Fehmarn, ihana surffisaari

Heipä hei!

Me ollaan vietetty viikonloppu täällä Saksassa lähiseutuun tutustuen. Tänne muuttaessamme oli kaksi vaihtoehtoa, joko autolla Tanskan läpi siltoja pitkin tai lautalla. Tultiin siltojen kautta ja pois ajateltiin ajaa sitten heinäkuun lopussa lauttareittiä. Tanskan lautta lähtee aika isolta saarelta Fehmarnilta, jonka läpimitta on 20km. Rantaa löytyy ihan joka puolelta saarta ja niitä me sitten koluttiin minkä kerettiin auringon laskuun saakka :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Screen Shot 2016-04-17 at 19.55.30OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä saarella muuten surffishoppeja riittää vaikka muille jakaa ja pari kitesurffaajaa nähtiinkin. Vielä tähän aikaan vuodesta hiljainen saari täyttyy varmasti vesiurheiluturisteista kelejen vähän lämmetessä. Tällä hetkellä saatiin kuitenkin olla ihan rauhassa, sillä monen kilometrin rannalla oli vain 3 muuta meidän lisäksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Namulla oli taas kerran ihan onnesta soikeana kun pääsi touhottamaan pitkin rantaa aaltoja ihmetellen. On se kyllä vaan niin huippua, kun saa nähdä maailmaa oman korulin kanssa! Tosi moni sanoo aina, ettei voi mennä minnekään ”koska koira”… Onhan se kieltämättä vähän tai enemmän p*rseestä välillä Namunkin kanssa, kun sitä pitää kouluttaa ja vahtia joka minuutti, mutta eihän se koskaan voi toimia kaikissa tilanteissa jos se ei ole nähnyt kaikkia tilanteita.

Jos Namu ei suostu kävelemään laiturille, jäädään sinne vaikka tunniksi treenaamaan kunnes suostuu – ja sitten tehdään sama uudestaan ja uudestaan, jotta siitä jää positiivinen ja kiva fiilis, että ”eihän tää ollutkaan niin paha juttu”. Hihnassa vetämättömyys on kyllä ollut yksi meidän suurimmista haasteista ja siinä ollaan edetty kyllä joka viikko just tän johdonmukaisuuden vuoksi. Namu on vasta 1,5v, joten täydellisyyttä ei voi odottaa. Hemmetin raskasta on kuitenkin pitää 42 kiloa kurissa kunnes se jonain vuonna rauhoittuu. Vähän pakko olla sen kanssa tiukka jos haluaa pitää sen elossa. Suurimmat tapaturmariskit sille on varmaan kolari auton tai pyöräilijän kanssa (nimenomaan välitän niiden muidenkin ihmisten turvallisuudesta!), korkealta paikalta tippuminen tai toisen koiran hyökkäys. Välillä se ei näe eikä kuule mitään, touhottaa menemään, jolloin helposti jää autot, korkeudet ja reunat ym. huomaamatta ja niin, ei osaa lähestyä muita koiria hitaasti ja herttaisesti. Juoksee täysiä päälle. Päälle, koska ei osaa jarruttaa ajoissa, eikä ymmärrä sellaista asiaa kun personal space. Ei ole itse vihainen, mutta voin hyvin kuvitella, että sillä toisella koiralla menee pata jumiin kun vieras iso koira moikkaa tällä tavalla.

…että hommaa riittää. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, pakko vaan uskoa siihen ja kiikuttaa sitä mukaan mihin ikinä mennään :) Onhan se mennyt nytkin puolessa vuodessa ihan hirmuisesti eteenpäin! Sitä vaan elää niin hetkessä, että unohtaa mistä on lähdetty.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tosi monesti meitä kehuttiin Suomessa kaupassa asioidessa ja vaikka missä, että ”On se kyllä niin hyvin koulutettu!”, ”Kylläpä se käyttäytyy hyvin!” ja ”Namu on kyllä niin tottelevainen” – se vaan kuulostaa niin hassulta kun oma todellisuus on ihan toinen. Oonkin miettinyt miten leikkauttaminen (sterilisaatio) vaikuttaisi mm. just kaikkien muiden koirien ylitsevuotavan moikkaamishaluun. Täällä on niin nättiä ihailla rannalla vapaana olevia koiria, joita ei kiinnosta pätkääkään metrin päässä housunsa repivä juniori :D Ne vaan kattoo silleen ”Bitch, please…” ja menee pois. Kadulla taas kiltit koirat tuodaan aina moikkaamaan. Annetaan haistella puoli minuuttia ja jatketaan sitten matkaa. Sekin on ihan jännää treeniä, ettei moikkaus tarkoita automaattisesti sitä, että sen tyypin kanssa saa jäädä painimaan.

Suomessa en kannata moikkausta ollenkaan kun iso osa on agressiivisia + nenäpunkkien takia. Täällä en jaksa taistella tätä kulttuuria vastaan, varsinkaan kun en osaa ilmaista itseäni kunnolla saksaksi :D Eilen muuten taas Namun eteen päästettiin labbiksen pentu! Ooh, miksei siitä ole kuvia kun se makasi maassa Namun edessä vauvamasu paistaen? <3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

/Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebookista tai Bloglovinista saat uusimmat päivitykseni kätevästi. Bloglovinista voi myös tilata uudet postaukset omaan sähköpostiin. Hard core bootytreeniohjelma made by me 29€? Täällä lisää!

Edellisessä postauksessaHiekkarannoilla vaanivat ällötykset ja söpö, mutta ikävä vesihäntä

Aku

2 vastausta artikkeliin “Fehmarn, ihana surffisaari”

  1. Mainitsit tuon sterilisaation ja eka ajatus oli ÄLÄ TEE SITÄ!! :D Onhan siinä toki monia terveyshyötyjä ja vaikutukset on aina tosi yksilölliset, mutta oman koirani kohdalla ainakin kadun leikkaamista (kyseessä tosin uros). Kastroinnin syynä oli, että saataisiin ehkä suurimmat machoilut ja ärhentelyt toisille uroksille pois, mutta se käytös oli ehtinyt jo juurtua niin, ettei leikkaaminen vaikuttanut siihen mitenkään. Sen sijaan lenkkeilyinto katosi aika pitkäksi aikaa ja monesti koiraa sai kirjaimellisesti vetää perässä, kun sitä ei kiinnostanut mikään. Lisäksi ruokahalu kasvoi hurjasti ja taas aineenvaihdunta hidastui, jonka seurauksena koira itkee nälkäänsä aina noin kaksi tuntia ennen ruoka-aikaa, mutta pieni ylipaino on ja pysyy… Varmasti osalla ainakin nuorena leikattuista koirista käytös on muuttunut positiiviseen suuntaan, mutta jos niin ei käykään, ei vahinkoa oikein saa enää peruttuakaan:/

    • Nojuu se märkäkohtu (onkohan nyt oikea sana?) on se suurin syy leikkauttamiseen ja tietysti juoksujen loppuminen on ihan kivaa. Olenkin vitsaillut, että itse voisin olla seuraavana pöydällä kun minullakaan ei mitään omia pentuaikeita ole :D Voitaisiin sitten Namun kanssa kävellä yhdessä tötteröt päässä.

      Lähinnä nuo rahoittumistoiveet ovat vaan sellaista bonusajattelua. Valeraskauksiakin on ollut jo pari tässä 1,5v aikana ja ne on kanssa aika rasittavia… vinkumista, ihme käytöstä ja Lassen nuolemista :D Yleensähän ottavat jonkun lelun valepennuksi, mutta meillä se lelu taitaa olla Lasse :D

      On kyllä ihan järkkyä kuultavaa, että toista on saanut vetää pitkin kävelyreittejä! Namu on muutenkin joko aivan liian säntäilevä tai sitten just tulee jossain perässä kuin jokin seniorikoira…?! Saa kunnon kouluttaa siihen, että perässä ei laahusteta. Ihan senkin takia, että ties minkä myrkkypullan syö huomaamatta jos aina puuhaa omiaan siellä selän takana… Tosta lisääntyneestä ruokahalusta olen kuullut ja todellakin toivon, ettei se osu meidän kohdalle kun vapaaruokinnasta ollaan nautitittu koko tän elämä. Niin leppoisaa täyttää kuppia vaan sitä mukaa kun tyhjenee :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta