Miten mokailin aloittelijana salilla ja miten päädyin kilpailemaan bikinifitneksen pariin

Q&A -postausten neljäs osa on omistettu yhdelle kysymykselle, joka vaati hieman pidemmän vastauksen.

Miten itse sait itsesi hyvään kuntoon? Eli kun aloitit silloin joskus (siitä 18v. kuvan kunnosta) niin mitä teit ja miksi? Aloitiko heti bikinifitneksen vai ennen sitä jotain muuta?

Kiva kysymys :) Kyse on siis tästä kuvasta:

fdjfffAloitin salitreenin muistaakseni noin 17-vuotiaana. Minulla oli 1 jakoinen ihan normaali ohjelma, jolla treenasin noin vuoden. joku jopa sillon ekalla salillani Korso Gymillä kommentoi minulle, että ”Miksi teet aina samaa treeniä?” – tietty loukkaannuin :D Ei muut voi tulla neuvomaan, kyllä mä osaan treenata.

No en osannut, mutta koska olin aloittelija kehitystä kuitenkin tapahtui. Olisi tapahtunut enemmän jos olisin tiennyt mitä tein.

2010 02 01
Ensimmäinen kuntokuva otettiin 2010, olin käynyt salilla ehkä puoli vuotta.
643973_1390369894520932_1804382493_n
Pari vuotta myöhemmin.

Seuraavat pari vuotta vaihdoin treenityyliä. Treenasin vieläkin aina samaa ohjelmaa, mutta nyt treenit oli jopa 2h mittaisia. Aloitin 20min crosstrainerillä, jolla väänsin niin lujaa sen koko ajan, että olin ihan hikinen ja loppu – koska ”kaikki irti”. Saman toistin usein myös treenin loppuun, sykkii sykkii. Itse treeni koostui kaikista liikkesitä, jotka osasin. Käytin kaikkia laitteita ja jokainen liike oli lempiliike. Tein kaikki täysillä, tavoitteena totaali lihaskuolema treenin päätteksi. Se oli ainoa mittari siitä, että on ollut hyvä treeni. Thank goodness, olin löytänyt palautusjuomat. Niistä huolimatta paloin sen parin vuoden jälkeen loppuun. Treenasin tuolla lailla 6-7 päivää viikossa. Laiskat pitää vapaapäiviä, niin ajattelin silloin ja kuinka väärässä olinkaan. Ihan vertauksena, nykyään en treenaisi 4 päivää enempää viikossa, kolme on aika sopiva.

Niin ja treenasin aina yläkroppaa, eli joka treeni oli yläkroppatreeni.

Minulla on ollut lonkkanivelten kanssa ongelmia (ei enää) ja siksi jalkatreeni oli aiemmin mahdoton. Vuonna 2013 pääsin vasta aloittamaan kuntoutuksen ja hiljalleen treenaaman jalkoja lisää ja lisää. Mistään pakaratreenistä ei ollut tuolloin mitään tietoa :D Aika epätyypillisesti haukka-ojentaja-rinta-selkä olivat silloin alkuvuosina tärkeimmät.

Söin kyllä aika hyvin jo silloin, sillä olin ottanut selvää terveellisestä syömisestä ja tiesin vähän mitä syödä. Laskin kaloreita ja makroja, mutta makroista en edes muista mitä katsoin? Varmaan, että on mahdollisimman vähän rasvaa. Silloin luulin, että oliiviöljy on vaan nille, jotka tykkää kastikkeista. Samoin suola niille, jotka tykkää suolaisesta. Ajattelin kyllä pärjääväni ilman sellaisia, joten jep, siinä mielessä ruokavalio oli kuitenkin todella kallellaan… Olen kuitenkin iloinen siitä, etten syönyt älyttömiä miinuksia, muuten olisi lihas noilla treeneillä kadonnut ja äkkiä.

Lopulta kävi niin, että olin mega väsynyt. Ajoin autolla salin pihaan, avasin oven ja ajattelin, että lepään vähän ennen kun nousen. Nukahdin siihen. Herään kun joku ukkeli tulee hädässä kysymään, että oonko ok? Sanoin vaan ”Joo joo, kiitos vaan” ja vähän taas pahastuin, että mitä mua nyt häiritään. Keräsin itteni menin salille ja tein taas sen saman 2h treenin. Näin kävi usein.

Ylitreenasin ihan selvästi. Ruoka ja treenimäärä + niiden sisällöt eivät olleet lainkaan synkronoituja tai optimaalisia. Onneksi lähestyvässä uudessa elämänaviheessa (rakastuin :D) tuli kätevästi treenitaukoa, eikä tuloa tekevä ylikunto saanut otetta. Ai niin ja sain kyllä huonosta tekniikasta myös tenniskyynärpään. Jäätävä kuumottava ja arka patti ilmestyi kyynärpäähän ja meni useita kuukausia, ehkä jopa puolisen vuotta, ennen kun pääsin taas vääntämään ojentajia.

Panostakaa tekniikkaan ja osaavaan valmentajaa, jotta ette toista virheitäni! Kaikki tekee virheitä, mutta onhan se hienoa jos tästäkin edes yksi lukija oppii jotain, millä välttää vaikka yhdenkin virheen :)

Noihin aikoihin rakastuin siis nykyiseen aviomieheeni Lasseen, joka myös treenasi silloin tosi paljon. Lasse kävi välillä salilla jopa kahdesti päivässä :D

529102_1389477994610122_408579276_n

No, molemmille tuli siinä ekan vuoden aikana pari rakkauskiloa, hehheh ja samaan aikaan telkkarissa pyöri Jutta ja Superdieetit tv-sarjan ensimmäinen kausi. Sarjassa näkyi perinteisten laihduttajien lisäksi myös kisaajia, kinnostuin heti. Ei mennyt kauaa kun otit yhteyttä Fitfarmiin, vieläkin on eka sähköposti tallella:

”Hei!

Olen kiinnostunut valmennuksestanne. Liitteenä on pari kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta. 

Haluan tuleviasuudessa kilpailla body fitneksessä. Aikaisemmin minulla ei ole ollut valmentajaa.
Ikää on 21 ja salilla käynyt aktiivisesti kolmisen vuotta. Osaatteko näillä veikata josko olisi mahdollisuuksia jo kevään 2013 kisoihin”

Tämä oli liitteenä.
Tämä oli liitteenä. Selvästi yläkroppa alakroppaa edellä. Kuvaaja: Natalia Gadolin punttimimmi.fitfashion.fi

Kaikki minua seuraneet tietävätkin, etten kisannut keväällä, enkä bodyssa :D Kisasin syksyllä 2013 ja bikinissä. Tuolloin en tiennyt kisaamisesta melkeen mitään ja sehän viestistäkin paistaa. Idolini oli bodykisaaja Nicole Wilkins, joka tänä päivänä on jo moninkertainen olympiamestari.

Silloin ajattelin, että superkunnon saa vain kisaamalla. En silloin osannut ollenkaan aavistaa, että se ”superkunto” ei omasta mielestäni tulisi olemaan sen olotilan arvoinen. Todellisuudessahan olin saavuttanut sen unelmakuntoni jo kuukautta ennen kisoja, eikä sitä varten olisi tarvnnut kisadieetata. Olisi voinut vaan pyytää valmennuksen, joka tähtäisi siihen kuntoon, mihin olin tyytyväinen, ilman mitään kisariutumisia ja sen jälkeisiä masentavia kuukausia.

Yleisesti valmennuksen ostamisessa oli tietysi hyviäkin puolia. Vuoden kisavalmennuksen aikana olin ruoan kanssa grammalleen täsmällinen ja opin kunnolla ruokaan kohdistuvaa kurinalaisuutta, mikä oli nyt hyvä, sillä ohjelma oli minulle optimaalinen. Treenin ja ruoan tulokset näkyivät ensimmäisen kerran 4kk kohdalla todella hyvin.

Hieman sen jälkeen alkoi dieettaaminen, joka tuntui minulle todella helpolta, kunnes viimeinen kuukausi koitti – se kuukausi mitä ei olisi pitänyt kokea ollenkaan. Toisaalta kyllähän se kasvatti ja opetti. Olin niin päättäväinen, ettei minkään totuuden kuuleminen olisi saanut minua lopettamaan, se päätös piti tehdä ihan itse.

254622_1390369661187622_259322542_n

Kisa-ajan jälkeen olen kokeillut eri juttuja ja opetellut kohtuutta millintarkan kurinalaisuuden sijaan. Nyt rasvaprosenttini on yli 20 ja se on kropalleni aika luontainen luku. Jos haluan tiputtaa rasvoja ja sen jälkeen pitää rasvat alhaalla saan taas muuntautua todella tarkaksi, enkä ainakaan nyt halua sitä tapeeksi sitoutuakseni sikspäkkiin. Se saa kasvaa tuolla alla ihan rauhassa muiden lihasten mukana :) Enää ei ole kiire minnekään.

Usein kysytään aionko kilpailla joskus uudestaan ja vastaus on ehkä. Ehkä sitten kolmekymppisenä jos silloin tekee mieli. Haluan kyllä paremmat muodot ja itselle täydellisen valmentajan, jotta kisaamisessa olisi mitään järkeä. Nyt kun tästä irjoittaa niin se 30:kin tuntuu liian aikaiselta, sanotaan 35, jos silloinkaan :D

Täytin tosiaan viime viikolla 25 ja ilokseni mieheni oli ostanut minulle yksityisen ratsastustunnin. En ole ratsastanut kunnolla yli kuuteen vuoteen ja nyt olenkin miettinyt uudelleen aloittamista.

IMG_2144 IMG_1991 IMG_2135

Nykyään pidän tärkeänä sitä, että harrastaa muutakin liikuntaa kuin bodaamista. Body building, kehon rakentaminen, kehon muokkaus, #bootybuilding – kaikki on ulkonäkökeskeistä. Pidän kehoni muokkauksesta, etenkin pakaratreenit on edelleen oma suosikki, sillä haluan kunnon bootyn, eikä sitä treenaamisella vielä moneen vuoteen saa liian isoksi, joten I’m gonna keep on training!

BUT (!) pitää olla jotain muutakin liikuntaa, mistä tyykkää ihan muista syistä. Peili kädessä urheileminen voi olla todella puuduttavaa hommaa. Namun kanssa tottelevaisuustreeneissä käyminen on sellaista kivaa liikuntaa (meille molemmille :) ja ratsastus voisi myös olla.

FullSizeRender (11) FullSizeRender (10)

Olen myös miettinyt joogan aloittamista. Sainkin parhaalta ystävältä hot jooga -tunnin lahjaksi, can’t wait!

Yksi valmennettavistani on innostunut SUP:pailemaan ja tekeekin sitä lähes joka päivä. Toinen harrastaa kuntosalin lisäksi tanssia ja kolmas kiipeilyä. Kuntosali sopii kaikille, mutta sen lisäksi jokaiselle löytyy toinenkin kiva laji tai useampi :) On myös erittäin ok käydä vaan salilla jos rauta on se yksi ja suuri rakkaus. Minulle ei ole ja sanon sen ihan rohkeasti ääneen, vaikka työkseni raudan keskellä valmennankin :D

Tällainen oli siis minun tieni tähän nykyiseen kroppaan, oliko yllättävää? Näiden vuosien aikana olen kyllä oppinut ihan valtavasti! Tästä on hyvä jatkaa :)

Äidin kanssa Stockalla ostamassa mulle työvaatteita, eli ah niin ihania treenikledjuja!
Äidin kanssa Stockalla ostamassa mulle työvaatteita, eli ah niin ihania treenikledjuja!

Millaisia salin-aloitus-kommeluksia tai tarinoita teillä on?

/Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebook: täällä

P.S Kisaamisestani kiinnostuneet voivat lukea lisää bloggauksestani FITNESS SM + HAPPINESS = ERROR

Aku

14 vastausta artikkeliin “Miten mokailin aloittelijana salilla ja miten päädyin kilpailemaan bikinifitneksen pariin”

  1. Mahtava postaus!! Kiitos, että jaoit näin rehellisesti tarinasi. Tästä jos mistä on hyvä ottaa kaikkien oppia.

    Erityisesti itseeni on kolahtanut viime vuosina tuo, että muutakin on hyvä harrastaa / tehdä kuin vain ulkonäkökeskeistä kehon rakentamista. Itse suosin sellaisia juttuja, jossa myös se liikunnallisuus/urheilullisuus, kehon toiminnallisuus, suorituskyky merkitsee. Se on hirveän motivoivaa tällaiselle kilpailuhenkiselle ihmiselle. Samalla kehonhuolto nousee aivan toiseen merkitykseen. Jatkuvaa kisailua itsensä kanssa kohti parempia suorituksia. Keho on korvaamaton kaveri ja apuväline, joka ansaitsee vaan kultaa :)

    • No juuri näin :)! Kiitos palautteesta, ihanaa kuulla, että muutkin ovat ymmärtäneet monipuolisuuden ja kehonhuollon merkityksen <3

  2. Mä olen ihan aloittelija salilla ja nyt kun ei oo PT:tä vierellä niin vähän huvittaa oma toiminta aina salilla. Käyn salilla jossa käy paljon kunnon machomiehiä bodaamassa ja aina ollaan auttamassa painojen siirtelyssä tai painojen kasaamisessa tankoon/tangon siirtämiseen vaikka kovat setit olisi kesken (viime viikolla eräs mies keskeytti aina settinsä nostaakseen tangon mun päältä pois kun tein lantionnostoja tangolla, hah)! Kyllähän neitoa pulassa pitää auttaa :D Tämähän on vain suloista ja otan avun vastaan kiittäen, mutta välillä tulee sellainen hitsi, osaan minä itsekkin, antakaa minun harjoitella -fiilis ja nolottaa se oma avuttomuus :D

    • Hahaa :D No mutta kuin ihanaa, että sun salilla on herrasmiesjättiläisiä! Ymmärrän silti where u’r coming from ;) Eikai siitä painonnostotreenistä mitään tule jos ei itse nostele niitä painoja, am I right :D?!

  3. Olipa kiva lukea kulkemastasi tiestä treenailun saralla!

    Oletko miettinyt DOBOn aloittamista Namun kanssa? Uskoisin että löytäisitte siitä molemmat taas yhden hyvän ja kuntoa kehittävän että ylläpitävän harrastuksen ;)

    • Tosi kiva kuulla :)!

      Ollaan mietitty ja sitä tarjotaankin tossa meidän rally-toko mestassa. Joskus olisi kivaa kokeilla, koska varmasti hauskaa puuhaa molemmille, mutta nyt haluaisin ajallisesti keskittyä tokoiluun ja olenkin miettinyt ihan perinteisen tokon treenaamista jossain muualla tässä samaan aikaan, että olisi pari treeniä joka viikko.

  4. Tää oli mielenkiintoinen ja hauska postaus lukea, juurikin että salitreenille hyvä olla vastapainoa muusta harrastuksesta. Itselläni kävi päinvastoin. Olin niin jotenkin hukkunut arkeen ja koiraharrastukseen että aloin tarvita jotain ns. ihan omaa. Koirani ovat mulle tärkeät ja niiden kanssa tulee touhuttua paljon ja monenlaista harrastusmuotoa, mutta kun niistä samalla on se vastuu niin tuli olo että ”äiti tarvii nyt jotain omaakin”. Jotain missä keskittyä ihan itseensä vaihteeksi. Se löytyi liikunnasta, salitreeni ja tankotanssi on ollut ne asiat joissa saan nollata pääni ja pääsen ihmisten ilmoille. Oisko niin että balanssi sen olla pitää ja kaikelle on hyvä löytyä vastapainoa. :)

    • Aivan! Samankaltaisia kertomuksia olen kuullut ennenkin, joten kivaa kun toit omasi tänne! Moni oma valmennustiimiläinen omaa aika samanlaisen taustan, että salitreeni on sitä omaa aikaa esim. omien lasten arjen pyörittämisen keskellä. Koirakoille ja ratsukoille sama juttu :) Mitä vaan mitä tekee pääpainoitteisiesti olisi hyvä tasapainottaa jollain muulla. Tankotanssi on kyllä ihan huippulaji! Rankkaa ihan eri tavalla kun perus kuntosalitreeni, näin pari kertaa sitä kokeilleena :)

  5. Oi, vähän ihana idea tuo ratsastustunti!! Mäkin oon tässä pari vuotta miettinyt että pitäisi päästä ratsastamaan, ehkä olisi aika myös pistää tuumasta toimeen :D

    • No niinpä! Yksityistunnista saa kyllä ihan erilailla irti pitkän tauon jälkeen, etenkin kun on muutenkin tottunut ratsastamaan omillaan. Todellakin suosittelen iloisesti Enjalan tallia back on the saddle -meininkeihin! Huomenna estetunti ;)

  6. Haha, huikea lukea noita alkutreenailuja! Lähes kaikki kuitenkin sen aloittelijan pitkän ja kivisen tien on kulkenut :)
    Mä tein kaiken aika lailla päinvastoin kuin sinä = en treenannut yläkroppaa ollenkaan (tai itse asiassa kammoksuin kaikkia laitteita koska en tiennyt miten niitä käytetään joten yläkroppaa treenasin ainoastaan punnertamalla ja vatsalihaksia tekemällä). Ainoa laite jota käytin oli varmaan jalkaprässi, sillä uskoin osaavani käyttää sitä :—–D Saatoin tehdä myös 3-4 treeniä PÄIVÄSSÄ (lenkki, lihaskunto, uinti, pelit) ja söin naurettavan vähän. Onneksi leikki loppui lyhyeen, minullakin tuli kuvioihin se kuuluisa elämänmuutos (rakkaus). Tämä rakkaustarina alkoikin siitä että olin turhaantunut, en kehittynyt treenatessa enkä osannut tehdä mitään oikein, joten rohkaistuin kysymään söpöltä salin vakiokävijältä apua ;D

    Mun kyllä piti alun perin vain esittää semmoinen kysymys, että millaista tottelevaisuuskoulua Namun kanssa käytte, mutta eksyin hetkeksi omaan nostalgiaani. Heh!

    P.S. Löysin blogisi vasta tänä kesänä. Tykkään siitä. Se on yksi niistä harvoista, joka jäi mieleen tästä niin paljon itseääntoistavasta fitnessblogiviidakosta. Vaikutat kovin symppikseltä! Hyvää syksyä sulle!

    • Aah ihana rakkaustarina :D!!

      Onneksi rakkaus pelasti meidät molemmat :D Mm. just ton takia neuvon kaikkia kysymään rohkeasti apua muilta treenaajilta, sillä melkein 100% neuvoo ihan innoissan ja best case, keskustelu voi johtaa toiseen ja ennen kuin huomakaan niin toisen huonekaluja kannetaan yhteiseen kämppään :D <3

      Kiitos ihanista kehuista, ilo saada sut tänne uudeksi lukijaksi :)! Käydään Namsun kanssa nyt Rally-tokossa Sportti Hurttassa http://www.sporttihurtta.com/ :)

  7. Hei kaunis!

    Toivottavasti syksyn tullen sulla on enemmän aikaa postaillla, näitä aina kun odottaa ja kaikkia on kiva lukea:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta