Millaista on olla toimitusjohtaja 19-vuotiaasta lähtien

Yrittäjänä sitä on melkeen automaattisesti miljonääri.4158R-16949Töitäkään ei tarvii tehdä kun on työntekijät. Mikään ei maksa mitään koska ”Hei firma maksaa!”. Jakelen käyntikortteja, joissa lukee vaan ”moro”, koska mullahan on jo asiakkaita. Pankista soitettiin, että OP:lle ei mahu enää lisää mun rahoja, ni avasin sit tilin Nordeaankin. En jaksanut hakea mun autoa huollosta niin ostin uuden.

…in my dreams! :D

Pari oli vähän överiä, mutta osa pitää ihan paikkansa, nimittäin uskomuksina. Liian monta kertaa tutut on sanoneet ties mihin tilanteisiin just, että ”Sullahan on firma niin sehän maksaa”. Kuvittelevat, että kaikki on jotenkin ilmaista. KAIKKI fyrkka mitä firmalla on, mä oon tehnyt töitä jokaisen euron eteen! Mikään ei ole maagisesti vaan ”ilmaisena rahana” sinne tilille ilmestynyt. Mun firma voi vuokrata vaikka helikopterin, mutta sillon mä en välttämättä saa siinä kuussa palkkaa ollenkaan tai ainakin vähemmän kuin normaalisti.

Firmalla on kaikennäkösiä lakisääteisiä kuluja; vakuutuksia, veroja, veroja, sanoinko jo veroja?

Jos sulle työntekijänä tulee kuussa 3000€ palkkaa, eli vuodessa 36 000€ niin sehän on kiva :) Ajattelet, että se on se summa mitä susta maksetaan. WRONG! Työnantaja maksaa susta vielä ylimääräiset 22% valtiolle, eli oikeasti firman pitää kuukaudessa pulittaa susta melkeen 3700€ eli vuodessa noin 44 000€!? Sun oman veroprosentin verran menee valtiolle + vielä firmalta 8000€ / vuosi.

Siinä siis yhden työntekijän kustannus. Tähän ei edes kuulu mahdollinen työterveyshuolto, vakuutus, kiinteistökulut, matkakulut ymym.

Sitten mietitään miksi kaikki ei järkkää pikkujouluja ja kuukausittaisia firmabileitä. Olkaa tyytyväisiä jos on edes töitä, isoissakin firmoissa. Niiden pikkujoulut vasta maksaakin.

Meillä on nyt tosi tarkka tilitoimisto käytössä ja siellä fiksut osaisivat varmasti kertoa kuluista vielä laajemmin. Itse koitan vaan vältellä niiden ajattelua ja hoitaa heti maksut pois kun niitä tulee. Poissa tililtä, poissa mielestä. Kaikki laskut mitä firmalle tai mulle henkilökohtaisesti tulee on lyöty pankkiin ja kirjanpito-ohjelmistoon niin, ettei mitään tarvitse erikseen näpytellä vaan kulut veloitetaan suoraan. Useimmissa laskuissa pitää painaa vaan ”Hyväksy”-nappia. Silloinkin siirrän eräpäivän aina kohtaan ”tänään”, jotta maksu ei jäisi roikkumaan ja näen tilin todellisen saldon.

Meillä on siinä mielessä kiva ala (promobusiness), että vakituista työpistettä ei ole muilla kuin toimistotiimillä, eli käytännössä minulla :) Säästyy aika isolta kululta. Usein mietin varsinkin keskustan kampaamoita, että miten niillä on varaa maksaa vuokra kaikkien muiden kulujen jälkeen? Alkuviikosta nähtiin keskustan Fazer kahvilan vieressä uusi hanskaliike. Hanskaliike?! Liikkeessä ei ollut ketään. Mitkä katteet niillä oikein on, että business on kannattavaa? Näitä ”miten toi voi olla pystyssä” -puljuja on paljon. En halua heittää lokaa nyt kaikkien mun mielestä älyttömien liikeideoiden niskaan, joten saatte funtsia tätä itse.

Firmabloggaus siis jatkuu ja tällä kertaa sain kivan postaustoiveen kommentin muodossa, jaan sen osiin ja vastaan tähän alle kaikkiin kysymyksiin.

”Hei, mä olen lukenut sun blogia nytten kesän ja syksyn ajan ja nyt alkoi todella kiinnostaa sun työt ja elämäntyyli! :DDD Onko siis niin, että sulla on promoottoripalveluita tarjoova firma ja sen lisäks bloggaat ja teet personal trainerin hommia??”

VASTAUS: Kiva kun kiinnostaa :D Kyllä, juuri näin menee :)

~

”Miten aikataulutat eri töiden hommat, onko sulla vaihtelevat duuniajat?”

VASTAUS: Päivärytmi… tunnustetaan nyt ettei sellaista ole, mulla on yörytmi. Yleensä 21:00-keskiyön aikaan mulla on eniten virtaa. Teen ohjelmia, promoraportteja, vastaan meileihin, sinkoilen ympärinsä, saatan jopa laulaa (kamalaa), lähetän laskuja, selaan youtubea ja suunnittelen omaa venyttelyvideota, teen tunnin testiversiota ja energiaa vaan pursuaa! TODELLA ärsyttävää Lasselle :D Onneksi se on samanlainen nukkuja kuin minä, mikään muu kuin auringonpaiste ja toistuva herätyskello ei sitä herätä. Saa ihan rauhassa touhuta vaikka aamuun asti. Mä en vaan haluaisi touhuta aamuun asti. HALUAN olla aamuihminen. Need to work on that.

Ennen en aikatauluttanut ollenkaan, tein vaan niin paljon kun oli mahdollista. Vähintään parin vuorokauden päästä on pakko nukkua. Toisaalta oisin saattanut tehdä yli senkin ajan töitä jos tähdet olisivat asettuneet oikein ja joku olisi tarjonnut keikkaputkeen vielä lisää hommia. Ehkä onneksi ei tarjottu. Nyt homma on vähän eri. Oma kisavuoteni opetti ravinnon suhteen aivan erilaisen rytmityksen kuin mihin olin tottunut. Ennen söin kerran päivässä ja nyt syön viidesti, sillä on yllättävän iso merkitys terveyteen. En voisi kuvitellakaan syöväni harvemmin, nälkähän siinä tulee :D Ehkä myös ikä(?) on mua vähän hidastanut, vaikken nyt ”vanha” olekaan. Olen myös oppinut, että elämässä on muutakin kuin työ, vaikka työ olisikin todella mukaansatempaavaa ja mielekästä. Nyt kalenterissani on merkattuna salilla-olo-ajat ja toimistoajat. Joskus valmennettavien on vaikea ymmärtää, että miksi en ole käytettävissä salilla aamusta iltaan? Ei ole kovin kivaa istua pukkarissa tai aulassa läppärin kanssa 07-19, eli 12h. Työmäärästäni 20-30% tapahtuu salilla. Valmentaminen on huomattavasti enemmän konehommaa kuin salilla ohjaamista, se jää monilta tajuamatta. Koitan aina buukata valmennusasiakkaiden treenejä mahdollisimman putkeen niin, ettei olisi treeniä kello 08 ja seuraava tuleekin kello 17. Ma ja ti valmennan iltaisin, ke, to & pe aamupäivisin. Viikonloppuvapaat on ihan uusi käsite, otettu käyttöön vasta pari kuukautta sitten, ihan oman jaksamisen takia. Toisaalta hehheh, joskus aika ei vaan vuorokaudessa riitä ma-pe, niin kuin nyt kun soittelen rekrypuheluja ja hakkaan exceliä keskellä viikonloppua.IMG_8974~

”Mitä koulutuksia oot käyny?”

VASTAUS: Olen ylioppilas. Kolmesti olen hakenut oikikseen ja kerran kauppikseen. Kertaakaan en ole lukenut täyspäiväisesti, vähän haasteellista tässä firman kanssa, ja se on varmasti syy siihen miksi en ole päässyt yliopistoon, vielä. Tässä on vähän sama tilanne kuin valmennettavilla, jos oikeasti haluaa laihtua/kehittyä – se kyllä tapahtuu. Jos ei ole valmis 100% sitoutumaan, ei luultavimmin tule onnistumaan. Keväällä hain kauppikseen lukematta mitään materiaaleja. Oikeista vastauksista sain kasaan puolet siitä, millä olisi päässyt sisään. Vaikken nyt päässyt (yllätys yllätys), oli kiva saada tietää, että ensi kerralla panostamalla se on hyvin hyvin mahdollista, kun lukemattakin meni näin hyvin.

Tämän lisäksi Fitfarm on kouluttanut minusta lisenssin omaavan personal trainerin.

~

”Tää on arkaluontonen kysymys, mut miten sun tienestit jakautuu eri töiden suhteen… tai toisin sanoen, millasia nää eri ammatit on tulonlähteinä? Pystyykö niillä elättää ittensä, kuinka varmoja ne on jne. Sanoit esim. tässä postauksessa, että maksat aina työntekijöiden palkan, vaikka itse jäisitkin asiakkaan puolelta sillä hetkellä miinukselle. Anteeks että utelen, mut olis nii mielenkiintoista saaha kuulla lisää esim. omassa postauksessa. Ajattelitko tehä näitä juttuja hamaan hautaan jne?” 

VASTAUS: Tää onkin hyvä. Jostain syystä inhoan sitä kun ihmiset tulee kehumaan, että ”Wauu kuin hienoa kun sulla on firma ja tiiät mitä haluut tehdä loppuelämän!” …ööö ei?! En halua tehdä tätä loppuelämää :D NYT tää on tosi jees, voisi olla vielä vähän enemmän jees, ei siinä mitään. Kyllä näin pystyy elämään kivasti, mutta ei mun makuun tarpeeksi kivasti. Ehkä just sen takia inhoan tota kysymystä, koska en ole vielä käynyt yliopistoa läpi. Vaadin itseltäni enemmän, tuntuu jotenkin alisuorittamiselta heti lukion loppuun perustaa firma ja kellua sen kanssa.

Mä en halua kellua, haluaisin lentää! Jos olisin lentokone haluaisin olla VTOL-lentokone,  eli hävittäjä, joka pystyy laskeutumaan ja nousemaan pystysuorassa. Se ei tarvitse kiitorataa, se voi laskeutua just sinne minne se haluu. Äijä.050215-N-7945K-036 harrierNyt kun valmennan, mulla on ensimmäistä kertaa elämässä vakaat tulot. Sillon kun pyöritin pelkkää PR-firmaa, eli noin vuosi sitten, en koskaan tiennyt kuinka paljon tulen tienaamaan seuraavan 3 kuukauden sisään. Saattoi olla paljon, saattoi olla melkeen ei mitään. Toisaalta siinä oppi säästäväiseksi, mutta toisaalta myös tuhlaajaksi. Isoista PR-keikoista saa tietysti enemmän rahaa ja ainakin mun mielestä rahaa on tosi kiva käyttää :D Pienestä asti oon onneksi ollut sellanen, että säästän jotain isoa juttua varten ja sitten ostan sen. Kun ostin oman prätkän en käynyt leffassa tai edes ajanut moikkaamaan kavereita niin paljon kun olisin halunnut. Niin ne rahat kertyy kun kuluja karsii.

Ennen PT-hommia, erityisesti ekoina vuosina, olin vielä todella kokematon yritysmaailmassa. Liian sinisilmäinen. Asiakkaista ei pidä puhua pahaa ja sen takia en sanokaan mitään nimiä. Arvosan kuitenkin rehellistä toimintaa ja jos siihen ei kynene, arvostukseni katoaa hetkessä. On ihan hirvää kun firman tilillä on 50€ ja saatavia olisi tuhansia, mutta asiakas ei vastaa puhelimeen. Usean perintäkirjeen jälkeenkään mitään ei tapahdu. Vasta kuukausien päästä kun asia on edennyt jo oikeuden oville, rahat ilmestyvät tilille. Mulle on valehdeltu päin naamaa, että maksetaan viikon päästä, maksetaan seuraavalla viikolla, maksetaan ensi kuussa. Sitten kutsutaan tapaamiseen ja sanotaan, että ”Asia on nyt niin, että me maksetaan mieluummin muiden laskuja kuin sun koska ne on tärkeämpiä ja meillä ei ole rahaa”. Kerran kun olin viemässä velkaa olevaa yritystä konkurssiin kuuli, että tällä firmalla on melkeen puoli miljoonaa euroa velkaa ja tiesin, että en taaskaan ole siellä velkojien etupäässä. PR-hommissa laskutus menee vielä niin, että keikat hoidetaan, raportit lähetetään ja SITTEN lähetetään meidän lasku. Harmittaa äärimmäisen paljon kun tehdystä työstä ei makseta. Tämä on se yrittäjän tulojen varjopuoli, mitä muut eivät näe ja mistä ei useimmiten kukaan myöskään puhu. Minä maksan aina palkat, näistä ”omista” ongelmista huolimatta. Koskaan en ole lainaa ottanut, mutta jos tilanne vaatisi niin ottaisin maksaakseni palkat pois. Se on kunnia-asia.

20v Aku firman ekoissa kuvauksissa
20v Aku firman ekoissa kuvauksissa

”Hei kun sulla on oma firma ni mitä sä tienaat?” – RAIVOSTUN kun kuulen tän :D! Liian usein tätäkin kysytään multa päin naamaa. EI KUULU SULLE. Kysymyspostauksen toivoja esitti kyllä asiansa ja kysymyksensä mun makuun tosi mukavasti, ei tullut ollenkaan huono mieli yhdestäkään kysymyksestä :)! Muistakaa myös, että liikevaihto EI ole sama kuin yrittäjän palkka. Liikavaihdosta pitää miinustaa kaikki kulut, muiden palkkoja myöten ja tietty kaikesta myynnistä 24%, eli hemmetin neljäsosa, menee 42 päivän kuluessa valtiolle. Kun asiakas maksaa minulle yhdestä saliohjauksesta 50€ minä en todellakaan saa sitä summaa, firma saa siitä 38€ ja valtio 12€. Sitten kun minä saan palkkaa tuosta lähtee vielä palkkakulut, eli verot + kirjanpito- ja matkakulut.

Yrittäminen ei siis ole mitään rahassa kylpemistä, jossain vaiheessa toivottavasti on. Kisavuotena en vielä valmentanut, jolloin vakaita tuloja ei ollut. Kisadieetillä olin niin loppu etten jaksanut tehdä mitään yritysmyyntiä. Suoritettiin ne keikat, mitkä asiakkaat omatoimisesti tilasivat. Varmaan puolisen vuotta Lasse elätti mut suurimmaksi osaksi, olin etuoikeutetussa asemassa kun sain elää senhetkistä uneelmaani, eli harrastustani ja melkeinpä täyspäiväisesti. Jälkeenpäin asiasta on jäänyt huono omatunto ja itsekäs olo, koska Lassen tulot on ihan normaalit yhden ihmisen tulot, eikä niillä vaan kuulu elättää kahta. Pyrinkin tulevaisuudessa tekemään kaikkeni, jotta voin tarjota Lasselle kaiken mitä hän haluaa elämältä. Lasse ei kuitenkaan halua elää mun varoilla, joten eiköhän me yhdessä tulevaisuuden linnat rakenneta :D Nyt on tosi siistiä elää PR-hommilla, valmentamisella ja APUA jopa bloggaamisella! Jälkimmäistä en melkeen usko vieläkää, että tästä kirjoittelusta voi oikeasti saada yhtään mitään rahaa, paljon se ei todellakaan ole, mutta cold hard cash kuitenkin.

Firmaa pyörittäessä saan kehittyä ja kehittää. Tehdä sitä mistä tykkään, including nukkua päiväunet jos siltä tuntuu. Valmennuspuoli on hyvin rytmitetty, mutta PR-puolla kun keskellä viikonloppua tulee puhelu, että nyt halutaan tarjous ja työntekijät – kaikki muu pitää jättää ja ryhtyä töihin. On call 24/7. Ei tarvitse olla, paitsi jos menestyä ;) Nää on niitä valintoja.

Jos et tykkää omasta työstä, jos se ottaa enemmän kuin antaa, vaihda! ”Mulla on niin vaikeeta kun työt on aina iltasin ja työkaverit on ihan hirveet”  & vastaavat …vali vali vali! VAIHDA! Kukaan ei tee sun puolesta ikuisesti yhtään mitään, itse pitää olla oma-aloitteinen, haluta kehittyä ja TEHDÄ MUUTOKSIA aina kun tilanne vaatii. Yleinen valittaminen on niin etovaa. Go get the dream!

Vaikka voittaisin nyt miljoonan lotossa, en lopettaisi valmentamista, se on oikeasti mulle sydämen asia <3 Valmentaminen on ihan älyttömän raikas tuulahdus PR-puolen vuosien kaupallisen hyödyn tavoittelulle.

Tässä on vaikka mitä suunnitelmia tuleville vuosille niin firman kuin opiskelunkin puolesta :)!

Oliko ihan kamalan sekavaa luettavaa :D? Hope not <3

/Aku, tuleva hävittäjälentokone

☆ Kurkkaa edellinen bloggaus: Töihin minulle?

Aku

15 vastausta artikkeliin “Millaista on olla toimitusjohtaja 19-vuotiaasta lähtien”

  1. Tosi huippu kirjoitus! Osaat kyllä tehdä selväksi, sen mitä ei-yrittäjät eivät ymmärrä, eli niitä todellisia yrityksen kuluja. Itse teen fysioterapiaa ja siinä on myös mukana kiitettävä määrä vuokrakuluja. :) Mun mielestä koulutuksella ei ole merkitystä yrittäjänä menestymisen kannalta.. tai asia on jopa toisin päin. Mieti vaikka Hjalliksen koulutusta yms. muiden suomalaisten menestystarinoiden. Tsemppiä yrityksen ja kiireisen elämän haasteisiin!

    • Kiitos Hentsi!
      Mä oon ehkä sen verran suunnitelmallinen ja varautuva, etten koskaann halua luottaa siihen, että ”nyt menee hyvin”, koska yleensä tulee aina jotain. Siksi olisi kiva aina olla backup suunnitelma, eikä koulutusta parempaa ole olemassakaan :)

  2. Moi!

    Kiva ja mukava teksti, joka antoi ajattelemisen aihetta. Haluaisin kuitenkin sanoa, että joskus elämä tuo eteen asioita joihin ei voi itse vaikuttaa. Kaikki eivät ole siinä etuoikeutetussa asemassa että heillä olisi mahdollisuus jahdata omia ammatillisia ambitioita, vaan joskus täytyy vaan vääntäytyä sinne duuniin pakosta. Tämä ei tarkoita että tätä tarvisi kestää loputtomiin. Joskus vaan täytyy sietää epämukavuutta, koska aina ne asiat eivät ole kiinni vain itsestään ;).

    • Tottakai joskus täytyy vaan kestää, mutta tarkoitankin, että sinä olet ainoa, joka sen asian voi muuttaa. Useimmiten kun joku asia näyttää huonolta, niin se on todellisuudessa vielä huonommin. Vaikka elämä heittäisikin esteitä (minullakin on omani vaikken niistä puhukaan!), niin se on sinusta kiinni miten niihin suhtaudut. Este vai haaste? Mun lemppari sanonta on: ”When life puts you in hard situations, dont say Why me? Say Try me!” ;)

    • Aika hauska sanonta!
      Mutta ei valitettavasti päde ihan joka tilaisuuteen.. Mietin lähinnä vakavia sairastumisia, joista ei sitten selviäkään. kukaan tuskin sellaista haastetta haluaa. :)

    • Ei tietenkään halua! Sairastumisen varsinkin pitää nähdä haasteena eikä esteenä. Oma isoäitini selvisi rintasyövästä KAHDESTI ja kertaakaan ei asiasta voivotellut, ”pää pystyyn vaan!” ..toinen sanonta meidän perheessä ;) Itsekin olen terveyden kanssa kamppaillut, mutta koskaan en ole tehnyt siitä numeroa, paitsi ihan nuorena kun ei osannut nähdä sitä muuta kuin esteenä. Onneksi on aikuistuttu ja kasvettu vahvemmaksi, ”eteenpäin sano mummo hangessa!” – jos mummo niin kyllä minäkin :D! …liikaa sanontoja? :D Ainakin mua jeesaa niiden miettiminen ja toistaminen :)

  3. Sie oot kyllä fiksu nainen ja tykkään lukea sun juttujasi. Arvostan tosi paljon sun tapaasi vetää yritystä ja kuten jo kerran livenä A-lehtien juhlissa sanoinkin, oot tosi rohkee nainen! Jos mulla on joskus oma yritys, niin mulle tulee varmasti työntekijät ykkösenä. Pitää tottakai itsekin tehdä rahaa (kukapa ilman sitä eläisi) mutta mun mielestä ne työntekijät ansaitsee aina ekan siivun. Ilman niitä kun se homma tuskin pyörisi ollenkaan, ellen sattuisi olemaan firmani ainut työntekijä. Ja sittenhän rohmuisin itte tietenkin kaikki miljoona ;)

    Hyvä kirjoitus, lisää näitä!

  4. Kiitos vielä postauksesta! :) Sun elämäntilanne on niin erilainen, kuin mun, joten kiinnosti tosi paljon kuulla tästä. Itse olen edennyt sen ”perinteisen” kaavan mukaan, että suoraan yliopistoon ja oon tehnyt opiskelujen ohella niitä ”paskatöitä”. Mua tähän elämänkulkuun ajoi vanhempien kova painostus, välivuosia ei saanut pitää! Olinkin sitten pari vuotta ”säilössä” sellaisessa tiedekunnassa, jossa en halunnut edes opiskella, mutta tiesin että lähes varmasti sinne pääsen ja näin sain jalan ikään kuin oven väliin… Tuo tiedekunta on monille oikeestikin ”säilö”, koska yli puolet vuosikurssilaisista lopettaa siellä, kun pääsevät alalle, mikä kiinnostaa. Olen miettinyt, onko heilläkin näin kova painostus kotoa, että kuhan ees ny jonnekin, ei sillä alallla niin väliä. Itseäni tää ratkaisu on jäänyt vähän kaivelemaan, sillä tuntu, et nää ei olleet ihan kunnolla mun omia valintoja, koska painostus kotoa päin oli niin kova… vaikka nyt opiskelenkin haluamaani alaa. :) Sen takia kiinnosti kovasti tää sun elämäntarina, musta tuntuis et mulla ei olisi sitä rohkeutta tehdä asioita siten, kuin sä olet tehnyt ja sulla on jo nyt niin paljon enenmmän kädes kuin pelkkä tutkinto ja harjoittelut! :)

    • Kiitos Nanne kommentistasi ja kehuista! Follow your dreams! Tosi moni taitaa jäädä turhan pitkään viettämään välivuosia tekemättä yhtään mitään, joten minun mielestäni on hyvä tehdä edes jotain, oli se sitten ”jonku” vaan! aineen lukemista tai muulla tavalla kehittymistä :)! Kaikkien ei todellakaan tarvitse tehdä asioita näin päin, varmaan aika harvalla edes toimisi, mutta silti koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa asioita jopa radikaalisti :)!

  5. Haha, aloin lukee tän postauksen bussissa matkalla töihin kun en malttanut odottaa mutta tulin niin pahoinvoivaks et oli pakko lopettaa ja tulla uusiks lukemaan :D Tosi tosi kiva kun kirjoitat näitä firmajuttuja! Varsinkin nyt osuu hyvään saumaan kun itse tuumailen ensi vuoden kuvioita, niin kaikki vinkit ovat tervetulleet! Samma på svenska! :)

  6. Kiitos postauksista,ihan innolla luen näitä!
    Olisin kiinnostunut kuulemaan yrityksesi ensimmäisistä kuukausista; jos niistä haluaisit postauksen tehdä tai tietenkin tähänkin vastaus kelpaa. :)
    Olisi kiva kuulla miten ylipäätänsä aloitit toimintasi ja miten sait ensimmäiset asiakkaasi?
    Oliko sinulla jo tuttavapiirissä valmiit tulevat asiakkaat, kun yrityksen perustit vai ihan nollasta lähdit heitä hakemaan ja miten? Olitko aluksi yksin töissä vai otit heti työntekijöitä? :)
    Kiitos paljon ja tsemppiä tulevaisuuteen! :)

    • Hei Minna! Kiva kun kiinnostaa :)! Aloittaessani asiakkaita oli 0 ja teinkin aluksia hommia alihankkijana muille promofirmoille. Ensimmäinen oma asiakas taisi tulla parin kuukauden sisään ja muistaakseni puolen vuoden jälkeen otin ensimmäiset 3 työntekijää listoille, nyt mimmejä on noin 50 :) Ihan kaikkea en halua paljastaa, menee jo yrityssalaisuuksien puolelle ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta