Joskus on kivaa elää muuallakin kuin verkossa

Heissulivei!

Tänä kesänä olen panostanut enemmän elämiseen kuin siitä kirjoittamiseen. Blogeissa lukijamäärätkin tippuvat muutenkin yleensä roimasti kesäisin, mikä taitaakin olla vaan hyvä merkki siitä, että osataan irtautua ruudusta.

Yrittäjänä lomaa on tosi vaikeaa ottaa kun töitä on saatavilla 24h ja on totuttu siihen, ettei kukaan muukaan niitä sun puolesta tee. Etenkin kun palkkakin koostuu vaan tehdystä työstä, lomakannustimia ei kauheasti ole. Mä nyt muutenkin tykkään pitää aina langat käsissä, eli vaikka en tekisi mitään, tiedän tasan mitä on tehty, mitä pitää vielä tehdä, milloin ja missä. Tietämättömyys ahdistaa ja siksi osalomaillessakin kännykän, somen ja sähköpostien kyyläys on jotenkin neuroottista ja tiedostan sen, että siitä pitäisi opetella pois. Käytän sanaa osalomailla, koska nytkin lomani arjesta erottaa vaan se, etten valmenna salilla. Vastaan ihan normaalisti sähköposteihin ja PR-työthän ei mitään lomaa katso. Ihan hyvä vaan, etten sulje s-postia totaalisesti ja painu möksälle, sillä nytkin lomani aikana saatiin 4 päivän iso PR-keikka Assemblyyn, eli 2 viikon osalomani, muuttui 1,5 viikon osalomaksi, mutta ei haittaa – koska siitä maksetaan hyvin, keikka on supermielenkiintoinen asiakkaan ja tapahtuman itsensä puolesta (LOVE Assembly!). Odotan innolla tulevaa viikonloppua! Sitä varten kiiruhdan nyt kampaajalle hoitamaan juurikasvuni pois.

Before I go, tässä vähän kesäkuvia. Etenkin tällaisia hassuja epäonnistuneita, joissa tukka silmillä.

IMG_0621 IMG_0623 IMG_1241 IMG_1249Kesäruoan kanssa ole ottanut iisisti, ei nipottamista, mutta riittävä proteiininsaanti aina ykkösenä. Pari viikkoa sitten Lasse taikoi herkkuruokaa Tomi Björckin keittokirjasta, Farang style. Jos et ole koskaan käynyt Farang -ravintolassa Helsingissä, käy ja nauti. Parempaa ruokaa ei saa.

IMG_1137 IMG_1146

Namu fiilistelemässä omaa herkkuaan, possunkorvaa.

IMG_0970 IMG_0954

 

Kerran oon tänä kesänä ollut ottamassa aurinkoa, kerran :D! Aika sad. Onneksi se yksikin kerta oli tosi kiva, oltiin parhaan kamun kanssa Suomenlinnassa.FullSizeRender (7)Hah, saan viimeistellä tän bloggauksen metrossa, täällä mä nyt istun läppärin kanssa kännykästä jaetulla netillä, matkalla kampaajalle. Latasin kyllä valmiiksi lisää kesäkuvia, laittelen niitä next :) Oli kyllä tosi virkistävää ja kivaa kirjoitella. Tykkään tosi paljon bloggailusta ja teistä lukijoista! Toiseksi viimeisimmässä bloggauksessani edellisestä kampaajakäynnistäni nousi kunnon haloo ja siellä onkin nyt viime päivinä käyty ihan jännää keskustelua kommenttiboksissa. Innostuin siellä kirjoittamaan sen verran, että olisi voinut tehdä ihan oman postauksen :D Jos olet miettinyt miksi kampaamoiden hinnat ovat niin korkeat, käy kurkkaamassa minun ja kampaajan keskustelu :)

Huomenna jatkan höpöttelyä uuden tukan kera!

XOXO,
Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebook: täällä

Aku

12 vastausta artikkeliin “Joskus on kivaa elää muuallakin kuin verkossa”

  1. Moikka!

    Haluaisitko vähän neuvoa tällaista tyhmää… Olen tässä jo 4 vuoden aikana lihonut aika paljon (minulla ei koskaan ennen ollut tapana lihoa, olin aina normaalipainoinen kunnes jotain tapahtui). Edelliseen normaalipainoon verrattuna liikakiloja on tullut 25kg verran. Hävettää, itkettää ja oksettaa oma kroppa.. On aina niin ihana katsoa kaikkia fitnessmimmejä tai ihan muutenkin terveellisiä mimmejä, niin kun sua. Sitten on aina etovaa katsoa itseään.. En tiedä miten voisin aloittaa terveellisen elämäntavan.. Olen heikko ja huonolla mielialalla helposti antaa itselleen luvan herkutella. Tuntuu todella, painotan siis todella epätodelliselta uskoa että voisin oikeasti laihtua. Ihan kun se vaan tapahtuisi muille, ei minulle.

    En ole liikunnan ystävä, tai en ainakaan nauti juoksemisesta ja hölkkäämisestä. Se vaan sattuu kun paikat höllyää eikä keuhkot jaksa. Punttisali ei oikeen sovi opiskelijan budjettiin. Tykkäisin ehkä vähän zumbamaisesta liikunnasta enemmän, jotain mitä voisi tehdä kotoseinien sisällä ettei muut katsele.

    Haluan tätä niin kovasti, haluan saada vielä hyvän vartalon kun olen nuori eikä olla lopunelämä oman kehoni vanki.. Mutta en tiedä miten alottaisin, miten pysyisin vahvana ja löytäisin sen oman rutiinin… Ehkä vaan kaipailen ammattilaisen rohkaisua ja tietämystä siitä, että jos siihen ryhtyy niin sitä kyllä tulee näkemään muutosta.

    Terkuin,
    ”Minna”

    • Moikka Minna!

      Salitreeni on oman kokemuksen mukaan paras tapa päästä kiloista eroon ja muokata kroppaa. Opsikelijana sinulla on varmasti jokin koulun kuntosali? Edullisimmat yleiset kuntosalit ovat noin 30€/kk ja esim. Unisport taitaa olla noin 100€ vuosi. Toki on muitakin liikuntamuotoja ja kaikki liikunta on hyväski! Pitää vaan rohekasti kokeilla niin löytyy se oma juttu!

      Tiedän kokemuksesta, ettei sinne kuntosalille ole aina niin helppoa mennä. Näin kirjoitin vähän aikaa sitten omalle valmennettavalle, jolla oli samankaltaisia fiiliksiä:

      Monille suurin kynnys salille mentäessä on tunne siitä, että ”kaikki kattoo”.

      Todellisuudessa kaikki on siellä itseään varten ja kun treenaa oikeasti kovaa, on osaava ja omistaunut treenaaja: ei silloin ole aikaa edes katsella mitä muut tekee. Itsekin salilla omia treenejä vääntäessäni tuttavat saa tulla ihan naaman eteen heilumaan, että huomaisin heidän olevan paikalla. En todellakaan näe mitään vilkutuksia tai kuule mitään moikkauksia kun treenaan. En tee sitä tahallaan, se vaan menee niin kun kunnolla keskittyy. Saankin usein pahoitella ”huonoa käytöstäni” kun en lukuisista yrityksistä huolimatta ole kuulemma moikannut :D

      Samoin toimii jokainen muu osaava ja keskittynyt treenaaja. Samoin valmentajat, jos on valmentamassa niin ei näe muita kuin oman asiakkaan hänen treenatessaan. Jos on aikaa katsella muita, ei keskity valmennettavaan tarpeeksi. Parannettavaa löytyy siis hänessä eikä sinusta jos joku koutsi kyyläilee. Koutsejakin on joka lähtöön.

      Yleensä mitä enemmän ylipainoa on sitä vaikeampaa on astua salille. Aina kun näen ylipainoisen henkilön salilla, tekee mieli näyttää peukkua ja toivottaa hyvää treeniä. Mutta luuletko, että se henkilö katsoo minua ja lukee ajatukseni juuri tuollaisiksi kun katseemme kohtaavat? Noup. Ei pidä olettaa ;)!

      Muistan ikuisesti sen kerran kun salialokkaana olin treenannut ensimmäisen vuoden ja lämmitellessäni toinen treenaaja sanoi, että ”Sä oot kyllä muuttunut tosi paljon!” – tuli niin hyvä fiilis! Sen jälkeen olen aina silloin tällöin kehunut kanssatreenaajia milloin mistäkin ihan kivoista treenikengistä lähtien :)

      Kun vaan ahkerasti käy salilla, siitä tulee tuttu paikka, sellainen minne on helppoa tulla. Vielä helpommaksi sen tekee kun juttelee muiden kanssa, ihan vaan just vaikka moikkaamalla pukkarissa olevia saapuessasi (mua moikataan takaisin vaan 50% kerroista, eli ei pidä masentua jos ei kuulu vastausta :D moikkaan silti koska ne toiset 50% tulee iloisiksi ja huomioiduiksi) tai salilla kun näkee jonkun, kenen kanssa treenaa usein samaan aikaan. Treenasin pitkään yksin Malmin FIX:illä ja lopulta siellä oli kymmenisen puoltuttuja, joiden moikkaamista ja moikkauksia oikein odotin joka kerta kun astuin salille ja silloin olin tosiaan vielä ihan aloittelija :) Nyt olen ollut nykyisellä salilla 9kk ja viime viikolla sain moikkaajakaverin numero 2! Vielä iso bodari, jonka olen ajatellut (tietty) katsoneen minua pikkutyttönä, joka vähän valmentelee muita pikkutyttöjä :D Oma mieli menee kyllä välillä turhan kierroksilla itse kullakin ;) I should know better! Viimeinen kaikki-kattoo-mua-fakta on siis se, että KAIKKI muutkin ajattelee niin :D

      Salitreenin ykkössääntö aloittelijoille: hanki itsellesi valmentaja vähintään tekemään sinulle treeniohjelman ja näyttämään sen tekniikat. Näin salilla ei tarvitse palloilla eksyneen näköisenä ja saat itsevarmuutta omaan treenaamiseen kun tiedät mitä teet. Jos sitten joku tekniikka vielä mietityttää niin kysy salin henkilökunnalta neuvoa. Ei ole yhtään noloa pyytää apua, päinvastoin. Niin ja nimenomaan noilta isoilta bodareilta voi myös kysyä rohkeasti pikaista neuvoa heti kun huilaavat sarjojen välissä! He ovat (selvästikin) osaavia, mutta kuka tahansa on otettu kun pyydetään neuvomaan, muista se :)! Itse olen aina ollut iloinen kun joku kysyy neuvoa, tulee sellainen olo, että ”näytänpä osaavalta” :D Tulisi varmasti itselleskin jos joku kysyisi sinulta :)? Kesken sarjan ei kannata höpötellä muille, eikä myöskään valmentajille, joilla on sillä hetkellä valmennettava treenattavana. Minulta välillä kysytään jopa samaan aikaan kun kannustan rankkaa sarjaa suorittavaa omaa valmennettavaani, enkä tietysti silloin voi jutella koska huomioni on jo varattu toiselle ja hän maksaa siitä.

      JOS joku on joskus niin idiootti, että katselee jotenkin alentavasti niin katso takaisin! Harvemmin näin kyllä on, metrossa mua aina mulkoillaan jos syön siellä ja silloinkin mulkkaisen joka kerta niin vihaisesti takaisin, että tyyppi pelästyy pahanpäiväisesti ja kyyläily loppuu siihen ;)

      Iso apu on myös musiikista! Tee jokin kiva oma soittolista ja kuuntele sitä treenatessasi joko puhelimesta tai vaikka mp3-soittimesta, vielä helpompaa pysyä omassa maailmassa. Itse käytän langattomia kuulokkeita (puhelin soittolistoineen juomapullon vieressä lattialla) ja kuuntelen innostavaa musiikkia sellaisella volyymillä etten kuule omaa puuskutusta, näin saan enemmän irti ja voin keskittyä tekemiseen kuolevalta kuulostavan puuskutuksen analysoimisen sijaan :D

      Etenkin kun ikä lähenee 30-vuotta aineenvaihdunta hidastuu ja samoilla elintavoilla painoa saattaa alkaa kertyä. Jos syöt enemmän kuin kulutat, ihana sama minkä ikäinen olet, painoa kertyy. Sitä enemmän tietty mitä enemmän syöt yli kulutuksesi. Joskus harvoin taustalla saattaa olla myös sairaus ja se kanttaa tutkituttaa lääkärillä jos panonnousu ei selity muill tavoin tai olo on muuten epänormaali, eli suosittelen ensisijaisesti menemään sinne. Lääkärin yleistarkastus on myös edellytys jokaiselle valmennettavalleni, joka ei ole harrastanut liikuntaa aiemmin tai pitkään aikaan – näin menettelevät myös muut vastuulliset liikunta-alan ihmiset.

      Ylipainoisena liikkuminen on raskasta, se on selvä. Terveellisten elämäntapojen ja uusien arjen rutiinejen myötä paino saadaan alas ja kun niitä rutiineja jatkaa, se myös pysyy siellä, eikä liikunta ole enää ikävää. Alussa pitää vaan taisella. Kaikki, jotka oikeasti haluavt tuloksia myös saavat niitä. Yleiskunto nousee yleensä huomattavasti lujempaa kuin mitä osataan odottaa :) Kaiken a ja o on hyvät ja etenkin ruoan puolesta monipuoliset ohjeet osaavalta henkilöltä. Ilman riittävää tietämystä on todella vaikeaa laihduttaa tai ainakaan saada painoa pysyvästi alas. Ensin täytyy oppia miten unelmavartalo saavutetaan, jotta se on mahdollista pitää ;)

      Toivottavasti tästä oli apua?

      Laita vaan meiliä renvall@boostfactory.fi jos olet jossain vaiheessa kiinnostunut valmennuksesta :)

  2. Toivottavasti jaksat pian kirjoitella jatkoa siihen kyysymyksiä lukijoilta sarjaan, sitä ruokapuolta odotellaan jo^^ihanaa kun olet silti edes vähän lomaillut!

    • Heippa Lukija ja kiitos kommentista :) Talllensin sillon Q&A postauksesta kaikki kommentit ja pari osaa on vielä luonnoksissa. Meni silloin joku 10-12h kirjoittaa ne 2 aiempaa vastauspostausta, joten pidin pienen breikin :D On kyllä tulossa, en ole unohtanut <3

    • Kiitos! Ne on Miss Selfridgen mallistoa 2013 ja ostettu Lontoon myymälästä. Oli kyllä vielä viime vuonna niiden nettikaupassa, ilmeisesti suosittu malli :)

    • Hei Jutta! Paljon paremmin! Sai tervehtyneen lausunnon, toki olen silti huolissani 24/7 :D Namun kuulumisia ja uusia toilailuja päivittelen viikottain instagramiin @aurorarenvall tai https://instagram.com/aurorarenvall/ :) Viimeksi tänään pentu pääsi kokovartalopesuun kun oli syönyt luomivärini, rikkonut sen matolle ja pyörinyt siinä…

    • voi apua! :D onpas hän hupsu. täytyykin alkaa seurailla sinua siellä! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta