Ihan mönkään mennyt lauantai

Odotin kolmisen viikkoa ihan innoissaan Indeadaysin Inspiration Dayta, minne olin saanut kutsun ja sopinut parin muun bloggaajan kanssa treffit hyvissä ajoin.

Edellisenä iltana Punttimimmi -blogin Natalia kysyi minulta, että kai tulen myös illalla mukaan? Miten niin illalla, ajattelin. Pienen selvittelyn jälkeen vaikutti siltä, että melkeen kaikki muut paitsi minä olivat saaneet kutsun myös Indiedays Blog Awardseihin, jotka järjestettiin samana iltana samassa rakennuksessa. Muuten oma kutsuni päivätapahtumaan oli samanlainen, mutta iltatapahtumasta kertova toinen sivu puuttui. Laitoin asiasta meiliä, että olisiko vielä mahdollista tulla paikanpäälle, mutta ymmärrettävästi ei kukaan nyt viikonloppuna vastannut.

No olipahan ainakin treffit kamujen kanssa aamupäivällä kello 12! Paitsi, että kun pääsin autolla paikalle sain kuulla ettei kumpikaan kamuista olekaan tulossa…

Olin koko aamun laittautunut toisen ystävän luona, joka oli pytänyt luokseen aamupalalle. Hiki hatussa olin juosssut koko päivän ja nyt sain tietää, että turhaan. Lasse oli myös siivonnut auton sitä varten, että voisin tarvittaessa antaa bloggaajakamuille kyydin tapahtuman jälkeen. Olin ajattelut, että ehkä mentäisiin Inspiration Daysta lounaalle ja sitten voisin heittää kamut minne menevätkään jos tarvitsevat kyytiä ja sen jälkeen jatkaisin rentoa päivää keskustassa vaikka bloggaillen – sillä siinä vaiheessahan mulla olisi kameran rulla täynnä ihania kuvia inspiroivasta päivästä.

Not.

Ärsytti, etten jäänyt pidemmäksi aikaa nauttimaan ihanasta aamupalasta hyvässä seurassa ja mietin siinä autossa istuessani parin puhelun jälkeen, että mitä nyt teen. Läppäri (tai läppärit, koska en vieläkään pärjää pelkällä Macillä) oli mukana, joten päätin mennä katsastamaan Helsingin tuoreimman luksushotellin, Lilla Robertsin.

10645795_17_z

Tilasin juotavaa ja istahdin läppärini kanssa aulaan. Tosi kaunis paikka ja aivan ihana mimmi respassa. Tuntuu ihan parhaalta kun saman ikäinen nainen on niin ammattimainen, että teitittelee. Näin olen itsekin toiminut aina edustustöissä ja sitä kyllä arvostetaan.

Kello kolme respaan ilmestyi ilokseni lukiokaverini Sipoosta, Sofia. Sofia oli juuri saanut  Clefs d’Or – The Golden Keys tunnustuksen erinoimasesta työpanoksesta hotellialla. Näin kultaisia avaimia omaavia henkilöitä kuvaillan:

They are the symbol of guaranteed, quality service. Les Clefs d’Or Concierges are supreme social advisors, business expediters, and personal confidantes. They are pleasant and welcoming in appearance, they remain calm in a hectic environment, and they always display integrity. Indeed, discretion is the hallmark of a Concierge Clefs d’Or. On those rare occasions when guests’ requests cannot be fulfilled single-handedly, Les Clefs d’Or Concierges have the necessary back-up: a never-ending network of acquaintances, friends, and colleagues from around the world to see to it that guests’ demands are met.

Kultaiset avaimet tunnistaa työpuvun kauluksessa olevasta pienestä kultaisesta korusta. Suomessa avaimet omaavia henkilöitä on vain noin parikymmentä, onnea Sofia!

Heti kun Sofialla oli aikaa pääsin tutustumaan Lilla Robertsin huoneisiin ja niinhän siinä kävi, että varasin sieltä huoneeen uuden vuoden aatolle! Otin huoneen, johon Namun saa myös ottaa mukaan. Lilla Robertsissa ollaan eläinystävällisiä ja tulette varmasti jatkossa näkemään Namun sisältäviä kuvia aulabaarista kun mennään sinne tekemään duuneja joku ilta :)

Kierroksen jälkeen tilasin aulaan vielä kahvin, vastasin meileihin ja säädin exceliä. Chättäilin Natalian kanssa jfacebookissa a sovittiin, että hän kysyy illtajuhlassa ovihenkilöstöltä, että mahtuisiko yksi bloggajaa vielä mukaan.

Viiden aikaan olin ihan nälkäkuoleman partaalla ja Namukin piti ulkoiluttaa, joten suuntasin kotiin Vuosaareen syömään. Indiedays Awrdsit avasivat ovet kello 19 ja 19:45 sain kuulla, ettei siellä edes kysytä nimiä ovella! Kiva, taas olin odottanut jotain turhaan jo toisen kerran samana päivänä.

Söin ja kävi Namun kanssa lenkillä. Tultiin lenkiltä kotiin 20:30 ja sillon ajattelin, että nyt jos lähden kerkeän olla siellä vaivaisen tunnin. Olin jo ihan väsynyt koko päivän vaan odoteltuani kaikkea, joten jäin sitten vaan himaan jumittamaan. Meikit ja hiuksetkaan ei olleet enää niin iskussa ja telkkarista tuli Sinkkuelämää.

IMG_6480FullSizeRender (1)FullSizeRender (2)IMG_6464

Lasse pääsi 02:00 töistä Messukeskuksesta, joten pakkasin Namun autoon ja ajettiin kuitenkin keskustaan öiselle kävelylle ennen sitä. Ihan jäätävät jonot clubeihin ja ravintolat aivan täynnä. Tosi hyvää harjoittelua Namulle kävellä siellä ihmisten seassa. Paljon kännisiä heilui vastaan ja yksi aivan lärvit oleva äijä tuli käsi ojossa Namua silittämään. Sanoin tiukasti, että ”Älä koske siihen!” niin äijä jatkoi matkaa. Miehellä ei ollut mitään katsekontakia muhun kun tuli. Varmaan ajatukset meni tyyliin ”Eii pewkele katosch.. GOIRA! Meenpä schilittämäännh shitä nyt hewti.. Goira hei moi mä thuun nythh…” :D

Toinenkin hyvinpukeutunut mies Teatterin edessä näki Namun jo kauempaa ja hymyillen ojensi varovasti kätensä ja antoi Namun tulla luokseen, mikä oli kiva :) Luvallista moikkaamistakin on hyvä harjoitella järkevien ihmisten kanssa.

IMG_6584

Lopuksi haettiin Lasse ja mentiin kotiin nukkumaan, että voisi oikeastaan sanoa tuota päivää Indiedays NO inspiration Dayiksi :D

Siitä olen tosi ilonen, että toiset kamut halusi mut kovasti mukaan yöhön. Harmitti vaan, että olin jo ihan gonahtanut siinä vaiheessa. Aamupala oli loistava ja Sofiaa oli ihanaa nähdä – nättiä, että kerrankin on uudenvuodensuunnitelmat valmiina!

/Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebookista tai Bloglovinista saat uusimmat päivitykseni kätevästi. Bloglovinista voi myös tilata uudet postaukset omaan sähköpostiin!

Aku

2 vastausta artikkeliin “Ihan mönkään mennyt lauantai”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta