Kun postaukseni ovat niin tylsiä, ettei niitä jaksa edes avata

Sain eilen blogiini seuraavanlaisen kommentin ja koska vastaukseni on kuitenkin niin pitkä, ajattelin, että on ihan järkevää tehdä tästä kokonainen postaus. Kommentti kuului näin:

”Moi, mie oon seurannut siun blogia ihan aikojen alusta, eli kun blogi oli vielä ”tyttö sä oot tikissä” ja tuntuu että voisin antaa vähän palautetta…

Ennen siun blogia oli ihana lukea, otti mukavan asennon ja luki tekstiä vaikka aamukahvin ääressä ja odotin aina kovasti että päivittäisit! Mie oon varmaan lukenu jokaikisen blogitekstisi xD

Nyt miusta on alkanu tuntumaan että laatu on korvattu blogissasi määrällä, postauksia tulee usein mutta teksteissä ei oikein ole mitään sisältöä. En ole enää muutamaan viikkoon jaksanut edes avata kaikkia, kun se vanha hyvä draivi on poissa ja lukijana tuntuu että tekstit on vähän väkisin tehtyjä että olisi jotain mitä päivittää.. Itse luen mielummin pitkiä tekstejä joita on kirjoitettu ajatuksen kanssa harvemmin kuin päivittäin jotain kuulumisia :)

Ymmärrän ettet ole enää kiinnostunut kirjoittamaan fitneksestä kun olet personalraineri, mutta kaikki treeniin liittyvät juttusi oli syy miksi siun blogia oli aina niin kiva lukea! Oma kehityksesi ja ajatuksesi ja kokeilusi antoi motivaatiota ja uusia näkökulmia! :)

Meikkiblogeja ja lifestyleblogeja on niin älyttömän paljon, että en ymmärrä miksi haluat lähteä siihen kun blogisi oli niin loistava sellaisena kuin oli?

Toivottavasti et ota tätä pahalla koska ei ole loukkaavaksi tarkoitettu, miulla on vaan ikävä siun vanhaa tyyliä blogata! Ihanaa kevättä Saksaan ja rapsutuksia Namskulle! :)

-Nimetön”

VASTAUKSENI:

’Olen ihan tosi otettu, että olet lukenut blogiani niin pitkään! Erityisen iloiseksi tulin tuosta, että rentoutunut blogia lukiessasi kahvikupposen äärellä :) Tämä kommenttisi tuli oikein hyvään saumaan, sillä blogini on muuttunut (useampaan kertaan) ja niin olen minäkin.

2013
2013

Aloitetaan vaikka sillä oleellisella, että tulen luultavasti aina saamaan bloggaamisesta tuloa, siitä lähtien, kun tein sopparin ensi viikolla tasan 3 vuotta sitten. Silloinhan en todellakaan odottanut mitään tuloa, vaikka sitä luvattiin. Olen lyhyen elämäni aikana nähnyt niin paljon kaikenlaista yritystä lupaamassa vaikka mitä ja todellisuus onkin sitten ihan erilainen. Koin kuitenkin silloin, että mitään en voi menettää. Upouusi Fitfashion –portaali kuulosti kiinnostavalta. Tänä päivänä voin sanoa, että päätökseni oli oikea ja olen hyvin kiitollinen, että minut pyydettiin mukaan.

Olin perustanut blogini (silloin Tyttö sä oot tikissä nimellä) vain 6kk ennen kun Fitfashionista oltiin minuun yhteydessä, että blogini on niin hyvä, että se halutaan mukaan tähän urheilullisen median portaaliin ensimmäisten joukossa. Olin kyllä ymmälläni jo ennen sitä, kun katselin vastaperustetun blogini lukijamääriä; kymmeniä tuhansia, mikä nopeasti nousi usemapaan sataan tuhanteen. Enhän minä ollut ”kukaan”. En ollut koskaan ollut julkisuudessa mitenkään spotlightissa. En vieläkään täysin ymmärrä mistä suosio johtui. Kisabuumi (bikini & bodyfitness) oli silloin noin vuosi takaperin ottanut siivet alleen ja siihenhän blogini keskittyikin. Olin normaalipainoinen ja urheilullinen, mutta halusin kilpailla – tai tarkemmin sanottuna halusin olla unelmakunnossani ja luulin silloin, että se tarkoittaa kilpailemista.

kuva (1)

Kaikki tiede hyvän fysiikan takana oli minulle uutta ja siinä mielessä ostamani kisavalmennus oli minulle erittäin hyödyllinen. Lihasmassaan tähtäävä syöminen ja treenaaminen toi mukanaan paljon oivalluksia joka päivä. Olinhan treenannut useamman vuoden salilla, mutta silti kaikki oli uutta, sillä se tehtiin eri tavalla. Järkevällä tavalla. Ennen valmennusta olin säätänyt vaan sen oman pienen tietämyksen mukaan, miten itse katsoin parhaaksi – minähän treenasin aivan liikaa, kun luulin, että enempi parempi.

Vaikka olen kaupallinen ihminen, blogin perustamisessa ei ollut pienintäkään kaupallista ajatusta. Blogi oli minua varten. Blogi oli julkinen syystä. Halusin, että koko maailmalla on mahdollisuus tietää aikeistani olla elämäni parhaassa kunnossa. Vaikka en olisi voinut olla motivoituneempi omasta takaa, halusin ulkoisen paineen. Ajattelin, että jos motivaationi kärsii, teen sen sitten hetkellisesti vaikka muiden takia, sillä lopputulos on kuitenkin se mitä haluan. Hassua kyllä, en koskaan tarvinnut ulkoista motivaatiota ja kävikin niin, että muutuin itse motivaationlähteeksi muille.

Joonas Kapanen Photography
2013 Kuvaaja: Joonas Kapanen

Kisavuosi maksoi valmennuksineen, nappeineen, matkoineen ym. noin 5000€. Sitä varten myin rakkaan Yamaha R6 moottoripyöräni. Ennen olin ollut prätkämimmi, nyt olin fitnessmimmi. Edelleen on ikävä ajamista, mutta päätös oli silti hyvä, sillä olen sen myötä nyt tässä satoja kokemuksia rikkaampana.

kuva (5)
2013

Puolen vuoden valmennuksen kohdalla, kun kisadieetti alkoi, aloin huomaamaan miten kisavalmennus vie aikaa ja energiaa. Ennen, kun tarvitsin lisää rahaa, tein vaan enemmän töitä. Nyt se ei ollut oikein mahdollista. Tarvitsin tai halusin tiettyjä palveluita ja tuotteita, joten hyödynsin blogia siihen. Sain palveluita ja tuotteita ilmaiseksi mainostusta tai mainintaa vastaan. Näinhän nämä blogit toimivat ja nyt osasin sen itsekin. Miksi jättää hyödyntämättä tällaisia tilaisuuksia?

Kisojen lähestyessä blogissani oli enemmän yhteistyöpostauksia ja sain siitä runtua lukijoilta. Tässä nähdään nyt ensimmäistä kertaa blogissani se, ettei sisällön ole aina mahdollista olla samanlaista lukijaa eniten miellyttävää. Ehkä silloinkaan ei ymmärretty, että olin niin väsynyt, etten kyennyt loppuvaiheessa työskentelemään normaalityössäni lähes ollenkaan. Yrittäjänä kun tulot = oma panos. Ei panosta, ei tuloja. Se oli ensimmänen kerta kun tunsin piston sydämessä, että minulla on velvoite tuottaa jatkuvasti kiinnostavaa materiaalia, mutta en saisi itse hyötyä bloggaamisesta, ainakaan usein. Blogin pitäisi olla joko kevyt harrastus, hyvätekeväisyystyö tai sitten pitäisi itse olla niin varakas, ettei blogista tarvitse hyöytyä millään lailla. Kirjoitin blogia itseäni varten, mutta ajan kanssa yhä enemmän muita varten.

Varsinkin Skyr Finlandilta saamani iso tuotesponssi oli mahtava avustus kisa-ajan ruokalaskuihin. Kiitos heille, muistelen ikuisesti lämmöllä jokaista kertaa, kun sain hakea syötävää kylmävarastolta :)

Kisa-aika oli blogin ”kulta-aikaa”. Saavutin haluamani ja lukijat olivat seuranneet matkaani koko sen vuoden. Onhan se kiinnostavaa nähdä, kun normimimmi muuntautuu rippediksi fitnesspimuksi. Jaoin kanssanne kaiken.

Made with Repix (http://repix.it)

Kisojen jälkeen kouluttauduin PT:ksi ja valmennuksia kyseltiin jo ennen valmistumistani. Käden käänteessä olisin voinut työllistää itseni kokonaan valmentamisella. Seuraavan parin vuoden aikana prosentuaalinen panokseni PR-toimintani ja PT-toimintani välillä vaihtoivat paikkaa. Minä olen kuitenkin oman yritykseni ainoa kokoaikainen työntekijä, jolloin aika on rajallista. Itse pitää valita mihin panostaa. Samaan hengenvetoon voin todeta, ettei kukaan halua jakaa mielellään ammatillista osaamistaan ilmaiseksi. PT-koulutuksen myötä uuden tiedon ahkera jakaminen ei ollut järkevää. Aloin sen sijaan jakamaan asiakkaiden onnistumistarinoita ja tein valmentautumista, ruokaa ja dieettaamista koskevia asiapostauksia silloin tällöin.

Valmentaminen on ihanaa ja todella palkitsevaa. Se tunne, kun pystyt antamaan toiselle tietoa, mistä hän hyötyy koko loppuelämänsä.

Otan kuitenkin työni aina vakavasti ja varsinkin kun kyse on ihmisten terveydestä, otan siitä välillä liikaa stressiä. Stressasin valmennussuhteita, että olenko nyt itse riittävän hyvä ja onhan kaikki ajantasalla, excelit oikein ja asiakas tyytyväinen. Motivaatioksihan en voi muuttua, mutta silti stressasin välillä sitäkin.

Olin lähes joka päivä salilla valmentamassa, enkä löytänyt enää omaa motivaatiota treenaamiseen valmentamisen ohella. Ei kauheasti kiinnostanut jäädä työpaikalle työajan loputtua. Ratkaisu olisi voinut olla toinen sali omia treenejä varten, mutta vähän laiskalta ja tyhmältä tuntuisi maksaa kahta salimaksua. Päätin panostaa muuhun liikuntaan, mikä tekisi minut iloiseksi ja siksi aloitinkin uudelleen ratsastuksen kuuden vuoden tauon jälkeen. Kävimme myös Namun kanssa tottelevaisuustreeneissä joka viikko ja välillä otettiin omiakin kenttävuoroja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt minulla on loppumassa näillä näkymin pari viimeistä valmennussuhdetta. Oveni on aina auki entisille valmennettavilleni siinä määrin kuin koen heitä pystyväni auttamaan. Luultavimmin täältä Saksasta kotiin muuton jälkeen jatkan taas valmentamista, mutta yliopisto-opinnot ovat syksyn tavoitteena. Juuri nyt on ihanaa hengähtää ja keskittyä omaan treenaamiseen. En ole treenannut tavoitteellisesti yli yhteen vuoteen, enkä pystynyt antamaan kaikkeani kahteen vuoteen. Vuosi sitten minulla oli häädieetti meneillään, mutta häästressin takia tein sen minkä pystyin treenin osalta. Olisi ollut kivaa olla silloin iloisempi ja energisempi, mutta aina ei vaan mene niin kuin Strömsössä.

…joten vastatakseni palautteeseesi siitä, että blogini on muuttunut fitnessblogista lifestyleblogiksi: olisi vähän ristiriitaista kirjoittaa jatkuvasti treenaamisesta kun itse ei treenaa.

Olen myös tässä 3,5 vuodessa kasvanut aikuisemmaksi senkin myötä, etten halua enää, että elämä pyörii vai yhden asian ympärillä. Olen myös oppinut ottamaan rennommin ruoan suhteen, että on myös ok herkutella ja nauttia muusta kuin superterveellisestä ruoasta. Rasvaprosentti ei enää ole minulle se tärkein asia, kuten se oli blogin ensimmäiset vuodet.

Olen tyttömäinen tyttö, mutta myös poikamainen tyttö. Pukeutuisin ilolla verkkareihin ja lenkkareihin vuoden ympäri, mutta olen aina halunnut olla muotitietoisempi ja tykkään silloin tällöin laittautua oikein kunnolla. Haluan, että blogini kuvastaa minua, eikä yhtä harrastusta. Siksi blogin nimikin muuttui omaksi nimekseni, sukunimeni vaihduttua naimisiin menon myötä.

IMG_1156

Suunnilleen ainoa ”valitus”, mistä saan kuulla lukijoiltani ja mistä minulla on aina ollut huono omatunto on se, että postaan liian harvoin. Koska blogi on nykyään sen mukana tuleman pienen tulon vuoksi työ, mistä pidän erittäin paljon, olen halunnut jo pidempään viedä blogia eteenpäin ja siirtää sen sinne työpanospresentteihini ohittamaan muita töitä. Ammattibloggaajat postaavat joka päivä, välillä useammankin kerran päivässä Nyt Saksaan muuton yhteydessä en pysty tekemään face to face duunia samalla tavalla kuin ennen ja olen tahallani valinnut olla rakentamatta minkäänlaista liiketoimintaa tähän maahan. Haluan tehdä töitä Suomeen ja panostaa blogiin. Numero yksi, miten minun blogistani saa isomman on postata useammin. Täällä Saksassa minulla on aikaa. Tässä lomassa täytyy silti tehdä myös ”oikeita töitä”, joista saa paremmin rahaa. Pakkohan tuloja on olla. Uuteen maahan muutaminekaan ei suju niin, että vapaa-aikaa on 100% käytössä. Iso osa joka päivästä menee asioiden hoitamiseen. Ruokakaupassakin menee tuplasti pidempään kun ei löydä mitään.

Kommenttisi siitä, että postauksissa on nyt panostettu enemmän määrään kuin laatuun, on totta. Tykkään tehdä faktapostauksia ja syvempiä postauksia, kuten tämä postaus, mutta niihin menee tunteja. 4-8 tuntia duunia per faktapostaus on minulle ihan normaalia. Saan siitä usein alle euron tunti. Olisiko sinulla tai kenelläkään muualla intoa tai halua käyttää joko kokonainen työpäivä tuollaisen palkan saamiseen tai kääntää vapaapäiväsi hyväntekeväisyystyöpäiväksi omassa työssäsi? …ja tätä pitäisi siis jatkua ties kuinka kauan, kunnes blogi todellisuudessa lopulta kasvaa tämän jatkuvan huippusisällön myötä.

IMG_0575

En jaksa kirjoittaa joka päivä jotain tosi syvällistä tai tieteellistä. Haluan kirjoitella kuulumisia ja elämästä yleensä. Ihan normaalia elämää tämä nykyään on, eikä silloin joka päivä edes tapahdu mitään kovin jännittävää ja kiinnostavaa. Olisiko sitten parempi, etten kirjoita ollenkaan, jos ei ole mitään supererikoista kerrottavaa? Minusta on kuitenkin kivaa jakaa näitä normipäivän fiiliksiä.

Nyt kirjoitan tästä viikosta eteenpäin vihdoinkin treenijuttuja, kun olen nyt aloittanut ne omat treenit pitkän tauon jälkeen :) Minusta on tosi kivaa, että treenit kiinnostavat! Nyt kun en pääsääntöisesti valmenna, tekee myös mieli jakaa enemmän edes jotain pieniä vinkkejä, kuten sunnuntain postauksessa on luvassa; Erilainen tapa lämmitellä juoksumatolla.

12874503_1986519861572596_156109152_o

Moni ei myöskään tiedä (en minäkään tiennyt vielä viime vuonna), että bloggaajien tulot jakautuva karkeasti 20% portaalilta ja 80% affiliatemainonnasta ja yhteistyöpostauksista.

Minähän en ole affiliatea harrastanut vielä kertaakaan a) koska en osaa ja b) koska on ollut muuta duunia. Affiliatelinkki on sellainen, jota klikkaamalla bloggaaja saa tuloja. Jos linkin kautta vielä ostetaan jotain, bloggaaja saa siitä osuutensa. Affiliateinkeillä on siis aika iso merkitys bloggaajan tuloissa, kuten minulta on nyt jäänyt joka kuukausi 80% palkkiota saamatta kun en ole tuohon lähtenyt. Oma valintahan se ollut, mutta näin teille ajatuksena siitä, mistä bloggaajien tulot oikein tulevat.

Kaikki linkit mitä minulla on tähän mennessä ollut, ovat olleet ihan omiani, etten ole saanut mitään jos olette niiden kautta käyneet kurkkaamassa tai tilaamassa jotain. Olen vaan halunnut olla tehokas ja antaa suoran linkin, jotta voitte halutessanne lukea lisää. En kyllä näe siinä mitään pahaa, jos olisin siitä hyvästä jotain roposia saanut ja siksi affiliatemainonta on jotain mitä alan tässä pikkuhiljaa tekemään.

Affiliatelinkit lisätään jotenkin erilailla, kuin normaalit linkit, vaikka näyttävät teille ihan samoilta. Siksi bloggaajat merkitsevätkin affilinkit yleensä tähdellä (*), jotta olisitte tietoisia kaupallisesta linkistä.

Mitä enemmän affituloja bloggaaja saa, sitä innokkaampi hän on kirjoittamaan niitä aikaa vievempiä postauksia, wink wink :D Lempibloggaajien afilinkkejä kannattaa siis klikkailla ja tilata sitä kautta jos on jotain tilaamassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

…mutta palatakseni noihin pitkiin teksteihin, mistä tykkäät: pitkät tekstit eivät kannata.

Jos selailette vähän suosituimpia blogeja, kuten yksi oma lemppareista Ruotsin menestynein blogi Kenzas, siellä on yleensä pari kuvaa ja pari hassua lausetta. Kun kirjoitin häistäni ja jaoin täällä ammattikuvaajan ottamia kuvia, joista olen maksanut yli tonnin, on tietysti ammattibloggaajana kivaa saada jotain siitä, että niitä jakaa. Jaoinkin hääpostaukseni kategorioihin, kuten The venueThe food & the cake ja First dance. Jos olisin heittänyt kaikki nuo 3 yhteen postaukseen se olisi ollut useimmista liian pitkä ja minä olisin kaiken kukkuraksi saanut noin 3 kertaa vähemmän tuloja juuri niistä postauksista. Tähänkin postaukseen mitä nyt kirjoitan on mennyt jo neljä tuntia, enkä vielä ole edes tarkastanut kirjoitusvirheitä, ladannut kuvia palvelimelle tai etsinyt ja lisännyt tarvittavia linkkejä, mitkä tietysti näette kun tämä teksti tulee julki.

Minusta on tosi ikävää kuulla, että mielestäsi ”draivi on poissa”, vaikka nyt sitä vihdoinkin on. Minulla on aikaa ja voin kirjoittaa ihan mistä haluan. Jos elämässäni ei kiinnostaa mikään muu kuin treenit ja fitnessruoka, ehkä on hyvä, että avaat sitten vain treenipostauksia? Minäkään en tarkoita tätä nyt missään nimessä pahalla, vaan ihan realistisena huomiona, sillä en halua, että blogini on mikään stereotyyppinen fitnessblogi. Minä en ole enää steoreotyyppinen fitnesskisaaja. Tänään olen yrittäjä, vaimo, koiranomistaja, terveydestä, liikunnasta, muodista ja teknologiasta kiinnostunut nuori nainen. Sen mukaan ajattelin kirjoitella :)

Voi olla, että blogini olisi suositumpi, jos kirjoittaisin vain treenistä ja laihdutusvinkeistä. Blogi olisi varmaan vielä suositumpi, jos lähtisin taas kilpailemaan bikinifitneksessä – mutta kun en halua. Se ei kuvasta minua. Silloin ne tekstit olisi väkisin tehtyjä.

Vaikken lähtisi noin radikaalille linjalle, työn pitää kuitenkin olla miellyttävää, eikö?

Aina kun joku on kysynyt mitä teen työkseni, olen vastannut, että ”Minulla on ollut oma yritys 19-vuotiaasta lähtien ja tuotamme sen kautta promootioita. Sen lisäksi kouluttauduin personal traineriksi ja valmennan nykyään lähes täyspäiväisesti.” Vastauksena saan yleensä jotain, että ”Sepä kiinnostavaa!” ja sitten muistankin, että ”Ai niin, kirjoitan myös blogia! Siitäkin on saanut jo pari vuotta rahaa, että kai sitäkin voi työksi sanoa” …ja sitten naurahtelen vähän perään, että Hehheh, minä tässä vähän bloggailen työkseni. Nyt olen päättänyt lakata vähättelemästä asiaa ja kerron jatkossa, että olen myös ammattibloggaaja. Ihan sama kuinka vähän tuloa tästä saa, mutta työtä se on. Ei mikään ammatti ole vähemmän ammatti jos siitä saa vähemmän rahaa kuin toisesta. Voihan ammatti olla palkatonkin.

IMG_9662 2

 

Nyt sitten kauhulla jännitän, että pahastuitko sinä Nimetön tällaisesta pitkästä vastauksesta ja mitä muu lukijakunta ajattelee, blogiini ensimmäistä kertaa eksyneistä puhumattakaan. Sen verran ei-aikuistunut olen vieläkin, että kyllä tätä mimmiä vaan kiinnostaa muiden mielipiteet joissain määrin. Kai sitä on vähän haavoittuvainen vielä kun etsii omaa paikkaansa tässä maailmassa.

/Aku

P.S Jos teillä postaustoiveita, kommentoikaa toki!

P.P.S Kokonaisaika ensimmäisestä sanasta julkaisuun 6,5h

Instagram: @aurorarenvall
Facebookista tai Bloglovinista saat uusimmat päivitykseni kätevästi. Bloglovinista voi myös tilata uudet postaukset omaan sähköpostiin. Hard core bootytreeniohjelma made by me 29€? Täällä lisää!

Aku

27 vastausta artikkeliin “Kun postaukseni ovat niin tylsiä, ettei niitä jaksa edes avata”

  1. Hienosti jäsennelty vastaus, kohtelias, rauhallinen ja täyttä asiaa. Kaikkea hyvää Saksaan, siellä on hei ensi viikolla jopa 20 astetta!

    • Ai on täällä pohjoisessakin? :O Jeee! En olekaan säätä päässyt aktiivisesti seuraamaan nettivaikeuksien takia, tosi kiva tieto :)

      Samoin kiitos kommentista tätä postausta koskien. Se onkin kunnon taitolaji vastata juuri kuvaamallasi tavalla ja sitä olen koittanut tässä vuosien varrella opetella. Ihan vaan se, että lukee jonkun palautteen rauhassa, eikä hikeenny heti jos siellä on jotain kritiikkiä, on sellainen sisäistettävä toimintatapa. Etenkin kun olemassa kehittävää kritiikkiä, vaikka blogissa se ei useimmiten ehkä ole sellaista. Kritiikkiä saadessani pysähdyn miettimään, että onko se totta. Jos on niin, onko se huono asia? Mitä sille voisi tehdä, pitääkö sille tehdä jotain vai haluaako sille tehdä mitään? Fiksujen ja hyvien ihmisten kommentteihin on kivaa vastata näinkin syvästi aihetta pohdiskellen :)

  2. Ihana aku <3 minäkin laitoin merkille että blogin tyyli on muuttunut. Vaikka itse tykkään tosi paljon lueskella pidempiä postauksia ja etenkin juuri onnistumistarinoista, ruoka- ja treenikikoista niin silti on ollut ihan kiva lueskella myös ihan arjestakin siellä saksassa :) varsinkin kun tässä on ollut vähän kaikkea hässäkkää kämpän ym. kanssa. Jotenkin se on kivempa lukea kuulumisia kuvineen täältä kuin vaikkapa fabopostauksesta, saa jotenkin enemmän mukaan. Toki ehkä säästä ei jaksa montaa blogipostausta lukea mutta u get it^^ja oli muuten kiva kuulla vähän että mistä bloggaajan tulot koostuu, olenkin sitä joskus pohtinut :) Vielä sellasta kysyisin että maksaako portaali siis aina jonkun summan x kerran kuussa bloggaajalle vai meneekö se esim. Postauksien lukukertojen mukaan? :)

    Olisi kiva jos laittaisit sellasen ostoskoripostauksen siitä mitä ostat kauppareissulla siellä Saksassa. Onko kauheasti eroa suomeen, onko jotain uutta tai uupuuko jotain? Mämmiä ei varmaan ainakaan ole valikoimissa xD ihanaa pääsiästä sinne! :)

    • I get it :D

      ..ja vaikka kyse ei olisi säästä, kuten pari viimeistä postaustani ”Sundown” ja ”Sunshine” (joo tajusin liian myöhään, että onpas dorkat sääotiskot vielä lähes peräkkäin :D), niitä otsikoita on välillä vähän haastavaa keksiä kun kyseessä on normipäivä. Helposti sitten turvautuu johonkin yksittäiseen sanaan. Kenzankin blogissa uusimmat postaukset ovat mm. nimellä Pink, Truffle ja Lunch pause – ja niitähän yksinkertaisia asioita ne käsittelee :D Kuvat on silti kivoja ja tyylikkäitä, samoin Kenzan pienetkin lauseet siitä mitä elämään kuuluu :)

      Kiitos postaustoiveesta!

      P.S Kivaa kun tykkäät lukea täältä kuulumispostauksia kuvineen, mieluummin kuin facebookista. Sekin on tosiaan ihan tietoinen valinta, sillä jos jaan niitä kuvia helposti ja nopeasti FB:ssä en taaskaan saa niistä mitään, joten järkevämpää tehdä postaus. Sama koskee ihan kaikkea jännää, minkä haluan jakaa teidän kanssa, kuten vaikka tämän viikon kiinteän hoitoaineen löydökseni :)

  3. Mua ei haittaa yhtään että postaukset on muutakin kuin treeniä. Ehkä johtuu siitä että omatkin treenit on jääneet… Pitäis taas ottaa itseään niskasta kiinni, kaivaa se treeniohjelma esiin ja painella salille. Kiva lueskella kuulumisiasi, ja muakin kauheasti tälleen ruokavammaisena kiinnostaisi se ostoskori siellä Saksanmaalla! :)

    Tän sun blogin myötä olen huomannut että olen itsekin muuttunut kriittiseksi kisaamisen ym suhteen kun olet ollut niin ihanan rehellinen postauksissasi, toisissa blogeissa kun sitä kisakautta tunnutaan hehkutettavan ihan överisti miten on niiiiin hyvä olo kun saa syödä kolme riisinjyvää ja kaks salaatinlehteä sen tunnin aamuaerobisen jälkeen. :D Ja itse en meinaa suoriutua edes siitä etten söisi jotain herkkuja joka päivä…. Eli jatka samaan malliin, ei me true fani -lukijat sua hylätä. Pus. <3

    PS. Oon vähän kade että sä voit ostella siellä juttuja Saksan hinnoilla, nimittäin esim. maailman paras Laveran peiteaine maksaa Sokoksella 16,50e ja Saksassa 6,50e. Tilaankin aina Saksasta jos on vaan jotain muutakin mitä tarttee ja saa samasta puljusta (postarit sen verran kuitenkin ettei kannata vaan yhtä tuotetta tilata). Että käytähän hyväksi niitä Saksan hintoja jos jotain luonnonkosmetiikkaa tms tulee käytettyä. ;)

  4. Minäkin olen seurannut blogia sieltä ”Tyttö sä oot tikissä” ajoista alkaen, ja onhan tämä tosiaan muuttunut, mutta niin olet sinäkin, enkä itse ainakaan odota niitä fitnesspostauksia koska et siinä hommassa ole enää mukana. Välillä olen itseasiassa miettinyt, että miten sulla on aikaa käyttää päivässä 6,5 tuntia blogin päivittämiseen, tehdä päälle vielä töitä ja käydä valmentamassa muutamaa pt-asiakasta? :D Ja vielä näyttää kuvissa niin fressiltä ilman mustia silmänalusia (mulla sellaset varmasti olis jos tekisin yhtä paljon päivässä duunia kuin sinä)…
    Aina ei voi saada aikaan postausta joka miellyttää kaikkia, eikä elämäkään aina kulje siihen suuntaan, mitä lukijat toivovat.

    Mutta jos tässä nyt saa jotain toivoakin, niin minä lukisin mielelläni juttuja ruokavalioihin ja salitreenaamiseen liittyen. Esim. pieniä tekniikkaesittelyjä tms. Tietenkään kokonaista valmista saliohjelmaa ei ole kannattavaa julkaista, mutta olisi kiva vähän tutustua, millaista treeniä esim. nyt aloit tekemeään siellä Saksassa.

    Mukavaa pääsiäistä ja kevättä sinne Saksaan!

    • Kiitos Marjo palautteesta! Silmänalusista täytyy sanoa, että panostan niiden piilottamiseen kolmella eri meikillä :D Olen nyt maan vaihdon yhteydessä näyttänyt ihan siltä kuin olisin saanut turpaan, varsinkin kun toinen silmänalunen on tummempi kuin toinen… :D

      Just tollaiset pienet tekniikkaesittelyt onkin ollut tässä aikeissa mm. crossfitkäysistä tekee mieli kirjoittaa ihan lähiakoina, sillä niitä käytän nyt usemman kerran viikossa ja aika usein valmentaessakin tuli hyödynnettyä! Tänään esittelin 7 eri tapaa lämmitellä juoksumatolla ja yksikään niistä ei ole normaali juokseminen :)!

      Kivaa kevättä ja pääsiäistä sinnekin! <3

  5. Mä oon myös lukenu sun blogia alkuajoista lähtien ja oon kyl aina tykänny siitä tosi paljon! Musta on kiva lukea siitä tavallisesta arjesta ja myös siitä että aina kaikki ei mee putkeen. Myös aihealueet joista kirjotat on kaikki omaa sydäntä lähellä. Ja nyt oon erityisesti nauttinu siitä että postauksia on ollu niin usein! :)

    • Kiitos Hemuli, ihanaa kuulla! Mulle on tosi tärkeää kirjoittaa just myös niistä huonommista hetkistä, ainakin jossain määrin – ihan kaikkea henkilökohtaista kurjuutta ei tietenkään halua jakaa. Onneksi se on kuitenkin niin pieni osa elämää, että on enimmäkseen ilon aiheita mitä jakaa :)

  6. Mä luen aina kauhulla kun joku valittaa blogeissa, että kirjoitteja ei enää jaa treenivinkkejä ja pihtaa omaa tietotaitoaan lukijoilta.. Voi kiesus, jostainhan sen PT:nkin on se palkka saatava. Ihmiset tuntuu liikaa odottavan, että terveys-blogit on kuin Image- ja Mens Health-lehti yhdistettynä: Ei kirjotusvirheitä, kauniita kuvia ja viimosen päälle treeniohjelmat ja liikepankit, mutta hei, siitä ei vaan tartte maksaa, how cool is that..!!

    Itteäni ainakin vaan kiinnostaa se elämä, ja nyt on ollu supermielenkiintosta seurailla teiän toilailuja siellä Pohjois-Saksassa. Täällä etelässä tuli tänään vettä ku Esterin pyllystä, mutta huomenna kohti parempaa ja sunnuntaina +16 <3 On ollu mukava huomata, että pikku-hiljaa alkaa tulla niitä positiivisiakin asioita. Ja jos et vielä löytäny niitä kauraryynejä, ni niitä saa kyllä ihan vaikka ketjujen omini halpamalleina tai yleisimpinä Kölner.. Ainaki keski- ja etelä-Saksassa, joten varmasti myös siellä! Kernige on semmosia kovia jyvämäisiä ja niistä toisista saa puurot keitettyä paremmin ;)

    • No juu mä aina mietinkin vähän kun täällä jotain omia suosikkeja jaan, että kun teen seuraavan ohjelman yleiseen myyntiin (nyt vasta 1 julkaistuna, tämä), niin kivaa ihmisten ostaa se jos olen jo täällä ilmaiseksi kaiken (tai edes puolet) paljastanut. Normaalissa treeniohjelmassa kun muutenkin on se 5-8 liikettä per treeni, ettei siinä kovin monta postausta tarvitse tehdä, että vaikka 2-jakoisen ohjelman liikkeet olisi puoliksi julkaistu. Tietenkin omat suosikkiliikkeet (lue: tehokkaat, erikoiset & kivoimmat) on niitä mitä haluan myytäviin ohjelmiin laittaa. Se, että asiakas saa vastinetta rahoille on mun mielestä ihan ensisijaisen tärkeää.

      Kiitos puurovinkistä! Tosiaan alkaa olemaan helpompaa täällä eläminen kun paikat tulee tutuksi. Vieläkin on kyllä paljon juttuja, mitä on vaan tehty tosi vaikeaksi täällä, eli ei vaan ”erilaiseksi” vaan oikeasti vaikeaksi :D Se kun aina Suomessa sanotaan, että Saksa on niin tehokas maa, ei kyllä tunnu pitävän paikkaansa. Täällä käytetään faxia, nettitikkuja, korttikoneet ei toimi, niitä ei ole tai niissä on ostoraja.. Ruokakaupan ostosten pakkaamiseen kyllä kulminoituu kaikki hankaluus, tiedät varmaan, mistä puhun :D Varmasti paljon muutakin jos tänne oikeasti muuttaisi ja joutuisi hoitamaan vaikka yrityksen asioita. Onneksi ei tarvitse lähteä siihen :S

    • P.S Datailen täällä autossa Lassen koulun pihalla (täällä paras wifi ja koulu tietty kiinni kun on sunnuntai) ja nyt ne sateet on täällä! Auto heiluu ihan viimeistä päivää, tuuli ujeltaen sateen paiskautuu ikkunoita päin :D #tunnelma

  7. Voi Aku, tää sun blogisi on kulkenut vaan parempaan suuntaan! Fitnesshömpöttelijästä on kasvanut aikuinen liikenainen :) minä ainakin pidän tätä tosi positiivisena juttuna! On kiva lukea ihan arkikuulumisia ja sellasta jokapäiväistä höpinää Namusta ja sinne saksaan muutosta ja kaikesta! Ja hei, unohtunu laittaa palautetta säpoon niiin toi ohjelma on vaan niiiiin <3 mullakin alkaa olemaan aktiivista treenia kolme vuotta takana ja toi on antanu tosi kivasti ärsykettä tarakkaan! Takareisidominantillakin alkaa olee painetta bootyssa :D luulin osaavani treenata ja tehdä itse ohjelman siihen tarakankasvatukseen mutta kyllä sen taas huomas että ammattilaisen tekemä on aina parempi! Ja tuun kyllä ostamaan aivan satavarmasti jokaisen vastaavan mitä tuut tekemään <3 maailman tyytyväisin asiakas! Ja vielä ylempään lisäksi että luulis niitä blogeja löytyvän täältä fitfashionistakin missä kuvataan lähinnä omaa perää ja puhutaan lähinnä omasta perästä ja ehkä vähän bixuista;D

    • Kiitos Hanna, tosi kivaa kuulla sun näkemys blogin kehityksestä! ..ja mun, hihii :) Palaute oli ihan mahtava! Tulin niin iloiseksi siitä, kiitos! <3 Laitoinkin sen tohon seuraavaan postaukseen kaikkien nähtäväksi :) Seuraaava ohjelma onkin pyörinyt mielessä ja nyt kun sain tunnukset Lassen koulun nettiin pystyn vihdoinkin lataamaan HD-laatuisia videoita, joten kesällä varmaan tulee jatkoa! Ensi viikolla alkaa 8 viikkoa pääsykokeisiin lukemista, joten sen jälkeen sitten paremmin aikaa suunnitteluun, kuvaamiseen ja editointiin. Ihan parasta kuulla, että tästä ensimmäistä tykätään niin paljon, että seuraavatkin halutaan! <3

  8. Aiotko lakkauttaa yritystoimintasi? Olen huomannut siirtoasi ammattibloggaajaksi ja hyvin on ainakin minulle löytynyt mieluista luettavaa. :) Itsekin olen ollut lähes koko pienen ikäni yrittäjä, ja tulot on aika tiukilla välillä. Ehkä alan olla sen verran laitostunut etten pärjäisi ”oikeissa töissä” :D. Yrittäminen jos jokin pn oikeaa työtä, mutta kyllä siinä on omat vapautensa. Vai pitikö sinun kysyä pomolta lupaa muuttaa Saksaan? :D Nojoo, yrittämisestä ainakin valtio hyötyy, pidetään Suomi pystyssä! :)

    • Hei jostain syystä blogialusta oli merkinnyt tämän kommentin roskaviestiksi, eikä se todellakaan ole sitä! Nyt löysin ja siksi vastaan vähän myöhässä :)

      Hahaa ei pitänyt kysyä keneltäkään lupia tänne muuton suhteen :D Se on kyllä mahtavaa kun on tämä vapaus ja aika usein se sitten voittaakin palkkaduunin muut edut, kuten vaikka sen paremman palkan :D Toki yrittäjänä minulla on itselläkin ollut joskus harvoin sellaisia kuukausipalkkoja, mitä jotkut korkeasti koulutetut paremman aseman omaavan palkkatyöläiset saavat, mutta ihan saman verran tai enemmän olen kyllä sen kuukauden palkan eteen paiskinut hommia. Sitten on niitä kuukausia kun saa oikein suunnitella miten elämisen maksaa ja kaivaa töitä esiin mistä niitä ikinä saakaan. Tosi kausiluontoista. Etenkin PR-hommissa välillä on enemmän keikka ja välillä ei mitään. Välillä on laskutusongelmia kun jotkut asiakkaat ei maksakaan ja täytyy kuitenkin maksaa omille työntekijöille – itse jääden ilman palkkaa tai tietoa siitä milloin sitä ehkä tulee saamaan jos ikinä. Perintäprosessit on välillä ihan järkyttäviä. Nytkin on päälle 1000€ saatavia… Pari laskua jopa lähes 2 vuoden takaa. Välillä tekee mieli ajaa firma alas, mutta aina on edut kuitenkin olleet edes hitusen isommat kuin se ajoittainen kurjuus. Bloggaillessahan myös laskutan työni, että nykyään senkin puolesta on järkevää pitää firmaa :)

  9. Moi!
    Mulle ainakin valmennus kanssasi on ollut joka pennin arvoinen sijoitus, josta on edelleen mulle hyötyä joka päivä! Kiloja on tippunut ohjeillasi nyt 14 ja sain energiaa ja intoa jatkaa terveellistä syömistä ja treenausta sulta ! Oot usein mielessäni mua kannustamassa ja aina on kiva kuulla susta, kun postaat tänne blogiin mitä tahansa :D
    Mukavaa kevättä sinne Saksaan <3

    • Mä oon vaan niin ylpeä susta. Tulee niin lämmin tunne sydämeen tällaisesta palautteesta, kiitos :’) Ikävä sua, voin ihan nähdä sun ”let’s do this!”sali-ilmeen tässä kirjoitessa :D<3 Kova mimmi!

  10. Minä, joka en ole ollut lukijasi ihan niiltä alkumetreiltä saakka, mutta joka olen blogiisi treeni-sellaisena tutustunut, olen superhappy tästä nykyisestä tyylistä! Mä olen niin on off-treenailija, ja toisin kuin tämän postauksen aloittanut kommetoija oli maininnut, että muoti ja lifestyle-blogeja on liikaa, koen, että myös niitä treeni, Fitness, jotain ees sinnepäin-blogejakin riittäää…! Musta on ihana, että blogi elää ja kehittyy siinä missä sinäkin!

    • Kiitos Mona! Tää on offailu kuuluu varmasti useimpien elämään. Mun mielestä on tärkeää urheilla oman mielenterveydenkin vuoksi vuoden ympäri, joten etsii vaan sitten jotain muuta liikuntaa mikä miellyttää nille ”offeille”. Ei sen tarvitse olla aina sellaista missä kiinteytyy tai mikä on super raskasta. Kunhan saa liikuntaa ja tykkää siitä :) Koiran omistamisessa onkin se hyvä puoli, että vaikka mikään ei huvita, niin pakko on vähintään kävellä sen kanssa. Sitten kun kävely alkaa tympimään (onhan se semitylsää) niin voi rohkaistua vaikka rullaluistelemaan tai pyörilemään sen koiran kanssa, jotta koira saisi juosta (itse kun ei siitäkään liikaa tykkää :D). Tuleepahan jännittäviä tilanteita elämään kun joutuu pelkäämään henkensä puolesta siinä säntäilevän juniorin vieressä polkiessa, haha!

  11. Sä olet Aku kasvanut aikuiseksi ja se on yksi syy miksi luen nykyisin jokaisen postauksesi kun aiemmin saatoin jättää useitakin välistä. Paneudut aivan eri tavalla valitsemiisi aiheisiin kuin monet muut ja teksteistä huomaa, että olet nähnyt niihin paljon vaivaa. Aiheet ovat monipuolisia ja kiinnostavia. Mielestäni bloggaajan taidoista kertoo se, että lukijat pysyvät mukana vaikka sisältö muuttuukin. Puolialastomat selfiet eivät ole meidän kaikkien juttu ;) Mielestäni blogisi on nyt enemmän lifestyle kun aiemmin se oli selvästi fitness. Me like :) Ehkä halusin tällä kommentilla kertoa, että arvostan näkemääsi vaivaa ja aion vastedeskin pysyä lukijanasi sekä tyytyväisenä asiakkaana. Nimimerkillä housut ei mene pepun kohdalta kunnolla ylös – booty-ohjelma TOIMII ;)

    • Kiitos Emmi, ihan parasta kuulla :)! ”Bloggaajan taidot” onkin sellainen mitä ei alussa tajunnut edes olevan olemassa. Nyt kun vuosien myötä on törmännyt yhä isopmpiin blogeihin, suomalaisiin ja ulkomaalaisiin, huomaa miten paljon on vielä opittavaa. Ihailen ihan hirmuisesti kaikkia tosi esteettisiä blogeja. Minusta on kuitenkin kivaa pitää teksti rentona ja oman näköisenä (välillä kirjoittaa ”mä” ja välillä ”minä”, stadin slangia jne.). ettei sen suuremman panoksenkaan postauksen tarvitse olla kuin olisin johonkin Trendi-lehteen kirjoittanut :)

    • P.S Peppujumi on hauskan tyhmä ongelma :D Kaupassa housut menee mulla reisistä, mutta, että saisi ne vielä pakaroidenkin yli? :D Pikkurasvoissa ei ongelmaa, mutta näin ”normaalina” se extrabooty vaan ei kuulu mitoitukseen :D

  12. Tosi hyvä kirjoitus, juuri luin ja nyökyttelin tässä samalla. Tiukkaa asiaa :) U nailed it! (Ja mun mielestä tämä blogi on vaan parantunut ajan saatossa, ja kaikista mielenkiintoisimpia ovat lifestyleblogit koska en minä jaksaisi samasta aiheesta esim. treeni/ravinto lukea joka päivä!)

    • Jihuu, ihan tosi kivaa kuulla fellow bloggaajalta! Kiitoksia :) <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta