Millainen rotu on amerikan bulldoggi?

Taannoin sain lukijalta kysymyksen:

”Miksi/miten päädyit ranskanbuldogiin?”

En tiedä itsekään, kun meillä on amerikan bulldoggi :D Ei se mitään, väärinkäsityksiä sattuu! Ranskikset painaa noin 10 kiloa ja Namu painaa nyt juuri 1v täytettyään 41 kiloa. Yhteisenä piirteenä molemmilla on, että ovat tiivitä lihasmötköjä. Tässä vertauksena vierekkäin, vasemmalla ranskis ja oikella Namun isä. Kuvat täältä ja täältä.

97392_750x650 copy

Monella on vieläkin ennakkoluuloja näitä ’taistelurotuja’ kohtaan ja siksi haluan kertoa teille millainen amerikan bulldoggi rotuna oikeasti on.

Olen kouluttanut perhetuttujen omistamaa Namun emää ja se on ollut ihan loistavin ja nopein oppija ikinä! Halusin ehdottomasti sen pennun. Saatiin valita Namu ensimmäisenä 9 pennun joukosta. Valittiin se koska se oli uninen, ei välittänyt kun toinen puri jalkaa nukkui vaan. Ei pelännyt kovia ääniä, osasi puolustaa itseään leikkejen keskellä, muttei ollu dominoivin. Kaikin puolin iloinen ja reipas unipallo.

Ensimmäisiä rokotuksia ottamassa Animagi Aurinkolahdessa
Ensimmäisiä rokotuksia ottamassa Animagi Aurinkolahdessa

Omalta koiralta olen aina halunnut atleettisuutta, mutta kuitenkin lihasmassaa, lempeyttä, vartiointiominaisuuksia ja miellyttämishalua. Amerikan bulldoggissa yhdistyy nämä kaikki. Vähän lisää hellyydenkipeyttä saisi olla koska välillävaan tuntuu, ettei Namu rakastakaan mua. Halaat sitä ja se nojaa toiseen suuntaan ilmeellä ”Öööö…Ei kiitosss”. Ehkä siksi kun minä olen se rajat vetävä *mmä ja Lasse on se kiva leikkikamu, jonka kanssa saa löysäillä.. Halusin silti enemmän rakkautta, joten opetin Namulle joskus puolivuotiaana pusukäskyn :D Hah.

Nykyään aina jos se ei tiedä mitä siltä vaaditaan jonkun uuden opettelussa tulee usein pusua, että jos se olisikin tämä mitä nyt taas halutaan :)

Hauskana piirteenä tässä rodussa on myös se, etteivät nämä hauku. Olen kuullut Namulta ehkä 5 yksittäistä haukahdusta. Murina sen sijaan on aika arkipäivää. Kotona ja muualla yöpyessä Namu alkoi jo alle puolivuotiaana vartioimaan. Epäilyttävän selvän äänen tai liikkeen huomatessaan kuuluu matalaa mörinää ja jos kohde lähestyy, niin hän kyllä huomauttaa kunnolla. Koskee ulkona liikkuvia asioita, eikä esim. rappukäytävän ääniä ja postin kilahtamista luukusta.

IMG_5700

Kesällä oltiin Espalla picnicillä kun joku nuhruinen epäilyttävän oloinen pullonkerääjä lähestyi meitä hiipien ihan huomaamattani. Namu kuitenkin hälyytti heti ja mies lähti perääntymään. Vähän ajan kuluttua paikalle hiihti toinen ulkomaalaistaustainen pullonkerääjä, jonka luokse Namu riensi iloisesti paijattavaksi kun henkilö tuli varoittamatta moikkaamaan sitä :D Namun emä oli ihan samanlainen. Etenkin jos lähestyvä henkilö on juovuksissa tai aineissa tai käyttäytyy uhkaavasti, niin nämä koirat kyllä varoittavat, niin omistajaa kuin lähestyjää.

Joskus tapasin samojedin omistajineen (samojedi = sellainen Namun kokoinen valkoinen megapörrö-jääkarhu). Omistaja kuvaili koiraansa, että jos heille murtauduttaisiin, niin koska koira tykkää nukkua viileässä ulko-oven vieressä hänen suurin mahdollinen hyöty tilanteessa olisi, että murtautuja kompastuisi häneen :D

Kaikki eläimet, normaalit ihmiset, naapurit, vanhukset, lapset, vauvat ja jopa metrossa väkisin paijaava ystävällinen harmiton juoppo kohdataan ilolla ja suurella sydämellä. Pusuja ovat myös saaneet random puistokaljalla istuvat nuoret perään vihellelleet jätkät, kun ollaan lenkkeilty ohi :D Niin siis pusuja Namulta eikä minulta :D!

IMG_6149
Saisinko tarjota pusun?

Hyvä luonne ja tarkka koulutus alusta asti on toimivan ja onnellisen koiran peruste ihan rodusta riippumatta. Lapset, vauvat ja muut eläimet on niin megasuosikkeja, että ollaan jouduttu opettelemaan kaiken sen ilon hillitsemistä. Kesällä meillä oli uunituore ihmisvauva kylässä ja Namu oli ihan haltioissaan. Olisi nuollut vauvaa koko illan jos oltaisiin annettu. Ihanaa kun on ystävänä pienen lapsen äiti, joka ei pelkää isoa koiraa tai sen pusuja <3 Namu leikkii myös nätisti kohta parivuotiaan kummipoikamme kanssa. Yhdessä jakavat lelut :)

Eilen lenkillä tuli vastaan 6 pikkutyttöä, joista yksi kysyi saisiko Namua paijata. Namu oli rauhallinen, joten annoin tytön moikata ja Namulle luvan kävellä tytön luokse – se oli niin onnellinen ettei välittänyt lainkaan kun pikkutyttö kiljaisi kiinnostuneesta nuuhkuttelusta yllättyneenä. Kaikki 4 tassua pysyi maassa koko ajan ja kun lähdettiin annoin Namulle paljon kehuja hyvästä käytöksestä. Se ei aina tiedä miten iso se on ja siksi on super tärkeää opettaa olemaan riekkumatta, sillä lapset menee muuten nurin ja vanhukset saattavat loukkaantua. Joskus kavereita moikatessa tulee vielä joku vahinkohyppy, mutta pitää muistaa, että se on vasta vuotias :) On myös paljon ihmisen käytöksestä kiinni miten koira reagoi. Siitä voisin joskus kirjoittaa lisää!

Ollaan käyty alkukesästä asti Namun kanssa kerran viikossa tottelevaisuustreeneissä ja tähdätään kisoihin, vissiin jo marraskuun lopussa pitäisi startata ekat viralliset. Apuaa. Niin siis mua jännittää enemmän kuin Namua!

FullSizeRender IMG_6395 IMG_6394

En tykkää yhtään Suomen amerikan bulldoggejen facebookyhteisöstä. Ihan urpo meininki. Moni siellä äänessä olevista harrastaa näillä petojahtia, eli säkki jotain hiekkaa tms. pistetään naruun ja sellainen kelakone vetää sitä säkkiä, koira juoksee sen kiinni ja puree sitä. Se on se koko harrastus. Mitä järkeä? Oli rotu ihan mikä tahansa, niin tollanen on vaan mun mielestä tyhmää. Kamalaa, että kaikenliset taukit haluaa itselleen vahvan koiran tai eläimen ylipäätään ja sitten tekee sillä kaikkea omasta mielestä ’siistiiä’. Sillon kun Namulla diagnosoitiin luutumishäiriö kysyin siellä ryhmässä kokemuksia ja apua, jolloin vastaukset oli tyyliin ”piikille vaan, ei sillä mitään tee”. Raivotuttavaa. Erosin sieltä yhteisöstä parin kuukauden jälkeen.

Ikävä asia suurikokoisissa roduissa on nimenomaan nuo perinnölliset kasvuhäiriöit ja niistä kehittyvät nivelrikot sekä elinikäiset kivut ellei asiaa korjata ajoissa. Kaikki suurirotuiset koirat kannattaa röntgenkuvata 5kk iässä. Lähes kukaan ei tätä kuitenkaan tee tai edes tiedä siitä, sillä kasvattajat neuvovat kuvauttamaan koirat vuoden iässä. Se vuoden iässä kuvauttaminen on kasvatustyötä varten, silloin mahdolliset kasvuhäiriöt näkyvät selvästi. Silloin lähes mitään ei ole enää tehtävissä sen koiran terveyden eteen, mutta se kasvattaja saa arvokasta tietoa. Kivaa eikö. Alla videossa Namun jälkitarkastuksen tehnyt ortopedi Esa Eskelinen kertoo lisää.

Onneksi me kuvattiin Namu 5kk ikäisenä ihan vahingossa pikku tapaturman takia. En ikinä osannut odottaa, että sieltä paljastuisikin samalla jotain aivan muuta – kasvuhäiriö.

Täällä olen kirjoittanut aiheesta lisää.

Olin tyhmä kun luotin kasvattajien rehellisyyteen. Nyt jos hankkisimme toista saman merkkistä koiraa hakisin hänet varmaan jenkeistä. Eihän minulla ollut ennen tietoakaan, että suunnilleen muilla kuin kultaisilla noutajilla voi olla rodulle yleisiä perinnöllisiä nivelongelmia.

Itseasiassa amerikan bulldoggejen ja varmaan muidenkin samassa jamassa olevien rotujen suvun terveyshistoriasta valehdellaan ihan jatkuvasti päin naamaa. Kukaan ei muka ole kuullut, että kasvuhäiriöitä esiintyisi, mutta sitten kun löytää ne oikeat ihmiset juttua kyllä riittää vaikka mistä tapauksista. Ei ole oikein eläintä kohtaan jalostaa pentuja kuvaamattomilla vanhempilla, eikä uutta omistaajaa kohtaan kun hän ei tiedä mihin pitäisi varautua. Myös kuvattuja, mutta huonotuloksisia, ’valioyksilöitä’ käytetään paljon jalostukseen yleisimmissä roduissa. Se vasta kamalaa onkin.

Yksi osasyy tähän omaankin aiempaan tietämättömyyteen on Kennelliitto, joka ei vieläkään tunnusta näitä ’taistelurotuja’ kuten amerikan bulldoggeja, pitbulleja ym. puhtaiksi roduiksi Suomessa. Nyt kun me kilpaillaan Namun papereissa tulee lukemaan sekaroituinen, vaikka se ei sitä ole ja siitä on sukutaulutkin. Koska näitä ei tänne hyväksytä roduiksi, ei niistä ole minkäänlaista terveyskantaa. Esimerkiksi labbiksista ja corgeista löytyy kaikki tiedot KoiraNetistä. Ehdottomasti kannattaa katsoa sieltä suvun tiedot koiraa ostaessa.

Kohta vuosi sitten Namu haettiin kotiin 8 viikoisena seikkailunhaluisena pikku lumipallona. Kuvassa on vielä alle luovutusikäinen. olihan se söpöliini, mutta vielä on tuoreessa muistissa jokaisen öisen vessassakäynnin muisto makkarin oven edessä olevaan kusilätäkköön astumisesta. Varmaan 100 kertaa hypin yhdellä jalalla pesemään kusista jalkaani ja palasin jalka pestynä unisena pesemään lattiaa. Good times :D

Kuvaaja: Dace Strausa
Kuvaaja: Dace Strausa

Nyt Namu on juuri täyttänyt 1v ja muutos nugetista isoksi koiraksi on aikas huikea. Niin ja koira on terve! Vielä varmuudeksi kuvataan koko rekku samaan aikaan kun steriloidaan joulukuussa. Terveyden tueksi on saanut kasvuhäiriödiagnoosista lähtien myös lisäravinteita päivittäin. Innolla odotan meidän tulevia seikkailuja <3 Tässä pikku Namu Scandic Paasissa viime viikonloppuna!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

/Aku & Namu

Instagram: @aurorarenvall
Facebookista tai Bloglovinista saat uusimmat päivitykseni kätevästi. Bloglovinista voi myös tilata uudet postaukset omaan sähköpostiin!

Aku

36 vastausta artikkeliin “Millainen rotu on amerikan bulldoggi?”

  1. Vitsit tykkään näistä Namuun liittyvistä postauksista! :) Mulla tuli ensimmäinen koira itselle vasta aikuisiällä ja en vaan ymmärrä miksen oo jo aiemmin hankkinut koiraa. Ne on niin parhaita otuksia.
    Kirjotat hyvin aiheesta ja sulla selkeesti on tietoa :) On myös hyvä, että kirjoitat rehellisesti rodun sairauksista jne. Oon törmännyt, että usein omistajat vähättelevät oman koiransa sairastumisriskiä. Esimerkiksi juurikin ranskanbulldogin omistajissa olen huomannut tämän.

    • Hei kiitos Elina! Kivaa kun tykkäät Namu-jutuista, ne on niin luontaista höpötettävää kun ihailee tuota omaa mussukkaa 24/7 :D Mietin tässä yksi päivä, että kaikki varmaan sanoo koiralleen sen olevan maailman kaunein ja paras koira, aamuisin herää sen vierestä ja käyttää pari minuuttia ihan vaan sen katselemiseen samalla miettien miten söpö voikaan otus olla ja miten onnkas on kun saa pitää sen siinä :)

  2. Kyllä elukkaopiskelijan mieltä lämmittää ettei ole namulla sellainen lyttykuono kuin ranskiksella vaan seminormaali, säästytte niin monelta! Järkyttävintä koirapuolella on tosiaan nuo muutamiin rotuihin kuuluvat mm. Hengitystie-, iho- tai vaikka hammasongelmat, jotka ovat heidän mielestään ”rotuominaisuuksia”. Tiedonetsintää ei todellakaan kannata rajoittaa pelkkään kennelliittoon saati kasvattajiin. Ja harmillista vielä kun koiranomistajille on jotenkin tosi vaikeasti saatavilla tietoa esim. Juuri tuosta osteokondroosista. Siinä ei auta vaikka olisi oikeasti miten vastuullinen koiranomistaja jos ei vaan tiedä :( onneksi teillä kävi onni onnettomuudessa ja Namu tuli kuvattua aikaisin^^

    • Se on kanssa toinen syy miksi valittiin Namu kun sillä oli jo pentuna muita pentuja pidempi kuono! Hajuaisti on silti huono, mutta ei vaikuta normaaliin hengittämiseen :)

      Se onkin hyyvä tässä blogissa, että pääsen levittämään tietoa ihan kaikille ja ehkä he sitä vielä eteenpäin :)

      Mun mielestä on maailman hienointa, että kun googlaa ”olkanivel ocd” blogijuttuni tulee siellä kolmantena. Tietoa kun on niin vähän tai ainakin vaikeasti saatavilla. Meinasin vaipua epätoivoon silloin keväällä kun mitään oikeaa infoa ei löytynyt. Oirekuvauksia ja ongelman historiaa kylä, mutta ei oikein mitään diagnoosin jälkeisestä elämstä. Tuli sellainen olo, ettei sitä välttämättä edes tule olemaan. Lääkäritkään ei osanneet yksikään kertoa mitään tähystyksen onnistumisprosentteja ym. Kaikista lohduttavinta on lukea oikeita tapauksia, joissa koira tervehtyy. Antaa toivoa :)

  3. Kannattaa myös tutustua rodun alkuaikoihin ja siihen mihin rotu on jalostettu ja tehty….ja siihen missä oikeissa töissä sitä vielä käytetään maailmalla.. Ja siis myös rodun kantamaassa usa:ssa.Ei ehkä kivaa, mutta siltä ei voi sulkea silmiä..Sieltä nää tulee ja sieltä ne luonteenpiirteet tulee.. En mäkään veisi koiraani villisikajahtiin enkä metsästykseen, mutta ei se tee kenestäkään taukkia, meitä on niin moneen junaan ja ne koirat oikeesti nauttii siitä. Niin hullua kun se onkin, niin sitä me ei voida ottaa pois! Ja sieltä perimästä se bulldoggien luonne tulee, se kannattaa aina muistaa ja tajuta että se ohjaa noita koiria. Harmittaa että noin kovaan ääneen haukut siellä olijat, koska ei kaikki siellä harrasta petojahtia ja tästä saa kyllä pahasti sellaisen kuvan että kaikki amerikanbulldogin omistajat on egoilevia taukkeja… :( Historiassa ab:lla on oikeasti joo ehkä taisteluitakin, mutta myös suurristan metsästystä ja härkien kanssa touhuamista, vahtikoirana olemista sekä suojelua.. Säkin jahtaaminen tulee suoraan sieltä ja siellä perustuu ainoastaan koiran itsensä toteuttamiseen. Jahtaa – saa otteen ”saalista” – saa palkinnon – vietti tyydytetty. Ei siinä omistajan omalla egolla ole mitään tekemistä. Ellei sitten itse juokse sitä säkkiä kiinni :) Kannattaa oikeesti perehtyä koirien historiaan ja vietteihin, ne kun ohjaavat koiraa kaiken muun ylitse, ei meidän käskyt.
    Ihan oikeasti kannattaa muistaa että näissä koirissa on se tiukempi puoli ja se nostaa varmaan jossain vaiheessa päätään, ja koira toimii silloin vaistonsa mukaan. En halua olla ilkeä enkä tärkeilevä, mutta ei nää vaan sohvakoiria ole. Myös fyysinen voimaharrastaminen on näille hyväksi koska ovat fyysisiä koiria ja ei niitä lihaksia ole tokoa varten näille luotu ;) kaikki harrastukset on hyviä oikeesti, mutta nyt sai vähän suppean kuvan sun kirjoituksesta rodusta. Kilttejä nämä ovat, mutta paljon vaativampia kuin yksikään muu rotu jota itellä ollut ja joiden kanssa on ollut tekemisissä.
    Mahtavia, mutta todella, todella erilaisia yksilöitä olemassa! Näitä on eri linjoja ja yhdistelmiä ja niillä kaikilla on eri vahvuudet ja eri voimakkuuksilla vietit.

    • Jotenkin osasin odottaa tätä :D Kaikki lukijat ei ehkä sitä tästä näe eivätkä tietenkään ole siellä foorumilla, mutta eiköhän se kerro jotain ettei mun tehnyt mieli jäädä sinne. Haluaisin myös kuulla missä olen sanonut, että kaikki amerikan bulldoggejen omistajat ovat taukkeja? Itselläni on tasan kaksi tuttua omistajaa ja molemmat ovat oikein mukavia!

      Ilmeisesti sunkin mielestä nivelrikkoisella Namulla pitäisi harrastaa muuta kuin tokoa? Jos et sitä tarkoittanut niin sitten varmaan, että jos ei olisi nivelrikkoa niin olisi paras heti liittyvä johonkin teidän ryhmäläisten suosimista lajeista? Useimmat ei tee koirillaan yhtään mitään ja kyllä tämäkin rotu sopii perhekoiraksi, jolloin sen kanssa lenkkeillään paljon, leikitään kotona / pihalla ja koira on onnellinen.

      Taakanveto on mun mielestä ihan ok laji. En tiedä niistä maksimipainoista mitä vedetään, mutta jos ne on isoja ei koiraa mun mielestä tarvitse treenata sellasilla. Varmaan paljon loukkaantumisia? Paitsi, että eihän niitä kukaan komentoimalla myöntäisi vaikka asia olisikin niin :D Raskaana, mutta järkevän raskaana, vetourheiluna pidän vaikka ihmisen vetoa pulkassa talvella.

      Kuten sanoin tekstissä minä en pidä siitä facebookryhmästä ja minusta petojahti on typerää. Siellä ryhmässä myös kehuskellaan koiran huonolla käytöksellä, mikä tietysti johtuu osaamattomasta omistajasta, mutta sellainen yhdistettynä petojahtiin on vaan katastrofin ainekset. Ehkä eri jos asuu koko elämänsä jossain maalla, mutta täällä kaupungissa on pakko osata käyttäytyä ja olla kuulolla.

      Ainoa mitä Namu jahtaa on kadulla lentävät lehdet ja se me kielletään jyrkästi koska se säntäilee ihan päättömäti niiden perään, vaikka auton alle. Ei sitä sillon kiinnosta mikään muu kuin se lehti. Mun mielestä turhia ominaisuuksia ei pidä korostaa, kuten jahtaaminen ja saaliin riekalointi. Mitä siitä tulee jos petojahtikoiran ottaa Suomessa metsälle hirvestämään tai lintuja pöytään hakemaan = oikeaa metsästystä. Juoksee ne kiinni ja puree :D? Jos eläimen aikoo syödä niin ei sillä kuullu leikkiä vaan ampua kerralla ja kunnolla. Ei siihen hampaita tarvita. Noutoon (kuolleet eläimet) tämä rotu ehkä pystyisi vielä jos ei pitäisi itse etsiä sitä lintua :D Epäilen kyllä jäljityksen onnistuvan lainkaan tai kehnosti suurimmalla osalla näistä koirista. Nenä on ihan yö ja päivä oikeiden metsästyskoirien kanssa.

      Koska hajuaisti ja ne muut oikeat metsästysominaisuudet tällä koiralla ovat ihan nollassa, on mun mielestä tyhmää sanoa tätä metsästyskoiraksi. Tässä kiva video siitä miten hienoa raskaalla koiralla metsästäminen muka on: https://pbs.twimg.com/media/B4hwtveIYAAfg-I.jpg Ei lainkaan.

      Mä en kyllä sanoisi tätä vaativaksi koiraksi minkään muun puolesta kuin koon ja sekin vaan nuorilla koirilla + vanhemmat koirat, joita ei kouluteta = ihan yhtä vaativa kuin mikä tahansa suuri innokas rotu. Hallittavuus tulee esiin ihan normaaleissa tilanteissa, joissa koira haluaa moikata toista koiraa tai juosta sen lehden perässä. Jos sitä ei hallitse lentelet sen mukana. Jos lapinkoiraa ei kouluta se vetää kanssa, mutta painaa puolet vähemmän, pikkukoirista puhumattakaan. Ihan yhtä lailla ne koirat on menossa ystävällisesti jonkin kiinnostavan asian luokse, mutta massaylivoiman vuoksi ne vaan nykii siinä hihnassa kun taas ison koiran omistaja tulee räsynukkena perässä. Tottelevainen koira on myös onnellinen koira.

      Kuten tästäkin vastauksesta huomaa, juttua riittää, enkä halunnut kirjoittaa mitään tieteiskirjaa. Google käteen jos haluaa lukea historiaa ja amerikan sukukantaa.

    • Ootpas tehnyt huonosti kotiläksys rodun parissa.. Kannattaisi perehtyä paremmin rodun historiaan kerta abn omistat. Ja jaat mielipidettäs esimerkiksi petojahdista josta et ole edes nähtävästi ottanut selvää. Petojahti perustuu saalisviettiin. Omani harrastaa, eikä silti perseile edes hihnassa niinkuin sinun koirasi. Ei lähde lentelevien lehtien perään koska on hallinnassani. Se on hyvä harrastus koiralle jossa käytetään koiran omaa viettiä eikä se lisää sitä koiran muussa toiminnassa. Ja jossain postauksessa puhuit että leikkaisit koirasi jotta hallinta paranisi? Ehkä vaan treenaat sen koirasi kanssa jotta saat sen hallintaan. Kaiken näköisille taukeille abeitakin myydään. T: Petojahtia harrastavan ”taistelukoiran” omistaja

    • Haistoin ”taukkeuden” heti, kun huomasin, että tähän on tullut uusi kommentti :D Enkä pettynyt.

      En ole koskaan sanonut, että aion leikkauttaa koirani, ”jotta hallinta paranisi”… Huhhuh. Luepa itse leikkauttamisen hyödyistä (tiedät sitten miksi se tehdään) ja sen jälkeen mahdollisista muutoksista luonteessa. Osa tosiaan rahoittuu aika lailla, toisilla ruokahalu paranee vähän liiankin hyväksi jne. Olet mielestäni hyvin tyypillin ab-yhteisön äänessäolija, ihme pätemistä. Toivottavsti olet koiraasi kohtaan mukavempi.

      Jos pennulla / nuorella koiralla ei ole leikkimishaluja, kuten esim lehtien jahtaaminen, huolestuisin. Namu on nyt 1,5v ja hihnakäyttäytyminen on aika hyvällä mallilla, olen vaativa. Erityisen ylpeä olen selvästi aikuistuneesta juniorista, joka ihmettelee kaikkia vastaantulevia rähisijöitä kävelemällä tyynesti ohi. Treenataan tottelevaisuutta ihan päivittäin ja Suomessa käydään säännöllisesti ryhmätreeneissä.

  4. Kurjaa että hyökkäsit kimppuun ja annoit itsestäsi tosi naivin ja töykeän kuvan…En mä missään sanonut että sä olisit sanonut kaikken olevan taukkeja, tässä taas kärjistystä ja pilkuviilaamista olan takaa… Ei nivelrikkoisella koiralla kannatakaan harrastaa noita ”rajuja” lajeja, enmä sitä meinannutkaan, toko on siihen mitä mainioin! Mutta josset yhtään tiedä mistä on kyse ja tiedä vieteistä niin hassua että väität että jonkun jahdin harrastaminen tekee koirasta aggresiivisen tai käytökseltään huonon :) En harrasta ko. lajeja, mutta niitä seuranneena en tiedä kuin muutamasta loukkaantumisesta, joten ei ole kovin riskialtista. Ja jos kävisit tutustumassa tai ottaisit selvää niin tietäisit miten niihin lajeihin lemmitellään, venytellään..ja edelleen, en harrasta itse enkä tuomitse, mutta otan asiat niinkuin ne ovat. Suomessa kiinniottavat koirat on kiellettyjä, joten ab:lla ei voi metsästää täällä, mutta muualla metsästetää, en kannata sitäkään. Mun toinen narttu ei ole koskaan vapaana, koska ottaisi kiinni ja tappaisi mestässä kaiken liikkuvan metsäneläimen, toinen narttu taas ei korviaan lotkauta millekään liikkuvalle eikä jahtaa. Ja ei olla harrastettu mitään jahtileikkejä..Nämä kaikki eivät ole raskaita, eivätkä samanlaisia ominaisuuksiltaan, joten et tosiaan voi sanoa että näistä kaikista ei ole metsästämään. Hajuaisti ei ole nollassa, vaan nenäkäyttö ei vaan ole niin luontaista, mutta on suomessa ab:ta jälki- ja hakukoirinakin! Joten väite- kumottu.
    Kehuskellaan huonolla käytöksellä..? En ole huomannut, mutta se on typerää ja kyllä siellä on ihmisiä, paljonkin, joille nää koirat on selkeesti egon jatke..valitettavasti.
    Taakanveto, lihaskuntoharjoittelua, niinku säkin teet. Maksimeillakin. Ei muuta sanottavaa tohon aiheeseen.
    Sun eka amerikanbulldoggi, vuodenikäinen kaveri kerkee näyttämään vielä monet temput sulle kunhan tosta kasvaa ja aikuistuu. ja samaten säkin kerkeet oppimaan yhtä sun toista näistä vielä. Yli 10 vuotta sitten kun joku ois kertonut mulle näistä hiukan ”faktaa” ja ois tutustunut rodun muihin edustajiin niin ois ollu helpompi tie ainakin mulle. kiva jos sulle sattunut helppo yksilö, mutta mitä tunnen näitä koiria aina ulkomaita myöden niin kyllä ne vietit sieltä nostaa päätään ja joutuu tekemään töitä niiden kanssa….Mä vaan niin toivoisin että ne jotka ei tiedärosuta, historiasta, ym, ottaisivat selvää eivätkä sulkisi korviaan ja silmiään kaikelta mikä on faktaa. Mä en toivonut sulle mitään pahaa, vaan halusin opastaa ja keskustella. Kurjaa että suutuit ja sun argumentoinnit jäi aika heppoisiksi… Kivaa syksyn jatkoa anyway.

    • Kurjaa, että pidät minua naiviina ja töykeänä. On paljon bloggaajia, jotka eivät juuri siitä syystä vastaa mitään jos jonkun kommentti on eriävä tai negatiivinen. Thats not me.

      Olen jo valmistautunt siihen, ettei kukaan sieltä american bulldog yhtiesöstä pidä minusta tai toimintatavoistani, ihan sama. Veikkaan, että ulkopuolisen silmin tämä keskustelu on aika outo.

      Osaan jutuistasi en nyt edes jaksa vastata, sillä niin en ole edes sanonut.

      Haluan itse tässä korostaa myös sitä yksilön valintaa, että pitää tietää mitä haluaa ja osata nähdä se siinä pennussa ja sen vanhemmissa. Meillä on hyväluonteinen ja helppo yksilö ihan syystä. Nyt osaan katsoa myös kasvattajia erilailla juurikin kokemuksistani johtuen.

      Koiramaailmassa on kauheasti riitaa. Aina on eri mielipiteitä.

  5. Ihana hauva! Muakin ärsytti kun Suomessa vielä asuessa meijän pitbull piti ilmoittaa sekarotuiseksi (eihän sillä mitään väliä ole toisaalta kun vaan omaksi seurakoiramussukaksi se on hankittu :D) ja sitä kautta vakuutus ja kaikki oli hankalampia saada. Mutta raivostuttavinta on ne ennakkoluulet rotua kohtaan, takuulla tiiätkin mistä puhun. Tappajakoira, hullu rakki, hyökkää minä hetkenä hyvänsä, tappaa kaikki muut koirat, ei saa olla lasten lähellä jne jne.. Teijän koulutusmeininki vaikuttaa erittäin hyvältä ja Namu kauheen hyväluonteiselta :) Tsemppiä vaan jatkoon ja lisää koirajuttuja!

    • Ihana Emilia kiitos lämminhenkisestä positiiviesta kommentista <3!

      Näissä american bulldog piireissä tuntuu olevan ihan vääryys jos koira on aktiivinen perhekoira… Oon kuullutkin, että ainakin staffipiirit on paljon ystävällisempiä kuin nää meidän, en tiedä miten pitbullejen kanssa? Rakastan jo valmiiksi pittejä vaikka vielä en ole saanut kunniaa tavata yhtäkään livenä :( Ihailen ihan älyttömästi Cesar Millanin edesmennyttä Daddyä ja nykyistä Junioria :)

      Meillä eniten harmia aiheutta bulldoggimurina leikkiessä, sehän kuuluu vaan asiaan, mutta useimmat näkee sen tappoiskun varoitusäänenä :D Jo sillon 4 kuukautisena Mustin ja Mirrin pentupaineissa jotain pentuja poimittiin aitauksesta pois kun Namu oli siellä painiärisemässä… "Herranen aika!" kuulu vaan ja pentu pois meidän pennun luota :D

      Kaikenlaisella poliisejen soittamisella on uhkailtu, kielletty kävelemästä taloyhtiön parkkipaikan läpi sun muuta kivaa.. Kuulin aiemmassa muuttopostauksessa, että Saksassa koirista tykätään, joten ihan fiiliksissä menossa sinne :D

    • Mä en Suomessa pittipiireissä ollut oikeestaan että en tiedä :D Mutta ainakin esim koirapuistoillessa tai lenkillä ku näki muita pittejä tai amstaffeja/staffeja aina moikattiin ja voitiin tuntemattomienki kanssa harjotella vaikka ohituksia kun molemmat omistajat tiesi ettei kyseessä ole mikään perimähullu rakki.

      Nyt kun ollaan Espanjassa asuttu 1.5v (missä edelleen on esim. Koiratappeluita ja pittien pitoon pitää hankkia erillinen typerä lupa yms) on musta kuoriutunut kunnon koira-aktivisti vasta :D Täällä ihmiset vaihtaa kadulla puolta meidän tullessa vastaan ja sen semmoista, koska edelleen monista roduista on kauheat ennakkoluulot
      Täällä myös pittejä on lähinnä urpoilla tyhjäpäillä kouluttamattomina egon(/munan)jatkeina (jollainen meidänkin hauvavauva oli ennenkun pelastettiin se), jolloin ne on usein sitten hihna kireellä vetämässä ties minne, mikä tietenki näyttää helposti uhkaavalta, kun piteillä vielä pitää olla kuonokoppa julkisilla paikoilla.

      Saksassa uskon että minkä vaan rodun kanssa on hyvä olla :) Siellä on fiksuja ja suvaitsevaisia ihmisiä eikä mitään ”vaarallisten” koirien rajotuksia tms. Onnea vaan matkaan ja etenkin Namulle sitten niin lentämiseen kun uuteen maahankin sopeutumiseen tsemppiä :)

    • Niiiin ja vielä tohon että haukutaan jos ei oo siinä rodulle ”tarkoitetussa” hommassa niin ne on kyllä osaksi ainaki vähän höpöhöpö-juttuja rotukiihkoilevilta valitsemastaan rodustaan vähän turhan ylpeiltä omistajilta :D Koira on ensimmäiseksi eläin, sitten koira, ja sitten vasta se rotu. Tärkeintä on ajatella sitä koirana yleisesti eikä takertua kaikenmaailman pikkusiin rotukohtaisiin yksityiskohtiin. Tottakai roduissa on eroja, sitä vartenhan niitä eri rotuja on :D mutta koiria ne kaikki silti ovat. Ja yhtälailla tarvivat kuria, rajoja, rakkautta, hellyyttä ja koirajuttuja. Liikuntaa, aktiviteetteja, uusia kokemuksia, seuraa, koirakavereita ja hauskaa yhdessä puuhastelua. Muut jutut on sitten sitä ei-välttämätöntä ekstraa ;) Tärkeintä on että koira on onnellinen, tasapainoinen ja TERVE kuten teillä vaikuttaskin olevan prioriteetteina.

    • No huh kuonokopat ihan jokaisella rodun edustajalla :D Kivaa laittaa omalle kiltille kaverille :( Toisaalta oon kyllä täälläkin miettinyt kuonokopan käyttämistä Namulla kun välillä aina kuulee niistä myrkkypullista mitä jotkut hullut viljelee… Eikä tulisi kukaan väkisin moikkaamaankaan :D

      Sulla on kyllä tosi hyvä ajatusmaailma näistä koirajutuista, kiva kun kommentoit tota rotukiihkoilua :) Onhan se jännä, että kaikkilla amerikan bulldoggejen omistajilla jotka on tänne eksyneet kommentoimaan, on jotain huonoa sanottavaa kun taas kaikilla muilla on vaan hyvää :D

  6. Joo-o. Meiltäkin näitä löytyy kaksin kappalein. Kaikin puolin ihana rotu. Nuorin vähän päälle yksivuotias on meidän kolmas ambulli. Rotu sopii meille ja meidän elämäntyyliin, joten uskon sen jäävän meidän roduksi. Meidän kasvattaja on ihana ja tiedän että vaikuttaa juurikin tuolla yhteisössä. En tosin itse kuulu kyseiseen paikkaan kun en kuulu faceen ollenkaan. Meilläpäin ei ole taakanvetoa tai petojahtimahdollisuutta joten emme harrasta näitä. Tosin tuon pikkuneidin kanssa jotain voisi harrastaakin, on ihan älyttömän nopea kintuistaan. Tiesitkö että harrastetaan näillä myös sitä ratajuoksuakin ihan hyvin tuloksin? Niin ja tuo meidän vanhempi bulli on suojelukoiraksi opetettu, sopii näille sekin hyvin. Kuitenkin olen itse samoilla linjoilla kuin tuo nemo, ambullista on paljon muuhunkin kuin sohvaperunaksi. Jotenkin jäi yksipuolinen kuva tästä sun postauksesta. Olisit voinut tuoda esiin myös sen että Amerikan bulldoggeja on eri linjoista. Meilläkin on kaksi standard narttua scott-linjasta kun sun taas vaikuttais olevan johnson- rakenteen omaava raskasrakenteisempi koira. Meidän ensimmäinen uros oli johnson ja oli todella suuri ja raskasrakenteisempi. Nykyään olen mieltynyt enemmän tähän kevyempään malliin. On pienemmässä paketissa iso koira. Mut ihana rakkauspakkaus kaiken kaikkiaan. Niin ja meillä on muuten kolme lastakin, oiva perhekoirakin tämä on. Rakastaa lapsia yli kaiken ja sit näillä on erinomainen tilannetaju lasten suhteen.

    • ”Kuitenkin olen itse samoilla linjoilla kuin tuo nemo, ambullista on paljon muuhunkin kuin sohvaperunaksi.”

      Milloin olen sanonut, että tästä on vaan sohavperunaksi? :D Kyllähän näillä voi harrastaa vaikka koiratanssia, meripelastusta tai kouluttautua terapiakoiraksi jos sitä haluaa. Meinattiin mekin harrastaa agilitya ihan vaan hauskana sivuharrastuksena ennen diagnoosia. Suojeluhommat kiinnostaa kanssa jonkin verran, ehkä joskus syvennytään niihin.

      En usko, että lukijoitani kiinnostaa hirveästi rodun alkuperä vaan enemmän se millainen minun yksilöni on ja miten se on selliaiseksi kasvanut. Kuten aimmin sanoin, niin tietoa löytää kyllä paljon enemmän muualta kuin tästä postauksesta eikä minun ole mahdollista kirjoittaa mitään väitelmää kaiken sisältäen. Myös koska Fitfashion on Fitfashion, eikä Koirat.com ja minä olen minä, enkä mikään rotuyhdistyksen puheenjohtaja, haluan pitää asiat kevyinä ja hauskoina.

      Tuosta fb-yhteisöstä ja sen kyseenalaisesta menostakin kerroin vaan outona sivufaktana.

      Otsikko olisi ehkä paremmin voinut olla ”Millainen minun koirani on” mutta se ei vaan kuulosta kovin sointuvalta otsikolta, eikä se houkuttele niin paljon kiinnostusta tuolta Fitfashionin etusivulta. Ainakin uskoisin, että moni ei tiedä millaisia juuri nämä koirat voivat olla, joten siksi maininta rodusta otiskossa. Tätä kalabaliikia ei varmaan olisi syntynyt tuolla ”Millainen minun koirani on” otsikolla – my bad.

  7. No mutta kiinnostaako sun lukijoita oikeesti se että haukut tuon amerikanbulldoggi-yhteisön?

  8. Koira ihmiset on kyllä välillä erikoisia. Takerrutaan juttuihin jotka ei oo olennaisoa eikä ole missään edes sanottu. Namu harrastaa tokoo koska se ei rasita terveyttä eikös se nyt oo ihan selväjärkistä touhua. Olen ihan kiinostuksesta ollut mukana muutamassa fb koira ryhmässä mutta erosin nopeasti koska ihmiset siellä vaan on niin negatiivisia mitään ei voi sanoa ilman että joku löytää jotain väärää siinä. Mun mielestä on aika selvä et namusta pidetään huolta ja sitä ei pidetä sohva tyynynä kotona vaan se harrastaa ja käy sosialisoimassa jne. Eikä tässä missään vaiheessa tekstissä sanottu että kaikki on huonoja siellä amb yhteisössä jne. Jestas . Raivostuttavaa. Muakin kiinosti tässä tekstissä namu eikä rodun historia tai mitä muut harrastaa jne :D kiva teksti oli mun mielestäni ja itekin rakastan aina lukea muiden koirista <3 toko kiinnostai mut jotenki en oo vielä uskaltanu aktivoitua sen jutun kanssa :)

    • Hei jee kiitos kun vahvistit mun ajatuksen siitä, millainen sisältö täällä ihmisiä kiinnostaa :)! Muutenkin kivaa kun on sun kaltaisia, jotka tajuaa jutu jujun juurikin tossa harrastus asiassa. Tosi kiva kun kommentoit :) Aktivoidu ihmeessä tokon kanssa, kyllä sitä voi käydä kokeilemassa ihan kertaluontoisestikin! Varmasti tykkäätte ja jos ette niin onhan eri paikkoja eri tyyleillä ja eri ryhmäkokoja + tietty yksityisopetus :) Ei sitä tarvitse montaa kertaa käydä niin tekee mieli ottaa omatoimivuoroja, jolloin pääsee valtaamaan koko kentän ja voi sitten harjoitella tehokkaasti niitä tunnilla läpikäytyjä juttuja :)

  9. Kiva kirjoitus! Itseäni mietityttää kanssa välillä suhtautuminen erirotuihin ja mielipiteisiin millaisia ne ovat :) se on mielenkiintoista, koska kaikki koirat ovat niin yksilöllisiä riippuen luonteesta, kasvatuksesta, elinympäristöstä jne . Että vaikea on yleistää :) sama kun yleistäisi ihmisissä, että suomalaiset tai aasialaiset ovt kaikki samanlaisia. Enemmän kasvuympäristöllä on tekemistä koiran tai ihmisen kanssa, kuin pelkkä rotu. Joten mikä tahansa rotu voi olla hyvinvoiva ja hyvin kasvatettu!:) ja Toisaalta kaikkien koirien geenit lähtevät samasta geeniperimästä, joten koira on aina koira, ja eroaa jo esim sudesta ja muista esi-isistäänkin.

    Itselläni on sattuman kautta päätynyt koiraroduksi chihuahua(pelastettiin edelliseltä omistajalta), ja sen kanssa saa aina törmätä hassuihin oletuksiin :D meidän chihu yhtä koira niin käyttäytymiseltään kuin perustarpeiltaan kuin meidän entinen bordercolliekin oli. Itseasiassa koirissa on enemmän yhtäläiayyksiä kuin eroavaisuuksia, vaikka toinen on jalostettu paimen/työkoiraksi ja toinen seurakoiraksi. :)

    Yleisiä käsityksiä chihuahuan suhteen on esimerkiksi ”se ei tarvitse paljon liikuntaa, se ei jaksa kävellä, rähisee vastaantulijoille, pelkää kaikkea, ei ole fiksu, joten ei kannata kouluttaa”. Nämä käsitteet ei ainakaan meidän hauveliin sovi mikään ja ihmiset ihmettelevät 10km lenkkejä ja sitä ettei koira räksytä(räksyttäminenkin on lähtökohtaisesti kasvatukseeeb ja koulutukseen liittyvä asia, ei rotuominaisuus). Toisella chihulla nämä väittämät voivat pitää paikkaansa, mutta ei voi yleistää :)!

    Itse yritin myös kuulua aikoinaan fb:n chihuahua yhteisöön, mutta itselläni teki pahaa kun ainoa mistä puhuttiin oli koirien vaatteet(na turhat siis, ei esim sadepuvit), ihmeteltiin miksei koira opi sisäsiistiksi tai pelkää(nämä asiat hälytti enemmän omistajien kyvyttömyydetä hankkia ja elää koiran kanssa), kiisteltiin onko paperittomat chihuahuat yhtä hyviä kun paperilliset (tästä voisin kirjoittaa kirjan joten en viitsi edes kommentoida enempää :D) ja hhkutettiin asioita, joita koiran ei pitäisi saada tehdä (esim. pureminen, räyhääminen jne). Itsekään en väitä että yhteisö olisi läpeensä huono, mutta itse ob saanut mitään irti sisäsiisteysongelmien pihdinnasta joten vaihdoin seuraamaan mieluummin koirankoulutussivuja :D linkitin pari kertaa mm. ChihuYhteisöönkinnnäitä perus ohjeita pennun kasvatukseen XD mutta jotenkin kauhistutti pienten koirien omistajien kyvyttömyys ajatella koiraa eläimenä, joka koulutetaan ja kasvatetaan elämään ihmisen kanssa kuten hevonenkin :D koura ei ole pikkuvauva tai lapsen korvikse, eikä kukaan antaisi lapsensakaan pissata lattioille tai rähistä muille, ainakaan toivottavasti.

    Anteeksi kilometrikommentti!! :)) ihanaa syksyn jatkoa sinulle ja Namulle!

    • Olipa kiva kuulla kokemuksia täysin erilaisen rodun omistajan näkökulmasta :) Mullakin on yhdellä tutulla chihu, jonka kanssa vetävät just tollasia 10km lenkkejä – olin tosi yllättynyt kun kuulin ensimmäisen kerran! Kovia pieniä koiruja!

      Ihanaa kun oot pelastanut koirasi luoksesi hyvään hoitoon ja kotiin <3 Ihanaa syksyä teillekin!

  10. Ihana juttu tosin pitää sanoa et meillä viel yks ambulli, toinen piti lopettaa heinäkuussa mut siis nää kyllä haukkuu ja se jos on raivostuttavaa. Mut huippu koiria on ja rico on jo 7 vee eikä mitäänvanhuuden merkkejä näy, pirtee ku peipponen ja leikkisä ☺️

    • Tosi ikävää, että piti lopettaa toinen, mutta varmaan hänen parhaakseen :/ Ihanaa kun on kuitenkin perheessä toinen rakastettava mönkijä, jonka seurasta saa nauttia <3

  11. Mä en ennen lukenut sun blogia, mutta kun aloit kirjoittamaan Namusta, aloin myös seurailla :D Varsinkin Namun juttuja ;)
    Mulla on itselläni juurinkin kolme noita RANSKANbulldoggeja :D Ranskiksilla ei ole miellyttämisen halua YHTÄÄN, muuten ovat varmaan aika samanluonteisia ihmisrakkaita rakkauspakkauksia <3

    • Hei jee tosi kiva kuulla! Wau hei KOLME ranskanpalloa <3! Oi oi! Enpäs tiennytkään, ettei heillä ole mitään miellyttämisen halua :D Voin kuvitella ajoittaisen turhautumisen määrää :D

  12. Hei,

    Namu on hieno tyyppi, jota seuraillut säännöllisesti :)
    Otan nyt vähän kantaa aiempaan keskusteluun ambulleista. Itsellä myös puoltoista-vuotias narttu. Ymmärrän mitä tarkoitat ja miksi olet poistunut kyseisestä FByhteisöstä=koirapiirit. Ja tää on sun blogi eli luonnollisesti saat kertoa omasta koirasta jne, mutta toi miten kuvailit petojatia niin antaa aika tylsän kuvan siitä ja ihmisistä, jota koiraa sinne vie. Oma koira käynyt pari kertaa kokeilemassa ja rakastaa sitä yli kaiken.. Se vaan on totta, että koiralla on vietit, joiden luvallinen purkaminen olisi suotavaa. Ei meilläkään saa jahdata lehtiä, pyöräiöijöitä tms. mutta viettejä ei voi poistaa, eikä kai ole tarkoituskaan. Jos saalisvietti esim olisi ollut minulle ongelma en olisi hankkinut ab:ta tai ainakin olisin hankkinut sen eri linjoista. Amerikanbulldoggia on käytetty metsästykseen, nimenomaan sinä kiinniottovaiheessa, jota siis petojahti jäljittelee. Koira pääsee tekemään työtä mihin se on luotu.

    Ja vielä siihen huonosti käyttäytyviin koiriin. Osa tän rodun edustajista on koira aggreja. Me kaupunkilaiset tehään ehkä? enemmän työtä sen eteen kun maalla asuvat, ettei näin ole. Mutta ideana noissa harrastushommissa on, ettei se ole este harrastamiselle kun jokainen hallitsee oman koiransa eikäpäästä muiden luokse niin vahinkoja ei tule.

    Mutta, kaikkien ei tarvitse tykätä tai harrastaa samoja asioita. :) Eiköhän se oo tärkeintä, että tekee otain mistä koira ja omistaja tykkäävät!
    Toivon vaan, ettei dissattaisi niin paljon toisiamme. Myös se synnyttää aina ennakkoluuloja esim. sun lukijoillemitä sä kerrot täällä. Ja vaikka osa on egon jatke tyyppejä niin suuri osa ei, vaan oikein mukavia :) Itsekin saanut helsingistä muutaman ab kaverin jo omistajineen,ja käydään yhdessä lenkillä. Ehkä mekin joskus törmätään :)
    Me tosiaan käydään ketjulenkeillä, eitarkoitus vetää mitään isoa missään vaiheessa. Satunnaisesti käydään petojahdissa kun saa auton käyttöön ja sinne asti jaksaa ajaa. Ollaan harjoiteltu kotona nenätyöskentelyä ja hajuaisti on tosi mainio, nyt mietinnässä Nose Work-harrastus :)

    • Heippa!

      Olen eri mieltä ja siksi ei ole kauheasti tehnyt mieli vastata tähän aiemmin, kun no, eriävät mielipteet. Pysyttäydyn omassani. Koiran (suden tai siitä vähän jalostettumman, minkä ikinä) on ollut jossain vaiheessa joo luonnollista jahdata, purra ja tappaa. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että sen pitäisi tänä päivänä saada toteuttaa itseään vastaavassa käytöksessä Ruoka tulee kupista. Mielestäni tuollainen ajattelu, että ”viettejä on pakko purkaa”, johtaa mm. siihen, että pitbulleja pidetään tappajakoirina ja miksei näitä amerikan bulldoggejakin. ”Ne on jalostettu taistelemaan, kai ne nyt on vihasia ihan luonnostaankin”. Kun ei ole. Ihan ihmisestä kiinni, miten käyttäydytään ja tuollainen innostaminen, kuten petojahti, ei mielestäni ole suotavaa. Ilman pärjää ERITTÄIN hyvin. Voitte vaikka vuorotellen tulla kyttäämään meidän treeneihin miten ”ahdistunut” Namu on kun ei saa ”toteuttaa” itseään millään petojahdilla.

      Suojeluhommat on sitten erikseen ja niissä minusta ISO (lue: jättimäinen) ero petojahtitouhuun on se, että kiinnijuokseminen ja pureminen ei todellakaan ole missään pääroolissa.

      Siellä suomen ab facebookryhmässä jaetaan myös paljon videoita niistä hyppy + roikkuminen purukalustolla jossain patukassa – videoita ja ne kuuluvat ihan yhtä älyttömyyteen. Siellä ryhmässä neuvotaan miten tuollainen härpäke rakennetaan :D Mitä jos harrastaisivat jotain oikeasti hyödyllistä ja terveellistä?

      https://youtu.be/6wbu1-oXAoo

      ^tuosta voi kukin katsoa miten järkevältä touhulta se purulelussa roikkuminen näyttääkään…

      Mitä agreihin amerikan bulldoggeihin tulee niin johtuu joko näitä koirikseen valikoivista urpoista ihmisitä tai sitten ei vaan nähdä isompaa kuvaa. Meillä Aurinkolahdessa lähes jokainen vastaantuleva koira räksyttää hampaat irvessä meille. Jos pääsisi irti niin varmaan ainakin puolet purisi kiinni. Nyt siis ihan kaikenlaisista karvaturreista kyse, ehkä lähinnä niistä pienemmistä roduista. Ihan samaa havaittu täällä Saksassa, että agressiivisuus ei todellakaan katso rotua. Ihan mäyriksestä, susikoiraan ja labbikseen uhkaa käydä kiinni jos tulee liian lähelle. En todellaakaan sanoisi, että ”osa näistä koirista vaan on agreja” ihan kuin se jotenkin olisi rotuominaisuus. Eikä treeneissäkään pitäisi koirien pysyä omistajien kontrollin takia muista erossa, etteivät vaan pure toisiaan? Ainakin meidän tokotreeneissä koirat pysyvät erillään, jotta voivat keskittyä olennaiseen, eikä koska ne olisivat vihaisia.

      Valitettavasti vähän väkisinkin näistä munkin kommenteista tulee negatiivissävyisiä, kun ei noi toimintatavat ole ollenkaan sellaisia, mitä haluan suositella muille tai edistää. Moni kuitenkin tekee valintoja edes osittain näidenkin tekstien perusteella. Eihän silloin niistä voi hymyissä suin täällä puhua, että ”kaikki voi tehdä just niin kuin itse haluaa” kun on aivan vastakkaista mieltä, u know? Bloggaajilta halutaan aina kunnon neutraalia otetta, mutta sitten lukijat saavat kyllä kommentoida ihan mitä vaan – tässä blogissa tulee kyllä sanottua oma mielipide :) Tosi hauskaa, että te nose workaatte! Itsellä ei riitä siihen innostus kun on niin paljon muuta kehitysaleutta tuolla tottelevaisuuden puolella mm. oikealla seuraaminen ihan alokastasoa vasempaan puoleen verrattuna jne :) Tokokisoihinkin olisi kova hinku päästä kun täältä Saksasta kotiudutaan. En kyllä ihmettele ollenkaan, että nose work on kiva ja hyödyllinen harrastus, missä varmasti näkee myös kehitystä ihan treeni treeniltä ja kaikilla on kivaa :)

  13. Sori kaikki mahdolliset kirjoitusvirheet, mitä tässä puhelimella kirjoittaessa tullut :D

  14. Moi!

    Joo siis missään nimessä ei ole koiran kannalta välttämätöntä harrastaa petojahtia tms. Halusin vaan tuoda sitäkin puolta esiin, että koirat tykkää eikä se ole millään tapaa lisännyt koirani tarvetta jahdata asioita arjessa.
    Mun mielestä jokainen saa harrastaa koiran kanssa juuri sitä mistä tykkää. Se, että joku vaikuttaa hullulta/tyhmältä/vaaralliselta ym niin mä aattelen, että silloin kannattaa ottaa selvää ja tutustua aiheeseen, saattaa yllättyä positiivisestikin eli kaikki ei ole pelkästään miltä näyttää. Mutta se siitä saa olla eriäviä mielipiteitä, ne kaikille sallittakoon.

    Joo Nose work on kivaa puuhaa koiralle, itse siinä ei tarvitse paljon tehdä kun koira hoitaa 😀 mutta mun bulldoggi tosiaan käyttää paljon nenäänsä niin ihan loistava harrastus ollut. Tokoa olen myös miettinyt, että voisi kokeilla. Kun olisikin aikaa kaikelle mitä haluaisi harrastaa 👍

    • Epäilen vahvasti, etteikö tuollainen harrastus näkyisi korostetun negatiivisesti arjessa muilla yksilöillä :/ Etenkin jos siellä on näiden kommenttien mukaan agressiivisia yksilöitä, petojahti on mun mielestä ihan grande moka siitä, kuinka voi aiheuttaa vaaratilanteita omalle koiralle ja kaikille muille. Se vaatii vaan sen yhden tilanteen, jossa koira toimii hetkellisesti väärin peruuttamattomin seurauksin. Kuten tässä alla olevasta pro-petojahti kommentoojasta (AMbulli) huomaat: stereotyyppinen petojahdin harrastaja, täysin pihalla. Stereotyyppinen minulle siis sen fb-ryhmän perusteella, mistä tämä koko keskustelu lähtikin. Varmasti on myös yleisesti fiksua porukkaa, en silti pidä itse harrastusta fiksuna – eikä pidä tuntemani pitkän linjan metsästäjätkään (metsästyskoiran/koirien omistajat siis). En tule koskaan ymmärtämään tai kannustamaan harrastukseen, jonka päätehtävää ei saa arjessa missään nimessä tehdä. Yksikin petojahtisimulaatio ja koiran lopettamista voidaan vaatia. Olisi aika loistavaa jos petojahtilaiset osaisiviat itse katsoa vähän kuutionsa ulkopuolelle :/

      Useimmilla petojahtia harrastavilla taitaa muutenkin olla perustottelevaisuus aika hukassa? Kaikissa videoissa, joita olen lajista nähnyt, omistaja pitää koirastaan täysillä kiinni sen jopa nykiessä hyökkäämään säkin perään. Hyvänä vertauksena oikeat metsästyskoirat, joissa omistajat ei todellakaan roiku kiinni, jotta ne eivät hyökkäisi. Samoin suojeluhomissa hyvin koulutetut työskentelevät ilman hihnaa. Toko olisi varmasti monelle huomattavasti hyödyllisempää energioiden purkamista ja tulevaisuutta ajatellen. Miksei voisi petojahdin sijasta heittää vaikka frisbeetä ylämäkeen? Varmasti väsyttää yhtä lailla, vaatii tosin hieman enemmän opettelua – pitäähän se tuoda takaisin :)

  15. Sitä varten se petojahti,eli se talja/säkki mitä hinataan sillä koneella on tehty että ambullit sais siihen purkaa energiaa ja myös iha vaa sentakia että koko koira on jalostettu metsästämään…

    • Itseasissa ”koko koira” ei ole suunniteltu eritoten metsästykseen. Vahtikoirana se on erinomainen. Muutenkin sillä villisikojen metsästyksellä ei ole petojahdin kanssa kyllä mitään tekemistä :D Ei metsästyskoiria kouluteta hyökkäämään ja PUREMAAN saalista, HALOO!

      Tässä vähän faktaa siitä metsästyksestä, miten se kuuluu tehdä ja miten se on silti vaarallista, varsinkin nykyaikana, kun ilman koiraa pärjää erinomaisesti. Huomioikaa, että youtubevideot riekaloiduista koirista, vieressä nauravista venäläisistä ja kärsivästä villisijasta – ei ole millään lailla se tapa, millaisena metsästäminen kuuluu nähdä.

      Villisikaa metsästetään pääasiassa ajometsästyksellä tai väijymällä. Ajometsästys tapahtuu hirven ajometsästyksen tapaan. Ajomiehet liikkuvat ketjussa ääniä tehden ja passimiehet ovat valmiina ampumaan ohitse juoksevat villisiat maapassista tai tornista. Ajoja tehdään metsästyspäivänä tavallisimmin 5-10 kappaletta. Vaihtolippaalla varustettu luodikko sopiikin erinomaisesti villisikajahtiin.

      Ajomiesten mukana on usein myös usein koiria. Koiran tehtävänä on ajaa villisikaa hetken aikaa kerrallaan ja sitten palata ohjaajan luo. Villisika ei liiku päiväsaikaan kuin vain pakon edessä. Suurimmat karjut ammutaan usein takapassista, kun villisika ryntää ajoketjun läpi. Väijyntä tapahtuu usein pellon lähellä olevalta lavalta tai hirvitornista. Mikäli pellon läheltä löytyy kosteikkoja tai tiheikköjä, ollaan varmasti villisian suosimilla alueilla. Hyvä passipaikka löytyy aina villisikojen käyttämän polun läheltä.

      Ajometsästyksessä on omat vaaransa. Pari sataa kiloa painava villisikakarju saattaa hyökätä haavoittuneena metsästäjän tai koiran kimppuun. Villisikakarjun terävät kulmahampaat tekevät ikävää jälkeä koiran kylkeen. Parsitun koiran näkeminen tekee aina pahaa. Myös porsaita puolustava emo voi tehdä hyökkäysyrityksen. Onneksi tällaiset tapaukset ovat hyvin harvassa. Metsästys on aina suunniteltava huolella, jotta turvallisuusasiat otetaan huomioon. Jahdin johtajalla onkin tässä asiassa suuri vastuu.

      Villisikakoiralta vaaditaan rohkeutta, sinnikkyyttä ja ketteryyttä. Villisika ei mielellään lähde liikkeelle, joten koiranohjaajan tulee silloin lähestyä paikalleen jumittunutta tilannetta. Ihmisen nähtyään villisika kyllä lähtee taas juoksemaan. Koiran liiallinen aggressiivisuus ja rohkeus voi kostautua villisian kääntyessä ja heilauttaessaan koiran ilmaan torahampaillaan.

      Suomessa villisianmetsästys tapahtuu toisinaan myös pysäyttävällä hirvikoiralla. Sinnikäs koira saa villisian lopulta pysähtymään ja koiranohjaaja pääsee lähestymään tuulen alta tilannetta aseen kanssa. Yhden metsästäjän (koiranohjaaja) lisäksi voidaan myös asettaa passimiehet sopiviin paikkoihin. Talvella potentiaalisen ajopaikan voi kiertää ja varmistaa jäljistä, että sen sisällä on villisika päivämakuulla.

      Turvallisinta olisi, mikäli villisian metsästys tapahtuisi ilman koiraa. Silloin riistaeläin päästään usein ampumaan sen ollessa paikallaan. Ruokintapaikalta ei villisikaa tule koskaan ampua, mutta peltojen läheltä villisian ampuminen on tärkeää. Samalla vähennetään villisikojen tekemiä tuhoja.

      http://www.luonnossa.org/Metsastys/Villisian_metsastys/body_villisian_metsastys.html

      P.S On se jännä miten muut energiset rodut saa purettua energiansa fiksuilla tavoilla…

  16. Mä sain nyt kirjoituksesta sellaisen käsityksen että kirjoittajalla on iloisesti puurot ja vellit sekaisin. Eli oikaistaanpa vähän…

    Mun mielestä on aika erikoista syyttää Kennelliittoa siitä että näistä roduista ei ole olemassa sanojesi mukaan ”minkäänlaista terveystietokantaa”. Kennelliitto toimii kuitenkin vain FCI:n alaisuudessa ja ei yksin päätä rotujen hyväksymisestä. Muutenkin kennelliittohan merkkaa vaan siellä lausutut terveystulokset koiranetiin rekisteröimilleen rotukoirille, mutta tämä ei todellakaan tarkoita sitä etteikö rotujärjestö voisi itse ylläpitää terveystietokantaa (niinhän ne muillakin roduilla tekee, ja sehän sen pevisankin sitten laatisi, ei Kennelliitto).
    Ja eikös nuo ambullit yms. rekisteröidä silti jenkkirekisteriin jos omistaja/kasvattaja niin tahtoo? Missä niiden terveystietokanta on? Alkuperämään rotujärjestönä kuvittelisi niillä olevan joku vastaava. Suomessa tämän tahon kuvittelisi olevan sathy (jonka Dunkelit sitten tekivätkin kaikkea muuta paitsi positiivisella tavalla tunnetuiksi, ja ainakaan eivät tehneet mitenkään kovin hyvää tuolle ”tappajakoiramaineelle”. Google kertonee kyllä lisää jos tämä kuvio ei muistu mieleen.).
    Lisäksi saatavilla on erilaisia nettipalveluita, jonne jokainen omistaja ja kasvattaja voi lisätä omat elukkansa terveystietoineen, joten suurin vastuu on kyllä ihan suoraan rodun harrastajilta. Namun tiedot varmaan löytyvät Pedigree Databasesta, eikös? ;)

    Mun mielestä osasyy, ja kokonaisuudessaan suurin syy jonkun terveystilanteen surkeuteen löytyy aina rodun harrastajista – kasvattajista ja pennunostajista. Omakin rotuni on sellainen, jossa läheskään kaikkia koiria ei merkitä fci-rekistereihin, vaan kansainväliseen paimenkoirarekisteriin, ja silti koirista ylläpidetään terveystietokantoja. Se on harrastajista kiinni, ja jokainen kantaa kortensa kekoon jos meinaa edistystä tapahtuvan. Eli syyttävä sormi sinne oman rodun pariin ja ehkä vähän myös peiliin, ei pelkkään Kennelliittoon.

    ”Yksi osasyy tähän omaankin aiempaan tietämättömyyteen on Kennelliitto, joka ei vieläkään tunnusta näitä ’taistelurotuja’ kuten amerikan bulldoggeja, pitbulleja ym. puhtaiksi roduiksi Suomessa. Nyt kun me kilpaillaan Namun papereissa tulee lukemaan sekaroituinen, vaikka se ei sitä ole ja siitä on sukutaulutkin. Koska näitä ei tänne hyväksytä roduiksi, ei niistä ole minkäänlaista terveyskantaa.”

    • Heips!

      ”…kirjoituksetsa sellaisen käsityksen, että kirjoittajalla on…”, ehkä kuitenkin tarkoitit, että ”…osasta kirjoitusta, sen käsityksen, että…”, sillä oikeassa olet – en ole hyvin perillä yhdistysten toiminnasta, mutta ei tämä koko kirjoitus sitä koskenutkaan.

      Tuo lausahdus tuli suoraan meidän lääkärikäynniltä, kun meille kerrottiin, että vakuutus olisi korvannut 3000€ leikkauksen JOS kyseessä olisi ollut joku kennellitton / FCI:n (mitä näitä nyt on?) hyväksymä ”normaali” rotu – näin ollen oletin Kennelliiton olevan vastuussa rodun hyväksymättömyydestä ja sen mukaan myös terveystietojen puuttumisesta, joihin ehkä helpommin törmäisi edes vahingossa jos ne olisivat selkeästi esillä ja niistä puhuttaisiin enemmän. En tiedä tosiaan onko Koiranet ja Kennelliitto saman porukan toiminnan alla vai ei. Järkeen menisi, että olisi. Helpostihan sitä perus pallontallaajana ajattelee, että Kennelliitto hoitaisi kaikki Suomen viralliset koira-asiat. Luulisi olevan kaikkien etu, että jokainen kunnon rotu olisi saman katon alla.

      Tarkoitukseni oli huomauttaa siitä, miten kaikki rodut eivät ole samalla linjalla, vaikka tietysti niiden pitäisi olla. Miten se mahdollistettaisiin, en tiedä sitäkään, eikä ole kiinnostusta ajaa asiaa – lähinnä vaan tiedottaa koiranomistajia / ostajia siitä, ettei asiat aina ole niin kuin olettaisi niiden olevan. Sanoin myös ”osasyy tietämättömyyteeni” koska suurin syy on tietysti se, etten ole perehtynyt aiheeseen tarvittavaa määrää ennaltaehkäistäkseni yllätykset lääkärikäynneillä ja virheelliset lausahdukset blogissa. Toinen iso syy oli sinisilmäisyyteni kasvatustoimintaa ja ihmisiä kohtaan. En koiraa ostaessani oikeasti osannut odottaa lopputuolosta. Normaali koiranomistaja ei kovin helposti törmää näihin asioihin, eipä niistä paljoa taideta puhua koirapiireissäkään? Suurin agendani koirien terveystiedoista kirjoitellesani on kuitenkin näiden omien kokemusten pohjalta koiraa ostavan henkilön varoittaminen ikävistä yllätyksistä huonon kasvatustoiminnan seurauksena, ohjata etsimään fiksua kasvattajaa ja tunnistamaan parhaat lähtökohdat saanut pentue – parhaani mukaan. Minun parhaani ei tosiaan tässä asiassa riitä asiantuntija-levelille, mutta ainakin se toivottavasti avaa vähän silmiä, kannustaa tutkimaan ja oppimaan.

  17. Sä voit tulla katsomaan esimerkiksi mun upeaa kaupunkikoiraa joka kulkee täysin minun hallinnassa, ei sinkoile/ryntäile, kulkee vieressä ja ainiin hänen harrastuksina on esim petojahtia, taakanvetoa, springissä roikkumista. Kannattaa katsoa myös sen oman kuution ulkopuolelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 2
Tykkää jutusta