Hiekkarannoilla vaanivat ällötykset ja söpö, mutta ikävä vesihäntä

Täällä Pohjois-Saksassa on ihan SAIRAAN kirkasta vettä, täydellinen valkoinen hiekkapohja, ilman mitään ällöä. Kyllä te suomalaiset tiedätte sen mudan ja merilevän, limaisine kasveineen ja otuksineen.

Brasiliassa oli sellaisia todella ällöttäviä kuoriaisia, mitkä näytti vähän niin kuin etanoilta, mutta muistutti myös torakkaa ja hyyyyyi heti kun aalto imeytyi rannalta takaisin mereen, ne tulivat joukolla esiin ja kaivautuivat nopeasti takaisin hiekkaan. Niitä oli varmaan satoja tuhansia yhdellä rannalla. Juosten karkuun…

sugar-loaf-pao-de-acucar-498931_1920

Mauritiuksella taas oli meripäärynöitä. Ei niiden nimi oikeasti ole ”meripäärynä”, mutta joku läpinäkyvä meduusa se varmaan on. Ison päärynän kokoinen ja muotoinen hyytelömäinen epäilyttävä vesililluja. Ei raajoja, silmiä eikä aivoja havaittavissa. Kahlaa nyt sitten niiden söpöjen pikkufisulaumojen perässä, kun saatat astua meripäärynään. Hotellin henksukaan ei osannut kertoa mikä se on. Kiva, tuntematon mikälie. Jos haluaa jännitystä elämään käy koskemassa sellaiseen.

IMG_2394 copy
Häämatkalla Mauritiuksella 2015

Täällä Saksassa ei nyt ole mitään. Tai no on täällä merimatoja. En tiedä onko ne ihan normaaleja matoja, mutta sellaisia ihan pieniä ehkä 4 sentin kuikelon kastemadon näköisiä. Myöhään illalla näkyy matalassa vedessä. Ihan sellaisia harmittoman näköisiä tyyppejä.

Koska rantavesi ja rannat yleisesti on täällä niin ihania, olen päättänyt, että nyt se Nappu oppii uimaan. Namu on vähän vesinössö. Onhan se nyt katastrofaalista, jos valkonen pikku silkkitassu sattuu kastumaan. Viime kesänä Namu seisoi kauhusta jäykkänä 20 cm syvän koristealtaan keskellä TUNNIN tärisemässä. Ajattelin, että koirakamusta olisi apua ja niin siitä olikin. Vesipetosukuinen staffi auttoi meidät liikkeelle sovittujen treffien yhteydessä siellä samassa altaassa ja nykyään Namun saa vietyä ihan kahluukävelylenkille pienen alkusuostuttelun jälkeen. Täälläkin ollaan jo kerran käyty talsimassa (oli muuten kylmää) ja ajattelinkin tehdä vertausvideon siihen kesän lopulla, että miten sinne mereen juostaankaan.

Varsinkin kun täällä rantavesi jatkuu matalana tosi pitkään, on helppoa kävellä sinne pidemmälle sitten lämpimämmällä kelillä ja siellä kokeilla paria uintiaskelta. Tässä nyt demona eilen illalla 21:00 aikaan veteen heittämäni keppi ja sen innokas hakeminen. Halua riittää, mutta kanttia ei oikeen. Ei ole ainakaan kannustusjoukoista kiinni.

Oletteko muuten kuulleet ”vesihännästä”? Se on minusta maailman söpöimmän kuuloinen ongelma uimisesta tykkäävillä koirilla :D Se on nyt siis ihan oikea käytössä oleva termi. Vesihännän seurauksena häntä on kivulias ja vaikuttaa elottomalta. Voi pikku häntää! Kamalaa, ei saa nauraa. Ylitsevuotavasti vettä rakastavat rodut, kuten kuulemma labbikset ja bernit, ovat tietysti alttiimpia tälle ilmiölle. Meidän Namsu ei taida kuulua riskiryhmään :D Luin kyllä jostain, että sen voi saada liiallisesta hännänheiluttamisestakin? No, tyyppi nukkuu yli puolet vuorokaudesta (öisin 12h kauneusunet ihan heittämällä), että tuskin siitäkään tarvitsee kantaa huolta.

Onko teillä kokemuksia vesihäntyleistä tai jostain ällöistä meren olioista? :D

Loppukevennyksenä (koska tämä oli niin vakava postaus) vielä ilmeisesti 2kk sitten vahingossa puolimaratonin juossut rekku, joka karkasi omistajiltaan liittyäkseen kilpajuoksijoihin.

/Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebookista tai Bloglovinista saat uusimmat päivitykseni kätevästi. Bloglovinista voi myös tilata uudet postaukset omaan sähköpostiin. Hard core bootytreeniohjelma made by me 29€? Täällä lisää!

Edellisessä postauksessaMaistuvat prodepannarit riisiproteiinista

Aku

6 vastausta artikkeliin “Hiekkarannoilla vaanivat ällötykset ja söpö, mutta ikävä vesihäntä”

  1. Ehkä suloisin video ikinä! :D Jos ei tietäisi että toinen pelkää ihan tosissaan näyttäisi kunnon diivailulta toi touhu. Ihana Namu voi että. :D Erilaisista merenelävistä riittää kokemusta vaikka millä mitalla, mutta elävämmin mieleen jäi yksi reissu kaverin veneellä suurelle valliriutalle. Oltiin koko päivä snorklailtu ja surffailtu muutamassakin eri paikassa. Viimeistä kertaa pysähdyttyämme näin että pojilla oli pahat mielessä ja ei kauaakaan niin tulin viskatuksi laidan yli. Ei siinä muuta, mutta kun se meri oli TÄYNNÄ meduusoita. Vaarattomia toki, mutta se oli niin ahdistava ja kuvottava tunne kun näet ja tunnet niitä joka puolella etkä voi liikkua tai olla liikkumatta mihinkään suuntaan ilman että ne koskettaa sua ympäriinsä. Yök. :D

    • ÄÄÄÄÄ! Kauhea toi sun kokemus :D Mä en kyllä osaa sanoa mitään mitä olisin itse tehnyt tossa tilanteessa, monttu auki vieläkin kauhistelen tapahtunutta! :D No, jos olisi joku syanidikapseli ollut jemmassa olisin varmaan nielaissut sen :’D Ei, mutta kamalaa. Tosiaalta ”eläimiä”hän nekin ja ehkä jos tutustuisi noihin vaarattomiin, oppisi tykkäämään? En tossa muistanut mainita, mutta Mauritiuksella ui kanssa vastaan sellasia pitkulaisia meduusoja silmineen päivineen ja sen koko parven näki vasta läheltä kun sukelsi siellä! (yökkäys)

      Mutta siis miten sä selvisit? Auttoiko meduusakammoon? Onko ne nyt vähän kivempia vai vielä kauheempia?

  2. Minun koiralla oli kerran vesihäntä sen jälkeen kun se oli keväällä kahlaillut innoissaan pitkin ojia. Sen jälkeen häntä oli niin kipeä, että ulostaminen ja jopa kävely oli kivuliasta eikä häntää voinut nostaa ollenkaan:/ antibiooteilla se meni kuitenkin ohi muutamassa päivässä.

    • Eiiii :( Voi koirua! No onneksi ne antibiootit puri noin nopeasti! Hiipiiköhän se päivä päivältä vai tuleeko ihan ykkösellä, että voisiko sen jatkossa ns. havaita ajoissa ja rajoittaa menoa? Tää on kiinnostava aihe, vaikkei ehkä meille ajankohtainen, ellei toi nyt täällä jotenkin muuntaudu vesipedoksi, mitä epäilen suuresti :D …ja onhan se näitä kokemuksia fiksumpana kivaa jos pystyy joskus tätä tietoa jakamaan eteenpäin jollekin, jonka koiralla häntä oireilee vastaavanlaisesti :)

  3. Minun käsittääkseni vesihännän saamisen riski on suurempi, mikäli tyyppi ”palelluttaa”sen hännän, eli sekoilee juurikin viileässä vedessä, tai sitten toisinpäin: ihan sairaasti siellä
    Vedessä, jolloin häntä ei kuivu ja saattaa tulla sille kylmä! Mene ja tiedä, mutt meidän koira ui aivan hirveen paljon, mut vain keskikesällä, ja on tähän saakka pärjännyt ilman vesihäntää, kop kop :) tsemppiä
    Namulle! Se on se kerta kun se hiffaa et aah näin, ja ei tartte jännää, ni se ottaa ja menee <3

    • No just näin olen itsekin ymmärtänyt, että pitkän pulikoinnin seurauksena nimenomaan paleltuminen aiheuttaa tuon. Vesihännästä oli aika vaikeaa löytää mitään kunnon lääketieteellistä kuvausta, oli aika eroavia kertomuksia mitä löysin.

      Kiitos tsemistä :)!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta