Talviratsastusta!

Mikä sen ihanampaa kuin talviturkkipörröinen poni, kunnolla lunta ja yli tunnin vaellus maastossa? Nautin valtavasti ihan jokaisesta hetkestä.

Harvemmin saa muualla kuin hieronnassa (tai Farangissa…) sellaisen tunteen, että haluaa vaan olla siinä hetkessä ikuisesti nautiskelemassa. En itse vetänyt maastolenkkiä (meitä oli yhteensä 5 ratsukkoa), joten en tiennyt kuinka pitkä lenkki tulisi olemaan, mikä vaan lisäsi toivoa siitä, ettei se loppuisi ikinä.

hevosen-harjaaminen tallikissa

Sain joululahjaksi lisäakun kännykälleni, joten iPuhelin pysyy nyt hereillä kovillakin pakkasilla. Lisäakku mahdollistaa kivasti SportsTrackerin käytön ratsastessa. On kivaa katsella jälkeenpäin mitä reittejä ollaan menty, mitä vauhtia ja kuinka pitkä lenkki tuli vedettyä. Olen nyt ratsastanut Karlvikin tallilla noin pari kuukautta, joten maastot on vielä vähän hakusessa. Onneksi tallilla on ihan mahtava suomenhevosen omistaja, jota kutsutaankin ”maastojen kuningattareksi”, eikä ihmekään, sillä hän tietää kaikki parhaat reitit ihan joka ilmansuuntaan! Onni on näin hyvät ratsastuskamut! Jonkin verran olen yksinkin tutkinut paikkoja, mutta on se vaan kätevää ja turvallista kunnon oppaan kanssa. Hyvä seura on tietty iso plussa :)

ratsastus-talvella

Vuokraponini Kaprice on maastossa tosi varma ja reipas. Joskus saattaa jotain postilaatikkoriviä säikähtää, mutta muuten me kävellään välillä jonon kärjessä, jos kohdalle sattuu joku muita hevosia pelottava kaivinkone tai muu sellainen lähes ylitsepääsemätön jättihirviö – tää poni vaan porskuttaa ohi :)

Katsokaa muuten hänen aivan ihanaa cutie markia, ooh!

cutiemark

Maastoratsastus on kyllä mun ykkösjuttu. Olen aina tykännyt luonnossa liikkumisesta, varsinkin ratsain. Ihanaa ihailla maisemia ja etenkin talvella tuntea hevosen lämpö, kun ratsastaa ilman satulaa. Nyt on ollut pakko mennä satulalla, sillä vuosi sitten tipahdin pitkästä aikaa hevosen selästä, minkä seurauksena häntäluu meni väärään asentoon. Muuten ihan siedettävää, mutta kouluratsastuspompotus on aika ikävää hommaa.

otsapanta
Under Armour lämmittävä otsapanta TÄÄLLÄ*

Kävin juuri lääkärissä kyselemässä mitä häntäluuasialle voisi tehdä. Tulossa on magneettikuvaus ja seuraavaksi ehkä jopa leikkaus, jossa poistetaan osa häntäluusta. Ei vissiin edes ole mikään kovin paha operaatio. Innolla olen menossa jos oma tapaturmavakuutus sellaisen korvaa! Vielä en saanut mitään hintoja, joten en tiedä mitä muuten maksaisi moinen. Vähän sellainen tunne, ettei kunnallisella puolella saa apua, ellei sitten ole ihan toimintakyvytön sen takia.

Löytyykö lukijoista muita maastoratsastusfaneja? Jos on kokemusta häntäluuongelmista ja varsinkin niiden paranemisesta, kuulen mielelläni kokemuksia!

/Aku

Instagram: @aurorarenvall
Facebookista ja Bloglovinista saat uusimmat päivitykseni kätevästi. Bloglovinista voi myös tilata uudet postaukset omaan sähköpostiin.

Lue myös edellinen hevosaiheinen postaukseni: Kun bodaus ei enää kiinnosta

Aku

5 vastausta artikkeliin “Talviratsastusta!”

  1. Joka Jumalan kerta, kun mä lähden maastoon, lähtee hevonen viemään jossain vaiheessa. Joka ristuksen kerta! En siis enää uskalla maastoilla. Kertaakaan en ole tippunut tuossa tilanteessa (en varmaan olisi enää hengissä, jos olisin tippunut), mutta se vauhti on ihan järkyttävä mitä nuo kopukat vetää siinä tilanteessa. Kiitolaukka – I hate it!!

    En edes tiedä mistä tää juttu on saanut alkunsa, mutta mä alotin ratsastuksen tenavana sellasella New Forestilla, jonka ominaisuus oli just tuo, että se lähtee viemään. Sain ohjeeksi jonkun kenttäistunnan ja harjasta kiinni, mutta silti. Vihasin sitä joka kerta. Joskus myöhemmin sen ponin naapuritallin hevoset kaverin kans maastossa teki saman ja ihan luojan lykky, ettei tullut yhtään autoa eikä traktoria vastaan, kun tyypit päätti lähteä.

    Siinä tuli sitten useamman vuoden ratsastustauko joskus ja kun aikuisiällä aloitin uudestaan ja lähdin taas ihan eri seurassa eri heppojen kanssa maastoon, ystäväni totesi ”jos tää lähtee viemään, saat sen”. Koska se hevonen ei kuulemma KOSKAAN tee sellaista. No mitenköhän kävi? Käännyttiin kotiin päin, pitkä suora, lämminverihevonen päätti kokeilla miltä tuntuu juosta täyttä kiitoa tukka hulmuten. Sanoin ystävälle, jotta pidä hevoses.

    Voisin olla hyvä testi-ihminen siihen millä hevosilla on taipumus tehdä tuota, kun kerran nekin lähtee, joiden ei pitäisi.

    Noin muuten, ratsastus on oikein kiva harrastus :D

    • Pakko vastata tähän ratsastajana, että totta kai jokainen hevonen lähtee kiihdyttämään jos ne kysessään ”mennäänkö kovempaa?” menet kenttäistuntaan (kuten itse ilmaisit, varmaan tarkoitat takapuolta irti satulasta?) ja siten hevonen ajattelee että lupa juoksemiseen tuli! Eli jos hevonen yhtään kiihdyttää ilman lupaa, niin istu vielä syvemmälle satulaan ja pidätä, kunnes hevonen on taas kuulolla.

    • Pari kertaa itselläkin lähtenyt junnuna heppa rynnimään metsästä tallia kohti niin lujaa, että kädet olleet kovilla. Pahin oli, kun tavttiin metsässä hirvi ja hevoseni sai suunnilleen sydänkohtauksen pakokauhusta :D Olin ihan valmis putoamaan ja kuolemaan, mutta jonkin ihmeen kautta selvittiin molemmat takaisin tallille ehjinä ja puuskuttavina. Ei maastoiltu hetkeen ei :D

      P.S Kannatan myös syvälle satulaan istumista ja taakse nojaamista, vaikkei se siinä tilanteessa heti tunnukaan luonnollisimmalta ratkaisulta :)

  2. Voi Karlvik! Itse olen kyseisellä tallilla viettänyt nuoruusvuoteni hevosten kanssa vajaa 20 vuotta sitten. (Ai kamala kun kuulostaa pahalta! Enkä mä ole edes vanha. XD).

    • Hahaa, äkkiäkös niitä vuosia kertyy :D Karlvikilla taitaa kyllä olla tosi pitkä ja ajoittain hieman erikoinenkin historia. Itse tajusin vasta viime viikolla, että juuri tällä tallihan oli jokunen vuosi sitten huutokauppa hevosista tallinpitäjän kadottua. Tätä edeltävä vuokraheppani Veega oli muuten ostettu juuri siitä huutokaupasta ja pääsikin oikein ihanan perheen omistukseen :) Nyt Karlvikissa on uudet ratsastuskouluhevoset ja uusi pyörittäjä :) Itse en vieläkään oikein tiedä mitkä ponit kuuluvat koululle ja mitkä ovat yksäreitä, kuten oma vuokraheppani. Tosi lutuisia ovat kaikki olleet, keitä olen moikkaillut :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.