Elä ja anna muiden elää

Viimeaikoina mulla on ollut tosi raskasta henkisesti ja on se vaikuttanut fyysiseenkin suoritumiseen. Kaikki, jotka ovat blogiani pidempään lukeneet tietävät miten haluan aina nähdä asioiden positiiviset puolet ja painottaa niitä. Joskus suutun, mutta aiheesta. Jos ei ole ollut aiheellista (esim nälästä johtuen) niin pahoittelen pikimmiten.

Olen nyt monta viikkoa ollut ihan loppu, en ole treenannut melkeen ollenkaan vaikka valmennettavana olen. Ei vaan ole voimia. Monena yönä olen saanut 2-3h unta koka asiat vaan pyörii mielessä. Useampi läheinen on tässä häiden suunnittelun aikana sanonut todella ilkeitä asioita, enkä vaan voi unohtaa. Olen kertonut tunteistani ja ahdistuksestani, mutta tuntuu silti, ettei minua ymmärretä, nähdään vaan oma kanta. Olen kertonut, että oma elämäntapamuutos pari vuotta sitten on antanut niin paljon enemmän kuin parhaimmassa kunnossa olevan kropan. Kippojen ja kuppojen kiikuttamisen lisäksi olen oppinut entistä paremmin pitämään huolta omasta hyvinvoinnista, jonkun mielestä jopa itsekkäästikin. Facebook -kavereista olen ennekin avautunut täällä, että poistan heti jos tulee enemmän negailukommenttia kuin mitään hyvää ja siksi mulla onkin jotain 100+ kaveria entisen 900 sijasta. Nyt ei ole kuitenkaan Facebook -kamuista kyse, enkä näitä henkilöitä voi tai halua poistaa. Olen sanonut heille, että minua häiritsee muiden puolesta iloitsemisen puute ja se, että tuntuu ettei onneani ja intoani koskan voida jakaa, sillä mikään suunnittelemani ei ole valmiiksi loistava. Tästä olen saanut palautteen, että näiden ihmisten mielestä minä haluan, että minua mielistellään?! Minä, joka olen aina auttavainen, ymmärtäväinen ja kannustava. Kyllä ottaa päähän. Mietin tätä nukkumaan mennessä, aamulla suihkussa ja työmatkalla. En saa unta koska mulla on kokoajan ryppy otsassa tästä ärsyyntyneestä tunteesta. Vuoden ajan olen vastaanottanut haukkuja ja lakaissut ne pöydän alle, nyt olen lakannut olemasta ovimattona näille henkilöille ja sanonut selvästi, ettei tämä ole enää ok. Minä olen tippa linssissä nyyhkyttänyt sivuhuoneessa, kerännyt itseni ja tullut takaisin arvosteltavaksi. Minä olen voinut huonost häiden suunnittelun alusta asti ja nyt kun annan vihdoinkin palautteen takaisin – minä olen se huono ihminen, koska olen loukannut heitä? Siltä ainakin tuntuu.

Huhhuh. En jaksa enempää avata tai mennä yksityiskohtiin koska haluaisin unohtaa kaiken negatiivisen ja siirtyä eteenpäin. Tosi vaikeaa kun kyseessä on läheiset ihmiset.. Kai halusin tällä vain näyttää teille, että minäkin olen ihminen ja täällakin on elämä nurin välillä. Kokoajan sattuu kaikenlaista kurjaa ja yleensä porskutankin eteenpäin siitä huolimatta. Kaikesta en tietenkään myös halua puhua. Tämä nyt on sellainen asia, mikä luultavasti koskettaa muitakin, joten uskon, että tästä on ihan hyvä puhua julkisestikin.

Kaiken treenaamattomuuden, unettomuuden ja ahdistuksen keskellä ruoka on pitänyt mut pinnalla – onneksi on nyt toimiva ruokavalio, jolla rasva sulaa kaikesta huolimatta <3

Vaikka olen vahva ihminen niin epäilen usein esnikädessä itseäni. Jos joku huutaa minulle, mietin aina ensikädessä, että olen ansainnut sen. Jotain olen tehnyt kun huudetaan. Viimeaikoina on ollut hukassa käsitys siitä, millainen oikasti olen koska olen saanut vakuutella sitä kymmeniä, ehkä satoja kertoja. Saanut kertoa ihmisille ihan itsestäänselvyyksiä jatkuvasti. Mitä tahansa ei vaan voi päästää suustaan ja sanoa jälkeenpäin, että ”se on vaan mun mielipide”. Ei! Elä ja anna muiden elää. Älä sano loukkaavia asioita, ihan päivän selvää eikö?Ihmisten pitää oppia käyttäytymään. Toinen mitä olen nyt kuullut parista suunnasta on ilkeän tokaisun jälkeen sen perustelu sillä, että se oli huono läppä? En aio täällä huudella sukuriitojen sisältöä, mutta pahin näistä ”vitseistä” sisälsi sen, että minä menen kuitenkin pian uudestaan naimisiin toisen miehen kanssa. Ei sellaista halua kukaan häitään suunniteleva morsian kuulla :/

Tämän lisäksi entinen vuokranantajamme ei palauttanut vuokravakuuttamme, vaan joudumme riitauttamaan asian kuluttajaviranomaisen kanssa. Mikäs tässä pari tonnia suunniteltua köyhempänä. En kerro mitään tarkemmin, sillä asia on hoidossa ja vanha vuokranantaja seonnut, saa sitten oikeuden kautta ansaitsemansa. Karma is a *****. Tämä siis nyt ihan sivujuonena tämän muun lomassa.

Pakko nyt uskoa itseen, että olen tämän kaiken yläpuolella. Haluan PELKÄSTÄÄN nauttia ja häähumusta ja keskittyä rakastamaan miestäni. Päätin, että minä olen oikeasti ansainnut rentoutua ja varasin Kämp Spahan 110min Detox vartalohoidon. Tänään aamulla matkasin sinne metrolla ja sain puhelun, että se on peruttu koska hoitaja on kipeä. V*****, tätähän juuri kaipasin, ihan piste ii:n päälle. Rentouttavan hoidon sijasta vietin siis 1h20min julkisessa liikenteessä TURHAAN. Sairastapauksia sattuu joo, mutta nyt tuli kyllä extrahuonoon saumaan. Nökötin steissin metriksen penkillä 10min ja mietin uutta suunnitelmaa, jonka lopputulos oli paluu himaan.

Saavuin kotiin entistä nuutuneenpana. Lasse oli ihana, vaikka vastustin ja sanoin, ettei se ole hänen tehtävänsä – sain käsi, jalka, selkä, niska -hieronnan ”spa” -musiikin soidessa Spotifysta – kunnes nukahdin. Heräsin tuntia myöhemmin ja ruoka oli valmista. Onni on tällainen parisuhde <3

Nyt kahvia naamaan ja uusin virkeämmin mielin kohti asiakkaiden treenejä, siellä olen ainakin arvostettu ja yleensä pidetty vähän treenistä riippuen :D

Ciao,
Aku

Aku

25 vastausta artikkeliin “Elä ja anna muiden elää”

  1. Tsemppiä!<3 Kamalaa tuollaiset kommentit, ihan paha mieli tuli:( onneksi sulla on ihana Lasse!

    • Kiitos tuesta Emmi <3 Lasse onkin tärkein ja meidän parisuhde, tosi surullista miten muut ovat päässeet siihen vaikuttamaan. Suhde voinut tosi huonosti viimeisten viikkojen aikana :/

  2. I feel you! Silloin kun itse järjestelin omia häitäni, jouduin pahoittamaan monen sekä oman mieleni.. Uskomatonta miten paljon muilla on mielipiteitä ja vielä kuvittelevat että on ihan ok vaatia niitä toteutettavaksi ja loukaantuvat kun niin ei käykään. Kenen häät ne nyt olikaan?

    Tsemppiä siis teille!

    • Kiitos Anette! Ihana saada vertaistukea <3 Toivottavasti teidän häät meni hyvin, täälläkin alkaa pikkuhiljaa aurinko paistamaan risukasaan kun ollaan saatu rajoja vedettyä ja tunteita esitettyä. Kamalaa puhua risukasasta kun häihin 8 viikkoa :/

  3. Voi ei :( Tuollaiset ”läheiset” ovat juuri pahimpia. Heitä ei pääse karkuun ja heitä pitäisi sietää. Onneksi he ovat varmasti vähemmistönä elämässäsi ja ajan kanssa heräävät omaan käytökseensä! Häiden ja niiden suunnittelun pitäisi olla pääasiassa mukavan kutkuttavaa aikaa kaiken sen stressailun lomassa, niin kettumaista, jos joidenkin on pakko luoda varjoa senkin ylle :/

    • Toivon todellakin näin, että edes myöhemmin osataan ymmärtää muita. Minä kunnioitan heidän mielipiteitä ja persoonia heidän asioissaan ja toivon, että niin tehtäisiin minunkin kanssani. Annettaisiin iloita omista päätöksistä ja nimenomaan tehdä niitä ilman keskustelua jokaisen päätöksen tiimoilta. Iso kiitos kommentista <3

  4. Voi Aku…

    Olen seurannut sun blogia tiiviisti ja oot mulle todellinen motivaatio ja piristysruiske. Voin todeta, että ymmärrän aika täysillä sua. Kun antaa itse paljon ja ylikin, toivoisi että saisi joskus edes osan siitä takaisin. Mutta itse tullut siihen tulokseen, että monet ihmiset on enempi vastaanottavaisia kun ”antavaisia”.

    Teen tällä hetkellä kotipalvelutöitä ja annan aina 120% itsestäni. Vapaa-ajalla miellytän muita ja yritän järjestää ihmisille hyvää mieltä. Mutta mitä saan takaisin…en mitään paitsi hyvän mielen. Ja joskus se ei vaan enää riitä, itselläkin on oikeus siihen että kehutaan ja järjestetään kivoja ja mukavia juttuja. Ehkäpä mulla on vääränlaisia kavereita, haluaisin että olis kaikinpuolin tasapuolisempaa. Ettei aina vaan yksi järjestä.

    Muistathan pyytää apua hääjärjestelyissä ja muutenkin. Jaksamista <3

    • Hei Suvi! Kiitos pitkästä kommentistasi <3
      Olen nyt itsekin todennut saman, silloin vaan vaistomaisesti täytyy lakata "antamasta" näille ihmisille niin paljon itsestään. Silloin ei saa takkiinkaan, etäisyys rauhoittakoon tilanteen. Koen lähinnä tarvitsevani lomaa ja rauhaa. Hääjärjestylyt olen jo hoitanut ja kaiken suunnitellut valmiiksi, eli niissä en ole koskaan kaivannut apua ja koittanut asian niin esittääkin, että minä kyllä hallitsen nämä suunnitteluhommat ja päätöksenteot. Lassea konsultoin tietty kaikessa, eikä mistään olla tähänkään mennessä oltu eri mieltä, paitsi lapsista häävieraina. Itse halusin aikuisten häät, mutta myönnyin heti kun ymmärsin miten tärkeä asia se oli hänelle saada alle vuoden ikäinen mukaan tilaisuuteen.

      Tämä mitä sanoit: ”itselläkin on oikeus siihen että kehutaan ja järjestetään kivoja ja mukavia juttuja” on niin totta! Olen itsekin samaa mieltä, että olisi loistavaa jos saisi suuremman osan siitä takaisin, mitä itse antaa. Onneksi ainakin parisuhteessamme meillä asiat menevätkin näin :) Usein järkätään kivoja juttuja toisillemme, näin voisi olla kavereidenkin kesken :) Siinä on itselläkin parannettavaa kun antaa työn viedä 95% hereillläoloajasta. Valintoja :) Kiva kuitenkin itse tiedostaa ja sanoa ääneen omatkin kehittymisen tarpeet :)

      Iso kiitos kommentistasi, paransi päivääni <3

  5. Pyhpah, näytä sitä sun maailman parasta persettä niille arvostelijoille. Ne on sun häät eikä kenenkään muun (no okei taitaa ne olla sun miehenki häät :D) ja teet just niinku haluut. Mä sain meidän ”hääjärjestelyistä” paskaa niskaan paljon ja osa on vieläkin vihaisia (ei siis pidetty kunnon häitä vaan kutsuttiin lähimmät perheenjäsenet syömään vähän parempaan raflaan). Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

    Jos kaipaat hemmottelua niin kurkkaa Sara H. kolmannella linjalla, Sara on ihana ja hoidoissa nauttii ja rentoutuu varmasti (no okei sokerointi ei oo kovin nautinnollista hommaa :D). Suosittelen lämpimästi.

    Pää pystyyn ja hyvää ruokaa nassuun, asioilla on tapana järjestyä vaikka kaikki ihmiset ei aina osaakaan käyttäytyä…

    • Heippa Miira ja kiitos rentoutumis vinkistä!
      Tota oon ajatellutkin, että helpostihan näissä menee välit pidemmäksi aikaa ja minkä takia? Oliko sen arvoista olla ymmärtämättä toista, kunnioittaa tapoja, toiveita ja haaveita?

      Varmasti järjestyy, ajan kanssa vaan. Kiitos tuesta Miira <3

  6. Nyt tuli kyllä paha mieli sun puolesta! Todella kurjaa! Häiden järkkäilyn pitäisi olla ihanaa aikaa ja muutenkin todella kurjaa tuollainen, ettei pystytä iloitsemaan toisen onnesta…. Tuossa lopussa tuli sentään hymy, ihana mies sulla <3

    • Niin pitäisi! :( Iso yllätys tällainen :/ Kiitos, niin on, pitää keskittyä nyt meihin :)<3

  7. Tsemppiä! Omia häitä suunnitellessa huomasin kuinka niinkin ihana asia kuin häät voivat luoda koko elämään huonon fiiliksen. Kaikilla on omat mielipiteensä häistä ja kovin helposti tuovat niitä esille. Loppujen lopuksi kyseessä on SUN häät, ja ainoat henkilöt jota sun pitää miellyttää ovat sinä itse ja Lasse. Se on teidän päivä, ja muilla ei pitäisi olla sananvaltaa. Vaikka kuinka vaikeata onkin, yritä olla pahoittamatta mieltäsi liian paljon, muuten se luo harmaan pilven ihanan päiväsi päälle, ja sitä ei kukaan halua!

    • Kiitos kannustavista ja ihanista sanoista, todella arvostan <3
      Näitä on niin vaikeaa ymmärtää kun ei itse koskaan kehtaisi mennä muille sanomaan mikä on "hyvä", etenkin jos he ovat jo löytäneet jotain mieluisaa.. Rakastan itse tuoda vain iloa ihmisten elämään. Mulle on tosi haasteellista pomonakin antaa mitään kritiikkiä, vaikka se olisikin ansaittu, ja joudun usein keräilemään itseäni sanokakseni sen mikä täytyy sanoa. Etenkin kun tiedän, että se pahoittaa työntekijän mielen. Business on businessta, ja vapaa-aika on erikseen. Ei julman hyötyä tavoittelevan kaupallisen maailman ulkopuolella pidä olla samanlainen. Silloin voisivat muutkin opetella olemaan hiljaa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Tykkään itse kauheasti yhtyä muiden iloon ja oikein pönkittää sitä. Jos joku on superinnoissaan vaikka ulkomaanmatkasta niin sitten kyselee kaikkea ja iloitsee kun kuulee mitä kaikkea jännää siellä onkaan nähtävänä ja koettavana. Tulee ihan luonnostaan itselle onnellinen ja iloinen olo kun saa jonkun muun paremmalle tuulelle. Ymmärrän, ettei kaikki ole samanlaisia, harmi :/

  8. Voi että oon onnellinen sun puolesta, että oot löytänyt Lassen. Mun Jenkki-äiti sanoo aina, että negatiiviset asiat tulee ryppäissä ja sen jälkeen alkaa helpottamaan. Toivottavasti se hetki on tullut jo, tai ainakin lähellä! <3

    • Ihana Jenkki-äiti :) Useinhan se meneekin niin, onneksi :D Itsekin painotan aina alakuloisille asiakkaille ja ystäville, että It can only get better! Pikkuhiljaa fiilis paranee, vieläkin on tästä kaikesta fyysinen ja psyykkinen pahoinvointi, mutta kyllä tää vielä menee ohi. Maailmassa on paljon isompiakin ongelmia. Tämän olen itse nostanut isoksi ongelmaksi koska kyseessä on minun elämäni tärkein päivä. En mistään synttärikutsujen vieraslistasta tai venueista jaksaisi kenekään kanssa riidellä, asusta puhumattakaan.

      Kiitos kommentista <3

  9. Oot todellinen super-mimmi<3 nauti häiden suunnitelemisesta, älä ota stressiä (ainakaan liikaa) koska niiden järjestäminen ja hääpäivä pitäisi olla elämäsi ihanin päivä! <3 peukut pystyyn, onnea häihin, niiden järjestämiseen ja muutenkin rankalle ajanjaksolle. Onnea loppusuoralle<3

    • Kiitos Jossu! <3 Tuli niin hyvä mieli tosta "loppusuora" -maininnasta, niin se taitaa ollakin. Odotan niin innolla elämää avioliitossa, meidän välistä elämää <3

  10. Moikka! :)
    Sun kirjoitus kosketti mua ja oli pakko kirjoittaa tsemppaava viesti sulle tähän pimeään iltaan.
    Ensinnäkin toivottavasti fiilis on jo parempi 25.11 jälkeen.

    Toiseksi, on se vaan kumma miten ihmisten on jotenkin PAKKO päästä vaikuttamaan muihin ja luoda semmosta tietynlaista negatiivista uhoa että älä vain kuvittele olevasi parempi/onnellisempi/kauniimpi/varakkaampi kuin minä.
    Ihme että on tultu sulle kuitenkin päin naamaa sanomaan. Yleensä ihmisillä ei ole tarpeeksi m*naa sellaiseen, vaan puhutaan p*skaa selän takana.
    Sun entisenä luokkatoverina luulin aikoinaan että olet sellainen henkilö joka yrittää aivan liikaa näyttää olevansa parempi kuin muut. Ja että pyrit olemaan yhtä ”jätkä” kuin muut pojat luokalla.
    Todistaa sen että jos sitä toista ei tunne, niin ei voi mitenkään tietää millainen hän oikeasti on :)
    Löysin sattumalta blogisi ja mielenkiinnolla luin kuulumisiasi, ja hämmästyin että jopas on teini-iän ennakkoluulot olleet väärässä, ja sähän vaikutat oikeasti Todella mukavalta henkilöltä! :)

    Tulee h*lvetin paha mieli toisen puolesta, kun yksi oikeasti yrittää tuottaa sitä hyvää fiilistä muille, ja saada hitusen onnea itselleenkin ja toiset eivät vain voi sietää sitä. Ollaanko me suomalaiset sitten niin kateellista kansaa?…

    Elämä on niin lyhyt, niin miks ihmeessä pitää kuluttaa energiaa tai aikaa kateuteen ja toisten arvostelemiseen…? Do what you can with what you’ve got. Ja rakkaus… Voi elämä :D Miten semmonen voikin antaa niin paljon voimaa. Etenkin tällaisen sateen ja pimeyden keskellä on ihanaa kun joku tietty rakas tuo valoa.
    Mahtavaa lukea että olet löytänyt onnen sekä miehen että koiran muodossa.
    Itsekin voin lukea itseni näihin onnekkaisiin, ja ihmetellä miten olenkin löytänyt tällaisen helmen.

    Tulipa pitkä kirjoitus… Joka tapauksessa, runsaasti voimia sen oman minäsi vaalimiseen, ja muiden kanssakäymiseen vastoinkäymisistä huolimatta. Mukavaa joulun odottelua! :)

    terv. Heidi

    • Kiitos Heidi!

      Missäköhän ollaan oltu samalla luokalla, koska kuvasi perustella et valitettavasti muistuta ketään luokallani ollutta Heidiä? Olin toki neljässä ei koulussa, eli voi ihan siitäkin johtua :) Harmi, että olet kokenut mun yrittäneen olla parempi kuin muut, en oikein tiedä mistä se on johtunut? Olen aina ollut kiinnostunut moottoripyöristä ja varsinkin nuorempana ollut tosi rento bilettämisen suhteen (nykyään oon ihan mummo ja vietän kaikki viikonloput himassa :D). Omasta mielestäni olen tästä huolimatta aina käyttäytynyt kohteliaasti ja auttavaisesti.

    • Mmoi,

      sori vastaus vähän kesti. Laskettelureissulla ollut :)
      Eli Sipoossa yläasteella. Veikkaanpa että muiden ihmisten puheet vaikutti myös osaltaan paljon siihen millaisen kuvan toisesta loi. Yläaste nyt tuntui olevan semmonen paikka että toisista puhuttiin paljon pahaa selän takana. Onhan tuosta jo 10 vuotta että eiköhän yksi jos toinenkin ole PIKKASEN muuttunut noilta ajoilta =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta