Me muutetaan ulkomaille!

Nyt se on sitten varmaa. Me muutetaan Saksaan!

Aviomieheni Lasse sai vaihto-opiskelupaikan Saksan Kielistä ja tottakai lähden mukaan koiramme Namun kanssa. Tämä vaimo on aina valmis seikkailuihin! Olenkin kaivannut jotain uutta ja jännää. Tammikuussa mentiin naimisiin ja se oli siihen mennessä elämäni suurin tavoite, minkä saavutin silloin jo 24-vuotiaana.

IMG_2549
Häämatkalla Mauritiuksella

Vielä on ehdottomasti tavoitteena itekin opiskella yliopistotuntkinto kaupalliselta alalta, mutta pitäisi vaan sitoutua siihen ja jostain syystä en ole sitä vielä kunnolla tehnyt, vaikka olen pääsykokeissa käykynytkin. Kai se on se yrittäjän haaste päästä oikeasti irti niistä töistä, joita intohimoisesti tekee ja on aina saatavilla.

Saksassa tulen jatkamaan yritystoimintaani. Promootioyritykseni boostfactory.fi jatkaa ilman muuta toimintaansa ja mimmit työskentelevät entiseen tahtiin, toivottavasti enemmänkin. PT-puolella tulen maaliskuusta eteenpäin valmentamaan pelkästään etänä. Onhan minulla jatkuvasti etävalmennettavia, mutta olen kyllä nauttinut eniten kaikkien valmennettavien face-to-face tapaamisista, siksi etävalmennuksiinkin on aina kuulunut ensimmäinen tapaaminen valmennettavan matkustusmahdollisuuksien mukaan :)

Tietysti sitä iloitsee yhtä paljon kaikkien valmennettavien kehityksestä ja jokainenhan lähettää minulle kuukausittain kuntokuvat, oli kaukana tai lähellä, mutta se fiilis kun painonpudotusvalmennettava kävelee salin ovesta sisään ja on yhtäkkiä minun kokoiseni! Ei sitä vaan voita mikään, ei se tunnu edes todelliselta.

Ehkä Saksassa on suomalaisia, jotka kaipaisivat suomalaista PT:tä, who knows. Se on ainakin varmaa, että tulen siellä keskittymään blogiin enemmän. Tekisi kauheasti myös mieli kirjoittaa kirja, aloittaa maahantuonti, perustaa verkkokauppa ja sen sellaista pientä kivaa.

Suomessa on niin hienot mahdollisuudet yrittäjille ja täällä on mielestäni helppoa toimia, vaikka verotus onkin kova. Kaikki on selkeää ja toiminta rehellistä. Silti tekee mieli lähteä maailmalle ja tänään jo huutelinkin, että kun Lassen pitäisi vaihtovuoden jälkeen etsiä työharjoittelupaikka, niin me voitaisiin muuttaa vaikka jenkkeihin tai Kanadaan. Jenkeissä ei minulla ole ainakaan vielä mitään perus Nyki-hullaantumista, että pakko päästä sinne, vaan muutkin paikat kuten vaikka Texas kiinnostaa. Mietin vaan miten onnellinen meidän juuri 1v täyttänyt Namu olisi lämpöisessä maassa :D

Vähän jännittää nyt Saksassa, että osaako siellä Kielissä porukka englantia, sillä haluaisin parantaa omaani. Olen lukenut Saksaa ainakin 5 vuotta, mutta en haluaisi panostaa siihen niin paljon kuin englanninkileen.

Kiel on Pohjois-Saksan rannikkokaupunki ja siellä asuu 250 000 ihmistä. Olen jo googlaillut ratsastustalleja, koiralle tottelevaisuuskoulua ja koiraystävällisiä kahviloita, joissa voisin tehdä duunia läppärillä, sekä tietysti vuokra-asuntoja.

FullSizeRender (40)

Toinen juttu on kaverit. Ei toisaalta huoleta kauheasti, kyllä sieltä uusia ystäviä saa varmasti ja pärjään ominkin päin, ettei ole mikään pakko liikkua heti porukassa. Olen jo liittynyt facebookissa pariin ryhmään, joista voisi kysellä uusia tuttavuuksia :) Olisi muuten ihan sairaan siistiä löytää joku Kieliläinen bloggaajakaveri!

Olenkin päättänyt, että jossain vaiheessa ehkä jo ennen lähtöä alan Kenzan tyyliin kirjoittamaan blogiani tekstin loppuun tiivistettynä englanniksi. Saa ehkä laajemmin lukijoita, mutta myös uusien ystävien ja tuttujen kannalta kivaa, että he ymmärtävät mistä kirjottelen :)

IMG_4525

Perjantaina pidetiin meillä pienet illanistujaiset Namun 1v synttäreiden kunniaksi. Kaikki on niin kiireisiä, että kavereita tulee nähtyä harvoin, joten se oli illan päätarkoitus. Lassen ystäviä tuli paljon ja oli tosi kivaa, että he pääsivät tulemaan! Namukin tulee aina niin iloiseksi kun meillä on vieraita. Oli ihan loppu jo alkuillasta kun oli viihdyttänyt kolmea ensimmäistä virerasta :)

IMG_5411 IMG_5422

Olihan se omien kavereiden puolesta vähän pettymys kun kutsuu ajoissa lähemmäs 10 läheisintä tyttökaveria ja vain yksi tulee, eikä muut välttämättä edes ilmoita mitään, ainakaan jos ei kysele perään. Melkein kaikilla on joku syy, muuta ohjemaa, töitä ym. mutta silti tilastot puhuu puolestaan, etenkin kun kyse on läheisimmistä ystävistä ja oikeasti odottaa ihan jokaisen näkemistä yhtä paljon. Tiedättekö sen tunteen? Heitinkin tälle yhdelle läsnäolevalle rakkaalle ystävättärelle, että jos ottaisin hänet mukaan ulkomaille niin käytännössä mikään ei muuttuisi :D

Auf wiedersehen!
/Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebookista tai Bloglovinista saat uusimmat päivitykseni kätevästi. Bloglovinista voi myös tilata uudet postaukset omaan sähköpostiin!

Aku

27 vastausta artikkeliin “Me muutetaan ulkomaille!”

  1. Oi että, ihanaa! Mäkin olen vuosia haaveillut lähdöstä ulkomaille. Niin vaan nuo molempien työt ovat juurruttaneet meidät tänne Suomeen, vaikka vielä tässä olisi opintojenkin puolesta mahdollisuus lähteä. Ruotsi, Lontoo tai Australia.. Ai että! Rohkeutta ja joustoahan se vaatii vaan. Ehkä vielä joku päivä!!

    • Niin, on niitä töitä ulkomaillakin ;) Mäkin olisin niin halunnut jonnekin kauas vaikka just Ausseihin, uohdin sen tosta tekstistä! Joku kaupunki Briteissä oli kyllä Lassen vaihtomestojen listalla, mutta siinä kaupungissa oli kuulemma goolen mukaan tosi paljon rikollisuutta. Ei ollut Lontoota valittavana, muuten olisin (me oltaiisiin :D) todellakin mennyt sinne!

      Siisteimmät vaihtomestat listalla oli Barcelona, Hong Kong ja Kanada. Espanjaan ei voi mennä koiran kanssa ilman riskiä leishmaniaasin tartunnasta, jota siis kärpäset levittävät ja pahimmissa tapauksissa loiset pesivät sisäelimiin ja tauti on parantumaton, voi myös tarttua koirasta ihmiseen, ei rokotetta :D Kamalaa, onneksi kuulin tästä ihanalta valmennettavalta!

      Hong Kong ja Kanada puolestaan vaativat koiran rahtikuljetuksen jollain lennolla ja siitä olen kanssa kuullut kaikkea kamalaa kuten koira kuollut ruumaan, karannut välilaskulla rikkoutuneen häkin takia… Laukkumiehet ei Suomessakaan välitä kauheasti peruslaukkujen kohtelusta, joten huolestuttaa ulkomaila eläinrahdin turvallisuus, että miten sitä häkkiä heitellään. Onhan se stressaavaa kenelle tahansa kun laitetaan häkkiin ja tungetaan meluisaan ruumaan puoleksi vuorokaudeksi. Lentorahti jenkkeihin isolle koiralle maksaa kaiken kukkuraksi tutkimusteni mukaan noin 700€ enkä nyt ole varma sisältyykö siihen se 300€ häkki? Edestakaiset lennot olisi siis noin 1500-2000€ pidemmillä matkoilla. Jos jollain on kokemuksia niin jakakaa toki!

      Että sen takia ei nyt otettu riksejä puolen vuoden komennolle, mutta eiköhän tuo Saksakin anna vaikka mitä uutta :) Ottakaa tekin Eveliina miehen kanssa vaan tuumasta toimeen, työhakemukset vetämään ja seikkailuun! Ei siinä mitään menetä kun laittaa työhakemuksia, pahimmassa tapauksessa kukaan ei vastaa ja mikään ei muutu, mutta parhaassa saattaa yllättyä todella positiivisesti ja elämä saada uuden käännöksen :) Aina voi tulla takaisin ja kyllä Suomesta hyvät tyypit töitä saa :)

  2. Kuinka kauan ajattelitte asua Saksassa? Koko lukuvuoden? Mikäli jatkat PT-töiden harjoittamista suomalaisen yrityksesi kautta Saksassa esimerkiksi koko lukuvuoden, kannattaa tarkistaa tuleeko yrityksesi verovelvolliseksi myös Saksassa. Samoin oma verotuksellinen asemasi, jos maksat itsellesi palkkaa tuona aikana tai esim. muuta palkkatuloa.

    • 6kk näillä näkymin. Ihan kivaa kun huolehdit, mutta pärjään kyllä, tosi hyvä tilitoimisto kumppanina :)

  3. Hei siistiä!
    En oo koskaan käynyt Kielissä, mut tultiin just pari viikkoa sitten auton kanssa Munchenistä ja just puhuttiin koko matka et vois olla aika kiva muuttaa sinne, tai jonnekin päin saksaa joksikin aikaa.

    Ollaan useampi kerta nyt haettu auto saksasta ja sen on kyl huomannu, että yhtään pienemmissä kaupungeissa pärjää aika huonosti pelkällä englannilla varsinkaan vanhempien ihmisten kanssa (meistä kumpikaan ei siis puhu saksaa, se on seuraava tavoite ;)) Kiel on kuitekin yliopisto- ja rannikkokaupunki ni siellä varmaan pärjää ihan pelkällä enkulla. Miten kauan ootte siellä? Tollasesta reissusta saa varmasti paljon enemmän irti, jos opettelee paikallisen kielen, varsinkin kun sulla on jo pohjaa. Sanon tän vaan siks et mun mielestä minkä tahansa kielen voi oppia kohtuu vaivatta, jos elää kyseisessä maassa, tutustuu paikallisiin ja on sitä sitä oppimista kohtaan avoin. :)

    Pystyn tosi hyvin samaistumaan tohon tunteeseen mikä tulee, kun on kutsunu paljon kavereita ja osa ei ees viitti ilmottaa et tuleeko… ittellä on ainakin näi vuosien mittaa kaveripiiri kaventunu kun oon kyllästyny kutsuu sellasia kavereita, jotka ei ikinä tuu, aina lupailee mut sit iha viime hetkillä peruu tai ei ilmota ollenkaan. :( Onneks kuitenkin laatu korvaa määrän!

    Miten aiotte kuljettaa namun sinne? Meettekö maitse, meritse vai lentokoneella?

    Kiitos kivasta blogista! Oot varmaan ainoo bloggaaja, jolle oon kommentoinu useammin kun kerran :)

    • Hei Minna ihan tosi siistiä kuulla, että olen harva ja valittu, jolle kommentoit! Arvostan jokaista kommenttia :)

      Mekin ollaan ajateltu auton hankkimista sieltä ja nykyisen myymistä täällä Suomessa ennen tai jälkeen uuden auton oston. 2010 olen ajanut -97 vuoden täyden varustetason muistaakseni 6000 euron Saksan tuontimersua ja vitsi se oli kyllä nätti ajaa, sairaan hyvässä kunnossa, kaikki herkut ja ton hintanen vielä. Jotain kivaa meseä tekisi mieli, minne toi Nappula mahtuisi :D Mun mielestä on tosi siistiä kun ihmiset hakee sieltä autoja, kunnon seikkailu koittaa pärjätä siellä kielimuurin kanssa ja sitten saa vielä ajella kotiin vaikka mitä reittejä :) Kivaa kun olette menneet yhdessä!

      Mä haluaisin panostaa englantiin niin paljon, että se menisi ihan äidinkielestä sujuvuuden ja ääntämisen puolesta. Just kun ollaan tuolla vaan se 6kk, niin tuntuu vähän samanlaiselta investoinnilta viilata 100 lasissa saksaa kuin jos joku saksalainen tulisi tänne vaihtoon ja harjoittelisi englannin sijaan ruotsia. En siis oleta, että 250 000 ihmistä pitää nyt puhua englantia mun kanssa, vaan ihan pari ystävää olisi kiva saada, joiden kanssa kaikki keskustelut englanniksi ja varmaan Lassen koulukavereista sellasia saa vähintään :) Toki siellä väkisinkin oppii ja täytyy käyttää saksaa tietyissä tilanteissa, etten sitä siis vastustele, vaan u know, haluaisin panostaa aikaani muuhun oppiin enemmän. Kyllähän nykyiselläkin saa arkisia juttuja esitettyä (varmaan nauretaan silti, mutta ei se mitään), eniten silti kauhistuttaa jo nyt miten saan sieltä hevosen vuokrattua itselleni jos englanti ei suju talleilla :D ”Entschuldigung, aber ich möchte ein Pfers um.. nicht kaufer aber weisst du, verlessen? Was heisst es? Ööö.. :D” Mä tuun niin maksamaan tulkista :D! Eikös se ole hyvä heti alkuun tukea pienyrittäjiä.

      Niin ja tosiaan ajetaan sinne varmaankin Ruotsin kautta, Viikkarilla yli :)

      Kiitti tosta kommentista kavereiden show uppaamista koskien. Se on aika arka aihe kun väkisin jengi ottaa nokkiinsa, mutta mun mielestä on kiva kertoa ettei mun elämä ole mitään jatkuvaa bloggaajagalaa, että jos pidän bileet niin ulkona olisi mukan jo jono valmiina :D …ja on mullakin tunteet ja olen oppinut olemaan loukkaantumatta, mutta kun on läheisistä kyse se ei olekaan niin helppoa. Tuntuu jo muutenkin, että toi laadun tarkkailu ja kaiken negatiivisen poistaminen elämästä on johtanut siihen, että täällä loppupeleissä aika yksin talsitaan. Tosi vaikeaa löytää ystäviä, joihin voi luottaa 100%.

    • Joo tää oli nyt kolmas auto joka haettiin yhessä :D välillä on ollu kyllä pientä seikkailua. Ekalla kerralla tuijotettiin niin tiukasti navigaattoria että ajettiin suoraan kaliningradin rajalle. Siel oli aika äkäset rajavalvojat kyselemässä viisumia. Koitettiin sit selittää et me vaan halutaan ajaa läpi. Sielt tuli aika tiukka ”this is Russia, you do not just drive through Russia!” xD
      Saksassa ihmiset pitää kyllä ihan eri tavalla huolta autoistaan ja noi hinnat on vähänkään vanhemmille premium autoille jo tosi alhaset verrattuna suomen hintoihin.

      Noista koirista vielä, et mua yllätti viimeks ku oltiin munchenissä niin siellä kaikki piti koiriaan vapaina, eikä ketään haitannu. Toisaalta ne koirat myös sillon keskitty aika hyvin siihen mitä omistaja sanoo, eli oli ne henkisesti kytkettyinä :)

      Kavereista vielä, siinä pitää aika paljon tasapainoilla, et miten paljon ja millasia juttuja kattoo läpi sormien, ettei loppupeleissä jää täysin yksin. Ite oon huomannu muutaman ikävän selkäänpuukotuksen ja välirikon jälkeen et kyl elämä ihan oikeesti tekee tilaa sit uusille ihanille ihmisille, kun päästää irti. Tälleen vähän vanhempana on vaan hirveen vaikee oikeesti ystävystyä uusien ihmisten kanssa verrattuna vaikka lukioaikoihin :)

      Kiva, jos kirjotat postauksen siitä miten namuun on suhtauduttu, täällä ainakin yks kiinnostunut lukija!

  4. Kaikki hyvät muuttaa pois ja samaan aikaan tulee tuhansia kielitaidottomia mieslaumoja tilalle.

    Harmi että olet ollut sosiaalisesti hieman rajautunut kotimaassa. Se on suuri ongelma kansamme kestävyydessä.

    • Hieman hymyilytti nyt kyllä tämä ”sosiaalisesti rajaton” kommentti;)

    • Mitä ihmettä sä horiset? Sosiaalisesti rajautunut? :D Ihminen, joka tekee sosiaalisia taitoja vaativia töitä ja järjestää illanistujaisia?

      Tuo on tuttua, että ne, joita luulee läheisiksi, ei oikeesti sitä ole. Se tuntuu pahalta, mut life goes on valitettavasti. Nuorten ihmisten muutto kotimaasta on tällä hetkellä todellinen ilmiö. Mä ja mun mies ollaan teidän kanssa samanikäisiä ja muutetaan nyt Belgiaan. Suunnitelmissa vaihdon jälkeen katsastaa työmahdollisuuksia esim. Saksassa. Näin tekee myös moni muu kaupalliselta alalta valmistuva: meidän maassa on tosi huono tilanne duunien suhteen tällä hetkellä. Omakohtaisesti olen myös kyllästynyt tähän lannistuneeseen pelon ilmapiiriin, jossa mamu on pahin asia mitä voi tapahtua ja talous pitäisi saada nousuun mut silti kukaan ei ole valmis tekemään mitään.

      Tack och adjö Suomi. Palaan sitten kun asiat on vähän paremmin.

    • Teezy ja Henrika, kiitos kommenteista – ihanaa kun puolustetaan :D<3

      Tosi siistiä Henrika, että ootte muuttamassa yhdessä Belgiaan! Mä uskon myös, että ulkomaankokemusta niin työ- kuin opiskelumielessä arvostetaan täällä Suomessa ja varmaan muuallakin maailmassa. Väliaikainen poismuutto voi siis hyvin olla Suomen yritykselle vaan suuri rikkaus kun töitä hakeekin jatkossa maailmaa ja eri toimintamalleja nähneitä kokeneita nuoria.

    • Mäkin haluaisin kuulla miten olen ollut sosiaalisesti rajoittunut :D Se oli aika imartelevaa, täytyy myöntää, että ”kaikki hyvät muuttaa pois”, kiitos :D

  5. Saksassa ei tarvi etsiä koirakahvilaa, sillä koiran voi viedä lähes mihin vaan! Siellä koiraa arvostetaan tärkeänä kotieläimenä. Oltiin Lyypekissä pari vuotta sitten ja ison koiran sai ottaa ruokaravintolaankin, koirille oli grillikioskillakin juomakupit ja ihan vaatekauppoihin jengi käveli koiran kanssa!

    • Ooh! Ihanaa kuulla! Tuo on yksi JÄTTIMÄINEN bonus täältä pois muuttaessa <3 Ollaan saatu erinomaisesta käytöksestä huolimatta Namun kanssa vaikka mitä koiranvihaajaa kimppuun viimeaikoina ja ollaan ihan kypsiä suomalaisten asenteisiin.

      Pitää kirjoittaa aiheesta ihan postaus :D

  6. Tervetuloa Saksaan vaan. Pari juttua voin alkuun heittää: Saksa ei oo kauheen hyvä maa parantaa englanninkielen taitoa. Nää on aivan penteleen ylpeitä kielestään, eikä englannin puhumista aina katotaan kauheen hyvällä.. toki jos muitten vaihtareitten kanssa viettää aikaa ☺

    Tuohon yhteen kommenttiin jossa kritisoitiin Suomen ilmapiiriä maahanmuuttajia kohtaan. Kyllä täällä Saksassakin osataan. Rajat alkaa paukahdella kiinni, Schengen on käytännössä historiaa (passi pitää olla ihan kaikilla rajalla mukana, ei naamarajaa) ja 800 000 pakolaista ei ole mikään ilon aihe enää. Se huumori mitä täällä asiasta heitellään ihan hyvin koulutettujenkin kesken saa pienen Suomitytön silmät leviämään lautasen kokoisiksi..

    Mutta siis hyvä täällä on olla! Avoimin mielin pärjää aina ☺

    • Kiitos :)!

      Kommentoinkin tuonne ylös jo, että tarvitsen vain pari kaveria kenen kanssa kehittää englantia, etten odota mitään ihmeitä jokaiselta vastaantulijalta :) Olen käynyt Münchenissä ja Ingolstadissa ja muistan kyllä hyvin, että englanti oli sielläkin porukalla aika ruosteessa eikä asiakaspalvelu useimmiten muutenkaan ollut mikään päivää piristävä elämys :D

  7. Kuulostaa todella hienolta mahdollisuudelta!
    Toivottavasti jatkat myös bloggausta Saksan puolelta :)

  8. ” Omakohtaisesti olen myös kyllästynyt tähän lannistuneeseen pelon ilmapiiriin, jossa mamu on pahin asia mitä voi tapahtua ja talous pitäisi saada nousuun mut silti kukaan ei ole valmis tekemään mitään.

    Tack och adjö Suomi. Palaan sitten kun asiat on vähän paremmin.”

    tähän tiivistyy aika hyvin parempien ihmisten ajattelu.

  9. OOOOOOO SIIS IHANAA! Mä NIIIIIN rakastan Saksaa! se on ihan mun lempimaa ja voisin joskus kuvitella iteki asuvani siellä!!! Innolla jään odottelemaan miten siellä arki toimii!!! ONNEA ja ihanaa kun tulee elämään uusia kokemuksia! <3

    • Itekin oot kunnon seikkailumimmi kun pakkaat kuulemma laukut ja suuntaat Lappiin! ..että kiitos :)! ja samoin, parhaita kokemuksia toivottaen <3

  10. Itse olen asunut Saksassa vastaavan vaihto-opiskelun ajan ja vaikka paikallisten kanssa onkin vaikeaa parantaa englantia, niin varmasti miehesi yliopiston kautta löydät helposti englanninkielisiä kavereita. Esim. omassa yliopistossani oli kansainvälisille opiskelijoille hengailupaikka, johon tuli myös muita kaupungissa asuvia ulkomaalaisia ja pääkieli oli englanti. Saksassa myös tyypillistä, että etsitään ”tandem” partneri, jonka kanssa harjoitellaan kieltä. Moni haluaa opiskella englantia, joten kannattaa kysellä! Kannattaa myös katsella paikallisia yksityisiä kielikouluja, joissa hinnat eivät käsittääkseni pahoja ja kurssit yleisesti intensiivisiä.

    Ja sen osaan sanoa, että siellä ei tarvitse vastaavalla tavalla ihmetellä, miksei kenelläkään ole aikaa nähdä. Kavereita tuli nopeasti melkein ovista ja ikkunoista sisään ja kaikki haluavat viettää aikaa yhdessä ihan eri tavalla kuin Suomessa. Takaisinpaluu Suomeen tulee olemaan vaikeampaa kuin siellä kavereiden saaminen ;)

  11. Mahtava juttu että pääsette asumaan ulkomaille! Itsekkin asuin muutama vuosi sitten Lontoossa 6kk ja se oli yksi elämäni parhaimpia kokemuksia. Voin sanoa että puoli vuotta muuten menee nopeasti. Juuri kun oli alkanut asettumaan maahan niin pitikin jo lähteä pois. Onneksi jatkat blogia, oon ihan koukuttunut tähän kun huomasin miten huippu tyyppi olet :) Tuut varmasti pärjäämään hyvin maailmalla, onnea uusiin kuvioihin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta