Koiranpennullamme todettiin kasvuhäiriö, suuri suru meidän perheessä

Itkin varmaan 3 tuntia sinä päivänä kun sain kuulla ihan puskista, että meidän maailman iloisimmalla ja reippaalla Namulla on osteokondroosi (OCD), eli luutumishäiriö molemmissa olkanivelissä.

Namu oli tasan 6kk kun tämä todetiin pari viikkoa sitten. Namu oli juossut koirapuistossa penkkiä päin (perus sähläävä panssarivaunu), päästänyt kamalan inahduksen ja ontunut jalkaa on-off seuraavan viikon. Jalkaa tunnusteltiin, väännettiin ja painettiin – mikään ei aiheuttanut kipua. Pidettiin rauhallinen lepoviikko, sillä ajateltiin että on ohimenevää. Ontuminen väheni joka päivä. Viikko tämän jälkeen tapasimme metsälenkillä naapurin ihanan saman ikäisen pennun ja nää sitten telmi yhdessä aikansa. Ei mennyt kun 10 min ja Namun ontuminen oli pahempi kuin aiemmin. Soitin heti Lasselle, joka tuli hakemaan meidät autolla. Varasin samalle päivälle ajan eläinlääkäriin.

Mentiin vastaanotolle ihan hyvillä mielin, että varmaan joku revähdys tai vastaava.

/srv/www/fitfashion wordpress/releases/20150429070043/app/wp content/uploads/sites/30/2015/05/Unnamed 8

Järkytyin kun eläinlääkäri väänteli jalkoja ja ihan ääritaivutuksessa huomattiin kipua. Lääkäri selvensi, että kyse on nyt nivelestä ja että koira pitää röntgata heti ja nukuttaa sitä varten. Namuhan on ollut aiemminkin röntgenissä keuhkotulehduksen takia ja selvisi siitä reippaana ja yhteistyökykyisenä ilman nukutusta. Nukutuksessa on aina pieni riksi, joten kysyin tietty, että onko se pakollinen. Lääkäri selitti, että näissä nivelkuvissa täytyy laittaa niin erikoisiin asentoihin, ettei onnistu hereillä. Namu sai piikin ja ehkä kolmessa minuutissa se vaipui uneen. Kuvat saatiin tosi nopeasti ja syy selvisi heti. Namulla todettiin osteokondroosi molemmissa olkanivelissä, eli kasvuhäiriö, jossa luutuminen ei suju niin kuin sen kuuluisi. Osa luusta jää luutumatta sen kasvaessa. Siinä missä pitäisi olla luuta onkin rustoa, joka näyttää kuvissa sellaiselta röpelöiseltä alueelta muuten sileän olkaluun pinnassa. Tästä rustosta irtoaa liikkeessä usein pala, joka hankaa niveltä entisestään. Jos näitä irtopaloja ei poista koiralle kehittyy takuulla nivelrikko ja se joutuu elämään kipujen kanssa.

Hoitaja sanoikin, että hänen mielestään näissä tilanteissa koira joko leikataan tai lopetetaan. Ymmärrän täysin, enkä itse haluaisi missään tapauksessa tieten tahtoen katsoa temmeltävää pentua, jonka nivelet hajoaa päivä päivältä yhä enemmän.

Järkytyimme myös kun röntgenissä näkyi, että vasen puoli, jota Namu ei ollut ontunut lainkaan ja luulimme sen olevan terve, oli itseasiassa paljon pahemmin hajalla! …eli jos Namu ei olisi juossut sitä penkkiä päin tämä olisi luultavasti selvinnyt paljon myöhemmin :( Onni onnettomuudessa.

Tässä Namu telmimässä ennen diagnoosia. Videota kuvatessa koirasta ei näe minkään olevan vialla, mutta todellisuudessa kasvuhäiriö oli jo kehittynyt tietämättämme.

Brittiläinen radiologi vahvisti osteokondroosin vielä tämän ensimmäisen lausunnon tueksi. Pyysimme leikkaustarpeesta arvion kolmelta eri ortopedi kirurgilta ja kaikki olivat sitä mieltä, että ehdottomasti pitää leikata.

Namu ennen diagnoosia
Namu ennen diagnoosia

Käytin useita tunteja aiheen googlaamiseen, eikä siitä valitettavasti löytynyt kovin paljon tietoa. Sen opin, että näistä usein vaietaan. Vastuuntunnottomat kasvattajat toteavat tämän koirallaan, leikkauttavat sen ja topimumisen jälkeen katsovat sen olevan ”terve” ja teettävät sillä pentuja. Kukaan ei saa tietää terveyshistoriasta, sillä siitä vaietaan ja perimä vaan jatkuu.

Kasvuhäiriöt (ainakin etujalkojen) ovat yleisimpiä isorotuisilla koirilla kuten esimerkiksi juuri bulldogeilla. Tämän vuoksi vastuullinen kasvattaja kuvauttaa aina vanhemmat, joilla pentuja on ajateltu. On myös hyvä olla perillä muiden sukulaisten terveyshistoriasta. Näin varmistetaan mahdollisimman terveet pennut.

On myös olemassa kokonaisia rotuja, joilla tätä ei tavata ollenkaan, mutta sitten löytyykin yksi pentu, jolla kasvuhäiriö todetaan. Eli aina ei ole kyse juuri sen pennun vanhemmista, vaan kyseessä voi olla myös huono tuuri. Samoin kuten ihmisillä esiintyy sairauksia, joita lähissuvussa ei ole lainkaan.

Vastuullinen kasvattaja haluaa aina kuulla kaikista terveyslöydöksista ja huomioi ne tarkasti tulevaisuuden jalostuksessa.

Isorotunen pentu kannattaa aina kuvauttaa 5kk iässä, jolloin nämä muutokset eturaajoissa yleensä esiintyvät. Näin niihin voi puuttua ajoissa, kuten me nyt onneksi pystyttiin. Kasvattajat usein kannustavat kuvauttamaan koirat 1-2v iässä, jolloin luustomuutokset ovat kehittyneet kunnolla. Silloin on usein jo liian myöhäistä pelastaa koira, mutta kasvattaja saa tarkan käsityksen perintötekijöistä. Tämä on hyvä ymmärtää, jotta osaa tehdä parhaat valinnat sen oman yksilön terveyden eteen.

Namulla on oikein hyvä ennuste terveeseen loppuelämään. Siitä ei koskaan tule minkään raskaan lajin harrastekoiraa, kuten taakanveto, petojahti, agility, metsästys.. Ei sillä, että olimme mitään noista halunneetkaan harrastaa aktiivisesti tai että edes itse pidän mainittuja lajeja järkevinä muutenkaan tämän rodun kohdalla.

Sanomattakin selvää, että Namulla ei teetetä pentuja. Sekään ei ollut listallamme, eli sen suhteen ei tullut pettymystä. Halusimme Namusta perhekoiran, jonka kanssa on kivaa ulkoilla ja harrastaa tottelevaisuutta – näitä pystymme toteuttamaan :)

Namu saikulla odottamassa leikkausta
Namu saikulla odottamassa leikkausta

/srv/www/fitfashion wordpress/releases/20150429070043/app/wp content/uploads/sites/30/2015/05/Unnamed 5unnamed (13)

Sitä ennen meillä on nyt pitkä kuntoutusjakso edessä. kuten kerroin selvitin parhaita kirurgeita ja päädyin valitsemaan Seinäjoen Animagin Jarmo Rintsalon ja Viikin Yliopistollisen Eläinsairaalan Pauli Keräsen välillä – molemmat ymmärtääkseni yhtä kokeineita ja suorittavat tätä olkanivelen tähystys -toimenpidettä usein. Tämän jälkeen selvittelin hintoja. Viikissä hinta noin. 3000€ ja Seinäjoella 1217€.

Veimme Namun Seinäjoelle viime tiistaina. Operaatio kesti noin pari tuntia, jonka jälkeen söpöläisemme oli opiaateista sekaisin heräämössä, silti heiluttamassa pikku häntäänsä kun kuuli äänemme <3 Jarmo oli kyllä niin ammatillinen, osaava, varmaotteinen ja luetettava – ehdottomasti suosittelen! Todella hyvin mielin jätettiin meidän pikkuinen hänen hoitoonsa.

/srv/www/fitfashion wordpress/releases/20150429070043/app/wp content/uploads/sites/30/2015/05/Unnamed 3

Operaation jälkeen vauva vietiin heräämöstä takaoven autta meidän auton eteen, minne oltiin tehty sille matkustustila. Matka kotiin Helsinkiin kestin noin 4 tuntia ja Namu nukkui / lepäsi koko matkan. Pari kertaa nousi ihmettelemään, rauhoittelin ja se painoi kiltisti päänsä takaisin tyynyyn. Noin 15 min välein tarkistimme koko matkan ajan, että se hengittää ja voi niin hyvin kuin mahdollista.

/srv/www/fitfashion wordpress/releases/20150429070043/app/wp content/uploads/sites/30/2015/05/Unnamed

Voitte vaan kuvitella miten paha mieli voi tunnolisella omistajalla olla kun 6kk ikäinen koiranpentu ei kehitykään normaalisti. Etenkin kun itselläni on ollut aiemmin elämässä ongelmia lonkkanivelten kanssa, tiedän tasan miltä tuntuu kun ei saa elää normaalisti.

Ensimmäinen ilta ja yö kotona toimenpiteen jälkeen oli ihan kamala. Heti tultuamme kotiin alkoi ulina ja se kesti 4 tuntia, varmaan enemmänkin, sillä nukahdimme Lassen kanssa olohuoneen matolle sen viereen kello 01:00.

Niin ja se ei ollut mitään perus ulinaa, vaan sellaista sydäntä raastavaa itkua.

Aamulla heräsin siihen kun valkoinen bulldoginpoikanen nuuskutti maailman ihanimmalla kuonollaan naamaani ja heilutti ihan innoissaan häntäänsä. Sitä ilon tunnetta, että sillä oli parempi olo. Tulee ihan kyynel silmään kun kirjoittaa tästä ja muistelee sitä..

Ensimmäisen vuorokauden jälkeen kohtasimme uuden ongelman: Namu oli ”normalisoitunut” ja riehui pää kolmantena jalkana. Se istui vinossa lattialla, katsoi mua silmiin silmät suurena, katse lasittuneena, hengittämättä. Meni 2 sekunttia ja se pomppasi tasajalkaa ilmaan, säntäsi oikealle, säntäsi vasemmalle, kieri lattialla ja haukahti, että ”nyt riehutaan!” Apua.

”Ei! Ei riehumisia, nyt pitää rauhoittua!”

Jokainen riehuminen rasittaa niveltä ja pitkittää parantumista. Voitte vaan arvata (osa tietääkin omasta kokemuksesta) miten vaikeaa on tämän ikäistä pentua pitää lähes 0 liikunnalla, rauhallisena ja lepäävänä… Hermoja raastavaa. Ei alussa kotona uskaltanut melkeen edes hengittää kun pelkäsin, että se innostuu ihan mistä vaan.

Nyt 3 päivää myöhemmin ollaan opittu käyttäytymään kotona erilailla, jotta Namu olisi mahdollisimman rauhallinen vuorokauden ympäri. Se saa ruokaa kongista, possunkorvan ja puruluun per päivä, temppujen harjoittelua (sellaisia joissa voi istua tai maata, eli ei tarvitse liikkua) ym. Kun tullaan kotiin ei ilakoida sen kanssa niin kuin ennen ”Oooooi, kuka on odottanut täällä KUKA?!? Ihana voi söpöliini, tule tänne, annan hali, eikääää Vooooi kun se on iloinen…”

No more.

Me ollaan alusta asti opetettu ettei saa hyppiä vaikka olisi kuinka innoissaan, nyt hillitään vaan sitä muuta yleistä intoa ja paikallaan hytkymistä, eli ei olla itse niin innoissaan vaikka se olisi kuinka iloinen. Ei ole kivaa, mutta koiran edun mukaista nyt.

/srv/www/fitfashion wordpress/releases/20150429070043/app/wp content/uploads/sites/30/2015/05/Unnamed 3/srv/www/fitfashion wordpress/releases/20150429070043/app/wp content/uploads/sites/30/2015/05/Unnamed/srv/www/fitfashion wordpress/releases/20150429070043/app/wp content/uploads/sites/30/2015/05/Unnamed 2/srv/www/fitfashion wordpress/releases/20150429070043/app/wp content/uploads/sites/30/2015/05/Unnamed 1

Kotona leluja saa kevyesti riepotella, mutta ei heittää, eikä harrastaa vetoleikkejä. Joka päivä Namu tuo jonkun sen lempilelun meidän syliin ja pyytää leikkimään sillä :)

Nyt syödään 3 viikkoa kipulääkkeitä ja sen jälkeen Namu saa eläinlääkärillä yhteensä 4 Cartrophen -injektiota ihon alle viikon välein. Olkanivelissä on siis kasvuhäiriön seurauksena tulehdustila, joka pyritään poistamaan kipulääkkeillä ja injektioilla. Nivelten tueksi Namu tulee saamaan koko loppuelämänsä nivelvalmisteita päivittäin.

Tähystyksestä tuli 2 tikkiä per puoli ja ne poistetaan 10 päivän jälkeen. Tikkejen päällä on laput suojaamassa ettei Namu vahingossa (tai tahallaan…) raavi tikkejä auki. Huomattiin tokana päivänä, että laput irtoaa aika helposti ja siksi piti kehittää suoja niiden päälle, eli vähän noloa kyllä, Namu kulkee nyt Lassen bokserit päällään :D Se kyllä toimii, laput pysyvät paikallaan siellä alla ja tikit visusti suojassa. Leikkasin boksereista jonkun näkösen viitan siihen päälle, ei missään nimessä hieno, mutta toimii eikä Namua haittaa onneksi lainkaan. Tosi reippas on ollut, kertaakaan ei ole yrittänyt päästä siitä eroon.

/srv/www/fitfashion wordpress/releases/20150429070043/app/wp content/uploads/sites/30/2015/05/Unnamed 1/srv/www/fitfashion wordpress/releases/20150429070043/app/wp content/uploads/sites/30/2015/05/Unnamed 2unnamed (10)

Kasvattajalta emme ole suruksemme saaneet tukea :/ Kun aloitin tämän tutkimisen en siis tiennyt mitään. Tyhmänä ja hyväuskoisena en tullut edes ajatteeksi, että perustarkastuksen läpäissyt pentu voisi myöhemmin sairastua näin pahasti. Olen ollut aiemmin tekemissä vain terveiden koirien kanssa ja siksi kaikki tämä oli ihan uutta. Perusajatuksena, että tietyillä muilla roduilla on lonkkaongelmat on tosi yleisiä, pieneillä koirilla hammasongelmat ja jos jotain muuta saattuu niin tapaturmana… Nyt on 1000 kertaa viisaampi olo kaiken uuden tiedon myötä. Toisaalta on edelleen tyhmä olo, ettei aiemmin ole ymmärtänyt olla vaativa ja perusteellinen. Kaikesta huolimatta emme vaihtaisi meidän Namua mihinkään <3

/srv/www/fitfashion wordpress/releases/20150429070043/app/wp content/uploads/sites/30/2015/05/Unnamed 6/srv/www/fitfashion wordpress/releases/20150429070043/app/wp content/uploads/sites/30/2015/05/Unnamed 7

Yksi ihan paras asia on ollut ihanien ihmisten tuki! Tuntemattomat ihmiset ovat tästä kuultuaan laittaneet minulle Facebookissa yksityisviestiä, kertoneet omista kokemuksistaan ja antaneet kullan arvoisia ohjeita hoitoon, fyssareihin ja lisäravinteisiin. Paras vinkki on ehdottomasti ollut liittyä Facebook -ryhmään ”Koiran nivelrikko” – siellä vasta tukea on saanutkin <3 Kiitos kaikille ihanille sydämellisille meitä auttaneille ihmisille, olette korvaamattomia!

Moni sieltä (ja muualta) on vinkannut meille Sanna Karppisen Koiran nivelvaivat ja niiden hoitaminen -kirjasta, jonka kävin tänään heti lainaamassa kirjastosta. Kirja on julkaistu tänä vuonna ja innolla odotankin oppivani lisää ja uusinta tietoa, miten meidän koiralle saadaan luotua paras mahdollinen toipuminen ja pitkä loppuelämä. Tänään luinkin yhdeltä istumalta puolet kirjasta – siitä on nyt jo ollut paljon apua. Kirjassa on ihanasti painotettu myös omistajan jaksamista, surua ja stressiä. Toinen puoli luetaan seuraavan 24h aikana, jonka jälkeen kirja siirtyy Lasselle luettavaksi.

Kirja vahvisti heti alkuun sen, että olemme tähän mennessä pitäneet Namusta huolta juuri niin kuin pitää. Turvallisimmaksi ravinnoksi luokiteltiin isorotuisille pennuille tarkoitettu laadukas kuivamuona, jota olemme antaneet (Britt Large Breed Puppy) ja normaalipainossa pitäminen. Vahvistin vielä viimeeksi kirurgilta, että onhan Namu oikean painoinen ja sitähän se oli. Kylkiluut tuntuu paineltaessa ja vyötärö erottuu selvästi. Aikuisia nivelongelmaisia voi pitää jopa hitusen alle normaalin (ei kuitenkaan useita kiloja), mutta kasvavana pentuna normaalipaino ja riittävä ruoka on tärkeää.

/srv/www/fitfashion wordpress/releases/20150429070043/app/wp content/uploads/sites/30/2015/05/Unnamed 11

Seuraavat 2 viikkoa menemme ulos vaan tekemään tarpeet. Parin viikon kuluttua lenkkejen pituuttaa saa pikkuhiljaa pidentää, mutta edelleen pidettävä hihna tiukalla, ettei pääse ottamaan mitään spurtteja. Tärkeää tarkkailla ettei kävely aiheuta ontumista. Juhannuksen jälkeen lumipallon voi kuulemma päästää vapaaksi! Silloinkin riehumista pitää hillitä, eikä sitä voi päästää muiden koirien kanssa painimaan, mutta saa siis ottaa iisimmin.

…että tätä meille nyt kuuluu. Tulen tietysti jatkossakin päivittämään tänne ja instaan Namsulin kuulumisia. Toivon ihan hirmuisesti, että tämä postaus nousee googlessa, jotta tulevaisuudessa samassa tilanteessa olevat löytävät helposti lisää tietoa, ehdottomasti haluan jakaa oppimani!

/Aku, Lasse & Namipala

Instagram: @aurorarenvall
Facebookista ja Bloglovinista saat uusimmat päivitykseni kätevästi 

Lisää Namun toipumisesta: Namun kuulumisia – siis apua! 

Kuulumisia 1,5-vuotta leikkauksen jälkeen sekä tärkeää tietoa nivelongelmaisen koiran lisäravinteista.

Aku

51 vastausta artikkeliin “Koiranpennullamme todettiin kasvuhäiriö, suuri suru meidän perheessä”

  1. Ihanaa kuulla että Namu on toipumassa! Itsellä 11vk ikäinen pentu, voin vaan kuvitella miltä tuntuisi jos sairastuisi vakavasti… Voimia teille ja Namulle toipumiseen!

  2. Onni onnettomuudessa. Oli ikävää lukea tästä, mutta tosiaan onneksi Namu törmäsi siihen penkkiin, sai ajoissa hoitoa. Hänellä on selvästi myös hyvä perhe, joten hyvät on Namun oltavat <3 Tsemppiä ja jaksuja! :)

  3. Voi ei, paljon tsemppiä ja toipumista Namulle! <3 Pakko myöntää että repesin kyllä ihan totaalisesti noille Lassen boksereille! :DDD
    Onko kasvattaja siis pessyt kätensä tästä kokonaan, vai saatteko ostohinnasta osan takaisin kuten virheestä kuuluisi saada?

    • Hahaa en ihmettele :D Nyt Lasse on itekin hieman alkanut häpeilemään niitä ja ulkos mennessä laittaa sadeloimen tohon päälle x) Mulla on kauhea tarve selittää ohikulkijoille, että ”Niin hei, tällä on nyt tällanen viritys kun on tullut just leikkauksesta..!” :D Kattoo vaan, et kiva hullu… :D

      Kasvattajasta: mahdollisen riitauttamisen takia en voi kommentoida :/

  4. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta, vaikka aihe onkin surullinen. Itse olen käynyt läpi vähän vastaavantyyppisen. Saksanpaimenkoirani takajalka murtui sen ollessa 4-vuotias, ja siitä alkoi sen koko loppuelämän (kuoli 13-vuotiaana) kestävä prosessi. Jalkaa leikattiin kahdesti, poistettiin luupiikkiä, se söi nivelvalmisteita, kävi säännöllisesti akupunktiossa ja hierojalla, ja kokeiltiin myös osteopatiaa. Viimeiset pari vuotta se söi myös kipulääkettä päivittäin ja pysyi oireettomana sen avulla. Cartrophenit oli meilläkin käytössä.

    Nivelvalmisteista: paras hinta-laatu-riittoisuus -suhde on tällä: http://hunsvotti.fonectanverkkokauppa.fi/product/29/grand-ha-synergy–550-g-nivelille-koirat . Tuossa on myös hyaluronihappoa, mitä ei suurimmassa osassa nivelvalmisteita ole.

    Tsemppiä Namulle! Onneksi sillä on noin asialle paneutuvat ja tiedonjanoiset omistajat; nyt sillä on ainakin mitä parhaimmat edellytykset elää mukavaa peruskoiran elämää.

    • Kiitos ihanista sanoista ja omista kokemuksista! Ehdottomasti tutkin linkittämääsi valmistetta, kiitos siitä <3

      Mielelläni jaan meidän kokemuksia kaikille kuulolla olevilla, jotta useampi olisi tietoinen näistä ongelmista ja mahdollisista ratkaisusta. Onkin ollut loistavaa tänään lukea kaikkien kommentteja, näin sitä tukea ja tietoa vaan löytyy :)

  5. Voimia Namulle :) onneks huomasitte vaivan jo näin alussa ennenkun on kerennyt nivelrikko muodostua :)

    • Kiitos Johanna! Näin ajatellaan itsekin, että onneksi just nyt! <3

  6. Aina kamalaa, kun oma lemmikki sairaana, ne kun ei aina edes näytä kipua ja kärsivät hiljaisuudessa :/ Onneksi Namun vaiva selvisi näinkin nuorena niin edessä on vielä ihana, pitkä elämä <3

    • No näin on :( Tuosta nivelvaiva -kirjastakin luin juuri, että osa koirista peittää kipua erityisesti omistajien läsnäollessa esim. taivutukset ja painelut – ei välttämättä reagoi kun omistaja tekee sen ://

      Bulldogit on just muutenkin erityisen korkealla kipukynnyksellä varustettuja, ei valita oikein mistään. Ei hyvä :/ Tässä pitää nyt sit opetella lukemaan millon koira kipuilee. Tossa samassa kirjassa oli tosi hyvin selvennetty eri nivelten kipuja millaisesta käytöksestä ja asennoista ne pystyy havaitsemaan.

      Toivotaan, että paranee mahdollisimman pian ja pysyy oireettomana :)<3

  7. OCD ei valitettavasti pienellä pennulla näy, joten pentua ottaessa tästä ei voi tietää. Voi vain tutkia että vanhemmat sekä pennun suku on terve sairauden osalta ja toivoa parasta. Tämä on valitettavasti juurikin sellainen vaiva mistä monet vaikenee. Leikkaavat koiransa ja ovat hiljaa koko asiasta. Pahimmassa tapauksessa käyttävät koiraa jalostukseen. Agilityssä on paljon ihan huipulla asti bordercollieita millä OCD on todettu ja leikattu. Hyvin kestävät harrastamisen ja kisaamisen. Huolehtii vain muuten koiran kunnosta ja lihashuollosta. Bortsuista kerätään julkista tietokantaa OCD koirista, jos se auttaisi siihen ettei näitä koiria tai lähisukulaisia käytettäisi jalostukseen.

    Namulle paranemisia! Onneksi vaiva huomattiin näin pian ja Namu sai heti hyvää hoitoa. Jarmo on huippulääkäri. Vaikka Namulla menisi nyt ensimmäinen vuosi kuntoutuksessa niin sen jälkeen on vielä monen monta huippua vuotta telmiä :) Tsemppiä!

    • Minäkin olin tulossa sanomaan, että bordercollieilla OCD on harmittavan yleinen, sieltä puolelta löytyy varmasti kokemuksia, leikkauksesta, toipumisesta ja elämästä sen jälkeen.
      Toisaalta bulldog-tyylisen koiran kanssa en ehkä lähtisi agilityä olkanivelleikkauksen jälkeen harrastamaan, kun rakenne on vähän eri kuin bc:llä.

    • Hei kiitos kannustavasta viestistä ja vielä kokemuksen pohjalta :) Tuosta bordercollie -tietokannasta olen kuullutkin, loistojuttu!

      Toivottavasti tämän myötä ihmiset tunnistaa OCD:n entistä herkemmin, osaa varautua ja kysellä kasvattajalta. Ihanaa kun Jarmo saa lisää kehuja, vahvistaa meidän hyvää päätöstä, että valitsimme hänet ja varmasti jatkossa muutkin apua kaipaavat löytvät helpommin perille :)

  8. Meille tuli ruotisista aikoinaan täysikänen amstaffi uros. Sen tausta oli aika karua, oli joutua metsästäjän ampumaksi ja liikuntaa sai ,metrin päässä olevan narun kanssa. Lopulta uros päätyi meille ja tottakai me sitä lenkitettiin tuttuun tapaan ja vietiin metsään narttu koiran seuraks.. No sitten huomattiin,että uros alkoi ontua. Ontuminen pahentui muutaman päivän seuraamisen jälkeen. Vietiin eläinlääkäriin ja saatiin kuulla että uroksella oli pahat nivelrikot lonkissa. Eläinlääkäri sanoi ettei niitä voi leikata,että ainoastaan kivunhoitoa tai lopettaminen mikäli kivun hoidosta ei olisi apua. Tuolloin uros oli 3 vuotias.
    Nyt uros ollut meillä jo yli neljä vuotta ja elämänsä kunnossa. Päivittäin saa kipulääkettä ja Glucosamin valmisteita niin tabletteina kun ruuassa. Välillä huomaa,että kun on leikkinut meidän narttukoiran kanssa on ontumista enemmän mutta ei vaikuta kuitenkaan kivuliaalta. Hieron melkein päivittäin lonkkia ja tästä uros nauttii.. Myös omega 3 valmisteita annan säänöllisesti. Ja hyvä on muistaa jos joutuu kipulääkkeitä antamaan pitkiäkin aikoja kannattaa suojata eläimen vatsaa jollain vatsansuojalääkkeellä. Eläinlääkärit ei näitä aina muista kertoa.
    Tsemppiä teille, tiedän että tie tulee olemaan ajoittain kuoppainen mutta pääasia ettei eläin kärsi :)

    • Kiitos kokemuksistanne, tosi hurja menneisyys! Onneksi pääsi teille hyvään kotiin <3

      Ihanaa kuulla, että teillä on mennyt hyvin! Samoja valmisteitä käytetään täälläkin nyt :) Eri yhdistelmistä ja valmisteista on tosi paljon hyviä kokemuksia foorumit pullollaan. Tietty jokin toimii toisella paremmin kuin toisella. Ihanaa kun tätä tietoa jaetaa ja että on ihmisiä, jotka ymmärtää ja jaksaa panostaa ravintoon ja lisäravinteisiin myös koiransa kohdalla <3

      Mullekin ihan ykkösasia, ettei ole kipuja ja elämänilo pysyy yhtä kirkkaana kuin ennekin. Tällä hetkellä vauveli on jo ihan oma itsensä :) Tietysti noudatetaan ohjeita ja rajoituksia niin kauan kuin kuuluu, jotta pysyy näin nousujohteisena. Kiva vaan huomata miten toinen on iloinen, joksin olosuhteista turhautunut, leikkisä vesseli :)

  9. Toipumista Namulle! Kaverin bullmastiffi kuoli viime kesänä, olikohan se nyt 8-vuotiaana, juurikin nivelongelmien uuvuttamana. Onneksi ehditte huomata asian nyt, ettei olisi tarvinnut kohdata sitä pahinta vaihtoehtoa, eli koiran lopettamista :/

    -Marjo-

    • Kiitos paljon Marjo! <3 Tosi ikävä kuulla kaverin hauvelista, varmasti oli kuitenkin paras päätös, joksin vaikea sellainen :/ Usko tai älä, Amerikan Bulldogejen -facebook ryhmässä (suomalaisessa) meitä kannustettiin lopettamaan eikä leikkaamaan, ihan sillä perusteella ettei Namulla voi harrastaa mitään todella rajua… Ymmärrettävästi erosin ryhmästä, tuollaista kukaan jaksa kuunnella…

  10. Kyllä vaan noilla puhdasrotuisilla koirilla on aina jotain kremppaa. Lähipiirissäni ainoastaan sekarotuiset ovat terveitä, muilla on allergioita, lonkkavikoja ja selkävikoja. Jos itse otan joskus koiran, se on ehdottomasti sekarotuinen.

    • Mutta eipä sekaroituisetkaan usein ole muuta kuin kahden tai useamman puhdasrotuisen jälkeläisiä. Usein vielä vahinkopentuja, eli vanhempia ei ole kuvattu tai muutenkaan tutkittu välttämättä millään tavalla. H:lle siis kommenttina, ettei sekarotuisuus ole itsessään takuu terveydestä. Olet toki oikeassa, että monissa roduissa on surullinen terveystilanne.

    • Minulla on ollut viisi sekarotuista koiraa, ja kaikki ovat sairastelleet enemmän tai vähemmän. Yhden menetin pernakasvaimeen, se oli collien ja spk:n + tuntemattomien rotujen sekoitus. Lopetuksen tehnyt eläinlääkäri sanoi, että pernakasvaimet ovat spk-sukuisilla yleisiä. Eli jos huono tuuri käy, se sekarotuinen kantaa juurikin niitä omien rotujensa sairauksia perimässään.

    • Mäkin oon sitä mieltä, että on olemassa huonoa ja hyvää tuuria näissä, mutta sen lisäksi voi olla ihan suoraa huolimattomuutta rodussa kuin sekarodussa just silloin kun tietoa pimitetään ja mm. erittäinkin huonoiksi kuvatuilla lonkilla tehdään pentuja :/

  11. <3 tsemppiä! ihanan aito kirjoitus. minäkin täällä tippa linssissä, vaikka en teitä tunnekaan. itse olen mahdottoman eläinrakas ihminen ja joskus haaveissa omistaa oma koira. on hyvä, että tällaisistakin asioista joku kirjoittaa. :)

    • Voi kiitos Jutta <3 Mäkin oon niin eläinrakas kun olla ja voi ja siksi puistatattaa ajatuskin välinpitämättömistä kasvattajista :/ Miten voi tuottaa pentuja, eläviä olentoja, tähän maailmaan sitä ennen varmistamatta kaikin mahdollisin tavoin, että ne ja seuraavat sukupolvet ovat mahdollisimman terveitä? Sitten kun päätät mistä oman koiran haluat, muista kysyä kaikki mahdollisetkin sairaudet, vaikkei niitä lähisuvussa olisikaan tavattu, näin olet ainakin varautunut jos jotain epäilyttävää ilmenee. Äitini juuri kertoi omasta koiran ostostaan, jossa hänet pyydettiin pöydän ääreen istumaan kasvattajan luona. Kasvattaja puhui pitkään kaikesta koiraan liittyvästä ja suositteli useita tutkimuksia koiran elämä vaiheisiin. Lisäksi hän pyysi saada kaikki kerätty tutkimustieto myös itselleen, jotta kennelin koirat saataisiin jatkossakin pidettyä mahdollisimman terveinä. Näitä lisää <3

  12. Surullista kertakaikkiaan. Onni onnettomuudessa, että Namulla on vastuuntuntoinen koti ja hoidatte koiran kuntoon. Meillä on polvi- ja selkävaivaiset koirat. Kaikkein paras apu toipilasaikana on häkki. Vaikka olisi kuinka sydäntäraastavaa häkittää koiraa tuntitolkulla niin se on paras ratkaisu energiselle koiralle. Lainasin sopivan kokoisen häkin koirallemme polvileikkauksen jälkeen. Käytimme koiraa ainoastaan hihnalenkillä muutaman kerran päivässä ja muun ajan koira oli häkissä. Selkäkipuinen koiramme toipui häkissä pari viikkoa. Sydäntä särkevää se on vaan se on koiran parhaaksi. Nyt ovat kummatlin toipuneet ja toipilasaika on kuin ikävää painajsita vain.
    Toivon teille jaksamista tänä ikävänä ajanjaksona. Onneksi koirat toipuvat nopeasti kun ne saavat asianmukaisen hoidon ja riittävän kipulääkityksen.

    • Kiitos valtavasta tuesta ja omista kokemuksistasi Virpi! <3

      Mä mietinkin alussa häkkiä, varmasti olisin sellaisen suht helposti löytänyt. Nyt ollaan kuitenkin saatu hima rauhoitettua niin, ettei täällä enää riehuloida ja jos sitä yritetään, siitä huomautetaan heti ja se loppuu. Nyt havaittavassa turhautumisesta johtuvaa ajoittaista vinkumista, enkä mä sitäkään kuuntele. Sanoo vaan "Ää!" tai "Tssst!" niin hiljenee ja rauhoittuu. Kivaahan se ei ole, mutta ei nyt tarvitsekaan olla. Parantuminen on tärkeämpää kuin se, että "on kivaa". Oon myös huomannut, että nyt tylsistyneenä Namu on alkanut kokeilemaan rajoja vähän enemmän. Kattoo silmiin ja samalla nuolee ruokapöytää, vaikka hyvin tietää että sitä saa nuuskuttaa hetken, mutta ei missään nimessä koskea… Mun mielestä tässä on tärkeää pitää rajat yllä, ettei sääli sitä liikaa ja anna sen käyttäytyä miten sattuu. Varmasti moni omistaja sortuu tässä, niin kuin toi häkkikin, että vaatii päättäväisyyttä ja koiran todellisen edun ymmärtämistä ja mielessä pitämistä, että pystyy laittamaan sinne.

      Ollaankin annettu nyt selkästi enemmän huiomiota, rapsutteluita, tehtäviä ja rauhallisia pikku leikkituokioita kun ollaan huomattu sen kaipaavan niitä. Normaalisti Namu on aika itsenäinen pennuksi, eikä halua olla jatkuvasti halittavana. Nyt se on muuttunut, ei paljon, mutta selävsti. Hyvä fiilis kun osaa tunnistaa ja korjata käyttäytymistä tarjoamalla jotain mielekkäämpää / järkevämpää ajanvietettä :)

  13. Meillä berni kuvattiin 1v ikäisenä ja lonkat ja kyynärät huonot. Vanhemmat oli huippuyksilöitä ja tämä johtuikin ihan omasta tumpeloinnista ruuan kanssa kun koira oli ylipainoinen. Nuoren vielä löysät nivelet kasvoi tästä syystä huonoksi. Kipuja ei kuitenkaan ole ollut ja koira on nyt sporttimallinen hoikka ja reipas 3v. Syö Hyalutidinia 1kk jaksoja joka toinen kuukausi. Kallista ainetta mutta pitää nivelnesteen joustavaa ja ehkäisee nivelrikon syntyä.

    Olettehan olleet yhteydessä Namun sisaruksiin että käyvät kuvissa myös!

    Tsemppiä!

    • Heippa!

      Kiitos kokemuksistasi! Mukava kuulla, että koira on kivuton ja saa tarvitsemaansa hoitoa <3 Parasta kesää teille!

      Olen ollut yhteydessä muihin nyt, todella toivoin, että lähes 2 viikon aikana kasvattaja olisi itse ollut. Ei ole minun tehtäväni, mutta tietysti jokaisen koiran etua ajavana sen tein! Harmittaa suuresti, että näistä yritetään luistaa kaikin keinoin :( Vähintä mitä voi tehdä on tiedottaa.

  14. Luojan kiitos tämä postaus ei ollut muistokirjoitus Namusta, vaan pikkuinen toipuu kaikesta huolimatta. Jännää, miten itselle täysin vieraan koirankin sairaus voi pysäyttää. Tsemppiä paljon jatkoon! <3

    Mullakin kiinnostais, mitä kasvattaja sitten sanoi tuosta hommasta?

    • Moikka Jonna ja kiitos kommentistasi <3

      Hyvä vaan, että pysäyttää. Kertoo vaan siitä, että välittäviä sydämellisiä ihmisiä on olemassa <3 Toivon, että tämä pysäyttää usemman muunkin ja sitä kautta ennaltaehkäisee näitä tilanteita niin pitkälle kuin se suinkaan on mahdollista. Näistä kun ei puhuta, eikä tietoa hirveästi löydy ykkösellä kun sitä lähtee etsimään. On myös hyvä olla itse osaava osapuoli ostotilanteissa ja kysyä juuri oikeita kysymyksiä.

      Tuli ihan tippa linssiin äsken kun googlasin "olkanivel ostoekondroosi" ja siellä oli tämä teksti toiseksi ylimpänä! Onneasta soikea, että tuki ja tieto on taas askelen lähempänä sitä tarvitsevia <3

  15. Moi! Kommentoinkin sulle jo joskus aikaisemminkin. Meilläkin siis kaksi ambullia, nyt 8kk pentu ja 10vuotias mummunsa. On tosi ikävää kuulla tällaisesta ja harmittaa että kasvattaja on pessyt kätensä. Meillä on pennussa kahden vuoden terveystakuu, jos jotain sattuu, korvaavat pennun toisesta pentueesta. Rahallisia korvauksia ei ole. Meidän kasvattaja myös kuvauttaa kaikki ”siitokseen” käytetyt koirat sekä tutkivat mahdollisesti perityvät silmävaivojen kantajuudet. Olethan tutustunut kasvattajaan huolella, ennen pennun hankintaa? Jokainen hyvä kasvattaja varmasti haluaa tällaisen asian hoitaa fiksusti, onhan se ikävää julkisuutta tällainen. Paljonko Namu painaa, näyttää bully-rakenteiselta? Meillä molemmat sirompia standardeja, pienempi painaa nyt 21kg ja isompi n. 30kg.

    Toivottavasti Namu paranee ja saatte vaivat selätettyä. Saapi koira taas elää koiran elämää. =)

    • Moikka Maija!

      Namu painaa nyt 34,5 kiloa ja aikuisena tulee olemaan lähemmäs 50kg, iso mimmi ja pelkkää lihasta :)

      Kasvattajasta: mahdollisen riitauttamisen takia en voi kommentoida :/

      Teillä kyllä huippu-kasvattaja! Vaikka itse en ymmärrä miksei pennun ostaja saa valita uutta pentua TAI ottaa ostosummaa rahana? Jos siellä ylimääräinen pentu pyörii nurkissa niin eikös se kuitenkin olisi menossa myyntiin? Eikö niitä myyntirahoja voi antaa eteenpäin? Etenkin jos toinen (kuten me) ei todellakaan haluta toista pentua. Tulee sellanen olo, että mitä se oikein muka korvaa? Tuleeko meidän onni takas uuden pennun mukana, miten se sen alkuperäsen pennun terveyteen ja hyvään elämään vaikuttaa?

    • Ei kai se rahakaan sitä sairasta pentua korvaa :) Hyvityspentu on aika yleinen käytäntö. Jos kasvattaja on teille ostotilanteessa maininnut tällaisen sairauden olemassaolosta, niin aika hyvin on sillä saanut itsensä turvattua. Meillä erirotuisen kanssa tuli lista sairauksista, joita rodussa esiintyy ja maininta siitä, että sellainen saattaa omallakin olla. Itse en lähtisi kasvattajalta mitään rahoja takaisin hakemaan, ellei kyseessä ole törkeästi peitelty ongelma (eli just vaikka vanhemmat leikattu).

      Mitä minun piti tulla kommentoimaan oli ehdottaa esim. Nose Work-treenien aloittamista teille. Hakusanalla löytyy ihan suomeksikin jo ohjeita ja sääntöjä, joiden mukaan lajia voi harrastaa. Kyseessä on siis hajuerottelua, ja sen voi aloittaa vaikka mustan teen kanssa (tavallinen teepussi) kotona :) Aivotyöskentely rauhoittaa koiraa mukavasti. Sitten, kun koira saa pidempää hihnalenkkiä tehdä, voi sen kanssa siirtyä vaikka metsäjäljelle :) Edelleen melko rauhallista on meno, mutta takuulla koirasta tosi kivaa!

    • Kiitos vinkistä, kuulostaa hyvältä!

      Kotona ollaankin harjoiteltu etsimisjuttuja – meidän bulldogiini on ehkä maailman huonoin haistamaan tai yleisesti edes havainnoimaan mitään, joten senkin takia hyvää treeniä :)

      Kasvattaja maksoi meille koko ostosumman takaisin. Enempää en kommentoi täällä netissä koska asia on ollut niin riitainen :/ Mutta loppu hyvin (lähes) kaikki hyvin! Namu paranee kovaa vauhtia ja lenkkejen pituutta ollaan jos saatu pidentää. Iloinen pentulainen :)

  16. Hui, onneksi onni onnettomuudessa ja saitten näinkin varhaisessa vaiheessa tiedon. Mikään ei ole itsellekään ollut raastavampaa kuin hätä jota koiran puolesta olen tuntenut. :( Itse omistan ranskanbulldogin, on terve 2,5 vuotias, mutta kerran lähdetty päivystykseen pääntärinän takia ja pelkäsin silloin niin paljon. Onneksi ei ollut neurologista vaan idiopaattista pääntärinää, on kuulemma esim. bulldogeilla ja doppereilla yleistä.
    Tää kasvattaja touhu teillä ihan karmee. Kamala kasvattaja.. Tietoa vaan eteenpäin, luultavasti käyttää narttua jatkossakin. Voisit vaikka infota Namun sisaruksien perheille että kuvauttaisivat varmuuden vuoksi koiransa, näin säästyisivät monilta murheilta jarkossa… :-) Täällä ranskispiireissä oppii kaikenlaista ja kantapään kautta. Itsellä hyvä tuuri kasvattajan kanssa, mieletön tuki ja mitään ei peitellä.
    Tsemppiä ja voimia paranemisen kanssa, ihanaa kun Namulla on noin huippu perhe. :-)

    • Olipa hyvä kuulla tosta tärinästä jos meidänkin kohdalla sattuu joskus, varmasti kuitenkin huolestun ihan yhtä lailla kuten sinäkin silloin! Onneksi ei ollut mitään vakavaa.

      Perustin facebook-keskustelun Namun sisarusten omistajille ja siellä on jo ensimmäinen käynyt heti kuvauttamassa omansa, tuloksia odottelen parhaillaan. Muut myös ilmoittaneet menevänsä kuvauttamaan. Helpotus kuulla, että tämä asia otetaan vakavasti.

      Kiitos kehuista Eve, merkitsee meille tosi paljon kaiken tän keskellä!!

      Terkkuja pikkubulldogille <3

  17. Tsemppiä Namulle! Meillä kohta 11-vuotias saksanpaimenkoirauros syö myös jatkuvasti nivelravinnetta. Etutassujen ranteissa on nivelrikkoa, mutta koska koira on jo vanha niin mennään kipulääkkeillä (joita ei ole onneksi nyt pariin vuoteen tarvinnut ollenkaan) ja nivelvalmisteilla, eläinlääkärikään ei suositellut leikkausta. Nivelravinteen kanssa tarvitaan hieman kärsivällisyyttä, meillä alkoi vaikutukset näkyä vasta reilun puolen vuoden jälkeen. Herra alkoi liikkumaan paljon paremmin ja ottamaan lenkillä jopa spurtteja :). Meillä on käytössä Luposan-merkkinen valmiste, on toiminut hyvin. Rapsutuksia Namulle, onneksi pidätte pienestä noin hyvää huolta! Kasvattajalle iso peukku alas, todella epäasiallista käytöstä.

    • Moikka Katja!

      Ihana kuulla mite teidän rekulla menee noin hyvin! Kiitos paljon vinkistä, että lisäravinteiden vaikutuksella voi kestää noinkn pitkään. Merkitsee meille paljon kun asialle omistautumistamme kehutaan, kiitos siitä <3

      Rapsutuksia sinnekin ja pari Namun märkää pusuakin :)!

  18. Rauhallista toipumisaikaa Namulle! Teille tulee hyvä ja toimintakykyinen yhteinen taival, kun pidätte noin hienosti huolta Namusta :)

    Mulla on 9,5-vuotias labradorinarttu, jolta leikattiin irtopala kinnernivelestä 4-vuotiaana. Labradoreilta kuvataan virallisissa tarkastuksissa vain lonkat ja kyynärät, joten tämän vaivan syy selvisi vasta, kun koira alkoi ontua tosi pahasti metsästysreissulla. Lievää rasituksen jälkeistä ontumista sillä oli ollut jo aiemmin, mutta koiran aikaisempi omistaja ei pitänyt sitä hälyttävänä. Leikkauksen jälkeen jalkaa kuntoutettiin rauhallisilla hihnalenkeillä sekä jumpalla. Koira on syönyt leikkauksesta asti lisäravinnetta nivelten hyvinvointiin. Joskus kovasti riehuttuaan se on ontunut levolta noustessaan hetken. Nyt koiralla on jo sen verran älyä päässä, että se itse rajoittaa riehumistaan ;) Teen sen kanssa omat aerobiset eli 7 km/h kävelyä 45-60 min, ja se juoksee ketterästi metsässä ja hyppää vielä ihan hyvin. Reipas mamma <3 Tässä yksi lohduttava toipumistarina raskasrakenteisen ison koiran nivelrikosta.

    • Kiitos Namunhoitokehuista Susanna, merkitsee meille tosi tosi paljon!

      Ihana kuulla miten onnistuneesti teillä menee myöhäisestä havaitsemisesta huolimatta! Tosi onnellinen teidän molempien puolesta <3

      Mitä lisäravinnetta olet syöttänyt? Tosi kiva kun kerroit koko toipumistarinan ja oikeassa olet, lohduttavaa luettavaa, etenkin kun meillä on havaittu vielä näin ajoissa! Nyt vaan peukut pystyyn ettei muilla pennuilla havaita mitään kun käyvät nyt lähiviikkoina kuvauksissa <3

    • Oon syöttänyt Arthroflexiä ja sitä voin lämpimästi suositella. Nyt siirryn kaverin vinkistä kokeilemaan hevosille tarkoitettua glukosamiinivalmistetta, jossa on glukosamiinia, msm:ää ja mangaania samassa suhteessa kuin Arthroflexissä. Tulee ”hieman” halvemmaksi ;)

      Pidetään peukut pystyssä, että muilla pennuilla olisi nivelet kehittyneet normaalisti! <3

    • Voi kiitos! Noita heppavalmisteita oon itsekin miettinyt. Onko se sitten Hööks vai :D?

  19. Voimia sinne. Toivottavasti sinulla oli koiralle vakuutus? Vakuutus pitää ottaa ihan pikkupentuna että se korvaa ocd leikkauksen ja olikohan enää yksi vakuutusyhtiö mikä sen enää korvaa.

    msm-valmisteet ovat koirille hyviä, suosittelen.

    Ocd on erittäin yleinen ongelma. Sitä voi olla myös esim. polvissa. Bordercolliella myös yleinen, julkista tietopankkia toki kerätään mutta ei taida olla enää sellaista bc linjaa olla olemassa missä ei olisi tuota vaivaa. Se vaan on semmoinen riski mikä mikä pitää rodun ottajan tietää silloin kun koiran ottaa. Bc tosin on niin kevyt koira että ocd leikatut koirat kisaavat esim. agilitya ihan kansainvälisellä tasolla.

    Jokaisella rodulla on riskinsä. Valkovoittoisilla roduilla on taipumusta myös kuurouteen, silmäsairauksiin ja iho-ongelmiin kuten ihosyöpään.

    Itse olen syöttänyt koirilleni (itselläni ollut koiria n. 25 vuotta jo) aina puhdasta ruokaa. Eli ei teollisia ruokia. Minulla ollut eri rotuisia koiria mm. metsästys ja eri käyttöroduista. Kellään ei ole ollut koskaan mitään tulehduksia, leikkauksia ym. vaivoja. Terveystuloksetkin mitä ollaan kennelliittoon lähetetty on ollut kaikki hyviä (A/A, A/B, B/B lonkkia, 0/0 kyynäriä, 0/0 polvia, puhtaat selät ja silmät. Tottakai on tuuriakin ollut mukana ja katsottu koirien suvut ja jalostusindeksit mutta uskon että ruokavaliolla on myös merkitystä koiran kuntoon ja sairastumisiin.

    Omat koirani syö suomalaisia raakalihoja. (nappulamerkkien lihat on peräisin mistä lie ja sisältävät mm. karvoja, sorkkia ym. sekä ei tietoa onko niiden maiden teuraseläimiä lääkitty. Monessa maassa eläintenrehuksi saa laittaa lääkittyjä eläimiä mitkä ei ihmisravinnoksi kelpaa) hiilariksi ketteilen joko kaurapuuroa, hirssiä, tattaria ja joskus riisiä. Puuron sotken kaikenlaisia kasviksia. Lisäksi koirat syö kalaa ja kananmunia. Vitamiineja lisäilen purkista tarpeenmukaan esim. vanhoille koirille. Ja koska olet ravintopuolen ammattilainen työsi puolesta luulen että tämäkin homma olisi sinulle aika helppo loppujelopuksi selvittää ne koiran tarvitsemat ravintoaineet.

    Kannattaa tsekata ne koiranruokapussien kyljet. Ei E-koodeja, ei maissia, ei ”lihankaltaisia aineita”, ei höttö vehnää tai höttöhiilaria.

    Pikkuisen kun käyttää aikaa niin se kyllä näkyy kukkarossa. Minulla on nyt neljä koiraa ja kaikki terveitä. Se on melkoinen säästö kun eläinlääkärillä ei tarvitse käydä muuta tekemässä kuin rokottaa koira kolmen vuoden välein. Tsemppiä ja jaksamista!

    • Moikka!

      Me otettiin vakuutus LähiTapiolalta heti kun Namu tuli, mutta tonnin vuosirajahan niissä korvauksissa tuuppaa olemaan. Lisäksi OCD:tä ei korvata, koska amerikan bulldog ei ole kennelliiton hyväksymä rotu, vaikka onkin puhdasrotuinen tämä meidän nappula. Muuten LähiTapiola olisi kyllä korvannut. Vähän ottaa päähän, mutta eipä tätäkään tiennyt aiemmin, taisi olla sinullekin uusi tieto vaikka muuten tiedät selvästi koirista paljon :)

      Valkoisten koirien ongelmista saadaan kuulla ihan liikaa, etenkin kun niitä ei Namulla tunnu edes olevan. Oikeastihan Namu on täynnä mustia täpliä, ne tulee kokoajan enemmän esiin, eikä niitä vielä oikein kuvissa näe, mutta ei siis ole kokovalkoinen :)

      Olen valkannut Namulle tähän mennessä parhaimman kuivaruokamerkin, minkä löysin. Ei gluteenia, ei maissia ei vehnää ym. Netistä saisi varmaan tilattua vielä luomumpaa nappulaa. Kauhistelen aina cittarissa mm. Pedigreen ruokia, joissa lukee juurikin 4% lihaa ja eläinperäisiä tuotteita :D?! HYI.

      Toistaiseksi pysytään tässä hyväksi havaitussa nappulassa ja katsotaan sitten aikuisena raakaruokaa jos siltä tuntuu. Nyt on kuitenkin hyvä yleisterveys ja OCD:stakin toivutaan hyvää vauhtia. Turkki kiiltää, ruoka maistuu, energiaa riittää ja lihasmassa on todella hyvä :)

      Nutrolinin Nivel -valmisteet käytössä, tabut + öljy :)

  20. Moikka! Eksyin tänne kun googlettelin koirien kasvuhäiriöistä. Olisi mukava kuulla, miten Namulla menee nykyään? Kuinka nopeasti pääsitte sen kanssa ’normaali’rytmiin ja liikuntaan? Oliko teillä tiedossa jotain kontrolli röntgenkuvauksia? :) Ihanan näkönen koira :))

    • Moikka Jensku ja kiitos kehuista! <3

      Täällä: http://aurorarenvall.fitfashion.fi/namun-kuulumisia-siis-apua-d/ Namun väliaikakuulumisia kun tähystyksestä oli kulunut pari kuukautta.

      Ollaan nyt tammi-maaliskuussa menossa sterilisaatioon ja samalla pyydän, että otetaan kuvat koko koirasta, poltetaan ripsiä luomen sisältä ja ehkä katsotaan jotain hampaita. Kontrollikuvauksia ei suositeltu suoraan kun kysyin, mutta minä haluan mennä. Etenkin kun takapäätä ei ole koskaan kuvattu. Pelottaa ihan hirvesäti, että sielläkin on jotain. Etupääkin kun oli oireeton siltä puolelta, missä pahin rikko oli…

      Ihan normaalirytmiin meni varmaan joku 4kk. Koirahan saa jo aiemmin alkaa "elämään", mutta minähän panikoin joka minuutti. Tosi vaikeaa luottaa siihen, että kaikki olisi hyvin, eikä mikään voi pahentaa sitä, vaikka koira on iloinen, onnellinen ja päällisin puolin terve.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta