Taas oltiin ensiavussa

Meillä tää epäonni vaan jatkuu. Just juttelin ystävien kanssa siitä miten ihanaa nyt kun Namun saikuttelut alkaa olla lopuillaan. Ensin oli keuhkotulehdus ja sitten luutumishäiriö molemmissa olkanivelissä.

Sunnuntai-iltana istuin koneella tekemässä duuneja kuten nyt ja Lasse kävi Namun kanssa ulkona. Heidän tullessa takaisin sisälle Namu tuli iloisesti moikkaamaan kuten aina. Ruokakuppi oli lähellä ja ajattelin, että harjoitellaampa vähän temppuja. Sanoin Namulle ”istu” ja se istui. Otin naksun käteeni, sanoin ”koppi!” ja heitin naksun Namua kohti. Namu nappasi sen helposti lennosta ja vielä yhtään hyppäämättä, just niin kuin pitkin. Menin ottamaan toista naksua ja Namu siirtyi nuuskuttelemaan lattialla jotain pientä läikkää. Ajattelin, että se on varmaan joku aamupannarista tippunut mustikka tai vastaava. Pyysin Namua takaisin temppuilemaan, mutta se ei tullut. Nuuskutti vaan ihan megakiinnostuneena. Huomasin heti, ettei se nyt ollut ihan normaalia ja menin katsomaan mikä siinä lattialla oikein oli. Se oli veritippa.

Namu on jo 8kk, joten mietin toiveikkaana, että ehkä olisi juoksut alkaneet. Toivoin, että onhan nyt juoksut kyseessä, onhan. Kurkkasin naama kysymysmerkkinä peräpäätä, no ei ollut juoksut kyseessä. Tutkinta jatkukoon, mistä veri on peräisin. Ei mennyt montaa sekuntia kun huomasin hieman verisen takatassun. Nostin tassu ilmaan ja järkytyin.

unnamed (2)
Tässä tassu on putsattuna eläinlääkärillä. Aiemmin näky oli vielä pahempi, eikä tästä näe kunnolla koko haavaa kun oli tuolla sivummalla, mutta voitte kuvitella.

Lasse ei kauaa saanut nauttia suihkustaan kun minä, kenraaliylipäällikkö, olin ottanut tiukan komennon. Sidetarvikkeet, puhdistusaine, teippi, sakset – VAUHTIA! Tassu ojossa puhdistettiin tota semijäätävää haavaa varmaan desillä puhdistusainetta. Sidoin tassun aika tiukalle ja viimeistelin apteekin teipillä, jotta verenvuoto loppuisi ja tassu pysyisi kasassa. Oli jo keskiyö, joten tiesin, että taas saadaan odotella vuoroa Viikin eläinlääkärissä varmaan tuntikausia.

Vasta 04:00 aikaan meidät otettiin sisään, viimeisinä. 

unnamed (6) unnamed unnamed (7)

 

Side poistettiin, Namu tutkittiin ja lattia verisenä jäätiin odottelemaan jatkotoimenpiteitä. Namu rauhoitettiin, tassu ommeltiin kasaan ja uliseva sekava lumipallo pääsi tokkuraisena ja hämmentyneenä kotiin. Kotiin saapuessamme oli jo aamu ja auinko sarasti. Oltiin snadisti väsyneitä.

unnamed (9) unnamed (8)

Tötterö päässä söpöliini pääsi meidän sänkyyn nukkumaan, tietty.

unnamed (4)

Namu nukkui tosi rauhallisesti ja heräsi aamulla koko yön levänneenä.
unnamed (11) unnamed (10)

Tätä tää bulldog owner -laiffi taitaa olla. Taaskaan Namu ei vinkaissut kun viilto tuli, ei sanonut mitään matkalla kotiin, ei huomauttanut asiasta kotona, ei valittanut matkalla lääkäriin, eikä vastustellut mitään toimenpiteitä. Aikamoinen gladiaattori. Vähän niinkuin tänään Hells Kitchenissä pahan palovamman saanut kilpailijamimmi puri hammasta, pidätteli itkua ja huusi ohjeita tiimille kun piti lähteä ambulanssiin. Boss girls – ei voi muuta sanoa.

250€ euroa meni tällä kertaa. Jokaisen euron arvoista, en nyt sitä tarkoita. Lasinsiru tuli ilmeisimmin meidän taloyhtiön sisäpihalta kun joku oli noin viikko sitten rikkonut lasioven, eikä sen jälkiä oltu siivottu kunnolla. Ei siitä ole pitkä aika kun luin kertomuksen naisesta ja hänen koirastaan, joka vuosi kuiviin hänen käsiinsä lasinsirun seurauksena. Onni onnettomuudessa ettei meille käynyt pahemmin.

Pari euroa sijoitettiin myös itsetarttuvaan sydänkuvioiseen päällyssiteeseen, jonka Lasse valitsi apteekista :D Faunattaresta ostettiin ulkoiluräpylä, minkä voi kätevästi vetäistä tohon tassupaketin päälle.

unnamed (12) unnamed (13) unnamed (14)

10-14 päivää niin päästään näistä tikeistä eroon. Tosi raskasta meille ja etenkin Namulla kun saikut vaan jatkuu ja jatkuu, eikä koskaan saa olla normaali terve pentu. Vetoan nyt kaikkiin: Tehkää päivän hyvä työ aina kun näette lasinsirpaleita, poimikaa varovasti ja heittäkää roskiin! Niinkin pienellä teolla saatat pelastaa jopa jonkun elämän, kivusta, särystä ja huolesta puhumattakaan. Sama pätee lasipulloihin, älkää koskaa jättäkö niitä muualle kuin roskiin. Tehdään kaikkemme onnellisten elukoiden puolesta <3

On the bright side, kiitos Namun tötterön A.K.A Cone Of Shame, meillä näkyy pari uutta satellittikanavaa, hehheh :D

unnamed (15)

/Aku & Namu The Lautasantenni

Instagram: @aurorarenvall
Facebook: täällä

P.S Thank goodness meillä on vielä toistaiseksi auto! Jos et ole vielä käynyt äänestämässä meille vuoden jatkoaikaa Citroenin laina-automme kanssa, olisimme tosi kiitollisia jos auttaisit meitä, linkki äänestykseen täältä  ♥

Aku

29 vastausta artikkeliin “Taas oltiin ensiavussa”

  1. Voi ei, kyllä se elämä nyt koettelee teitä kovasti :( Tsemppiä sinne ja hyvää kesää!
    P.S äänestin teitä :)

  2. Voi vitsit :( sama fiilis meillä päin, tuntuu että koirilla on kokoajan jotain onnettomuuksia! Parin kuukauden sisään molemmilta katkennut kannuskynsi, toinen teloi tassunsa juostessa ja viime viikolla molemmilla oli vuosisadan vatsatauti ja toisen kanssa päivystykseen kun lähti jalat alta… Tänään illalla toinen nielas puruluun ja luulin että tukehtuu, no alas meni mutta meidän tuurilla joku suolitukos luvassa vielä… Eli I feel you! :D tsemppiä ja rapsutuksia namulle <3

    • No voi ei :D! Ihanaa saada vertaistukea, vaikka tietysti toivoo aina ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä, ei lemmikeiden eikä omistajien. Namu kanssa ollut tukehtumassa johonkin herkkupaloihin joskus… miks pitää hotkia?! Just se puruluun vika pala… heti kun luulee, että pystyy vetämään ykkösellä alas pureskelematta niin tottakai sitä pitää yrittää! Ei apua…

      Tsemiä teillekin <3!

  3. Voi raukkaa, kovan onnen koirulainen. <3 Toivotaan että nämä olisivat tässä ja pääsisitte viettämään tervettä kesää. :-)

  4. Tosi ikävä juttu :( tsemppiä Namulle! Pistää niin vihaks kun porukka rikkoo pulloja tai mitä vaan lasista. Mä oon ainakin ihan pienestä asti keräilly muitten roskia ja lasinsirpaleita maasta. Meidän edesmennyt koira sai aikanaan kylkeensä 15 cm viillon kun joku valopää oli tunkenu kasan piikkilanka-aitaa pusikkoon…

    • Kiitos! Niin minäkin oon pikkutytöstä asti kerännyt siruja ja korkkeja pois karvaturrejen tieltä :) Ihme hulluja kun jättää tollasia pikkilankoja :/ Meillä on kyllä sellanen koirienvihaajanaapuri, että ehkä sitten sellaset ihmiset niitä sinne tunkee… Viattomien eläinten ei pitäisi kärsiä ihmisten tyhmyydestä :/

  5. No kylläpä teitä koetellaan.. Saa ja pitää olla kyllä erittäin kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä lemmikin kanssa!

  6. Eiks teil oo vakuutusta namulle? :(
    Mut on konkurssilta pelastanut koiran vakuutus joka on suurimman osan meidän hauvelin vahingoista onneksi korvannut… Tosin eipä se mikää halpa ole. Maksaa noin 300€/vuosi. Mutta se on Tapiolasta ja eläinlääkärissä jossa käydään on käytössä Tapiolan suorakorvauspalvelu. Toki eipä se yöaikaan toimi päivystyksessä mutta nopeasti sieltä rahat saa takaisin.

    • On vakuutus ja se maksaa yli 300 euroa vuodessa. Siinä on kuitenkin tonnin raja ja me ollaan ylitetty jo kauan sitten 2000 euroa tän vuoden kuluissa :) LähiTapiolassa on meidänkin vakuutus ja suorakorvauspalvelua ollaan käytettykin. Ymmärtääkseni kaikissa vakuutuksissa on tuo noin tonnin korvausraja, joten eipä auta vaikka kuinka suorakorvattaisiin enään tämän vuoden puolella :)

      Kiitos paranemisista!

  7. Miksi pitää hankkia ylijalostettuja koiria joilla on kaikenlaisia vikoja jo ilman onnettomuuksiakin? Sitten kiikutetaan eläinlääkäriin tämän tästä. Mielestäni lähentelee eläinrääkkäystä :/

  8. Ihan mielenkiinnosta, mitenköhän Honey ajattelee lasinsirpaleen tekemän haavan olevan jalostuksen aiheuttamaa? Tai että mikäs koirarotu sitten olisi täysin rotuominaisista sairauksista vapaa? Esim alkukantaiseksi roduksi katsotulla huskylla on lonkkanivelen kasvuhäiriöitä rotuominaisena tautina. Valoja päälle ny oikeesti tän eläinrääkkäysjauhamisen kanssa…

    • Hahaa kiitos Tuuli! Toivoinkin salaa, että joku muu kuin minä kertoo asian laidan :D Tekee kyllä silti mieli vastata, että aika palikka kommentti Honeylta. Saa minullekin selventää miten tässä nyt on jalostusesta kyse? 1/5 näistä ikävistä sairastumisista on johtunut jalostuksesta, eli nimenomaan tuo olkanivelten kasvuhäiriö ja sekin tuli minulle yllätyksenä, eli en siitä tietoisena tehnyt ostopäätöstä. Tulevaisuudessa osaan vaatia kasvattajalta huomattavasti enemmän. Amerikan bulldogdit ovat pääosin terveitä kun jalostus tehdään kunnolla, mutta silloinkin huonoa tuuria voi esiintyä vaikka olisi kuinka puhdaslinjaista – luonto nyt vaan on. Aika harvassa on 100% terveet ihmisetkin, etenkin ne, joille ei koskaan edes satu onnettomuuksia.

      Esim. tieten tahtoen jalostetut hengityshäiriöt tylppäkaunoisilla koiraroduilla: niihin voin kompata, että eläinrääkäystä on. Silloin tällöin täällä Vuosaaressa tulee vastaan pari jotain mopsia ja on ihan kamalaa katsottavaa kun kumpikaan ei osaa hengittää hiljaa vaikka seisoisi paikallaan pakkasella. Olen sille naiselle sanonutkin, että veisi koiransa eläinlääkäriin.

  9. Onpa teillä ollut jos jonkinmoista kommellusta pennun kanssa. Itse suutun aina melkoisesti, kun näen kadulla rikottuja pulloja tms. koska ne ei kuulu luontoon. Meidänkin Tessalla tassu vuoti verta, sen astuttua lasinsirpaleeseen. Kiva oli kantaa 17 kg koiraa sylissä 3 km kotiin, jotta tassuun ei menisi pöpöjä. Onneksi haava ei ollut iso, ei tarvittu tikkejä tms, mutta kuitenkin… Meillä on aikaisemminkin ollut koiria ja ihan pienestä pitäen äiti on opettanut, että jos on lasinsiruja tiellä, varovasti kerää niitä ja laittaa roskikseen. Siksi mulla onkin aina pieni pussi lenkillä mukana, johon lasinsirut voi kerätä. Todellakin kehoitan kaikkia muitakin keräämään rikkoontuneet lasinsirut kaduilta pois. Lasinsirut voivat mennä myös sinun jalkapohjaasi ja kesän uimareissuille saa heittää hyvästit.
    Toivotan näin lopuksi paranemista Namulle ja aurinkoista kesää kaikille <3

    • Kiitos paljon <3!

      Muistan kun Nappula oli pieni ja ei jaksanut kävellä niin kannettiin sitä just johonkin 15 kiloseen asti ja se oli ihan tuskaa :D Voin vaan kuvitella miten raskasta sulla on ollut kantaa omaa rekkua 3 kilsaa! Just tänään kun Namu pääsi sörkkimään tassuaan ja jouduttiin menemään lääkäriin oli vaihtoehtona 1km 40 kiloa kantaen tai kyydin hankkiminen – pyydettiin kyyti :D

      Lasinsiruissa voin kuvitella koirien lisäksi, että pikkulapset varmaan räplää ja saattaa jopa tunkea suuhun kun löytävät, ellei sitten just astu vahingossa päälle :/ Kivaa kun on monia muitakin motivoituneita sirujenkerääjiä :)!

  10. Moikka !
    Voi että kun harmitti lukea tätä postausta , teidän reipas tyttönne taas paketissa, jonkun huolimattomuuden takia!
    Onneksi selvisitte ”vähällä”- pahimmillaanhan lasinsiru halkoo koiralta jänteet tassusta, jolle on hyvin vähän tehtävissä.. :(
    Musta on oman koiran omistamisen myötä tullut aivan hysteerinen lasinsirujen (ja terävien muovien..) kanssa ; kyykin keräilemään niitä kaikkialla aina kun osuu silmään !
    Oman, aktiivisen, tapaturma-alttiin koiran (bokseri..) omistajana tiedän niiiin ton tunteen, esim. veritippojen kanssa…” ole juoksut! ole mehutippa!” tai silmien vuotaessa ”ole roska jooko, äläkä silmätulehdus tai haavautunut sarveiskalvo yms yms!” ja aina sydänsyrjällään,..
    Mutta sitä se on, kun rakastaa :)
    Toivon koko sydämestäni teidän kauniille tytöllenne parempaa tuuria tästä eteenpäin <3

    • Kiitos ihanasta kommentista <3 Kaikki tapaamani bokserit ovat kyllä olleet sellaisia energiapakkauksia, etten yhtään ihmettele jos välillä sattuu ja tapahtuu :D Oon kanssa kuullut noista jännetapaturmista, kamalaa!

  11. Toi on kyllä niin hanurista :( mä olisin vaatinut talonyhtiötä korvaamaan lääkärikulun.
    Ja tuo on totta ettei nämä bulldogit näytä kipua. Mulla on itsellä 3 ranskanbulldoggia, ja just eilen vein Aapelin lääkäriin kun sen korva oli vähän hassussa asennossa ja pää vähän kallellaan koko ajan sinne puolelle.. korvassa oli paha korva-ja hiivatulehdus, melkein tärykalvo jo puhki :( ja toinen ei ole valittanut yhtään kipua, ei rapannut korvaa, ei mitään. Meilläkin on nyt kahden kuukauden aikan Aapeli nukutettu 7 kertaa (epäonnistuneita leikkauksia yms), ja nyt maanantaina olisi toivottavasti viimeinen korjausleikkaus edessä.
    Me ollaan muuten Turusta asti käyty päivystyksessa Espoon eläinsairaalassa, ihan huippu paikka,palvelu ja osaaminen ensiluokkaista! Suosittelen ehdottomasti :) eikä varmasti tarvi odottaa noin kauaa..
    Tsemppiä teille <3

    • Voi ei Riikka! Oon joskus kuullut samantyylisen jutun just korvatulehduksesta :( Voi kökkö no onneksi sai hoitoa ja saa nyt jatkossakin, niin pääsisi Aapeli nauttimaan koirulin elämästä! Me todellakin feel u guys. Epäonnistuneista leikkauksistakin omalla miehellä on kokemusta kun hänen ensimmäinen koiransa kärsi leikkausvirheestä, ihan hirveää sellanen :///

      Paljon märkiä pusuja vihdoinkin tervehtyneeltä ja elinvoimaiselta Namsulilta Aapelille ja sen kamuille! Kiitos päivystysvinkistä, toivotaan ettei tarvita sitä :D

  12. Moi!
    Semmoista se on nuoren koiran omistaminen! Itsellenikin meinasi epätoivo iskeä, kun ensimmäisen vuoden aikana eläinlääkärikulut oli ihan päätä huimaavia! Pentuna maito-kulmahammas katkesi, tassu revähti, joi sinilevää, söi roskiksesta kananluita ja kyykäärme puri huuleen. Huhhuh mitä jännitystä, mutta nyt on jo toinen vuosi mennyt huomattavasti paremmin, eikä tommosista voi itseään syyttää :) Vaikka kuinka vahtisi niin on vauhtia pennuilla niin paljon, ettei siinä mitenkään voi pysyä perässä! Silti kaikesta kärsimyksestä huolimatta se ilo mitä ne tuo on sanoinkuvaamatonta. Ja virheistä ne pennutkin oppii, kertaakaan ei ole samasta syystä kahdesti päivystyksessä oltu (sillä noihin aina käy päivystysaikaan, kun elinlääkäri taksa on moninkertainen :D). Jaksamisia sinne!

    P.S. Sulla on ihan mahtava blogi ja asenne, pidä tämä ;) en ole aikaisemmin kommentoinut, vaikka ahkerasti blogiasi seuraankin!

    • Moikka Anna ja tosi kiva kun kommentoit! Kivaa saada kuulla teiltä lukijoilta keitä ootte! On kyllä lohduttavaa tietää, että muillakin on toheltavia pentupalloja, vaikka tiedän itse miten kamalaa on – etenkin sinilevät ja kyyt nyt on ihan hirveitä, niin moni kuolee niihin :( ja tietty niin kuin sanoit päivystysaikaanhan nää aina sattuu. T. Viikin eläinlääkärissä seinällä olevia 2m x 2m hinnastoja aamuyöllä tuktinut miettien mistä kaikesta voisikaan pian saapuva lasku koostua; ”Antaakohan ne sille suonensisäsesti jotain” ”Onkohan sillä nyt kevyt vai keskivaikea tassuhaava” ”Kuuluukohan ne sidetarpeet siihen vai tuleeko ne erikseen kun tossa lukee…” :D

      Onneksi sun koiruli on taistellut kaikesta läpi puolikkaalla kulmahampaalla ja on nyt toivon mukaan ”normalisoitunut” :D Musta tuntuu, että mekin ollaan siellä nyt kohtapuoli, puolikkaalla etuhampaalla tosin :D

  13. Miten voikaan olla niin samanmoista menoa!! Luin ensin sun tarinan tuosta OCD:stä ja linkitin kaverille, jonka koiralla on todettu sama yhdessä tassussa. Ja meidän Koda (9,5kk labradori) astui jonkun lasinsirun päälle tässä pian 2kk sitten ja sama homma. Ei valittanut mistään eikä ontunut eikä mitään. Aamulla heräsin ja lattia oli aivan veressä! ihan järkyttävä paniikki heti vaikka mun vauva vaikuttikin olevan kunnossa. Ei auttanut kun putsata ja sitoa ja sitten soittoa eläinlääkärille. Saatiin siihen tassuun 7 tikkiä. Se oli aika hommaa kyllä ja onneksi tassu on parantunut niin hienosti eikä mitään vaivoja enää ole. Että kai tää sitten on tätä koiranomistajan arkea <3

    • Hei Betty! Tosi kiva, että muistit sen OCD postaukseni ja linkitit sen kaverillesi! Uskon, että meidän tarinasta on apua kaikille samassa tilanteessa oleville, sillä muistan liian hyvin sen lohduttoman ja avuttoman tunteen, mikä diagnoosin jälkeen on.

      Onpas reipas labbis sulla! Kamala tilanne löytää verilätäkkö :S Tassuhaavat on ikävän pitkäprosessisia paranneltavia, koiravakuutus on kyllä niin hyvä olla! Kivaa kesän loppua teille <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta