Ensimmäinen kerta, kun sain turpaan

Olin ala-asteella, kun 3-vuotta nuorempaa pikkuveljeäni kiusattiin, god knows why. Kerran näin sen ja menin väliin. Se kiusaajapoika löi minua nyrkillä turpaan. Se oli sen arvoista.photo-1464155241240-598566d5e8a2Ollessani 13-vuotias, Itä-Helsinkiläinen tyttöporukka päätti tulevien vuosien ajan kiusata minua joka ikinen kerta, kun näkivät minut matkalla kouluun tai kotiin. He olivat aina porukassa ja minä aina yksin. He nimittelivät, piirittivät ja haukkuivat aika pahoilla sanoilla. En tuntenut heistä ketään. En tiedä vieläkään mistä kaikki alkoi. Miksi minä? Pakko todeta, että sitä en ole muuten miettinyt kertaakaan ennen tämän kirjoittamista, että miksi juuri minä? Onhan se vähän outoa valita vaan sattumanvaraisesti 13-vuotias tyttö bussissa ja alkaa uhkailemaan toistuvasti? Ilmeisesti aika heikko itsetunto, kun tuolla tavalla kavereiden kesken jaetaan pisteitä.

En ollut nätein; minulla oli paksu villiintynyt kihara tukka, silmälasit (ihanaa kun ne on nykyään muodissa!), eikä minulla ollut aina siisteimpiä vaatteita ja laukkuja, kuten joillain koulukavereillani. Olin omatoiminen ja liikuin usein yksin, ehkä juuri siksi olin helppo valinta.

Samaan aikaan minua kiusasi toinenkin tyttöporukka, omat luokkalaiseni. He kiusasivat minua koulussa ja sen ulkopuolella. Muistan yhden iltapäivän kun menin yksin koulun jälkeen kauppakeskus Itikseen shoppailemaan ja kaksi tyttöä liittyi seuraani. Olin aika ihmeissäni siitä, että he halusivat olla ostoksilla kanssani. Olin tosi iloinen. Oli minulla muitakin kavereita ihan riittämiin, mutta iloitsin siitä, että sain uusia. Katselin vaatteita Only:ssa kunnes kuulin hihitystä. Nämä kaksi istuivat pukkareiden viereisellä penkillä ja naureskelivat minulle. Ihmettelin mille he oikein nauravat, kunnes huomasin, että selässä olevaan koulureppuuni oli kiinnitetty henkarissa roikkuvia vaatteita ja minä olin tollon näköisenä kävellyt ne selässäni ympäri liikettä. Se oli ollut koko sen seuraan liittymisen idea.

worried-girl-413690_1280

Joskus pelotti ja suretti. Päätin itse silloin 13-vuotiaana, että aloitan nyrkkeilyn ja hakkasinkin säkkiä seuraavat vuodet. Paras keino puolustautua on aina paeta, mutta joskus siihen ei ole mahdollisuutta ja siihen on hyvä varautua. Parempiakin lajeja puolustautumiseen on kuin nyrkkeily, kuten vaikka ihan itsepuolustus, mutta se ei nyt sillä hetkellä ollut 13-vuotiaan mielessä keinoa itsevarmuuteen keksiessä.

Nyrkkeily toi minulle itsevarmuutta sanoa vastaan.

Tietysti vielä tänä päivänä, jos näen jonkun kiusaamassa toista, menen heti väliin ja kannustan teitä kaikkia tekemään samalla tavalla. Ei mitään ”Älkääs nyt…” juttuja, vaan ”MITEN TE KEHTAATTE?!”. Jos uhria on satutettu tai omaisuutta rikottu, soita heti poliisille. Se ei ole enää kiusaamista, vaan rikos ja siitä jaetaan rangaistus, oli ikä mikä vaan.

” Vaikka rikoslain mukaan nuoren rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana, jo tätä nuorempi on kuitenkin vahingonkorvausvastuussa aiheuttamistaan vahingoista.”

Vitsi se tunne. jos joku olisi puolustanut minua noin. Olisin katsonut ylös ja ihaillut. Koskaan ei tullut ketään väliin, vaikka kiusaaminen tapahtui julkisilla paikoilla aikuisten ympäröimänä. Ensimmäisen ja viimeisen kerran, kun opettaja puuttui kiusaamisen koulussa, oli juuri se kerta, kun minulle riitti. Raivosin kesken kotitaloustunnin niin kovaa, että kiusaajat itse alkoivat itkemään. Siinä sitten ope ihmettelemässä. Sain opettajan läksyttämiltä kiusaajilta anteeksipyynnöt ja se kiusaaminen loppui siihen.

retro-1291738_1280

Kaikilla se ei kuitenkaan lopu siihen. Kaikilla ei ole voimia puolustaa itseään. Ensisijainen ratkaisu on kertoa edes yhdelle aikuiselle kiusaamisesta. Minä en sitä tehnyt, kai koin pärjääväni. Nyt aikuisena tätä asiaa ajatellessa haluaisin kuitenkin, että oma lapseni kertoisi minulle heti, kun häntä ensimmäisen kerran kiusataan. Uhkaukset ja teot ovat usein paljon pahempia, minä pääsin onneksi vähällä.

Haluaisin jokaisen kiusatun sisäistävän nämä 4 asiaa:

  • Kukaan muu ei koskaan voi määrittää sinua. Miksi tahansa sinua haukuttaisiinkaan, se ei ole totuus, vaan koska joku muu sanoo sen.
  • Kiusaajat ovat heikkoja ihmisiä. He on niin tyhmiä (ainaki toistaiseksi), että heidän pitää lytätä muita tunteakseen itse olonsa vahvemmaksi. Jos se ei ole heikkoa, niin mikä on? Kiusaajat liikkuvat usein porukoissa juuri siksi, että yksin he eivät tunne olevansa mitään. Sinä olet erilainen. Sinä olet vahva ja pystyt ihan mihin vain.
  • Netissä kiusatuille kannustuksen sana: Mitä netissä kirjoitellaan jää todisteeksi heitä vastaan. Kuvakaappauksia ja tallennettuja tiedostoja vaan eteenpäin poliisille.
  • Hang in there ja tee heti asian poistamiseksi kaikki, mitä vaan voit. Kerro kiusaamisesta monelle, kunnes joku ottaa sinut siipensä alle ja antaa sinulle omat. Älä annan kiusaajien määritellä elämääsi. Kiusaamisen vastustaminen voi tuntua vaikealta, mutta se on lopulta sen arvoista, lupaan. Et tuhlaa enää päivääkään suruun tai pelkoon.

Te kiusaajat, omani ja muiden, toivon sydämessäni, että olette kasvaneet tai tulette kasvamaan ja ymmärrätte tekonne. Nuorempana pidin teitä hirveinä ihmisinä, nyt pidän teitä heikkoina ja keskenkasvuisina – nuoriahan me kaikki oltiin. Toivottavasti olette aikuistuneet ja oppineet virheistänne. Kun minulta kysytään uskontoa vastaan, että uskon itseeni ja karmaan. Vilpitön oma-aloitteinen anteeksipyyntö on kiusatulle iso juttu, vaikka se tulisi vuosia tai vuosikymmeniä myöhemmin. Itse tulisin sellaisesta iloiseksi monestakin syystä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAKiusaamista tapahtuu myös aikuisten keskuudessa ja sitä en voi ymmärtää, en sitten millään. Sitä ei keskenkasvuisuus voi enää selittää. Suomalainen upea PinUp-malli, vahvojen naisten esikuva ja yrittäjä Sini Ariell Bonds julkaisi joitain viikkoja sitten tekstin, jossa kertoo luopuvansa yrityksestään, sillä häntä on vainottu ja uhkailtu netin kautta liian pitkään.

Olen tänään tehnyt raskaan päätöksen. Lopetan Pin-up.fi toiminnan jatkuvan kiusankohteena olemisen vuoksi. Rakkaat pin-up mallini jatkavat hyvää omilla tahoillaan ja minä koitan saada itseni jälleen eheäksi. Loin omalta osaltani Pin-upin Suomeen 2009 tavoitteena parantaa naisten itsetuntoja ja tuoda normaaleja kauniita naisia mallimarkkinoille. Ensimmäinen Pinup mallikilpailu 2011 aloitti mallitoimistomme toiminnan ja moni yhteistyökumppanuus starttasi heti alussa. Tavoite saavutettiin ja moni kasvoi kukkaan kanssani. Ulkopuolelta tuleva jatkuva mustamaalaaminen, nettikiusaaminen, kopiointi, hyväksikäyttö, valheiden levittäminen, petturuus ja jatkuva ilkkuminen lopulta nujersi nyt minut. En vain enää jaksa. Kiitos kuluneista vuosista ja kaikkea hyvää kaikille. Valoa sydämiin ja muistakaa priorisoida oma jaksaminen ennen kaikkea ❤️ #kiusaajatvoitti #enenääjaksa #vainottunaoloriittää #omaelämä Kirje Pin-up tytöilleni: Heippa rakkaat! Nyt olen tullut tieni päähän Pinupin suhteen. Olen niellyt tarpeeksi ulostetta ulkopuolisten tahojen puolesta ja menettänyt makuni tämän touhun suhteen. Minä en yksinkertaisesti enää jaksa tätä jatkuvaa kiusaamista. Suljen yrityksemme kokonaan. Pin-up.fi haudataan nyt, mutta kaikki hyvä siitä jatkaa kukkimistaan. Jätämme nämä ryhmät elämään edelleen, jotta voitte yhdessä olla ja kehitellä tulevaa. Uskon, että saamme suuria asioita aikaiseksi, kun päästämme kaikki luomaan uutta ja raikasta vanhan tilalle. Kiitos miljoonasti kaikesta, mitä sain. Anteeksi kaikesta, jos tein jotain väärin. Rakastan teitä ylitse kaiken. Olette lapsiani joita en voi saada, ja nyt on teidän aika lähteä kukoistamaan! Kiitos ❤️

A photo posted by Sini Ariell (@siniariell) on

Toivon todella, että nämä rikolliset saadaan vastuuseen teoistaan. Todella surullista, miten näin positiivisen ja muita kannustavan naisen onnellisuutta tuhotaan. My heart goes out to you Sini!

Kaikille kuulolla oleville: Olkaa rohkeita. Tarttukaa tilaisuuteen erottua joukosta olemalla vahvoja ja reiluja. Kaikkea hyvää 

/Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebookista ja Bloglovinista saat uusimmat päivitykseni kätevästi 

Edellisessä postauksessa: Helsingin paras sushiravintola!

Aku

6 vastausta artikkeliin “Ensimmäinen kerta, kun sain turpaan”

  1. Todella hyvä teksti. Olen itse ollut kiusattu ja en itse kertonut kenellekkään siitä. Osittain sen takia että olen perheeni nuorin ja pari ylisuojelevaa sisarusta löytyy, joten siitä olisi tullut koko kylän jupakka hyvin nopeasti. Osittain koin pärjääväni.

    Oma kiusaamiseni alkoi vähenemään juurikin kun kirosin tunnilla pitämään turpansa kiinni. Opettaja moitti kiroilusta, tarkat sanat oli ”Ei noin saa toisille puhua”. Siinä vaiheessa mulla oli mennyt totaalisesti hermo ja totesin parilla voimasanalla takaisin etten jaksa enää kuunnella. Jäi siihen. Mutta mun ei tarvinnut enää kuin mulkaista kiusaajia kohti niin loppui.

    Olin myös tukioppilaana kiusatuille, mikä sai arvostamaan itseäkin enemmän. Meidän koulussa kun vaan oli yksi opettaja joka oikeasti puuttui kiusaamiseen tyhjänpäiväisten palaverien ja kättelyjen sijaan… Ohjeena meille tuli opettajilta ettei itse saa mennä kiusaamisessa väliin vaan pitää hakea opettaja. Noh, paljon auta kun eivät tee mitään. Heitettiin parin muun tukioppilaan kanssa ohje kakkulan kaivoon. Tehtiin niin että minä äikäisimpänä menen väliin ja kaksi muuta metsästävät sen opettajan käsiin, joka puuttui tapauksiin. Alkoi vähenemään.

    • Ihan mahtavaa toimintaa! Kuin siistiä, että teillä on ollut kiusatuille oikeasti välittävät tukioppillaat <3 Lisää näitä!

  2. Tämä teksti paransi jo muutenkin hyvin alkanutta aamuani. Kiitos, että kirjoitit aiheesta. Koskettaa itseäni varsin paljon ,itseäni on kiusattu juuri 13-14-vuotiaana melko rajusti. Itse uskon myös karmaan, ja omassa tapauksessani karma teki temppunsa. Myönnän olevani vahingoniloinen törmätessäni joskus entisiin kiusaajiini ja huomatessani heidän ilmeensä nähdessään minut. En olekaan enää se pieni, laiha silmälasipäinen tyttö lirutukkineen, vaan melko harteikas nuori nainen, joka kantaa itsensä ylpeästi heidän ohitseen. Minä olen onnellinen siitä että olin ennemmin se kiusattu silloin, kuin olisin ollut joku heidän porukassaan.

  3. Tunsin piston sydämessä. Itse olin ennemmin kiusaaja, mutta toisaalta heikkojen puolustaja… Ristiriitaista, tiedän.
    Oli helppo lähteä mukaan nauramaan jollekin, ikinä en koskenut onneksi kehenkään fyysisesti paitsi silloin kuin puolustin luokkalaistani poikaa. Silti itse tein välillä sitä samaa, ilkkumista, naureskelua, porukasta jättämistä… En vieläkään ymmärrä miksi, ehkä se oli reteetä ja tiettyjen tyttöporukoiden välillä olevaa kilpailua. Olen jälkikäteen ajatellut että niillä nuorilla on ollut varmaan helvetin inhottava yläaste. Kyllä on jälkikäteen hävettänyt. Muutaman sellaisen kanssa kenen kanssa oltiin napit vastakkain ja haukuttiin toisiamme puoli ja toisin, niin ollaan jälkikäteen puhuttu ja tultu ihan kavereiksi. Nykyisin teen itsekin työtä nuorten parissa ja inhoon kaikista eniten toisten kiusaamista.. Itse kun olen ollut vahva ja nyt huomaan että toiset ei ole. Silti ne ketkä on ollut mulle lapsena, nuorena ja aikuisena tärkeitä, niin niiden puolia olen pitänyt aina ja en sietänyt silloinkaan epäoikeudenmukaisuutta ystäviäni kohtaan. Olen miettinyt kyllä että miksi en voinut puolustaa kaikkia samalla tavalla.. Jep, kurjaa että tosiaan itse olen ollut myös kiusaaja.

    • Ehkä se suurin vahvuus on juuri siinä, että puolustaa muitakin kuin omiaan. Omianihan minäkin puolustin minkä kerkesin. Olisi ollut hienoa saada mahdollisuus puolustaa myös muita kiusattuja. Pitää kuitenkin muistaa noissa tilanteissa, että me oltiin lapsia, eikä lapsilta voi odottaa oikean ja väärän erottamista joka tilanteessa. Siksi olisi aikuisten tehtävä pistää huono käytös kuriin ja muistuttaa siitä, mikä on oikein. Sitä paitsi kaikki tekee virheitä, ihan kaikki. Iloa elämään tuokin niistä virheistä oppiminen ja sen kautta muiden auttaminen. Sekin vaatii omanlaistaan rohkeutta, myöntää virheensä <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta