Fitness SM + Happiness = ERROR.

Tänään on mun syntymäpäivä, 23 v :) Lasse vei mut Hotel Haveniin viiden tähden aamupalalle. Sain lahjaksi myös vaatimattomasti pari UGG:in laukkua, love them and most of all love him <3

Kisat on nyt mun osalta ohi.

Päivää ennen Jyväskylän kisoja mulla alko kuukautiset. Hyvä juttu siinä mielessä, että hormoonitoiminta on ihan normaalia, huono juttu taas sen takia, ettei nesteenpoisto sujunut sen takia, enkä sitten lavalla näyttänyt niin kireeltä kun olisi pitänyt. Varmasti olisin sijottunut paremmin jos kroppa olisi päässyt kuivumaan. Mun sijotus siis oli kymmenes ja olin oikeasti enemmän kun tyytyväinen. Itse asiassa olin tyytyväinen jo 2 viikkoa sitten :D
Pääsin toiseen vertailuun (kolmesta) ja mulla oli koko ajan hyvä fiilis päällä. Oon aika varma, että mulla oli kaikista paras fiilis.

Kuvat Body -lehdeltä www.bodylehti.fi

Jo kisoja edeltävänä päivänä tajuun yhtäkkiä et oon saavuttanu sen mun kauan etsimän ZEN -moudin. Olin ihan rentona ja taisin jopa läppääkin heitellä. Ei jännittänyt yhtään. Lauantaina olin  biksumimmeistä varmaan ekana kisapaikalla. Tosin sanoin odottelin lavavuoroa siellä backstagella jotain 4 tuntia. Makoilin lattialla, kuuntelin musaa ja naureskelin itsekseni miten helpolta tää kisatilanne tuntuu. Kaikki oli pelotellu kovasti, että kisapäivänä sätkitään tyyliin jo aamulla hotellihuoneen lattialla eikä missään nimessä oo voimia tehdä omia meikkejä yms. Onneks en maksanu meikkaajasta koska A) mulla oli ihan älytön energiafiilis heti aamulla ja B) mun meikit onnistu mun mielestä tosi hyvin.

Lasse oli maalannu mun kisavärit, kaikki 5 kerrosta ;D ja damn! omaan silmään mulla oli kyllä ihan paras sävy! Just sellanen ku halusin!  Lasse on Caterpillarin turvajalkine-edustaja Suomessa ja parissa muussa maassa mutta ilmoitti olevansa niin ylpeä työnsä jäljestä, että harkitsee myös kisavärjääjän ammattia :Dbikini-fitness-kisaaja-blogi bikini-fitness-kisaaja-jyvaskyla Tän väriset mun biksut oikeesti on, Bodyn kuvissa ne on ihan persikan väriset :D

Lavalla oleminen oli ihan siistiä. Pääsin sokasemaan kaikki mun vihdoinki näteillä leegoilla. Tykkään niiiin hymyilemisestä! Parannettavaa keksin kyllä itsekin suorituksestani: jatkossa hiukset taaemmas pois silmiltä, rohkeasti vaan mulle paremmin sopivaan jalat-ristiin-takaposeen (jänistin yhdessä lineupissa ja vedin normityylillä), älä vedä niitä hiuksia aina sivulle.. etenki takapoessa on nätimpää ku hiukset roikuu pitkin selkää, älä tärise niin paljoa asentoja vaihtaessa ja opettele vaihtaaman ne nopeammin.

Lavalta poistuessani kuulin jonkun tytyöistä mun takana huudahtavan:
”Toi oli niin siistiä, en oo ikinä tehny mitää noin siisitä ennen!”

-Mun ajatus oli vaan et: ”Mmm.. kyl mä oon tehny paljon siistimpiä juttuja aiemmin :D”

Ehkä se tarkottaa vaan sitä, et tää ei oo mun juttu tai sillä tytöllä ei oikeesti oo ollu kovin jänniä hetkiä sen elämän aikana tai sitte tää homma on sille ihan eri jännyysasteikolla ku mulla :)?
Olihan lavalla oleminen kivaa, mulle se on vaan jotenki niin luontaista etten nähny sitä mitenkään extrajännittävänä. Tykkään esiintyä ja mainittakoon, että isoisäni Kauko Vuorensola oli aikoinaan tunnettu elokuvaohjaaja ja näyttelijä, joten kai tää kulkee suvussakin ;D

Melkeen heti ku palasin lavalta backstagelle kuultiin jo tulokset; en päässyt finaaliin.
Vaikka olin tosi hyvillä fiiliksillä lähtenyt kisaamaan (oli tulos mikä hyvänsä) niin silti vähän pelotti omat tunteet jos näin kävis ettei finaalipaikkaa aukeakaan, jos sitteki petyn?

Mietin hetken.
Ok, en oo jatkossa.

Sitte tuli hymy. Hymyilytti ihan hemmetisti! Osa varmaan katteli, et tol ei oo kaikki kotona, koska tähän aikaan backstagella joka toisella oli pokaali kädessä ja joka toisella tippa linssissä.
Olin ottanu mun ”jatko”-vaatteet mukaan, joten heitin mun kisabiksut ”mäkeen”, vetäsin bilemekon ylle ja ilmotin et mä lähen bilettää :D!

Laitoin Lasselle viestiä: ”En pääsyt jatkoon, nähdään aulassa 5min :)<3”

Backstagen käytävillä mun bilemekkoa vähän tuijoteltiin ku hymyssäsuin sipsuttelin kohti aulaa.
Aulassa olikin sitte vastassa molemmat appivanhemmat, Lasse ja mun paras kaveri J. Kaikki oli ihan yli-ilosia, halas mua ja onnitteli saavutuksesta; sitte Lasse vetäs pokaalin esiin :D
Se oli teettäny mulle oman kultasen pokaalin kaiverruksella:

”Vuoden Kroppa
2013
Aurora Vuorensola”

Liikutuin nii pahasti ettei sanoista oikeen tullu mitään :)aurora-renvall-pokaali aurora-renvall-kisat

 Eli loppu hyvin kaikki hyvin! Nyt on mun kisat ainaki lähivuosilta kisattu.

Vihdoinkin oon taas onnellinen.

En ollu nauttinu treenaamisesta piiiitkään aikaan. Melkeen joka treeni väkisin. Nyt on ihan älyttömän hyvä olo! Voin taas treenata salilla omana ilosena itsenäni sillon ku sitä haluun ja jos ei tunnu salipäivältä voin vihdoinki (halleluuja) kokeilla vaikka jotain Elixian uutta tuntia tai lähteä 30km rullaluistelulenkille! VAPAUS :D!

Viime viikolla ennen kisoja aloin kirjottamaan blogitekstiä mun loppurutistusfiiliksistä.
Kaikki sanoo aina et kisaajana vietetään rankka vuos vaan loistaakseen sen 15min lavalla.
Mun mielestä se vuos oli helppo, viimenen kuukaus ei. En uskaltanu julkasta sitä mun kirjottamaa tekstiä ennen kisoja, jotenki liian synkkää. Mun kropan hyytyessä energianpuutoksesta myös mun näkemys kisoja kohtaan muuttu ihan täysin.

Kisaaminen: NOT SO FITNESS after all.

Mun viimeistelyviikon ohjeita en voi paljastaa, koska valmentaja omistaa oikeudet niihin. Voin vaan kertoa, ettei se kauheen terveeltä tuntunu ku syö isoja määriä ruokaa, mut silti kokoajan miettii vaan nälkää ja seuraavaa ateriaa vaikka edellinen on vielä kesken. Yölläkin pyörii sängyssä kolme tuntia ennen ku vihdoinki nukahtaa siihen nälkään. Popsin suunnilleen 40 eri lisäravinnenappia päivittäin. Ruokalistalla oli myös sellasia juttuja, joita ei normaalisti todellakaan ole ohjelmassa. Nää kaikki sai mut lähinnä ällöttyneeks. Jotenkin kaikki oli ihan vääripäin.

Näin mä kirjotin tasan viikko sitten:

Tää on jännää mitä lähempänä kisapäivää ollaan, sitä tärkeemmältä muut asiat tuntuu. Vaikka nyt saa tuplasti enemmän ruokaa kun aiemmin niin nälkä on kokoajan ihan yötäpäivää. Ihannoin ja haaveilen tässä oman työuran kehittämisestä, kesästä nauttimisesta ja hyvästä ruoasta hyvien ystävien kanssa. Tänä kesänä en oo tehny noista oikeen mitään.

Mun vuosi on ollu aika helppo, paitsi nää viimeset viikot. Kisaan todistaakseni itselleni, että pystyn saavuttamaan upean kropan. Kisapäivän kroppaa ei kumminkaan oo terveellistä ylläpitää ku sen hetken ja nyt taas tuntuu siltä ettei se ole sen arvostakaan. Mä oon ihan tyytyväinen nyt ja koska itseäni varten tätä teen niin tuntuu ihan älyttömältä jatkaa.

Nyt aamusin on 30min rauhallisia aamukävelyitä ja meinaan tipahtaa niiden jälkeen.. Kroppa on vaan niin finaalissa. Ennen rakastin tunnin mittasia reippaita aerobisia ja nyt katon vaan uupuneena kelloa et millon saa kääntyä kotiinpäin. Aina kun nousen makuuasennosta ylös meinaa vintti pimentyä. Aina ei jaksa edes hengittää.

Jyväskylään meen täysillä ohjeiden mukaan mut sen jälkeen on vaikee sanoa mitä tapahtuu. En haluis olla ”luovuttaja” mut niinku sanoin ni mua vartenhan mä tässä veneessä oon ja jos tää ei ookaan mun juttu ni miks jatkaa? Oon miettiny et jos sijotun nyt kärkeen ni sithän tiedän et mulla on millon tahansa mun elämän aikana mahdollisuus olla Suomen tai miksei maailmanki ykkönen. Se on ihan kiva tieto, et hei musta on tähän jos mä joskus vielä haluun!

Jos taas en sijotu ni kaipa sekin sitte kertoo, että en oo sitä mitä tässä kisassa haetaan. Sitä suuremmalla syyllä miks jatkaa?

Bottom line: Mä oon nyt tyytyväinen mun saavutuksiin mut mulla on silti tosi kurja olo kokoajan. Aku on oikeesti ilonen, energinen ja auttavainen, nyt en oo mitään noista.

Ihan jäätävä kunnioitus niitä kohtaan, jotka kilpailee tasaisin väliajoin! Ehkä ne on tässä lajissa mua vahvempia ihmisiä, ehkä niiden kropat sopii tähän vuoristorataan paremmin ja ehkä niille kilpaileminen on tärkeämpää kuin muu? Mun elämä on ollu 95% tätä nyt dieetin aikana eli melkeen puol vuotta. Mä haluisin elämältä muutakin.

Tulevan viikonlopun kisoihin taistelen ehdottomasti, mut SMiin on 3 viikkoa…
Tän hetkinen viikko on ollu ihan maailman pisin. Jos menisin vielä Oulun karsintoihin ois ens viikkoa yhtä hirveä. Sieltä jos pääsisin läpi oisin vasta puolessa välissä finaaliin.
Kolme viikkoa ei ole paljon, paitsi nyt.

”Fitness” tarkottaa mulle terveellistä elämäntyyliä. Tää kisaaminen ei oo sitä, vaikka onkin vaan ”hetkellistä”. Isä sanoo aina, että me Vuorensolat seistään vaikka päällämme paskaläjässä jos ruokatauolla saa hengittää.

Kun sitä hengähdystaukoa ei oo kuukauteen näkyvissä niin päähän tässä puutuu :D!

Käytän paljon mielikuvia ja teen niiden avulla ikävistä asioista hauskoja, jotta saan kannustettua itseäni ja muita. Totuus vaan on ettei mikään pikkupokaali ole mun mielestä tän arvosta. Oon nuori ja haluan nauttia elämästä!

2009 talvella en kävellyt ollenkaan kolmeen kuukauteen lonkkaonnettomuuden takia. Olin ihan mun elämän pohjalla kun ei päässyt edes sohvalta ylös ilman jäätäviä kipuja vaikka otin tosi vahvoja kipulääkkeitä. Siinä mä olin sohvalla jumissa 90 päivää, eristäydyin kavereistakin koska en halunnu et kukaan näkee mua sellasena. Pelkäsin etten urheile enää ikinä. Lääkärit oli alottanu puheet kahdesta eri leikkauksesta, joista viimenen ois ollu tekonivel. Se olis ollu mun urheilujen loppu.

Nyt oon paremmassa kunnossa ku koskaan mut melkeen yhtä onneton kun 2009.

Jos Jyväskylä jää mun ainoaksi kisaksi niin ei mun fitnesstouhuaminen siihen lopu. Fitness on elämäntyyli ja aion ehdottomasti jatkaa. Fysiikkalajissa, kuten bikini fitness, kilpaileminen onkin sitten ihan oma hommansa ja haluun painottaa muillekin kisaamista harkinneille, ettei kisaaminen todellakaan ole mikään pakko. Kaikkea saa toki kokeilla ja kannattaakin jos todella haluaa, ettei sitten jää miettimään, että ”Oisko musta ollu siihen?”. Musta ainakin nyt selvästi oli tähän ekaan kisaan: TJ 4 ;)

Mä kuvittelin ennen, että karsinnat SM:iä varten on vaan vertailua ja sitte ”onneks olkoon” nille kuudelle ku pääs eteenpäin ja ”heipparallaa” kaikille muille. Tosiasiassa karsinnoissakin ränkataan porukka ykkösestä eteenpäin ja jaetaan ihan palkinnotkin :)

Mulle riittää tieto omasta suorituksesta. Luulisi, että ekoissa kisoissa/karsinnoissa saa edes jotain osiviittaa siitä, miten soveltuva on tähän lajiin tuomareiden silmissä.
En mä kosaan tosissani suunnitellutkaan eläväni millään ulkomaiden voittorahoilla, en tosin tiedä elääkö kukaan? Tuhansia eurojahan siellä jaetaan mutta kyllä niitä tähän uppoaakin ;D

Välillä muakin kauhistuttaa kuinka paljon tähän kisatouhuun on mennyt rahaa. Seuraavien kisojen sijasta käyttäisin ne paljon mieluummin vaikka ulkomaanmatkaan mieheni kanssa<3 Toisaalta aikamonen matkahan tämäkin on ollut :D

Jos en olisi lähtenyt kisavalmennukseen, vaan ottanut ihan vaan Get Fit -valmennusohjelmat niin olisin takuulla jäänyt miettimään millaista olisi ollut kilpailla. Now I know. Hohdokkuus kaukana :D Monestihan puhutaan siitä, että onko tää reissu sen 15min lavalla olon arvosta ja mun mielipide taitaa olla, että ei ole. Nää on tän hetken ja viime viikkojen fiiliksiä. Katotaan lauantai-illalla sitte uudestaan :)

Muistakaa myös, että nää on mun ja mun kehon tuntemuksia. Jollain muulla voi olla (ja tiedän, että on) huomattavasti helpompaa. Jatkokisat Oulussa ja Lahdessa tuntuu tällä hetkellä vähän samalta ku toisia lapsia pakotetaan opettelemaan pianon soittoa vaikka oikeesti ne haluu ajaa vaan motocrossia, u know? Onks pakko jos ei haluu?

Vaikka tää homma on nyt lievästi sanottuna ikävää ja oon ihan totaaalikulahtanut niin en silti tekis mitään toisin :) Mun vuosi Team Fitfarmissa on opettanu mulle ihan ÄLYTTÖMÄSTI ruoan vaikutuksesta kehoon, ihan yleisesti siitä mitä ihmisen kuuluu syödä ollakseen terve ja treenaamisesta itsestään. Ihan kauheesti uutta tietoa, jota kannan mukanani loppuelämän!

Fitfarm on saanu mut innostumaan ruoanlaitosta (kukaan ei osannu odottaa tätä) ja heräämään innokkaana aamulenkeille. Kun alotin valmennukseni, ilmoitin etten tarvitse mitään viikottaista kädestäpitämistä vaan suorat ohjeet ”tee näin”. PT:n kanssa treenaaminen avaa ihan uusia näkökulmia salisuorituksiin. Musta PT:n kanssa treenaminen on huippua. Mulla ei valitettavasti ole ollut siihen käytettävänä kovinkaan paljon hilloa, joten paljastan nyt kaikille, että tän vuoden aikana olen treenannut vain neljästi personal trainerin kanssa, eli ihan omatoimisesti on salilla äherretty. Sekin on niin ihmisestä kiinni. Jos salitreenaaminen on uutta on ihan terveydenkin kannalta hyvä treenata suoritustekniikoita ja usein PT:n kanssa. Osalle PT tuo myös motivaatiota tsempata ja treenata, silloin kun sitä ei muuten löytyisi. Mulla on aina ollut niin itsepäinen ja motivoitunut ote, että oon pystynyt itse potkimaan itseni salille. Eli vaikka mua ei ole muiden toimesta piiskattu suorituksiin, eikä kehuttu maasta taivaisiin, olen ihan ITSE tämän kaiken saavuttanut ja ylpeä siitä.

Mun silmissä mä oon jo voittaja, tapahtuu mitä tapahtuu lauantaina Jyväskylässä.

Musta tuntu, ettei dieettisumussa kulkeminen ollu sen rakkaiden ihmisten kanssa menetetyn ajan arvosta. Haluun luoda yhteisiä muistoja niin paljon ku mahdollista, sillä koskaan ei tiedä miten lyhyt meidän aika täällä saattaa olla. Kisa-aikana olin väsynyt, kiukkunen, tylsä ja huumorintajuton. Niillä fiiliksillä on TOSI vaikeaa nauttia yhtään mistään. Kisaaminen ei selvästi ollu mun juttu. Tikissä voi olla ilman kisojakin ;)

Kisakokouksessa ja backstagella molemmissa lohdutin surullisia kilpasiskoja. Painotin niillekin sitä, minkä itse tajusin kunnolla vasta pari päivää aiemmin:

Its just a bikini fitness competition, nothing more.

Siinä teille mietittävää :)

Jos on mitä tahansa kysyttävää kisaamisesta niin kysykää nyt kommentoimalla, teen sitte vastauspostauksen :)

<3Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebook: täällä

Aku

48 vastausta artikkeliin “Fitness SM + Happiness = ERROR.”

  1. Sulla on ihan älyttömän upea kroppa ja vaikka se ei olekaan niin kuiva ku pitäis, niin erottuu silti edukseen joukosta :) olet voittaja ja selviytyjä! Anna Virmajokihan vaihtoi vasta valmennustiimiä niin jos joskus kisaat uudestaan niin ehkä vaihto sopisi sinullekin, koska totuushan on, et vaikka tiimi on ammattilaisia täynnä ja tuottaa hyviä tuloksia niin se ei vaan sovi kaikille kisaajille! Mut nyt kannattaa tosiaan ottaa etäisyyttä, painua etelään ja esitellä tuota upeaa kroppaa kaikelle kansalle,se on meinaan saavutus :D

    ja tuo hiusväri on upea! Tosiaan tulee joistain kuvista Sinkkis-Charlotte :)

    • (Huomasin, ettei kaikissa tämän blogtekstin kommenteissa ole vastauksia, enkä enää muista että olenko vastannut niihin ja ne ovat vain hävinneet vai olenko tosiaan kisaväsyneenä kokonaan unohtanut vastata. Kaikki kannustavat kommentit ovat minulle todella tärkeitä, joten vastaan nähin nyt jäkikäteen ~5kk myöhemmin)

      Kiitos Jenny!

      Todella ihania sanoja! Muistan olleeni niin iloinen kommentistasi! Tekstin julkaiseminen ei ollut silloin helppoa, mutta näin jälkeenpäin olen todella iloinen, että tein sen ja kehityn kokoajan enemmän siihen suuntaan ettei muiden mielipiteillä ole väliä kun on kyse omasta terveydestä ja onnellisuudesta <3

  2. Itselläni oli vähän samanlaisia fiiliksiä lavalla käynnin jälkeen. Ai tämmöstäkö tää olikin, odotin paljon siistimpää, esim. treenin jälkeinen fiilis on itselle paljon enemmän wau kun tuo lavalla pyörähtäminen. Ihmiset olemme erilaisia ja koettu niin eri juttuja! Mä taas en ihan pysynyt mulle ohjeistetussa ruokavaliossa, söin koko ajan hiukan yli, koska halusin pysyä terveenä ja jaksaa urheilla (se mulle kuitenkin se pääasia kun urheilijoita ollaan), mutta silti lavalookki oli aika kuivakka ja laiha. Mietin vain miten laiha olisin jos olisinkin syönyt ohjeistetun 1500kcal/pvä kun söin koko ajan sen 1800kcal keskimäärin loppuajan. Itselle vain kisaa edeltävä pe ja sitten la (kisapv) ja su olivat haastavia ja kroppa oli ihan loppu ja hajalla. Nostan sulle kyllä hattua, että olet pysynyt noin vahvana, vaikka pää ja kroppa viety ihan äärimmilleen. Itse en olisi moiseen pystynyt. Nyt vaan terveellisten elämäntapojen pariin ja nauttimaan liikunnan tuomasta hyvänolon tunteesta ja elämästä :) Nyt olet huilitauon ansainnut :) tsemppiä!

    • (Huomasin, ettei kaikissa tämän blogtekstin kommenteissa ole vastauksia, enkä enää muista että olenko vastannut niihin ja ne ovat vain hävinneet vai olenko tosiaan kisaväsyneenä kokonaan unohtanut vastata. Kaikki kannustavat kommentit ovat minulle todella tärkeitä, joten vastaan nähin nyt jäkikäteen ~5kk myöhemmin)

      Kiitos Pauliina!

      Todellakin toit kommentillasi uskoa siihen, etten ole ainoa jolle kisaamine ei ollut mikään picnic. Kiitos vertaistuesta ja kehuista <3 Hauskaa myös kuulla, ettei fitnesskisaaminen tosiaan ole jokaiselle mikään WAU-elämys :)

  3. Rohkeasti kirjoitettu, arvostan kun oot niin rehellinen. :) Olen seurannut paria muuta blogia jossa se fitnesskisoihin treenaaminen ja valmistautuminen on ollut niin ihanaakivaajee, itse taas kuolisin tuohon puolen vuoden dieettiin.
    Tuliko sulle missään vaiheessa sellainen olo että lyöt hanskat tiskiin ja lähdet mäkkärin kautta leffaan tms treenien ja dieettipöperöiden sijaan? =)

    • (Huomasin, ettei kaikissa tämän blogtekstin kommenteissa ole vastauksia, enkä enää muista että olenko vastannut niihin ja ne ovat vain hävinneet vai olenko tosiaan kisaväsyneenä kokonaan unohtanut vastata. Kaikki kannustavat kommentit ovat minulle todella tärkeitä, joten vastaan nähin nyt jäkikäteen ~5kk myöhemmin)

      Kiitos arvostuksestasi M!

      Ei tullut missään vaiheessa mäkkihaluja, kisavuoden aikana opin syömään terveellisesti. Niin, että se mitä suuhuni laitan vie minua eteenpäin eikä taaksepäin ;) Ruoka maistui mulle kokoajan eikä varsinainen nälkä tainnut tulla kun vasta viikkoa ennen kisoja. Yleinen uupus sen sijaan tuli noin 4 viikkoa ennen kisoja. Muutenkin mulla oli kokoajan niin kova paine ja huoli päällä, etten tule olemaan kisakunnossa kisapäivänä, joten enemmän mun teki mieli pilkkoa grammat atomeiksi, jotta varmasti en syö yli mitään. Aiemmassa postauksessa kirjoitinkin mokanneeni leipien kanssa (söin väärällä aterialla) ja fiilikset siitä:

      Kiikutan mun leivät teelautasella olohuoneeseen suvun äärelle, haukkaan 2 pientä palaa ja tajuun: EI NYT OO TREENIPÄIVÄ ! Sitä morkkiksen määrää.. Meen keittiöön mun leipien kanssa, nojaan tiskipöytään ja tuijotan hiljaa niitä leipiä – miten mä saatoin mokata.

      Ehkä vähän omistautunut… :D Olen myös kuullut sanaa ”sairasta” käytettävän tästä mun omistautumisesta, mutta se on niiden mielipide. En ihmettele ollenkaan jos kisaaminen laukaisee jossain kisaajassa syömishäiriön.. Pari kertaa olen huomannut itsessänikin taipumusta siihen, mutta yleisestihän se on todella harvinaista, että kisatessa niin käy. Vertauksena vaikka suojatiet, nehän on sitä varten, että jalankulkijat olisivat turvassa. Välillä ihmisten yli ajetaan suojatielläkin.

  4. Ihana postaus, niin totta ettei kilpaileminen ole ainoa syy miksi voisi olla tikissä! Sellainen asia mietityttää, että saako kisoista jonkinlaisen pöytäkirjan/palautelappusen missä on jotain pisteitä ja kommentteja/perusteluita, vai onko sijoitukset ainoa palaute mitä kisaajille jää tuomareilta?

    • Palautteen saa jos sen pyytää erikseen IFBB:ltä. Itselläni ei ollut kisojen jälkeen intoa tilata palautetta, en jotenkin kokenut sitä tarpeelliseksi. Tiesin kyllä itse puutteet ja bonukset :) Varsinkin kun tiesin, että pystyn parempaan niin palaute tuntui turhalta. Oman valmentajan Jari ’Bull’ Mentulan palautteen sain muodossa: ”Esiintyminen ym kohdallaan. Keskivartalo hieman tiiviimmäks, muuten kaikki linjassa”.

  5. Loistava kirjoitus. Ihanaa, kun tässä fitness hypessä joku kirjoittaa rehellisesti tuntemuksiaan. Arvostan!

    Tuosta Natalian kommentista tuli hauska assosiaatio mieleen; koiranäyttelyt. Sieltä kun tosiaan saa myös tuomarin laatuarvostelun paperilla.. Esim näin meidän hauveli viime kisoissa: sopusuhtainen uros, kaunis väri, liikkuu hyvin, hyvät kulmaukset takana, korvat ehkä vähän liian kevyet . ERI, SA, VAL1,PU2.
    Ehkä kommentit vois sopia myös fitnesskisoihin :)

    • Kiitos!

      Voi olla juu, että ne palautteet ovat samankaltaisia :D En ole yhtään vielä nähnyt niin vaikea sanoa :)

  6. Kiitos Aku ihanasta tekstistä! Sinusta näkee ja kaikesta huokuu että olet itseesi ja elämääsi tyytyväinen, ts onnellinen:) Jotenkin ihan liikutuin tuosta kirjoituksestasi… Varmaan ku olet noin nuori ja niin posiiivinen asenne. Ja osaat suhteuttaa fitnesskisat muuhun elämään terveellä tavalla. Ihana hymy, olet tosi kaunis. Kaikkea hyvää sinulle<3

    • (Huomasin, ettei kaikissa tämän blogtekstin kommenteissa ole vastauksia, enkä enää muista että olenko vastannut niihin ja ne ovat vain hävinneet vai olenko tosiaan kisaväsyneenä kokonaan unohtanut vastata. Kaikki kannustavat kommentit ovat minulle todella tärkeitä, joten vastaan nähin nyt jäkikäteen ~5kk myöhemmin)

      Kiitos ewa!

      Muistan lukeneeni tämän kommentin kännykästä ruokakaupassa ja vitsi, että teit kyllä minut iloiseksi! Saan aina aika-ajoin kaikennäköistä tylsää palautetta, niin tämä todellakin osui ja upposi suoraan sydämeen. Lämmin kiitos ja kaikkea hyvää <3

  7. Täytyy oikeen kiittää tästä postauksesta! Itse olen treenaillut tavoitteellisesti noin 1,5 vuotta ja tapasin juuri viime viikolla valmentajani. Mietittiin tulevaisuutta (koska nykyinen sopparini loppuu syyskuussa). Sanoin, että luulen, ettei toi kisaaminen ole mun juttu ja hän sanoi: ”kyllä se mieli usein siitä muuttuu”. Jotenkin meni fiilikset koko touhuun. Nyt kun luin tämän sinun kirjoituksesi tulin niin iloikseksi! Ei tosiaan ole pakko! Voin tehdä tätä fitnessiä juuri niin kuin ennenkin, niin kuin Sinäkin tekstissäsi kuvailit. Ei siihen kisaamista tarvita. Haluan myös nauttia treenaamisesta ja syömisestä enkä tuntea sitä pakkona. Ja jos haluan tänään syödä jäätelön kaverin kanssa tai mennäkin vesijumppaan voin hyvillä mielin tehdä niin!

    Kiitos!

    • (Huomasin, ettei kaikissa tämän blogtekstin kommenteissa ole vastauksia, enkä enää muista että olenko vastannut niihin ja ne ovat vain hävinneet vai olenko tosiaan kisaväsyneenä kokonaan unohtanut vastata. Kaikki kannustavat kommentit ovat minulle todella tärkeitä, joten vastaan nähin nyt jäkikäteen ~5kk myöhemmin)

      Ihana Saara!

      Todellakin voit! Olen todella iloinen siitä, että kirjoitukseni on vahvstanut päätöstäsi :) Niin kuin nyt myöhemmin olen kirjoitellutkin niin olisin itsekin säästynyt kaikelta kunnon uudelleen tavoittelulta jos olisin päättänyt olla kisaamatta. Terveellinen rytmi tuo onnelisuuden <3

  8. Hieno postaus, rehellistä puhetta!

    Kaikki nuo tuntemukset mitä sulla on ollut dieetillä kertoo siitä ettei dieetti ole ollut sopiva sulle. Dieetillä olo on parhaimmillaan loppuun asti henkisesti sekä fyysisesti onnellista ja energistä aikaa. Se että joudut syömään asioita joita et oikeasti halua kertoo valmentajan välinpitämättömyydestä. Mun mielestä kenelläkään ei pitäis olla kalorit noin alhaalla kuin sulla oli!

    Suosittelen lämpimästi etsimään sellaisen valmentajan joka ymmärtää ja välittää naisen kropan toiminnasta ja ottaa ohjelmia laatiessaan myös sun omat mielipiteet ja tuntemukset huomioon :)

    Sulla on nätti fysiikka ja olet tosi luonnollinen lavalla. Kisaamisajatusta ei todellakaan kannata heittää kokonaan pois jos se yhtään sua enää kiinnostaa! Nyt vaan palauttelet kropan ja pään kuntoon ja sit uusia tavoitteita kohti :)

    • (Huomasin, ettei kaikissa tämän blogtekstin kommenteissa ole vastauksia, enkä enää muista että olenko vastannut niihin ja ne ovat vain hävinneet vai olenko tosiaan kisaväsyneenä kokonaan unohtanut vastata. Kaikki kannustavat kommentit ovat minulle todella tärkeitä, joten vastaan nähin nyt jäkikäteen ~5kk myöhemmin)

      Kiitos Jonna!

      Silloin kisaviikkona ne safkat ei osannu ällöttää, koska oli niin hypessä siitä, että NYT SE ODOTETTU PÄIVÄ TULEE ! ja näillä ohjeilla sinne seilataan. Vasta jälkeenpäin ku paha olo ei kisojen jälkeen poistunutkaan ja tuli se tyhjyys alkoi miettimään mitä tuli tehtyä ja juuri sitä, että mitä kisaaminen oikeasti on: ainakin Fitfarmin tallissa :D Melkein puoli vuotta myöhemmin olen todellakin samaa mieltä, että jos haluan joskus vielä kisata niin tämän kokoemuksen myötä tuntuu kuin olisin aikuistunut ainakin 10 vuotta sen suhteen, että osaan olla vaativa valmentajan ja ohjeiden sopivuuden kannalta. Nyt tiedän, että tapoja on monia. Silloin en oikeasti tiennyt. Kaikki oli niin uutta. Näin sitä viimeistään oppii ja toivonkin, että tän kirjoituksen myötä joku toinen fitnesstulokas ehkä tekee vähemmän virheitä ja osaa kyseenalaistaa tarvittaessa(:

  9. Ihana kirjoitus :) Osaat kyllä suhteuttaa asiat juuri oikealla ja terveellä tavalla! Itse nautin tavoitteellisesta treenamisesta mutta en voisi ikinä kuvitella kisaavani. Vaikka en ole edes kisaamisesta haaveillut, niin olen (sivusta seuranneena) itse pohtinut paljon samoja asioita, kuin mitä käsittelit postauksessa.

  10. oot iha sika nätti meikittä, ja kroppa ku mikäkin kissa! mutta nuo ylimeikatut kasvot ei sovi sulle, ei kellekkään. vähä ällötti. tiedän tiedän, ei kannata sanoa mitää jos on vaa huonoa sanomista. mutta näi on tosi asiat. nii saisko sitä nätti meikkaamatonta naamaa tänne useimminki? ja värjääthä tukkas uudestaa ruskeeks, väri alkaa jo värisemään.

    • (Huomasin, ettei kaikissa tämän blogtekstin kommenteissa ole vastauksia, enkä enää muista että olenko vastannut niihin ja ne ovat vain hävinneet vai olenko tosiaan kisaväsyneenä kokonaan unohtanut vastata. Kaikki kannustavat kommentit ovat minulle todella tärkeitä, joten vastaan nähin nyt jäkikäteen ~5kk myöhemmin)

      Muistan tämän kommentin ikuisesti ja olen sitä käyttänytkin hauskana bloggaustarinana monesti jälkeenpäin :D Kiitos kun kehuit meikitöntä kauneutta!(:

  11. Mahtavaa! Sun rehellisyys, avoimuus ja rohkeus kirjoittaa kuten asiat ovat, on todella inspiroivaa ja hienoa noin nuorelta naiselta. Annat ymmärtää, että tässä on tyttö joka menee vielä elämässä pitkälle! Asiassa kuin asiassa! :) Pidä toi tyyli aina, älä muutu!

    Tsemii jatkoon!

    • (Huomasin, ettei kaikissa tämän blogtekstin kommenteissa ole vastauksia, enkä enää muista että olenko vastannut niihin ja ne ovat vain hävinneet vai olenko tosiaan kisaväsyneenä kokonaan unohtanut vastata. Kaikki kannustavat kommentit ovat minulle todella tärkeitä, joten vastaan nähin nyt jäkikäteen ~5kk myöhemmin)

      Todella iso kiitos!

      Kommenttisi inspiroi minua aina kun luen sen! Kiitos, että käytit aikaasi sen kirjoittamiseen <3

  12. Oot ihana! Ihana kun oot niin avoin kaiken tän fitness buumin keskellä. Tuot asioihin rehellisen näkökulman, on hienoa, että voit sanoa, että laji ei ole pelkästään glamouria, ja luulen että moni ajattelee juurikin noin. Loistava kirjoitus! Kaikkea hyvää tulevaan. Näytät upealta! <3

    • Kiitos kehuista ja arvostuksestasi Heidi! Merkitsee minulle paljon!<3

  13. Hei,

    Kiitos rehellisestä mielipiteestäsi.
    Ihan virkistävää lukea ajatuksia myös tältä kantilta.Itse olen myös tätä miettinyt,jos tuonne kisalavoille joskus vielä halajan…voihan se myös olla,että minulle riittää ns vain tämä elämäntapa,ilman kisoja/tai sitten ei :)….katsotaan mitä elämä tuo tullessaan…
    Minua myös kiinnostaisi tietää,saako tuolta tuomareilta jotenkin yksityiskohtaisempaa palautetta,vai onko tuo sijoitus vaan ainoa info minkä kilpailija saa?
    Ja Oikeasti sinulla on kyllä niin uskomattoman hyvä fysiikka ja olemus muutenkin,että siinäpä tavoitetta monelle :)

    • Kiitos A!

      Todella ihanasti sanottu! Ihan punastun tällä :D Olen ehdottomasti elämäntavan puolella jos kisahalu ei ole ylitsepääsemätön!
      Kurkkaa aiempi vastaukseni ylemmälllä kommeteissa tuosta palutteesta(:

  14. Mun mielestä on ihan huikeeta, että kerroit tuon kaiken meille suoraan! Arvostan!

    Itsekin oon tässä ihmetelly sitä, miten varmaan jokaiselle ”fitnesselämäntavoista” kiinnostuneelle nykyään jatkuvasti tuputetaan sitä, että pitäis osallistua kisoihin. Multakin on muutamaan otteeseen tultu kyselemään mun mahdollisesta kisaamisesta, mutta hetken asiaa pohdittuani tajusin, että se ei oo mun juttu. Luultavasti varmaan saisin jonkun raivarin, jos häviäisin. Mielummin pysyn vaan ihan tavallisena treenaajana, tosin sitä upeeta kroppaa edelleen tavoitellen, vaikka lavalle en nousekaan.

    Ihan kauheesti tsemppiä sulle jatkoon! Nauti elämästä täysiä!♥

    • Kiitos ihana Nanne!

      Upea kroppa on NIIN saatavilla ilman kisoja! ja JOPA PIDEMMÄKSI aikaa!
      Kaikkea hyvää sinullekin!<3

  15. Lyhyesti ja ytimekkäästi – RESPECT! Tuut pääseen tolla asenteella vielä pitkäkälle ja korkeelle elämässäs, oli se sun juttus sitten mikä tahansa. Rehellisys maan perii ja mikään ei ole arvostettavempaa kuin se, että ihminen kuuntelee itseään jo on rehellinen. Olet upea nainen, pidä toi :)

    • (Huomasin, ettei kaikissa tämän blogtekstin kommenteissa ole vastauksia, enkä enää muista että olenko vastannut niihin ja ne ovat vain hävinneet vai olenko tosiaan kisaväsyneenä kokonaan unohtanut vastata. Kaikki kannustavat kommentit ovat minulle todella tärkeitä, joten vastaan nähin nyt jäkikäteen ~5kk myöhemmin)

      Anniina, olet mahtava!

      Kiitos tuestasi! Kaltaistesi toisia ihmisiä auttavia ja kehuvia tyyppejä ei ole paljon. Etenkin elämän ollessa sumua kisojen tai minkä tahansa muun hankalan tilanteen jälkeen nämä lausahdukset ovat kultaakin kalliimpia! Kiitos, että tsemppasit minua eteenpäin juuri silloin kun tarvitsin sitä. Kiitos kun toit hymyä elokuuhun 2013(:

  16. Ihana postaus! Sä olet Aku aivan mahtava, respect :)

    Kaikkea hyvää ja parasta jatkoon <3

    • Kiitos Noora!

      Ihanasti sanottu, toivon todellakin samaa sinulle!<3

  17. Luulen että olisit sijottunut tosi hyvin jos olisit aloittanut ehkä kolme kuukautta aikaisemmin :) Koska olet kuvissa todella lähellä sitä mitä haetaan. Hyvin tsempattu :) ja kiva kun kerroit kokemuksesta noin rehellisesti, koska tuntuu kieltämättä siltä että kaikki fitness tyypit on aina niin iloisia ja enegisiä, ja kaikki on niin ihanasti dieetin aikana…. :D mulle on jo tosi vaikeaa ymmärtää miten voi tarvita 40 lisäravinne pilleria/ pv, mulla tulee oksennus jo kahdesta multivtasta/ omega-3, ei vaan pysty syömään hirveesti niitä :D

    • Hahaa joo mä oon miettiny miten saan nieltyä 7 kapselia yhdellä nielasulla mut sit esim shottia baarissa en saa alas ykkösellä :D kai se on se koostumus :D Kiva kun oot tykännyt mun tyylistä :) mitä tohon ”3kk” kommenttiin tulee ni ei se nyt ihan niin mee. Mullahan hormoonitoiminta ”pilas” mun karsinnat kun ei nesteet poistunu :) Veikkaan et oisin muuten ollu ekassa vertailussa. Mut ihan sama! Jossittelu ei auta eikä tarvikaan :D Luulo on sairaus ja pelko veren heikkoutta ;D näin on mulle pennusta asti opetettu :D

  18. Ihan loistava postaus! Kiitos Aku!

    Tämä tsemppas mua pysymään päätöksessäni olla tähtäämättä kisalavoille, vaikka välillä tuntuu, että jotkut koittaa saada olon tuntumaan luuserilta, kun tähtäimessä on treenistä huolimatta ”vain” hyvässä kunnossa pysyminen, sisältä ja päältä :)

    ps. Näytät ihan huipulta ja sulla on upean, seksikkään ja terveen näköinen kroppa <3

    pps. menkkaturvotus on ärsyttävä aina, mutta varmasti etenki ajoittuessaan kisalavalle :/ uh

    • Ne on luusereita, jotka painostaa tai muuten vaan luulee tietävänsä mitä sun pitäis tehdä..
      Ihan niinku sillon ku olin yläasteella ni kaikki veti röökiä.. paitsi mä :D mun mielestä se oli typerää ja ne oli dorkia. Painostaa yritettiin mut mä en sortunu, sanoin vaan et Hyi ei kiitti :D Pidä säki sama linja!

      Kiitos kehuista! Piristit hurjasti mun päivää <3
      Hyviä treenejä!

  19. Heippa Aku,

    Makeeta, että sä osaat ja uskallat olla oma itses ja tehdä sun omat päätökset kumartelematta kenellekään. Ennenkaikkea arvostan, että oot päättänyt, että testaat tuota hommaa ja et luovuta. Keep it up! Paljon terkkuja!
    -Pikku-Tsby

    • Heiii Tosby!

      Vitsi tulin iloseksi sun viestistä :)! Et sä enää niin ”pikku-Tsby” oo, huomaa heti tekstin sisällöstä :)
      Toivottavasti sulla on kaikki kivasti :)

  20. Tämäkin teksti pelkkää timanttia alusta loppuun. Vahvisti mun ajatuksia kisaamisesta. En lähde murehtimaan liikaa tätä. Mulla on pari rankkaa treenivuotta edessä (jos menen kisaamaan, haluan samalla kisata voitosta), mikäli en saavuta sellaista kuntoa –> en kisaa. En ota stressiä. Tai voihan olla, että saavutan lavalle kelpaavan fysiikan nopeastikin, mutta en halua pilata iloani kisaamassa. Ei voi tietää. Mutta todennäköisintä on, että haluan testata. Onko kisaaminen mua varten, olen kilpailuhenkinen, mutta niin on moni muukin. En halua pilata sillä mitään mistä saan nautintoa, tässä tapauksessa treeniä ja fitnesstä. Voin kyllä olla fit ja kannustaa muita katsomossa. Tulevana pt:nä myös auttaa muita saavuttamaan se unelmakroppa.

    • Kiitos :)! Lavalta ”tiputtautuminen” puutteellisen kunnon vuoksi voi olla yllättävän haastavaa koska A) harvoin kukaan on täysin tyytyväinen ja B) vuoden/vuosien työn ja totaalisen omistautumisen jälkeen on todella vaikeaa jättää mitään kesken. En halua sano ”luovuttaa” koska sitä se ei ole. Kisaaminen on tosi monimuotoista, etenkin kun fysiikkoja, tyylejä ja persoonia on niin monia :) Toivotan kuitenkin menestystä ja onnellisuutta :)!

  21. On kyllä hurja suoritus! :D Ainakin minun näkökulmastani. :) Kun olen tällainen aloittelija. :) Tässä blogini jos jaksat/ehit seurailla. Sinulla tuntuu olevan niin monta rautaa tulessa jo että ihan kateeksi käy! :D http://vattupiirakka.blogspot.fi/ Hauskaa kesän odotusta! :)

    • Kiitos linkistä :)
      Rautaa saa tuleen kun sen sinne tunkee ;D Mulla on lähinnä ongelmana niiden tulesta pois ottaminen, sillä jonossa on parikymmentä ”lämmitystä” odottavaa ”rautaa” :D Kaikkea haluisin tehdä, pitää vaan vähän jaksottaa asioita :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 1
Tykkää jutusta