia vapaa-ajastani samasta syystä. ”Siellä se vaan rennosti pitää hauskaa ja ottaa aurinkoa Hernesaaren rannassa vaikka sillä on kasa töitä tekemättä!”. Näin kukaan ei ole sanonut, mutta näin tietysti ajattelen muiden ajattelevan Tyhmää vai järkeenkäypää? Ensin työ ja sitten huvi. Näin mulle on aina opetettu ja niin olen elänytkin, mutta kun nyt niitä töitä vaan on niin paljon. Eikö sen pitäisi muutenkin olla hyvä asia, että töitä on paljon, eikä sellainen mistä maramatetaan jossain blogissa? Vapaa-ajastakin olisi varmaan hyvä nauttia kun sellaista kuitenkin pystyy järjestämään?

Etenkin kun vietän aika vähän vapaa-aikaa ja kavereita näen tosi harvoin, ehkä kerran tai kaksi kuussa, tuntuu pahalta jos muut ajattelee mun vaan ottavan aurinkoa 24/7 jos laitan pari kuvaa rannalta.

IMG_2663 IMG_2661

HALUAN kasvattaa blogiani ja tuottaa laadukasta, hauskaa, rentoa ja välillä informatiivista sisältöä. Pitää vaan keksiä miten sen teen ilman huonoa omatuntoa. Asiakkaat ja yritykseni ovat minulle todella täkeitä ja välitän mitä minusta ajatellaan. Muuten koitan välittää vähemmän ihmisten mielipiteistä, mutta työelämässä välitän ilman muuta.

Etenkin informatiivisen tekstin tuottaminen, kuten aiemmat Q&A postaukseni, on ihan alipalkattua. Mitä enemmän teen taustatutkimusta, etsin hyviä kuvia ja videoita, kirjoitan antaumuksella pitkää tekstiä – sitä vähemmän kannattavaa se on. Yhteen treeniaiheiseen postaukseen meni 8 tuntia ja tuntipalkaksi jäi ennen palkkakuluja noin euro.

Kuten olen aina sanonut, kirjoittelen täällä koska pidän siitä, mutta jos haluan, että blogi kasvaa, siihen pitäisi käyttää enemmän aikaa ja silloin pitää joko kirjoittaa lyhyempiä juttuja tai sitten vaan pidempien juttujen kohdalla tyytyä siihen, että niistä ei hyödy rahallisesti. Voiko tähän suhtautua työnä jos ei tienaa mitään? 

Kyllähän jotain tienaa, mutta kuten tuossa sanoin, joskus ihan minimaalisesti.

Rakastan lukijoitani ja olen ihan megakiitollinen jokaisesta. Herkistyinkin tässä pari päivää sitten ihan kunnolla kun inboksiin tipahti viesti uudesta kommentista:

Hei kaunis!

Toivottavasti syksyn tullen sulla on enemmän aikaa postaillla, näitä aina kun odottaa ja kaikkia on kiva lukea:)

/Emmi”

Ooh <3 Näitä tulee aina välillä ja joka kerta olen yhtä liikuttunut, että mun juttuja oikeasti halutaan lukea, että on ihmisiä, jotka eivät vaan sattumalta lue jotain mun tekstiä ja sitten unohda koko mimmiä. Halusin, että tiedätte todellisen syyn siihen miksi täällä päässä bloggaus on niin satunnaista ja tämä on se. Huono omatunto asiakkaita kohtaan.

Ehkä asiaa auttaisi jos vaan sitoutuisin tiettyihin bloggauspäiviin? Sitten kaikki tietetäisi (vaikka kaikkihan ei edes tiedä koko blogista :D), että mulla on ne tietyt päivät ja sillon nyt vaan kirjoitan vaikka olisi muitakin töitä. Työthän ei täällä yrittäjälaiffissa lopu koskaan ja silti on aina halua tehdä enemmän.

Mitä jos mä olenkin ainoa, joka odottaa mun tekevän töitä lakkaamatta?

Tätä kirjoittaessa tunnen toivoa. Toivoa siitä, että joku psykologi lukee tätä ja kertoo miten tämä ratkaistaan :D

Please help.

/Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebook: täällä

Aku

21 vastausta artikkeliin “Bloggaajan huono omatunto”

  1. Tunnistan jonkin verran itseäni tuossa. Mulla oli aiemmin niin että tiettyjä hommia töissä (joita ei tee kukaan muu) oli aina suht vähän ja sain meilit ja tehtävät nollille ennen kotiinlähtöäni. Nyt hommia on tullut lisää ja aina jää jotain ”roikkumaan”. On hiton vaikeaa esim. avata vaan se netti kesken päivän ja lukea iltalehteä teemuki kädessä, tulee huono omatunto. Vaikka tiedän että niin tekee moni muukin, ja sitten ärsyttää kun vieruskaverilla ei ole paljoa hommia ja se kirjaimellisesti on jalat pöydällä (välillä paljain jaloin, hyi!) katsomassa Youtubesta jotain kissavideoita. Mutta ei kai tuohon auta kuin olla itsekäs ja ottaa reippaasti se oma aika aina silloin tällöin ettei vanne ala liikaa puristaa. Varsinkin kun sulla on oma yritys, niin ne työt todella tulee kotiin ja vapaa-aikaan eikä siinä muu auta kuin napsauttaa duuni-Aku offlineen ja viettää vähän vapaatakin välillä. :)

    Täällä odotetaan sun postauksia myös innolla ja myöhästyn taas kohta töistä, koska huomaan sun uudet postaukset aina aamulla puuroa syödessä ja en malta odottaa töiden jälkeen että pääsen lukemaan. :D Enkä kyllä oleta sun ottavan aurinkoa 24/7 jos laitat kuvan rannalta, ennemmin ajattelen että jes, sillä on ollut minuutti aikaa viettää vapaa-aikaa kaiken sen asiakkaiden ja koneen välillä loikkimisen keskellä. Oletko ajatellut kloonata itelles sellasta pikku-Akua joka tekis osan? Mä olen töissä naureskellut että tarvitaan kohta parikin kloonia hoitamaan hommat, kun jostain syystä se vaan olen aina minä jolle se nakki napsahtaa. :D

    Koitahan jaksella siellä, nähdään taas jouluna sitten kun mulla on aikaa ja rahaa ottaa pari treenituntia (veronpalautuksia odotellessa;)).

    -Miira

    • Ihana Miira kun kommentoit, kaikista ihaninta kuulla omalta tiimiläiseltä mielipide tähän asiaan ja mun bloggaukseen noin muutenkin <3 Hauskaa kuulla, että sullakin on samankaltaisia fiiliksiä omassa duunissa. Olen kyllä miettinyt omaa assaria pitkään, olisi tosi helpottavaa jos olisi joku joka voisi tehdä mun puolesta sellaisa perusjuttuja, joita on ahdistavaa tehdä kun olisi paljon tärkeämpääkin, mutta kun mikään ei toimi jos ei pidä perusjutuista huolta. Olisi ihanaa kun voisi edes vähän jakaa vastuuta jollekin toiselle.

      Ostettiin Lassen kanssa auto noin 1kk sitten ja tokana päivänä siihen syttyi moottorrivalo. Korjaus maksoi tonnin. Viime viikolla sain vihdoinkin maksettua viimeisen laskun Namun 3000€ eläinlääkärikuluista. Jotenkin sitä vaan varautuu tollasiin ja siksi koittaa pitää kustannukset mahdollisimman alhaalla, eikä kannuste lisäavun palkkaamiseen ole kovin suuri. Paitsi jos sen suunnittelisi hyvin niin voisihan se lisäpu maksaa itsensä takaisin kun jää niiden perusjuttujen delegoimisen jälkeen aikaa tehdä lisää rahaa? Hmm.

      P.S Kissaviedot <3

      Se tunne kun löytää ittensä katsomasta Cutest kittens ever compilationia youtubesta ja huomaa keston olevan 30min-3h :D Ou nou. Pitäisi vaan pysyttäytyä 6sec vineissa ;)

  2. Näitä blogeja on niin paljon että ainoastaan työttömät ehtii ne kaikki hätäisesti lukea läpi viikossa.

    • Niin en tiedä sitten kuinka moni lukee k a i k k i a blogeja?

  3. Oi Aku!<3 Ilahduttipa kovasti, että kommenttini piristi noin paljon:)

    Mutta mä kyllä ymmärrän! Kyllä ihmiset harrastaa ja tekee muita töitä ns.ykkösduunin ohessa (but i got the point, että sitten asiakkaat ihmettelisi) mutta go for it, turhaan mun mielestä mietit liikaa! Kyllä säkin blogia saat kirjoittaa ilman huonoa omaatuntoa. Tämä on asia josta kuitenkin tykkäät, pidit sitä sitten työnä tai harrastuksena:) ei ne sun asiakkaatkaan koko ajan töitä tee;)

    Ja blogipäivät kuulostaa hyvältä, varsinkin jos se auttaa itseäsi:)

    Oot niin ajattelevainen, mutta mieti itseäsikin<3

    • Kiitos Emmi, olet kyllä tosi kultainen ihminen :) <3

      Aion kyllä ehottomasti tehdä jonkun ratkiaisun tässä lähipäivinä blogin tiimoilta. Jotenkin ihan ihme saattuma, että nyt tässä kommentteihin vastatessa Kauppakeskus Kaaren Coffee Housessa istuessani, vieressäni istuu Fitfashionin toinen perustaja Mikko Ollikkala. Sign? :D

  4. Moikka,
    Ei mua ainakaan haittaa sun pidemmät postausvälit, ennemmin niin kuin että jokainen tai joka toinen olisi hätäisesti sutaistu mainosteksti niinkun suurimmalla osalla Fitfashionissa on. Tai sitten joku 10 kertaa kuukauden sisään läpikoluttu aihe, kuten flunssan hoito ja kesäkilot…. Eihän näitä sun tekstejä voi edes verrata monen muun tuotokseen, niistä näkyy että olet käyttänyt aikaa, vaivaa ja aivoja! Erinomainen esimerkki tuo edellinen kilometripostaus joka jaksoi kiinnostaa alusta loppuun asti.
    Olen seuraillut sun blogia vuodesta 2013 eli siitä lähtien kun itse laihdutin. Sulla oli silloin kisadieetti päällä ja eihän sitä voi oikein mun säätöön verrata mutta olit yksi niistä ihmisistä joita pidin esikuvana niinä aikoina. Blogit piti mielenkiintoa urheiluun ja ”terveellisesti” syömiseen (ei ollu mun touhut ihan oppikirjasta mutta pysyviin tuloksiin päästiin silti) nykyään ne ovat lähinnä pelkkää ajanvietettä ilman sen suurempaa tarkoitusta. Uskallan jopa sanoa että tämä on ainoa blogi jonka jokaisen tekstin luen, jos en heti niin sitten useamman peräkkäin.

    • Hei Sara ihan huippua, että jaksoit kommentoida! Tosi kivaa kuulla miten olet löytänyt tänne ja onneksi olkoon pysyvästä muutoksesta, oli tie siihen mikä hyvänsä <3

      Aivan ihanaa saada tällaista palautetta, inspiroi ihan hurjasti eteenpäin, KIITOS :)!

    • täsmälleen samaa mieltä! Ei ole väliä vaikka et jokapäivä suunnilleen kirjoita koska sulla aiheet pysyy erilaisina ja mielenkiintoisina. Oon lukenut about 2v täällä olevaa yhtä blogia (no ei oo aina ollu täällä mutta enivei) ja nyt en jaksa sitä lukea enää. Koko ajan samat aiheet kiertää kehää. Viimeisen kaksi kuukautta tylsistyttänyt lukea oikeastaan joka viikko melkein samoja tekstejä kuin edelliselläkin viikolla … Plese jos ei oo mitään ”uutta” sanottavaa ni ehkä parempi jättää kirjoittamatta.

      Eli suomeksi. Kirjoita silloin kun asiaa on ;) oon sun eloa seurannut siitä lähdin kun päätit aloittaa kisaamaan. Enkä varmaan osaa enää lukemista lopettaa. Kuulostaa vähän psykolta ehkä mutta tuntuu kuin menettäisi jonkun ”tutun” elämästä jos ei pääse lukee sun blogia enää. 😂👍

    • Ei haittaa vaikka kuulostaisi vähän psykolta, sallittakoon :D Ihanaa kun olet täällä! Mulla olisi päivät pitkät vaikka mitä ideoita kirjoittaa, mutta harvemmin sitä saa kirjoitettua kaikesta mielessä pyörivästä, eli toivon mukaan ei tule yhtään itsensä toistamista vaan saan tästä entistä monipuolisempaa :)!

  5. Hei!
    Sun blogi on yksi mun lempiblogeista, koska susta vaan huokuu sellainen ihana positivinen asenne. Mua ei haittaa yhtään pidemmät postaus välit. Ensinnäkin ainakin mulla käy järkeen että sulla on muutakin elämää kuin blogin kirjoittaminen, työt ja kyllä sitä vapaa-aikaakin pitää olla. :)
    Ei mulla ainakaan tule mieleen että tuolla se vaan makailee, vaan joskus on ihan mukavakin nähdä mitä teet vapaa-aikana. Sun postaukset on aina ollut sellaisia jotka pitää mielenkiinnon yllä ja niitä on kiva lukea.

    • Hei Jenna, ihana kuulla, kiitos kommentista :)! Mun mielestä on toisaalta huippua kuulla, ettei sua ja ainakaan paria muuta haittaa vaikka kirjoittaisinkin harvemmin. Se vaan ei kannusta blogin eteenpäin viemiseen jos mietin, että on ihan ok kirjoittaa kerran kuukauteen, kuten nyt olen tässä melkein tehnyt. Tänään päätin, että haluan kokeilla jotain uutta ja siksi postauspäivät ainakin syyskuun ajan (katsotaan sitten jatkoa) ovat ma, ke ja su :) Jospa se auttaisi :) Toivottavasti on kivaa lulea jatkossakin, ainakin kolmesti viikkoon :)

  6. Vakiopäivät blogin päivittämiseen on vähän kakspiippuinen juttu, riippuu ihan kirjoittajasta itsestään :D Itse ehkä pelkäisin eniten että kirjoittamisesta tulee sitten sellainen ”pakko”, on PAKKO kirjoittaa edes jotain koska on tietty päivä viikosta. Kokeile ihmeessä, sopiiko tapa sulle, mutta älä stressaa jos toteatkin että se on liian hankalaa. Itse en odota että kirjoittelet tänne säännöllisesti, äläkä ainakaan pode huonoa omaatuntoa jos kirjoitteluun tulee tauko vaikkapa työkiireiden takia :)
    Itseasiassa mietinkin taannoin että milloin ihminen ehdit viettää vapaata kun on yrityksen hoitoa ja pt asiakkaita? Nauti niistä hetkistä kun pääset ottamaan aikaa vaan ihan itselle. Ja ilman sitä huonoa omaatuntoa ;)

    • Ihana kuulla :) Ei täällä paljoa olekaan vapaa-aikaa vieteilty töiden takia. Toisaalta tykkään mun työstä ja sen takia se ei useimmiten haittaakaan. Mulla on kyllä niin paljon kerrottavaa, ettei ainakaan aiheiden puutteen takia tule kirjoitettua ”kuhan nyt jotakin” :) Tietty joka kerta ei ole aikaa tehdä 8h postausta ja sillon jutut saa olla lyhyempiä ja toivottavasti ytimekkäämpiä :)

  7. Yrittäjäelämää <3 Hahah, toisinaan voi luisia kotona, toisinaan ei edes nuku ja syö. Itselläni on miehen kanssa firma, ja olen tottunut olemaan se ns "takapiru", mutta nyt hän on sairastanut kauemmin ja joudun ottamaan melkein 100 % vastuuta. Itse en ole "julkinen" kuten sinä, mutta kyllä tuntuu pahalta käydä vaikka terassilla jos työt odottaa (ja niitä riittää, toisen yrittäjäosakkaan sairastumisen johdosta ihan tarpeeksi). No kohta mies alkaa jo kuntoutua ja palautua kokonaan, ja se työmäärä joka ennen tuntui paljolta tulee tuntumaan ihan lastenleikiltä. :)

    • ”Hahah, toisinaan voi luisia kotona, toisinaan ei edes nuku ja syö.”

      INDEED :D

      Melkein pahinta kun on kotitoimisto ja ”lusii” kotona töitä tehden syömättä koko päivän, illan ja osan yöstä :D Silloin joskus kun ei ollut PT-toimintaa ja pyöritin vaan tuota PR-puolta saattoi olla lähes totaali lomaa viikko tai pari ja sitten viikko vuorokauden ympäri töitä. Sitten taas sitä ”kunnon” lusimista joku viikko töitä odotellessa ja taas kauhea työrupeama. Vähän ikävä välillä, siksi olen opetellut ottamaan lomaa edes jonkun kerran vuodessa vaikkei olisikaan mitään ulkomaanmatkaa suunniteltuna. Äkkiä tässä kulahtaa kun viikonloputkin menee läppärin ääressä vaikka yrittäisi pitää ne vapaana. Siksikö meitä kutsutaan ”yrittäjiksi” :D?

      Paranemisia miehelle! Vastoinkäymiset ovat varmasti opettaneet teitä kumpaakin :) Sinua arvostamaan pienempää työmäärää ja ehkä miestä puolestaan työn tekemistä noin yleensä, vaikka sitä olisikin paljon. Voin vaan itse kuvitella miten ahdistunut ja tarpeeton olo itsellä olisi jos yhtäkkiä ei pitäisikään tehdä yhtään mitään töitä tai vaan ihan pienen pieni murto-osa :)

  8. Kyselit joskus aiemmin mikä lukijoita kiinnostaa ja vastasin että lukisin blogiasi vaikka kirjoittaisit kukkien asettelusta ja samaa mieltä olen yhä! Pitkät postausvälit ei haittaa, ilahdun aina kun uusi postaus ilmestyy. Sun juttuja on vaan niin mukava lukea, vaikutat niin aidolta ja ihanalta ihmiseltä :)

    Hyvää syksyä!

  9. Yrittäjänä ymmärrän hyvin huonon omatunnon rästitöistä. Itselleni tämä tarkoittaa usein etten pysty lähtemään lenkille koska työ menee etusijalle. Stressaan sitten siitä että muutenkin kiireisenä päivänä lähden vielä juoksemaan vaikka muutakin hommaa olisi..
    Tuohon sähköpostiruuhkaan vinkkaisin lyhyempää vastausväliä vaikka voi kuulostaa hankalalta. Ota käytäntö että vastaat viesteihin 24h kuluessa. Näin ei kerry lisää viestejä kun pöytä on ”puhdas” joka päivä. Kolmessa päivässä meinaan kertyy kuormaa myös henkisesti jos avaat viestit ja pyörittelee niitä mielessä. Itse teen niin että jos avaan viestin, vastaan siihen heti. Näin myös riski viestin hautautumisesta uusien postien joukkoon häviää. Tsemppiä arkeen!

    • Moikka Tuuli ja kiitos kommentista! Olisi ihanaa jos saisi vastattua 24h kuluessa. Välillä vaan on ihan HC päiviä muutenkin tai väännän jotain juttua extrapitkään, jolloin toi vaan kuulostaa ihan mahdottomuudelta, etenkin kun teen monta eri työtä. Sillon 8nykyään harvoin) kun olen messuilla töissä 11h per päivä pitäisi vielä sen lisäksi tehdä kaikki normaali, johon ei kuulu mikään 11h messukeikka. Tällasen vaihtuvuuden takia on vaikeaa pitää kunnon rytmiä, enkä uskalla luvata asiakkaille 24h vastausaikaa, vaikka se varmasti nostaisi asiakastyytyväisyyttä. Sitten stressaisin varmaan joka päivä sitä 24h aikarajaa ja kyttäisin mihin kellonaikaan mikäkin viesti on saapunut, että ”ou nou 20min aikaa vastata”.

      Tota viestejen ennakkoavaamista olen yrittänyt ja pyrkinyt lopettamaan, tulee tehtyä melkein tupladuunia just ton mielessäpyörittelyn takia. Olen harrastanut sitä jopa lomalla ulkomailla :D ”Jos nyt pikasesti kato vaan miten tolla on nyt mennyt ja vastaan sitten illalla..” :D Kamalaa ajan haaskausta kaikin puolin. Kannustakin asiakkaita laittamaan kunnon otsikoita kuten ”APUA!!!” jos tarvitsee pika-apua :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta