Namun kuulumisia – siis apua!

Heippa!

Ajattettelin kirjoitella koiranpentumme kuulumisia, sillä nyt olkaniveltähystyksestä on kohta kuukausi ja juniori edistyy kivaa tahtia. Namu on nyt 7,5kk ja tähän aikaan on siis mahtunut:

-virtsaputkentulehdus (antibiootit)
-sikaripunkki (paranee toivottavasti itsestään vuotiaaksi mennessä)
-keuhkotulehdus (antibiootit, tippa, röntgen, verikokeet + kontrolliröntgen)
-olkanivelten ocd, eli luutumishäiriö (röntgen, tähystys, tippa, 3 vikon kipulääkkeet + 4 viikon Cartrophen injektiot)

Kasvuhäiriön toteamisesta ja hoidosta kirjoitin pitkän bloggauksen, joka löytyy täältä.

Viimeisimpänä viikon kestänyt ripuli, johon Namu saa nyt 5 päivää suolistoantibiootteja :D Ihan kamalaa katottavaahan se oli. Luultiin, että johtui uudesta nivellisäravinteesta, joten lopetettiin se ja myytiin purkki eteenpäin. Soitettiin eläinlääkärille useita kertoja, mutta koska Namun yleiskunto oli pirteä, ruoka ja vesi maistui, ei lääkäriin menty kuin vasta eilen. Sitä ennen ostettiin apteekista tällaisia tilanteita varten sopivia tabuja, jotka normaalisti auttaa. Nyt ei auttanut, mutta heti kun tää suolistoantibiootti aloitettiin – alle vuorokaudessa tilanne normalisoitui. Antibioottejen lisäksi Namu saa nyt 3-5 päivää erikoisruokaa masua varten.

Vaikka nää kuukaudet ei ole olleet helppoja, ollaan silti nautittu täysin sydämin meidän rakkaasta hauvelista <3 Silläkin on nyt huomattavasti kivempaa ja jännempää kun pääsee ulko-ovea pidemmälle nuusikimaan. Lääkäri antoi luvan jo viikko sitten 3 x 30min lenkkeihin päivässä ja ollaankin käyty nyt vähän eri mestoissa pyörimässä, jotta Namu saisi eniten irti ulkoiluista. Maailman iloisin hauveli se on ollut joka päivä! Lääkäriinkin menee aina ihan innoissan, eikä ole toimenpiteistä moksiskaan kun saa pusutella hoitsuja :D

unnamed (37) unnamed (38)unnamed (42) unnamed (43) unnamed (23) unnamed (36)unnamed (49)unnamed (48)unnamed (20)unnamed (19)unnamed (18)unnamed (17)unnamed (24)

Tähän asti kirjoitin autossa tänään. Laitoin läppärin kiinni ja mentiin Kaivariin kävelylle Namun kanssa. Sitten tapahtui johtain kamalaa… Kaikkia kivoja kuviakin kerettiin räpsiä ennen sitä.

unnamed (44451)unnamed (45) unnamed (46) unnamed (47)

Istuttiin Namun kanssa Mutterin edessä kahvilla. Se nyt on edelleen tosi energinen ihan luonteeltaankin, mutta varsinkin nyt saikulla ja siksi on tosi jees tulla yleisille paikoille harjoittelemaan rauhassa istumista ja asioiden ihmettelyä. Namu tykkää kauheasti seurailla ihmisten puuhia.

Lasse lähti hakemaan jädeä, meni pari minuuttia ja saman portaalin bloggaaja, ihana ja kaunis Hilla (blogi) lenkkeilee vastaan, huomaa meidät ja tulee moikkamaan. Tosi kivaa nähdä Hillaa pitkästä aikaa!

https://instagram.com/p/2v8G2BtPfn/?taken-by=hillafitness

Namu ihan megainnoissaan, koitan sitä vähän hillitä, mutta täpinöissään se ottaakin pari askelta taaksepäin ja PUTOAA MEREEN!!!!

Jalkakäytävältä on vähän alle metri meren pintaan, joten joudun vetämään Namua ylöspäin pannasta ja hihnasta, ettei se haukkaa vettä keuhkoon kun eihän se osaa uida tai no sellasta räpiköintiähän se on ja viimeeksi siitä seurasi keuhkotulehdus… Namu painaa jo noin 40 kiloa, joten sitä ei ihan tosta vaan kiskota ylös. Onneksi tilanteen huomannut mies tuli meidän apuun ja kysyi pikaisesti, että uskaltaako siihen koskea (ihan ymmärrettävää) ja yhdessä kiskoimme Namun ylös. Itse otin niskanahasta kiinni ja vedin siitä.

OMG… Todellakin saa tän sählän kanssa olla vielä varovaisempi jatkossa. No, ei siinä, autoon viltti päälle ja kotiin lämpimään suihkuun + föönaukseen.

unnamed (50)https://instagram.com/p/2_mlKgBPE7/?taken-by=aurorarenvall

Ihan normaalin iloisen namipalan oloinen nyt. Ei se siinä paikanpäälläkään tutissut kuin ehkä minuutin ja meni kauas reunasta. Itsekin huomasin vasta kotona, että omat kengät ja kaikki on ihan märät – ei siinä pelastusmoudissa keskittynyt itseen ollenkaan ja koko kotimatkan auton lämmöt täysillä, ettei vauveli vaan palelisi ennen kun pääsee lämpimään suihkuun. On tää pennun omistaminen vaan niin opettavaista aikaa. En tiedä onkohan kaikilla tällaista vai vaan harvoilla valituilla :D?

Kertokaa pliis omien lemmikkejen kohelluksia, tarviin vertaistukea :D!

Kiitokset Hillalle ja tuntemattomalle miehelle <3
/Aku & Namu

Instagram: @aurorarenvall
Facebook: täällä

Aku

9 vastausta artikkeliin “Namun kuulumisia – siis apua!”

  1. Apua!!! Onneks tarinalla oli onnellinen loppu :D Kaivarissa putoilee nyt alvariinsa nyt vauvoja mereen, niin ihmis- kuin eläimiäkin.

    Jos tahdot (ymmärrän mikäli et) niin olisi hyvä mainita noiden eläinlääkärireissujen kuluista jossain postauksesta, vinkiksi ja muistutukseksi nuorille lukijoille jotka haaveilevat koiran hankkimisesta. Summa ei varmaan ole ihan vähäinen… Itsekin haluaisin kovasti oman koiran, mutta opiskelijana en pystyisi vastaamaan seurauksista, mikäli jotain sattuisi! Ja pennuillehan sattuu :D täytyy vielä tyytyä muitten hauvojen ihailuun <3

    • No niinpä! :D Onneksi siellä on selvästi aina paikalla urheita pelastajia! Todellakin voisin seuraavassa Namu -postauksessa eritellä vähän sen kuluja, sillä olet oikeassa, ei nyt tonni taida riittää. Ihan vaan sen pakolliset lisäravinnekulutkin on 1 ulkomaanmatka vuodessa… :S mutta on se sen arvoista! Ymmärrän kyllä, ettei kaikilla ole varaa ja siksi onkin hyvä varautua, kuten sinä nyt :)

  2. Voi Namu<3 pikaisia paranemisia ja onneksi selvittiin säikähdyksellä tästä!!

  3. Mä pystyn kyllä niin samaistumaan tähän. Meidän pyreneittenkoira-leonbergtyttö on nyt 11kk ja sillä on myös ollut hirveästi terveysongelmia ja operaatiota. Kaks sidekalvontulehdusta molemmissa silmissä, katkennut hammas joka poistettiin, takareisissä kipua jolle ei saatu vielä selitystä mut nyt ollaan onneks saatu aika hyvälle ortopedille. Ja nyt sit kun neidillä alkoi juoksut viime viikolla puhkes pissatulehdus samassa.. :D Oi voi. Kun vaan haluis poistaa toisen kivun! Taidatte muuten olla Namu kans EVK:ssa? Ihan kuin oisin bongannu sut sieltä jostain keskustelusta!

    • Ou nou! Sun koiro (hehheh, kyllä EVK:laisia ollaan :D) on kyllä tosi kaunis! Kävin kyyläämässä kuvia sun linkin kautta ;) Meillä oli aikomus leikkauttaa just ennen ekoja juoksuja (alko tossa melkeen 1kk sitten ja kesti noin 2 viikkoa), mutta ei ollut sydäntä pitkittää Namun saikkua kun just pääsi siitä 3kk saikusta eroon niin mennään operoitavaksi sitten joulukuun tienoilla. Ajattelin, että voisin itekin mennä hoideltavaksi samaan aikaan, voidaan sitten Namun kanssa molemmat olla ilman ”sitä aikaa kuusta” :D …että iloisia siivoushetkiä vaan juoksujen kanssa :D<3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta